Help! Olen enemmän kuin pihalla siitä, miten pitäisi olla sinkku: auttakaa minua! Tapasin 13-vuotiaana pitkäaikaisen poikaystäväni. Erosimme 17 vuotta kestäneen yhtäjaksoisen suhteen jälkeen. En ole oikein koskaan ollut tilanteessa, että suhtautuisin "saalistusmielellä" vastakkaiseen sukupuoleen.
Olen ollut vailla yhdyntää yli 500 päivää ja tuntuu, että olen kohta silläkin rintamalla aika hukassa. Auttakaa minua, hyvät siskot ja veljet: mitä pitäisi tehdä? Olen viime aikoina hiukan liian hanakasti kuunnellut sisäistä ääntäni, mutta nyt pitäisi varmaan ryhtyä pelaamaan: himot tuntuvat jo lyövän vasten kasvoja!
Antakaa minulle ihan oikeita vinkkejä siitä, miten minun kannattaisi edetä miesmarkkinoilla! Älkää piruilko muiden kirjoittajille vaan antakaa kaikkien kukkien kukkia. Tarvitsen neuvojanne: KAIKENLAISIA! Kiitos!
Olen ollut vailla yhdyntää yli 500 päivää ja tuntuu, että olen kohta silläkin rintamalla aika hukassa. Auttakaa minua, hyvät siskot ja veljet: mitä pitäisi tehdä? Olen viime aikoina hiukan liian hanakasti kuunnellut sisäistä ääntäni, mutta nyt pitäisi varmaan ryhtyä pelaamaan: himot tuntuvat jo lyövän vasten kasvoja!
Antakaa minulle ihan oikeita vinkkejä siitä, miten minun kannattaisi edetä miesmarkkinoilla! Älkää piruilko muiden kirjoittajille vaan antakaa kaikkien kukkien kukkia. Tarvitsen neuvojanne: KAIKENLAISIA! Kiitos!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuulostat olevan jo tuli perseen alla, joten pysähdyppä, hengitä syvään ja rauhoitu. Sinkkuus ei ole maailman loppu, eikä seurustelu/seksi ainut elämäntarkoitus. Tai jos sulle on, niin elämäsi on aika onttoa mutta sehän oma valintasi.
Olemalla epätoivoinen ja hysteerinen sinkkuutesi sekä seksittömyytesi takia karkoitat kaikki normaalit ihmiset ympäriltäsi. Uuden suhteen (muun kun yhden yön) aloittamisessa kysehän on tutustumisesta, ihastumisesta, kaveriksi ja ystäväksi tulemisesta, ja lopulta parisuhteen aloittamisesta. Se voi viedä aikansa ja hei, tutustumisvaiheessa on myös omat ihanat sekä mielenkiintoiset puolensa, joiden yli ei kannata harppoa vaan sen takia, että haluaa vaihtaa nopeasti statuksensa facebookiin "parisuhteessa".
Sinkkuus on aikaa tutustua itseensä ja omaan elämääsi. SINUN elämääsi. Mitä kaikkia tärkeää sinun elämässäsi on, mikä tekee sinut onnelliseksi, mitä toivot elämältäsi? Millainen ihminen sinusta on kasvanut kaikkien näiden vuosien jälkeen? Millainen haluaisit olla? Millainen kumppani sinulle nyt sopisi?
Mitä tulee seksittömyyteen, kun nyt olet nainen, niin käyppä aikuisten lelukaupassa. Meillä naisilla on se onni, että voimme saada varsin hyvin tarpeemme tyydytettyä sooloseksillä. Haleja ja pusuja ei saa kaupasta, mutta vempaimia kyllä, joilla iso O on taattu yksinkin. Miehillä voi olla vähän vaikeampaa korvata "aidon naisen tuntua" aikuisten leluilla.
Rakkautta ja hellyyttä saa myös muiltakin kuin seurustelukumppanilta. Esim. ystäviä,perheenjäseni, sukulaisia voi halata. Ystävsi voi harjata hiuksia ja paijata päätäsi ilman mitään seksuaalista virittäytymistä.
Ja jos alkaa ahdistaa se, ettet ehkä enää osaa seurustella tai harrastaa seksiä pitkän sinkkuutesi takia, niin muistaleppa niitä ensimmäisiä kertoja. Oliko se ensimmäinen suudelma niin hankala? Oliko se niin vaikeaa olla lähekkäin ja jakaa asioita toisen kanssa? Luota siihen, että luonto kyllä hoitaa hommansa.
Häh? Runkkaaminenhan on miehelle tosi helppoa. Ei todellakaan tarvita mitään leluja. Ainoastaan niitä haleja, pusuja ja hellyyttä jää kaipaamaan.
En osaa neuvoa.
Sen kuitenkin sanon näin kun samanikäisiä ollaan suunnilleen, että jos treffattaisiin, niin luulen että en kiinnostuisi sinusta. Sinä olet ollut 500 päivää sinkkuna siitä ajasta, kun olet ollut seksuaalisesti kykenevä ihminen. Minä olen ollut samasta ajasta ehkä 1500 päivää suhteessa, muun ajan olen ollut yksin. Et voisi ikinä ymmärtää minua. Ehkä voisin sittenkin antaa neuvon. Ota joku eronnut nelikymppinen mies, jolla on lapsia. Sellaista ei ehkä haittaa niin paljon, että olet jo elämäsi rakkauden kokenut, etkä luultavasti tule oikeaa rakkautta enää muille miehille antamaan.