vaikka huonompikin, kunhan vaan on.
Olen huomannut tällaista ajattelua. Mistä tämä kumpuaa ja kuka niin toimii?
Ihmiselämä on muutenkin niin vaikeaa, niin miksi vaikeuttaa sitä vielä lisää mitäänsanomattomalla parisuhteella?
Onko tämä ainoastaan lapsettomien (ja lapsia haluavien), kolmekymppisten naisten toimintamalli (tiktak, tiktak), vai onko teitä muitakin?
Olen huomannut tällaista ajattelua. Mistä tämä kumpuaa ja kuka niin toimii?
Ihmiselämä on muutenkin niin vaikeaa, niin miksi vaikeuttaa sitä vielä lisää mitäänsanomattomalla parisuhteella?
Onko tämä ainoastaan lapsettomien (ja lapsia haluavien), kolmekymppisten naisten toimintamalli (tiktak, tiktak), vai onko teitä muitakin?
Vastaukset 41
Vanhimmat
elämisen pelko ja vaikeus lienee syynä. Ja ei ole iästä kiinni nuo alemmat. Eikä myöskään lapsettomien yksinoikeus. :) Näe metsä puilta..
siinä yksinelämisessä on?
Olen elänyt yksin 15 vuotta, eikä se kyllä ainakaan vaikeampaa ollut kuin tämä nykyinen olotila.
se vaikeaa olekkaan :) En kirjoittanut itsestäni selvennyksenä. Tämä vain on käsitykseni asiasta ja vastaukseni aloitukseen.
että moni, etenkin naiset sitoutuvat parisuhteeseen järkisyin, näkevät niin monnta hyvää syytä olla toisen kanssa. Tuntevat toista kohtaan positiivisia tuntemuksia, ei suuria rakkauden tunteita. Voi sellainenkin toimia, jos on sitoutumiskykyinen, sääli vaan jos toinen sitoutunut rakkaudesta, tai en nyt tiedä jos siis sitoutunut suhteeseen.
mahdat tarkoittaa järkisyillä? Mä näen yhden ja tärkeimmän syyn olla yhdessä, molemminpuolinen rakkaus.Yksipuolinen rakkaus ei riitä. Se ei ole rakkautta oikeen lainkaan. Se on epätoivoa enimmäkseen. Selvää on, että yhdessäolemisen pitäsi molemmista tuntua hyvältä. Mitä se kullekkin tarkoittaakaan. :)
Täällä oli joskus kysymys, onko tärkeämpää olla rakastettu vai rakastaa. Minulle oli yllätys, että niin monelle riitti yhdessäoloon, että he itse rakastivat. Minusta ei taatusti löytyisi moista pyyteettömyyttä. Väittivät sitten, että rakkauteni on ehdollista, jos rakkautta laisinkaan.
jos et osaa rakastaa itseäsi, kuinka toistakaan. En usko pyytettömään rakkauteen :)
Toisaalta myös sinkku-kulttuuri on voimissaan, enemmän kuin ikinä. Se on minusta ihan hyvä asia, enää yksinasujia ei pidetä erikoisina tai vanhoina piikoina esimerkiksi.
Varmasti biologinen kellokin tikittää ja silloin halutaan, ainakin hetkeksi, lapsentekoa varten, se kumppani vierelle. Sekin on yleistynyt, että nainen haluaa alunperinkin yksinhuoltajaksi, miehelle ei aina edes kerrota tulevasta vauvasta. Moraalitonta minusta, koska jokaiselle miehelle on oikeus isyyteen. Joillekin se voisi olla elämän suurin juttu.
Luulen, että ne, joille on tärkeää seurustella "vain jonkun kanssa" ovat usein muuten kovasti sosiaalisia ihmisiä, seurustelukumppani on vain yksi ihminen muiden joukossa, joka "kuuluu" olla, avec, kun mennään kavereille tms. En tiedä sen paremmin, kun sellainen ihmistyyppi ei ole itseäni muistuttava. Itse olen viihtynyt yksineläjänä hyvin ja kun olen alkanut seurustella, ihmisessä on pitänyt olla jotain todella spesiaalia, että olen halunnut yksiin hänen kanssaan mukavan yksinolon sijasta.
tuntuva ajatus seurustelukumppani on vain yksi ihminen muiden joukossa, joka "kuuluu" olla :( Menee samaan kategoriaan tehdään vauva, koska muutkin tekee, hankitaan talo koska muutkin hankkii...pelkkää valtavirran matkimista jos siitä sisin puuttuu :) Mutta osa varmasti on onnellsia, kunhan vain ei erotu joukosta suuresta. Ja onhan usein hyväksyttävämpää olla in kun out jostakin.
En tiedä onko tällainen ajattelu yleistäkin, ehkä mä vain kuvittelen.. Mutta joskus tuntuu, että voisi olla joidenkin kohdalla. Minusta esim. se, että joku pariskunta tai perhe ei juuri koskaan ole keskenään, vaan ovat aina menossa jonnekin, kylään, harrastuksiin, bileisiin, aina paikkaan, jossa on tarpeeksi muita ihmisiä ympärillä, joille näyttää että on onnellinen pariskunta tai perhe. Voihan tietysti olla, että he ovat kovasti meneviä ja seurallisia muuten, mutta herää kysymys, milloin he ovat kaksistaan tai perheenä perheen kesken.. Muuta kuin suurin piirtein öisin... Mutta eihän muista ihmisistä voi tietää. Jos kaikki ovat onnellisia, niin mikäs siinä sitten.. Jokainen tyylillään.
puhuttiin kotona yksi päivä just. Että miksi edes olla kenekään kanssa, jos yhdessä olemiseen ei ole haluja ja/tai aikaa. Tärkeysjärjestykset menee parisuhteen ohi, niin onko silloin oikeasti edes parisuhdettakaan...? No päädyimme ajatukseen, että parisuhteen kuuluu mennä etusijalle. Mutta ei meidän tapa silti ainoa oikea ole...juur niin jokainen tyylillään.
Seattlessa vallinneesta grungee kulttuurista tositapahtumista kehkeytynyt tarina, jossa jengi asui lähekkäin ja vaihteli asuinkumppania säännöllisesti.
Systeemi kuitenkin kuivui kokoon, kun parit alkoivat rakastulumenaan ja lopuksi tulikin vakipareja
kaikki sellaset avioparit, joissa toinen tai molemmat tekee kauheesti töitä, harrastaa lasten kanssa tai erikseen sataa harrastusta, menee ja tulee jatkuvasti sinne tänne, niin millanen on niiden kahden välinen suhde, se ei taida antaa mitään ja siksi tehdään ja touhutaan kodin ulkopuolella.
minusta on vähän hälyttävää, jos joku perhe ei pysty olemaan kotonaan keskenään, vaan tarvitsevat aina ympärilleen muita ihmisiä, vaikka sitten kylään kotiin, ettei vaan keskenään tarvitse jutella tai puuhastella..
Mutta sitten kun mä juttelin tästä asiasta mun läheisen kanssa, niin tultiin tulokseen, että ehkä heillä on tosi hauskaa keskenään perheenä vaikka autossa, kun ovat matkalla jonnekin juhliin, kaverien mökille tms. Ei voi koskaan tietää :D
tutulta... Reality bites? Mun lempileffa aikoinaan. Ja mikäs se toinen grunge-leffa oli..
kuulostaa, tai sitten minä oon vaan tällanen laiskanpulskea ihminen :/
olet ihanan perheorientoitunut
en oikein voi lisätä tohon mitään :) Tyhjentävä kirjoitus sulla.
meitä on useampi :)
voisin tietysti kertoa omasta elämästä vastaavia hauskoja (meistä hauskoja) tapoja olla yhdessä perheenä ilman ulkopuolisia. Mutta ehkä nyt en kerro, koska kertoisin ehkä enemmän kun on hyvä kertoa :) Kuitenkin toisenkin yksityisyyttä kunnioittaen. Mutta siis enimmäkseen aina kaksistaan tai perheiden kanssa ja silti ei tunnu kaipaavan mitään enempää, vaikka niin voisi joku ajatella :)
taas ihmetyttää mistä te löydäte pareiksi sellaisia naisia tai miehiä, että parisuhde pidemmän päälle voisi olla joku elämän ykkössisältö. Aikaa on syytä riittää suhteelle, mutta mielestäni todelliset mielenkiinnon ja jopa intohimon kohteet on löydyttävä jostain muualta.
löytyy milloin mistäkin :) Sieltä mistä niitäkin jotka hakee intohimon muusta kun parisuhteesta. Eihän se nyt tarkoita etteikö intohimoja voi muuhun olla, kun parisuhteeseen jos parisuhde on ykkösjuttu. Harrastuksia voi olla yhteisiäkin ja omiakin, joista vaikka löytyy se intohimo myöskin. Ei kai niitä ole mahdotonta yhdistää..lähinnä mä ainakin ajattelen sen niin. Että jollei muuhun ole aikaan, kun yöksi kotiin ja hyvää yötä, ei sellainen parisuhde ole ainakaan mulle hyvä. Mä tarvin aikaa ja keskustelua, yhteisiä juttuja. Silti itsenäisinä yksilöinä voidaan käydä myös omissa harrasteissa aina kun sille tuntuu yksinkin. Mutta entäs jos haluaa siipan mukaan? :) Ja on mahdollista harrastaa yhdessä?
Oli vaan niin hyvä stoori, että on jäänyt mieleen ja ajatellut sellaisen kommuunin etujakin.
Vaikka meizi YH_seilorille olisi ollut ehkä hyväkin lastenkin kannalta.
tuli vielä mieleen tämä: kun kuulin että tällanen perhe, joka ei minusta ole oikein koskaan keskenään, päätti lähteä ulkomaan matkalle, olin ihan: Jes! Nyt niillä on kerrankin perheen keskinäistä aikaa ja aikaa toisilleen siellä reissussa. Vähän kyllä lässähti sitten sekin, kun kuulin, että reissuun lähdetäänkin tuttavaperheen kanssa, heidän kanssaan yhdessä asumaan. Ihan kiva idea ja varmaan on tosi mukavaa, mut juuri tuon perheen kohdalla tuntui jo pikkuisen oudolta..
Mutta ehkä mä oon vaan kateellinen siitä matkasta :P Hrrhh.. nyt tää lähtee tuonne pakkasen puremaksi.. :D
taas tarttee lähteä käppäsemään tonne lumisateeseen :) Mutta womans gotta do what womans gotta do..(kielioppivirheineen)..ahahaa kuulen varmaan niistä jossain kohin :) Tsaukkista! lämmintä päälle ettet vilustu :)
"Onko tämä ainoastaan lapsettomien (ja lapsia haluavien), kolmekymppisten naisten toimintamalli (tiktak, tiktak), vai onko teitä muitakin?" Kyllä, se on vain ja ainoastaan heidän toimintamallinsa.
Minua ei ainakaan ole vielä koskaan kävellyt vastaan yhtäkään ihmistä, joka ainakaan ääneen sanoisi, että huonokin parisuhde olisi parempi kuin sinkkuus. Jopa huonossa suhteessa itse roikkuvat ovat tätä mieltä, muttei ole tarpeeksi tahdonvoimaa tehdä tilanteelleen mitään.
kuinka perustelet ekan vastauksesi? Kyllä, se on vain ja ainoastaan heidän toimintamallinsa? :) Ihan uteliaisuudesta vaan kyselen...
siis roikkuuhan huonoissa suhteissa ihmisiäkin, jotka EIVÄT halua lapsia, vaikka niitä ei heillä ole. Tai koska heillä niitä jo on :) Ja taaskin väitän, että useammin kaksikymppisenä halutaan lapsia, kuin kolmekymppisenä. Mun mielestä vauvabuumi on enimmäkseen nuorilla naisilla. Suhteessa tai ei..
Olen kuullut niin useammankin yksinhuoltajanaisen suusta. "Halusin perheen ja mies oli ihan mukava. Huomasin myöhemmin, etten ole koskaan rakastanut sitä ja erosin."
Ja kuten sanoin, niitäkin on, jotka roikkuvat suhteessa tavan, lasten, omaisuuden tai ties minä syyn vuoksi. Se on kuitenkin vähän eri asia kuin pyrkiä aloittamaan suhde vain siksi, että muillakin on tai että se vain kuuluu olla.
Siellä päin Suomea voi olla useammin tapana, että naiset haikailevat lapsia jo parikymppisinä. Ensisynnyttäjien keski-ikä on kuitenkin lähes 30 vuotta ja pääkaupunkiseudulla vieläkin korkeampi. Sillä perustelen, että se on useammin vanhempien juttu.
ihmisiä, jotka menevär suhteeseen laimein tuntein, järkisyin ja ikäväähän se on sitten niille toisille.
täällä päin on myös tuo 30 ikä vasta, jossa naiset edes alkavat harkitsemaan lapsia. Jos edes alkavat.
Monille menee vasta lähemmäs 40:n , ja sitten se voi olla jo myöhäistä, jos ensimmäisestä lapsesta on kyse.
Kun kaksi eläkläistä haluaisi asua yhdessä virallisesti niin, rankaistaan veronkorotusella ja asunistuen menetysellä.......
Kun siellä hesassa on asuminen järjettömän kallista, ei ole varaa asua yhdessä, vaan usein omistusaunnoissakin asutaan nimellisesti yhdessä ja toisen asunto pimeälle vuokralle tai, kuten muutama tuntemaani pitää toisen residenssin romuvarastona vain, vaikka joku opiskelijakin voisi sen tarvita.
Siis epäkohta haittaa muitakin, kuin tätä pariskuntaa
viimehetken pakonomaisesti yrittäjät ovat jo sen 30 täyttäneet.
olis taas niin hyvä alkaa selostaa miten sitä piti ne lapset tehdä miehen kanssa jota ei rakastanut. Mutta pidän turpani kiinni. :) Meitä on erilaisia...ja ihmiset tietty myös muuttuu etc. Niin ihan samaa tuossa aikaisemmin kirjottelin eri sanoin, mutta ajatus sama. Siksi kun muillakin on...
Mut siis edelleenkään vain lapsettomat ja kolmekymppiset ei ole se ainoa kohderyhmä, jotka roikkuvat huonoissa suhteissa yksistään. Niikun yhdestä kommentista voisi päätellä tarkoitettavan :)
Noh en nyt asu kovin kaukana pääkaupungista. Mutta toki en missää cityssä, jossa ehkä uraputki on se elämän keskeisin juttu. Mielläpäin taitaa enimmäkseen olla maiksia jotka elättää perheensä ns. normihommilla :) ja tosiaan useammilla kaksikypäsillä niitä lapsia näkyy olevan ja mielivän, kun mun ikäsillä. Toki mikään nyt ei ole tasapäistä minkään ikäluokan kohdalla :)
lapsia pakolla saa :) Sanoisin että 40 on ne viimesimmät yrittäjät. Ainakin klinikoilla on vastaan tullu näitä 40 yrittäjiä. Enemmän kun 30..
Toinen ikuinen ihmettelynaiheeni: Ihmiset, jotka aloittavat suhteen toivoen, että tunteenpalo heräisi pikkuhiljaa. Minä kun tiedän itsestäni, että tunteilla on paremminkin tapana laimeta kuin vaimeta suhteen edetessä. Ja että kipinää joko on tai sitten sitä ei ole eikä tule.
maiksia eli amiksia, kuten kirjoituksesta huomaatte :)
jotka pakonomaisesti yrittävät hakea projektiinsa miestä.
Jos tämänkin vaiheen aloittaa vasta nelikymppisenä, niin sitten on auttamattomasti liian myöhäistä.
no edelleen vastaan saman ja joo. Aika myöhäistä tosiaan...vaikka joskus ihmeitäkin tapahtuu :)
en nuasta enemmistä kersoosta niin piittaa, mutta silti mun miälestä yksin reuhkaaminen ei oo oikee mistää kotoosi.
Pitäis ensin oppia olemaan yksin ja seurustelematta ennen, kuin voi löytää todellisen kumppanin. Amispiireissä aika normaalia, että statusta haetaan seurustelemalla jonkun kanssa.