Lueskelin kirjoituksia asumuserosta, erosta ja muista tunteista.
Haluankin nyt itse purkautua, koska minulle on itselläni niin paha olla ja olen sisältä aivan rikki.
Erosimme eilen mieheni kanssa, yhdessä olimme 3 vuotta. Suhteessamme oli tietysti ongelmia, mitä nyt varmasti kaikilla on. Mieheni on ihana ja rakastettava, mutta kuitenkin aina riitelimme.
Nyt olen vuorokauden miettinyt asioita ja en tiedä enää mitä haluan. Haluan ehkä jatkaakkin suhdetta?! Päätimme erosta yhdessä, monta tuntia juttelimme ja itkimme. Toisaalta ajattelen omaa tulevaisuutta ja mietin että mitä se tuo tullessan kun olen yksin ja olen ehkä vähän innoissanikin siitä, mutta sitten taas mietin sitä toista puolta, sitä puolta jonka kanssa olen kokenut mahtavat 3 vuotta ja muistan edelleen sen päivän kun rakkaus alkoi. Pystyykö suhde parantumaan mitenkään? Mitä pitäisi tehdä että parantuisi?
Olen itkenyt itseni suurinpiirtein kuiviin asian takia, vaikka tämä ei olekkaan maailmanloppu. Rakastan tietysti tätä ihmistä vielä ja tuun varmasti rakastamaan todella pitkään, onko parempi vaan yrittää unohtaa ? Meillä on yhteinen lemmikkikin joka varmaan on osakseen pitänyt meitä yhdessä näinkin kauan.
Mä olen tässä ihan kädetön. Kun kysyn mieheltäni (eksältäni) miltä siitä tuntuu sanoo että ei tämä helppoa tule olemaan, mutta jotenkin siitä huomaan että hän on onnellisempi erossa kuin suhteessa.
Ja kaikkia varmaan kiinnosti ...
Mutta en haluaisi lukea mitään piikittelyviestejä, mutta kaikki mielipiteet on tervetulleita (vaikka tiedän ettei kukaan muu voi tähän tilanteeseen vaikuttaa)
Kiitos
Haluankin nyt itse purkautua, koska minulle on itselläni niin paha olla ja olen sisältä aivan rikki.
Erosimme eilen mieheni kanssa, yhdessä olimme 3 vuotta. Suhteessamme oli tietysti ongelmia, mitä nyt varmasti kaikilla on. Mieheni on ihana ja rakastettava, mutta kuitenkin aina riitelimme.
Nyt olen vuorokauden miettinyt asioita ja en tiedä enää mitä haluan. Haluan ehkä jatkaakkin suhdetta?! Päätimme erosta yhdessä, monta tuntia juttelimme ja itkimme. Toisaalta ajattelen omaa tulevaisuutta ja mietin että mitä se tuo tullessan kun olen yksin ja olen ehkä vähän innoissanikin siitä, mutta sitten taas mietin sitä toista puolta, sitä puolta jonka kanssa olen kokenut mahtavat 3 vuotta ja muistan edelleen sen päivän kun rakkaus alkoi. Pystyykö suhde parantumaan mitenkään? Mitä pitäisi tehdä että parantuisi?
Olen itkenyt itseni suurinpiirtein kuiviin asian takia, vaikka tämä ei olekkaan maailmanloppu. Rakastan tietysti tätä ihmistä vielä ja tuun varmasti rakastamaan todella pitkään, onko parempi vaan yrittää unohtaa ? Meillä on yhteinen lemmikkikin joka varmaan on osakseen pitänyt meitä yhdessä näinkin kauan.
Mä olen tässä ihan kädetön. Kun kysyn mieheltäni (eksältäni) miltä siitä tuntuu sanoo että ei tämä helppoa tule olemaan, mutta jotenkin siitä huomaan että hän on onnellisempi erossa kuin suhteessa.
Ja kaikkia varmaan kiinnosti ...
Mutta en haluaisi lukea mitään piikittelyviestejä, mutta kaikki mielipiteet on tervetulleita (vaikka tiedän ettei kukaan muu voi tähän tilanteeseen vaikuttaa)
Kiitos
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Pystyykö suhde parantumaan mitenkään? Mitä pitäisi tehdä että parantuisi?"
Suhde ei parane itsestään. Jos molemmat sitä haluaa ja on valmiita sitoutumaan ja kantamaan oman kortensa kekoon, niin suhteella on mahdollisuus parantua. Toinen ei voi sitä yksin, eikä toisen puolesta tehdä.
Sopiva lääke riippuu sairauden laadusta. Usein on vaikea itse nähdä, mikä ihan oikeasti on pielessä. Vaikka sen tietäisikin, niin saatetaan tarvita ulkopuolista apua parannuskeinoihin.
Ratkaisukeskeisestä pariterapiasta oli aikoinaan meille apua, vaikka se ratkaisu lopulta olikin ero.
itse mietin samaa, tai ei olla erottu mutta mietin pitäisikö. riitelemme etenkin baari-iltojen jälkeen vanhoista (hän on pettänyt luottamukseni mutta ei pettämällä tai väkivallalla). nytkin olen yksin ja hän juhlimassa. itse en mene koska minun vikani kuulemma nämä riidat. toisaalta on, helposti hermostun ja silloin vanhat tulevat mieleeni ja sota on valmis. kuitenkin olen sitä mieltä, että pahaa oloa ei olisi, jos luottamusta ei olisi petetty. myönnän kyllä virheeni mutta hän ei välttämättä näe omia virheitää. paitsi ehkä myöhemmin mutta silloin se on jo syönyt sydämeen taas pienen reiän. ei tästä kukaan mutään selvää saa mutta kuinka monta päivää kannattaa itkeä kun tuntuu että tekee kaiken väärin vaikka mielestään yrittää ja yrittää? tuntuu että ei jaksa enää vaikka rakastan varmaan vielä kuitenkin. on vain niin tyhjä olo että siitäkään en ole enää varma.
Et kai maksa veroja turhasta? Kysyit, miten suhteen saa kuntoon.
Parisuhde- ja avioliittokirjat ovat hyviä. Eikä kannata karsastaa sitä kristillisten kirjojen osiota. Siellä yleensä on niiden menestyneimpien ja optimistisimpien kirjoittajien teoksia