Sinä henkilö, joka olet uskoton, joka sitten johtaa eroon. Mitenkä luulet tuon vaikuttavan lapsiisi, jotka eivät ehkä vielä tänään ollessaan pieni asiaa ymmärrä, mutta kasvaessaan varmasti pääsevät perille asioistasi, ilman että heille kerrot ja kyllä kaikki valheet yleensä aina tulevat esille aikanaan.
Ja eiköhän ne valheet nakerran siellä omassa sielussasi myös kaiken aikaa. Varmaan siksi monesta uskottomasta tuleekin juoppo retku, kun ei kestä omaatuntoaan.
Ja eiköhän ne valheet nakerran siellä omassa sielussasi myös kaiken aikaa. Varmaan siksi monesta uskottomasta tuleekin juoppo retku, kun ei kestä omaatuntoaan.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Olipa hapan aloitus. Lapsi on mukautuvainen koko lapsuusaikansa, lapsen mieli on joustava ja lapsi pärjää menettämättä hermojaan vaikeissakin tilanteissa. Eli isän tai äidin uusi rakkaus ei lapsen elämään vaikuta millään tavalla.
Kaikki koettu vaikuttaa! Et kyllä tiedä lasten kasvatuksesta etkä varsinkaan psykologiasta yhtään mitään!
Toi on vastuuttomien ihmisten hapatusta, mitätöidä tekojensa seurauksia. Olen ilmeisesti hippasen enemmän aiheeseen paneutunut kuin sinä, ja sen lisäksi omakohtaisesta kokemuksesta tyrmään väitteesi. Aikuisena parannellaan ja kootaan lapsuudessa aiheutuneita vaurioita. Älkää hyvät vanhemmat väheksykö tekojenmne surauksia, aina pitää ajatella lasta. Sinulta kysyisin miten paljon olet ollut kuntouttamassa nuoria/aikuisia lapsuudessa aiheutununeista vauroista? Miten paljon hylkäämisiä, turvattomuutta, luottamuspulaa, huonoa itsetuntoa etc.. pahemmista ongelmista puhumattakaan.
Psykologeja ja muita tarvitaan vasta kun alkaa märehtimään asioita liikaa. Psykologeja käytetään kun on itse itselleen omassa päässään tehnyt ongelmia. Ei pidä ajatella liian paljon ja liian pitkälle. Huono kaveriseura ja epäterveelliset elämäntavat aiheuttavat just niitä vaurioita joista puhut. Vanhempien pitää elää omaa elämäänsä, se on lapsenkin etu. Ei joka asiaa kannata eikä voi ajatella liian kauas tulevaisuuteen, kymmenien vuosien päähän, kun on omakin elämä elettävänä.
Lasta ei pidä pilata selittämällä liian paljon, silloin niitä vääriä mielikuvia kehittyy. Jokainen lapsi on pohjimmiltaan joustava ja mukautuva. Lapsi osaa antaa tilaa ympäröiville asioille, toisin kuin hysteerinen aikuinen. Eroperheistä tulee useimmiten täysin normaaleja työtätekeviä ihmisiä. Liika hyysääminen pilaa lapsen.
Lapsen työ on leikki. Niin kauan kuin lapsi leikkii omissa oloissaan leluillaan ja aikuinen elää omaa elämäänsä ei ole kenelläkän huolta.
paska. Et tiedä mitään lapsen kärsimyksistä eron tullessa.
lopettaisit tuon typerän ja näsäviisan kyökkipsykologiasi saman tien. Et tiedä mistään mitään, vaikka näköjään pidät itseäsi varsinaisena järjen riemuvoittona. Naurettavaa paskaa.
Minä olen itse nähnyt omin silmin tuttavaperheen elämää. Mies on itse aktiiviupseeri ja akkansa juopotteli kotona. Mies hankki muita naisia akkansa juopottelun takia ja lopulta erotti vaimonsa avioerolla palvelussuhteesta. Vaikka tämän perheen poika näki vuosikaudet kotonaan vaikka mitä, ei siitä minkäänlaista hysteriaa aloitettu. Se oli alun alkaen selvää että pojasta tulee kadetti, koska isänsäkin on sotilasalalla ja poika on tänä päivänä käynyt kadettikoulun. Pojasta tuli ryhdikäs ja kurinalainen sotilas just siksi kun kotona ei aloitettu mitään turhaa hyysäystä tilanteesta. Poika sai lapsena leikkiä ja lopun kasvatuksen hoiti maanpuolustusvoimat. Siinä ei mistään traumoista alettu höpistä joutavia eikä mistään luottamuspulasta tai turvattomuudesta.
Tässä jutussa isä eli omaa elämäänsä, äiti omaansa ja lapsella on kaikki hyvin.
se näin on, että lapset eivät kärsi, jos vanhemmat osaavat hoitaa eronsa kuin aikuiset. Valitettavasti usein se jätetty, katkera puoliso aloittaa sen mustamaalamisen ja myöskin sen että lapsia käytetään avioerotilanteessa pelinappuloina, tällöin lapset kärsii.
Mutta jos ero hoidetaan AIKUISTEN tavalla, niin raumoja ei tule.
"Ei pidä ajatella liian paljon ja liian pitkälle."
Onnittelut. Sulla ei taatusti ole tota ongelmaa!
en tiedä, traumoista kylläkin.. mutta kun kysymyksessä on uskottomuus, joka on johtanut eroon, niin kerrohan se yli-ihminen joka on pystynyt elämään ilman tunteidensa näkymistä uskottomuuden tultua ilmi?! Tunnekylmästä ihmisestä on silloin kysymys! Halloo, älkää aliarvioiko lasten kykyä ymmärtää asioita. Eikä siihen tarvita kenenkään mustamaalaamista.
tiedä mitään. Pelkkää spekulaatiota. Mistä hitosta tiedät pojan tunne-elämästä esim, jotain, tai ihmissuhteista yms. Olet sitten ihan tuttavissa nähnyt, joopa joo. Sehän selittääkin kaiken.
sekin, että vedotaan pintaan tuleviin tunteisiin .Jumalauta, se on aikuisen ihmisen ja jokaisen äidin ja isän velvollisuus laittaa lasten tarpeet ja tunteet omiensa edelle, oli tilanne, mikä hyvänsä! Voitte arvata, että suomeksi sanottuna vitutti, kun lasteni äiti löysi työpaikalta uuden rakkauden ja ero tuli. Ja minua pidettiin puoli vuotta täysin idioottina ennen kuin sain kaiveltua totuuden esille. Mutta silti, koskaan en näyttänyt lapsille sitä, miten viheliäisenä otuksena heidän äitiään tuona aikana pidin. En, vaikka meinasin pimahtaa. Lapsille oli ero tarpeeksi karu juttu ilman risaamista ja mustamaalaamistakin. Ex on kuitenkin ollut aina hyvä äiti lapsilleen, sitä en kiellä. Vaikka olikin tämä romanssi päällä, lapsiaan ei unohtanut silloin eikä ole unohtanut sittemminkään, kun perusti uuden perheen työpaikkarakkautensa kanssa. Kaikenlaista paskaa tapahtuu, mutta totta tosiaan, aikuisten asia on yrittää tehdä asiat helpommiksi lapsille. Tapahtuneesta alkaa olla nyt neljä vuotta ja minäkin pääsin ensishokin jälkeen jaloilleni ja olen uudessa suhteessa. Lapset ovat luonani joka toinen viikonloppu ja lomilla, äitinsä pitää huolen, että minut huomioidaan kaikissa päätöksentekotilanteissa eikä koskaan ole tullut sellainen olo, että uusi mies olisi viemässä paikkani. Lapset suhtautuvat häneen kuten naisystävääni ok, mutta äiti on aina äiti ja isä on aina isä. Uskon, että lapsilla on kaikesta huolimatta hyvät eväät elämään enkä ymmärrä sitä haloota, mikä tässä keskustelussa on eroon johtaneista syistä. Ero on aina ero, aikuisten ei pidä kaataa sitä paskaa, mikä eroon on syynä, lasten niskaan.
No tässä on kanssa sellainen "yli-ihminen". Sikäli ihan normaali ihminen, että tunteet kyllä näkyi. Mutta ei lapsille. Lasten ei todellakaan tarvitse tietää aikuisten parisuhdekiemuroista mitään. Eron voi hoitaa rikkomatta lapsilta suhdetta äitiin taikka isään. Vaikka ex petti minua, ja sen myötä hänet jätin (ja kyllä kyllä, yritettiin kaikki keinot jatkaa enne kuin eroon päädyttiin) en koskaan sitä paskaa kaatanut lastemme niskaan. Vaan pidin huolen, että hyvät välit säilyy lapsilla myös isään. Tasapainoisia nuoria aikuisia on lapsista tullut vaikka vanhemmat onkin eronneet. Mutta kun eron hoitaa aikuiseen kypsään malliin, siitä ei jää kenellekkään traumoja. Ja lasten kasvettua, ovat he kysyneet miksi isä ja äiti ovat eronneet. Silloin on asioista puhuttu. Lapset kyllä ymmärtää, likaisia yksityiskohtia ei tarvitse kertoa siltikään. Mutta kyllä asioista voi ja pitää asiallisesti keskustella lastenkin kanssa, sitten kun he ovat siihen valmiit.
Voin varmuudella sanoa, että lapsi ei ole hellyyttä saanut vain tuon armeijan hirvittävän kutin. Inhoan sydämeni pohjasta kaikkea puolustusvoimiin liittyvää, sillä hehän rauhan aikana vain leikkivät tinasotilaillaan, eikä heillä ole minkäänlaista vastuuta mistään, viina vietaa sisäpiirin juhlissa, joita on varmasti joka viikolle.
Jospa esimerkiksi maavoiminen johtja Aspara tarkistaisi, mitä todella tapahtuu näillä työpaikoilla, saattaisi karvat nousta pystyyn. Nuijalla olisi totisesti töitä, nyt siellä on suojatyössä monia, jotka köyttävät asemaansa väärin. Käsisimystä tästä seuraa paljon ja pienille lapsille.
näin käyttäytyvät aikuiset ihmiset, vaikka tämä yksi huutaja täällä muuta väittääkin.
Lapsia ei pidä sekoittaa aikuisten riitoihin, mutta kuten aikaisemmin kirjoitin, että ne lapset valitettavasti vedetään "taisteluaseiksi", ja tämähän tapahtuu silloin kun ollaan niin epätoivoisia, että ei enään nähdä mitään muuta keinoa "taistella". Jä tämäkö on sitä vanhempien mallikäyttäytymistä?
Oma tyttäreni ei ole ainakaan kärsinyt minun ja hänen isänsä erosta, hänestä on tullut täysipäinen aikuinen nainen, mutta emme käyneet meidän ongelmia hänen kuulensa läpi, emmekä käyttäneet häntä taisteluaseena.
Oppivat elämän realiteettejä. Kouliintuvat ja tekevät asiat paremmin kuin vanhempasa. Tietysti jos lapsista tulee pissiksiä joilla pää jauhaa tyhjää niin tilanne on toinen.
Voi olla parempi lapsille että vanhemmat eroavat. Miksi tuhota lapset jos avioliitto/avoliitto on täyttä teatteria. Se vasta kakarat sekaisin.
Yrittäkää kestää ja hoitakaa ongelmanne ajoissa ykköset.
Tässä on nyt tullut aika monta hieman provosoivaa vastausta, mutta koetan itse vastata asiallisemmin. Jos vanhemmat eroavat uskottomuuden vuoksi, niin on ihan selvä, että se vaikuttaa lapsiin negatiivisesti. Jokainen lapsi haluaisi elää ehjässä perheessä, lukuunottamatta ehkä alkoholisti-ja väkivaltaperheitä. Vaikka ero hoidettaisiinkin suhteellisen asiallisesti, niin siitä huolimatta se horjuttaa lapsen turvallisuudentunnetta. Lapsi luonnollisesti tahtoisi isänsä ja äitinsä elävän yhdessä. Ja jos jompikumpi vanhemmista lähtee kotoa uuden rakkauden perään, niin myös lapsi tuntee siinä itsensä petetyksi ja hylätyksi, vaikka poismuuttanut vanhempi pitäisikin häneen säännöllisesti yhteyttä. Jotkut eivät edes pidä ja se on vielä traagisempaa. Silloin jos vanhemmat kykenevät hoitamaan eronsa rauhallisesti, niin sitä pienempiä traumoja lapsi saa, mutta traumoja lapsi saa vanhempiensa erotessa joka tapauksessa ja sitä on turha kieltää. Riitaisa ero tuottaa vain hieman suurempia traumoja kuin sovinnollisempi ero, mutta molemmat jättävät jälkensä lapseen. Tosiasia myös on, että erotilanne on usein niin tulehtunut ja kipeä vanhemmillekin, varsinkin sille jätetylle ja petetylle osapuolelle, etteivät he usein jaksa tukea lastaan tarpeeksi oman tuskansa keskellä ja lapsi jää yksin kysymyksineen. Ikävä fakta on myös se, että monen sellaisen avioerolapsen, joiden vanhempien liitto on kaatunut pettämiseen, voi olla todella vaikea luottaa vastakkaiseen sukupuoleen ja solmia pysyviä suhteita. Tiedän useita tälläisiä tapauksia. Liiankin monta.
Monet pettäjät ja jättävät kuitenkin haluavat kieltää nämä surulliset tosiasiat, koska eivät halua kokea syyllisyyttä eivätkä ottaa vastuuta siitä kivusta, jonka ovat omalle lapselleen tuottaneet. Siksi usein turvaudutaan sellaisiin verukkeisiin kuten "kyllä lapsi selviää ajan kanssa" tai "lapsenikin on onnellisempi kun minä olen onnellisempi" tai "vastoinkäymiset vain vahvistavat lasta". Olen itse omin korvin kuullut perheensä jättäneiden turvautuvan juuri näihin fraaseihin, ja kokenut ne säälittävinä yrityksinä kieltää oma syyllisyytensä. On tietysti niinkin, etteivät vanhemmat ole virheettömiä ja monet vanhemmat saattavat tahtomattaankin satuttaa lapsiaan. Mutta kuinka monella vanhemmalla on sen verran selkärankaa, että pyytäisi omalta lapseltaan anteeksi ja myöntäisi, että ei ole aina ajatellut lapsen parasta, vaan enemmän omaa parastaan? Pahoin pelkään, että harvassa ovat ne vanhemmat, jotka näin avoimesti ottaisivat vastuun lastensa edessä. Suurin osa turvautuu verukkeisiin ja fraaseihin, koska ei uskalla kohdata oman lapsensa pettymystä ja tuskaa. Mielummin he sulkevat siltä silmänsä.
ja asiallinen kirjoitus kerrankin!
Erottaisin kuitenkin kaksi asiaa toisistaan eroamisen ja pettämisen. Lapseen aivan taatusti vaikuttaa ero, olipa sen syy sitten mikä tahansa. Ja totta on että monen huoltajan voimat ovat vähissä, jotta he jaksaisivat tukea lapsiaan heidän surutyössään ja jälleenrakentamisessa. Etenkin jos ero on ollu traumaattinen myös vanhemmille.
Pettämisen takaa löytyy usein asennevamma, omat kasvukivut tai vieraantuminen toisesta. Ero olisi saattanu tulla mutta ehkä myöhemmässä vaiheessa.
Jos jaetaan aika ennen tietoa ja tiedon jälkeen, niin ennen tietoa voi olla ettei siellä kotona pettäminen näy kuin hekä vanhempien kireinä väleinä. Kun tieto tulee, petetty on usein se joka tramatisoituu ja saattaa käyttätyä harkitsemattomasti. Hän on myös se joka hakee eroa. Tässä vaiheessa on vaarana että lapsista tulee kiistakapuloita puolin ja toisin. Ja se jos mikä tramatisoi lasta.
Kun ihmiset vain rohkenesivat kertoa jo ennen pettämistä puolisolleen että nyt on ongelma, niin tällaisia tilanteita ei pääsisi syntymään.
Niinpä niin, mutta kun eron voi hoitaa asiallisestikin. Ja huomioida lapset. On varmasti paljon eroperheitä missä lapsia ei oteta huomioon, mutta on myös niitä missä otetaan vastuu lapsista.
Oli miten oli, ero on joskus ainoa oikea vaihtoehto.
Me erosimme aikanaan ihan sovussa vaikka oli ex puolisoni puolelta pettämistä. Lapsille ei syytä kerrottu, puhuttiin ettei vaan voida jatkaa ja molemmat vanhemmat säilyvät ym. Puhuimme siis todella paljon lasten kanssa ennen eroa, eikä lapset ole siitä kärsineet lapsille on hyvä kertoa ettei ero ole heidän syynsä ja näyttää se myöskin eron jälkeen niin ei silloin suurempia ongelmia tule.On todella lapsellista sotkea lapset eron puintiin jollain muulla tavoin. Eikä vanhemmuus tai rakkaus omia lapsia kohtaan katoa eron myötä. Jos osaa hoitaa asiat oikein vaikka tekisi kuinka kipeää säästyy mionelta ongelmalta myöhemmin. Aika usein on saanut huomata riitaisissa eroissa sen kuinka lopulta se joka haukkuu ja yrittää kääntää lapset toista vanhempaa vastaan kärsii itse kaikista eniten eikä silloin helpota muidenkaan elämää millään tavoin.