Mitä mieltä olette siitä että tapailee useita ihmisiä samaan aikaan? Katsoin Sinkkuelämää sarjaa jossa sarjan hahmot sopivat erikseen että nyt ei sitten tapailla muita vaan ollaan yhdessä niin että ei tapailla muita. Olen muutenkin kuullut että jenkeissä on sellainen tapailukulttuuri että tapaillaan useita samanaikaisesti ja sitten erikseen sovitaan että nyt ei tapailla muita. Olen myös ymmärtänyt että tämä tapailu siellä ei tarkoita sitä että jokaisen kanssa pannaan vaan käydään kahvilla tms. Jotenkin olen ymmärtänyt että Suomessa ei ole samanlaista kulttuuria, siis että jos tapaa jonkun mielenkiintoisen ihmisen niin jotenkin sitä vaan olettaa että se ei samanaikaisesti tapaile muita. Tietenkin se riippuu kuinka vakavaa tapailu on. Jos ei lainkaan tunne ihmistä ja on käynyt vaikka pari kertaa kahvilla ja ei ole mitään "tunnesidettä" tai ei olla suudeltu tai muuta niin silloinhan käytännössä on sinkku ja en oikeastaan pidä ihmeellisenä että ihan alussa tapailee muita.
Onko se ihmeelllistä jos kokee muiden tapailun sellaisena että toinen ei ole riittävän kiinnostunut jotta ei tapailisi muita? Jotenkin olen ajatellut että kun tapaa tarpeeksi kiinnostavan ihmisen ei vaan ole tarvetta tapailla muita.
Mutta sitten jos suhde yhteen ihmiseen on edennyt siihen pisteeseen että tavataan useita kertoja viikossa, ollaan suudeltu ja oltu sängyssä mutta toinen edelleen tapailee muita tai pari kertaa yhtä ihmistä? Seurustelusta ei olla sovittu vielä siinä vaiheessa sovittu. Tapailut ovat kuulemma olleet vain keskustelua ja "ystäväpohjaista" mutta kuitenkin. Mitä olette mieltä sellaisesta? Kulkeeko jossain raja missä vaiheessa muiden tapailu ei ole enää ok? Voiko toinen vedota siihen että ei oltu silloin vielä sovittu että seurustellaan. Siitä huolimatta sänkyyn asti oltiin keritty. Onko siinä vaiheessa ok tapailla muita?
Onko se ihmeelllistä jos kokee muiden tapailun sellaisena että toinen ei ole riittävän kiinnostunut jotta ei tapailisi muita? Jotenkin olen ajatellut että kun tapaa tarpeeksi kiinnostavan ihmisen ei vaan ole tarvetta tapailla muita.
Mutta sitten jos suhde yhteen ihmiseen on edennyt siihen pisteeseen että tavataan useita kertoja viikossa, ollaan suudeltu ja oltu sängyssä mutta toinen edelleen tapailee muita tai pari kertaa yhtä ihmistä? Seurustelusta ei olla sovittu vielä siinä vaiheessa sovittu. Tapailut ovat kuulemma olleet vain keskustelua ja "ystäväpohjaista" mutta kuitenkin. Mitä olette mieltä sellaisesta? Kulkeeko jossain raja missä vaiheessa muiden tapailu ei ole enää ok? Voiko toinen vedota siihen että ei oltu silloin vielä sovittu että seurustellaan. Siitä huolimatta sänkyyn asti oltiin keritty. Onko siinä vaiheessa ok tapailla muita?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minulla on erilaisian sinkkunaiskavereita. Osa heistä tapailee useita miehiä yhtä aikaa, esm. panevat yhtä ja treffailevat toista ja muina aikoina saalistetaan miehiä baarissa ja esim. “pusutellaan” useiden miesten kanssa joihin baareissa törmää. Nämä naiset ovat sellaisia jotka käyvät paljon ulkona, sellaisia trendikkäitä hieman pinnallisia, shoppailu ym. kiinnostaa. Itse en oikein tunnu viihtyväni heidän seurassaan. Olen ollut nyt sinkku muutaman vuoden, enkä ole tavannut kuin pari miestä joista olen ollut kiinnostunut. Ja ihan seurustelumielessä. En voisi kiinnostua kenestäkään miehestä pusuttelumielessä. Minulla ihastuminen tapahtuu kertalaakista, ensi näkemällä yleensä. Ja silloin ihastun niin voimakkaasti että en voi ajatella ketään muuta kuin ihastuksen kohdetta, aamulla kun herään niin ekana hän on mielessä. Ei siinä kyllä voisi kuvitellakaan tapailevansa muita. Itse odotan että mies tuntisi samoin. En voisi kuvitellakaan alkavani seurustelemaan sellaisen kanssa joka olisi kiinnostunut jostain muusta samaan aikaan ja ehkäpä jopa arpoisi että kumman ottaa. Kyllä se kun oikean tapaa niin sen tuntee niin selkeästi että ei tarvitse arpoa muiden kanssa. Jos mies olisi kiinnostunut muista jo suhteen alussa, niin mitenkäköhän sitten kun vuosia kuluu…
Minulla on myös muita sinkkunaiskavereita jotka eivät harrastele tapailuja tai pusutteleja, vaan odottavat sen oikean löytymistä.
Olen myös niin kova jännittäjä että en voisi nauttia miesten tapailusta.
Jokainen vetää omat rajansa ja ne on hyvä tehdä selväksi. Minusta on ok että muut harrastavat seksiä ystäväpohjalta tms. Mutta itse en edes suostuisi seksiin ennen kuin tunnen miehen niin hyvin että tiedän hänen olevan kiinnostunut ainoastaan minusta.
Sellaista kuulee paljon että tuollainen epämääräinen suhteen aloitus ja muiden tapailu kaihertaa sitten jo pitkäänkin seurustelleiden mielessä vuosien päästä. Eli se ei mielestäni ole hyvä pohja suhteelle.
Tiedän yhden “pariskunnan” joka oli yhdessä pari vuotta. He tapasivat useita kertoja viikossa ja yöpyivät toistensa luona. Silti molemmat tapailivat koko ajan muita, esim. iskivät baarissa muita. Ihan tyytyväisiä olivat tilanteeseensa ja miettivät jopa että alkaisivat oikeasti seurustelemaan. Mutta eipä siitä sitten tullut mitään. Mutta se on tällaisten ihmisten oma valinta ja jos ei ole valmis tällaiseen niin sitä ei pidä hyväksyä.
Jotkut ihmiset haluavat valloittaa vastakkaista sukupuolta ja kohottaa tällä itsetuntoaan ja harrastavat sitä viimeiseen asti. Tällöin mieleeni tulee että ovatko nämä ihmiset valmiita oikeaan suhteeseen.
Toistan, itse pitää määrittää omat rajansa. Jos kokee itsensä loukatuksi niin silloin ei kannata jäädä tämän ihmisen seuraan.
sanonut, että mielestäni on hyvä tutustua yhteen ihmiseen kerrallaan, ja että itse toimin sillä periaatteella ja tykkäisin että toinenkin toimisi, niin olen saanut syytökset mustasukkaisuudesta, sitoutumisinnosta, ahdistelusta ym ym ym... Ja mielestäni nuo syytökset eivät ole aiheellisia, jos haluaisi, että katsottaisiin juttu kerrallaan... Mitä mieltä muut ovat?
Kyllä yleensä alkuviikkojen aikana ihminen on "täysin vapaa". Eli kun ei voi vielä tietää, tuleeko jutusta mitään, kun ei toista oikein tunne... niin tottakai on vapaa tapailemaan muitakin. Siis ei seksuaalisesti, vaan tutustumismielessä nimenomaan. Joku näistä saattaa jäädä sitten ihan vain pelkäksi kaveriksikin. Yleensä intiimiasteen ylittämisen jälkeen (suuteleminen yms) muiden tapailu ei ole enää kauhean ok. Vain kavereita saa sen jälkeen tapailla, ja vain kavereina. Eri asia on, jos yhdessä ollaan sovittu, että suhde on vain esim. seksisuhde, eikä tunnesiteitä ole.
Onko olemassa jotain "normikäytäntöä" sen suhteen että tapaillaan yhtä kerrallaan vai montaa samaan aikaan?
Jos esimerkiksi tapailee yhtä tiiviisti ja nukkuu öitä yhdessä onko ihan "normikäytännön" mukaista että samaan aikaan toinen tapailee muitakin?
Minun mielestäni on järkevintä tapailla yhtä ihmistä kerrallaan. Jos tapailee useita samaan aikaan ja jostain niistä useasta tuleekin vakava juttu niin väistämättä tuntuu todella pahalta myöhemmin saada tietää että kumppani tapailu muita suhteen alussa. Herää kysymys että "enkä ollut tarpeeksi kiinnostava jotta tapailumme olisi sulkenut muut tapailut pois".
Olen todella alkanut miettimään tätä että onko todella normaalia että tapailaan montaa tai kahta samanaikaisesti? Minulle jonkinmoinen oikeustaju sanoo sen automaattisesti että ei ole hyvä tapailla montaa samaan aikaan, ei se olisi minusta edes kivaa. Olen jotenkin aina ajatellut että fiksut ihmiset eivät tapaile useita samaan aikaan. Tietenkin on eri asia jos on tehnyt selväksi jollain tavalla kaikille tapailemilleen ihmisille että tässä ei ole kyse mistään vakavasta. Jotenkin ei vaan mahdu päähän se että jos tapaa jonkun josta oikeasti kiinnostuu että olisi edes tarvetta tapailla muita.
Kunkin oma asia mielestäni alkuvaiheessa, jos tapailu ei vielä ole kovin tiivistä. Seurustelusuhteelle edetessä asia on eri. Omaa näkökulmaani puoltavasti asia voi ajatella myös tästä näkökulmasta: mahdollisuuden "sen oikean" kanssa voi ehtiä hukata/menettää jollekin toiselle siinä vaiheessa, kun itse tutustuu muutaman viikon ajan johonkin, joka ei itselle sitten sovikaan.
Näyttää olevan niin, että ihmiset jakautuvat tässä asiassa kahteen leiriin.
Kun tuntuu ihmeelliseltä, että joillakin ylipäänsä olisi aikaa tapailla useita..mutta jos netin kautta niitä hakee, niin ehkä sitten.
Nettisuhteista minulla on selkeä käsitys: siellä haetaan aina vain parempaa. Vielä 90-luvulla tapaaminen saattoi johtaa seurusteluun mutta sen jälkeen siitä on tullut riippuvuutta; kun jonkun kanssa tärppää, niin itsetunto nousee ja aletaan hakea vielä parempaa, ja vielä parempaa..
Itse kiinnostun yhdestä ihmisestä kerrallaan ja siksi olen jättänyt netin jo aikoja sitten. Eikä tuolla ulkoelämässä todellakaan tule mahdollisuuksia tapailla useampia ihmisiä samaan aikaan.
"mahdollisuuden "sen oikean" kanssa voi ehtiä hukata/menettää jollekin toiselle siinä vaiheessa, kun itse tutustuu muutaman viikon ajan johonkin, joka ei itselle sitten sovikaan. "
Haluaisin kysyä sitä että onko todella niin että siitä syystä ei voi tapailla yhtä ihmistä kerrallaan koska niiden muutaman viikon aikana on teoreettinen mahdollisuus tavata joku parempi?
Minun mielestä jos ylipäätään kokee että tapaillessaan yhtä kokee että tuolla ulkona voi olla joku parempi ei se ihminen jota sillä hetkellä tapailee ole riittävän kiinnostava että sellainen ajatus ylipäätään syntyy. Juuri siitä syystä ajattelen että jos tapailee useita yhtä aikaa ei kukaan niistä vaihtoehdoista ole riittävän kiinnostava että se sulkisi muut vaihtoehdot pois.
Minusta olisi todella mielenkiintoista tietää ajatteleeko enemmistö ihmisistä niin että fiksut ihmiset eivät tapaile useita samanaikaisesti vai onko niin että "vapaamielinen" ajattelutapa on levinnyt enemmistön keskuuteen.
Vaikka ihan alussa ei vielä tietäisi että onko ihminen jota tapailee "se oikea" ja ihana on se mahdollisuus että muutaman viikon kuluttua kyseinen ihminen onkin todella oikeanlainen kun ihmiseen tutustuu. Kun sitten kun ollaan alettu jo seurustella saakin kuulla että alussa kumppani tapaili muita se poikkeuksetta satuttaa. Haluaisin kysyä sitä lähtevätkö fiksut ihmiset sellaiseen tilanteeseen joka loppupelistä voi johtaa siihen tilanteeseen että kumppani loputtomasti miettii että enkö ollut alussa tarpeeksi kiinnostava. Minun mielestäni jos tapailee useita samanaikasesti on parempi että mikään niistä jutuista ei ole vakava ja mistään niistä jutuista ei ole tarkoituskaan tulla seurustelusuhdetta. vaikka kuinka mietin pääni puhki päähäni ei mahdu ajatus että jos on todella kiinnostunut jostakusta alunperinkään olisi tarvetta tapailla muita.
Galuppi: kumpi näistä ajattelutavoista on vallitseva, se että aina tapaillaan alussa useita samanaikasesti vai että kun löytää kiinnostavan ihmisen josta ehkä voisi tulla jotain ei sillä hetkellä tapaile muita?
"Eikä tuolla ulkoelämässä todellakaan tule mahdollisuuksia tapailla useampia ihmisiä samaan aikaan."
Ikinä käynyt baareissa? Itse ainakin harrastin usean kanssa tutustumista, ja baareistahan niitä löytyi. Aina siihen saakka kunnes se rakas löytyi. :) Ja olen tilanteeseen edelleenkin tyytyväinen, ja siihen, etten missannut rakastani.
Ulkoelämässä on aivan mahdollista tavata useita samaan aikaan. Etenkin jos olet nainen. Yhden baari-illan aikana on aivan helppo saada vaikkapa 5 puhelinnumeroa. Näiden kanssa sitten seuraavan 2 viikon säteelle treffit jokaisen kanssa kerran ja kiinnostavimpien kanssa ehkä pari kolmekin kertaa.
Sieltä rankkautuu kyllä tietysti ne kiinnostavimmat muutaman tapaamisen jälkeen ja niitä tulee sitten nähtyä enemmän.
Tunteet ohjaa aika paljon ja usein se vaan menee siihen, että ei tapaile montaa kun on niin kiinnostunut yhdestä tai kahdesta. Mutta periaatetasolla minä en ainakaan näe mitään väärää siinä, että tapailee monia. Mitä väärää siinä olisi??? Eihän sitä naimisissa olla!
Tuo jenkkilän juttu on eri, koska heillä ei ole tällaista seurustelukulttuuria kuin meillä täällä Suomessa. Heidän seurustelu-sana on "dating" eli suomeksi takaisin käännettynä treffeillä käyminen. Siksi he sopivat erikseen, että nyt käydään treffeillä mutta vain toistemme kanssa ja se on sitten sitä heidän seurusteluaan.
Toki sitten on näitä boyfriend-girlfriend -suhteita, joissa he puhuvat jo "relationship"-parisuhteista, joka toisaalta on sekin sama kuin Suomen seurustelu. Suomessa parisuhde taas tarkoittaa vakavampaa kuin pelkkä seurustelu, eli ollaan jo päätetty että ollaan tässä ja muutetaan vaikka jo yhteenkin.
Kai jokainen vetää itse rajansa siitä mikä itsensä mielestä on normaalia ja mikä ei. Mutta ongelma tulee siinä kohtaa jos toisella on oma käsityksensä että tapaillaan useita ja toisella on toinen käsitys, että jos tapaa kiinnostavan ei ole tarvetta tapailla muita. Juuri siksi kysyn onko jotain "fiksujen ihmisten tapaa" toimia tässä asiassa?
Voiko vetää rajan johonkin kohtaan siitä mikä on fiksua ja mikä ei? Minun mielestäni ainakin seksi on sellainen rajapyykki, mikäli tapailee jotakuta usein ja harrastaa seksiä uskon että se poikkeuksetta sattuu kun saakin kuulla että kumppani on tapaillut muita samaan aikaan. Siinä vaiheessa kun sänkyyn päädytään ja tapaillaan usein pitäisi jollain tasolla tehdä jotkut "pelisäännöt" tarkoitan siis sitä että jos sitten mies tai nainen joka haluaa tapailla muita ilmoittaa tälle tapailemalleen ihmiselle että tämä ei ole vakavaa jolloin toinen ei sitten oletakaan sen kummempia. Mutta jos on tapailtu jo pari kuukautta ja oltu sängyssä ja nähdään lähes päivittäin niin kyllä se vaan sattuu kun saa kuulla että parin kuukauden tiiviin tapailun jälkeen on kuitenkin käyty muiden kanssa treffeillä.
Ainoa pelisääntö ja fiksujen ihmisten tapa toimia on se, että antaa toisen olla oma itsensä. Jos toisen toiminta loukkaa liikaa, voi lähteä kävelemään. Parempi vaihtoehto, kuin mikään pelisääntöjen hakeminen. Kumpikin saa jatkaa omana itsenään.
Itsellä tuo menee siihen, että kun useamman kerran on suudeltu ja selkeästi vietetty aikaa yhdessä, alkaa se ei tapailla muita-vaihe. Parin ekan suutelukerran jälkeenkään en laske tuota vielä seurusteluksi tai muutaman tapailun perusteella.
Kumminkin minulla oli sellainen miespuolinen ystävä, joka oletti meidän seurustelevan heti, kun oli luonani yötä. Hän oli kysynyt, saako tulla yöksi kun tulee samaan kaupunkiin ja vastasin myöntävästi. Nukkui eri huoneessa etc, mutta kun mentiin viikon päästä kahville ja kysyi kuulumisia (ja kerroin seurustelevani, koska olin tuona aikana kun hän luonani yöpyi tapaillut jo pidemmän aikaa erästä miestä. Päätimme sitten laittaa hynttyyt yhteen tuossa välissä)
No miehellähän napsahti, että miksi tein niin, koska mehän seurustelimme. Oli muuten mielenkiintoinen reaktio.
"Mitä mieltä olette siitä että tapailee useita ihmisiä samaan aikaan?"
-Ihan ok, kunhan kertoo tämän seikan tapailemilleen hlöille. ;)
..itsekkin aina sinkkuna tapailin useaa kumppaniehdokasta samaan aikaan. Vasta sitten kun suhde syveni ja erikseen sovittiin ettei tapailla muita, ni lopetin muiden tapailun. Huom, tapailu ei välttämättä ole yhtä kuin seksisuhde. ;)
Ainakin jos käy nettitreffeillä niin ei ole minusta kummallista jos tapailee muita. Eikä tapailu minusta tarkoita pussailua ja seksiä, joten siinä on varmaan se raja minulle. Tapailulla tarkoitan kahvilla tai leffassa käymistä tms.
Jos pidän toisesta niin paljon että haluan pussailla niin en tapailisi enää muita. Seksiä harrastaisin vasta kun on sovittu että seurustellaan. Ja seurustelu tarkoittaa minulle ettei tapailla enää muita.