Poikaystävä tietää että minua on lyöty/kuritettu lapsena ja teini-iässä kotona.
Kun olen kertonut kokemuksistani, hän "ei osaa sanoa tuohon oikeen mitään", sillä hän ei ole joutunut kamppailemaan elämässä sellaisten asioiden kanssa kuin minä.
Minua ärsyttää joskus, miten hän julistaa että "meidän perheessä ei sellaisia ongelmia ole ollut" ja että "Minä en koskaan voisi lyödä sinua, tai lapsia jos meillä olisi sellaisia koska minä en ole saanut sellaista esimerkkiä kotoa" ja näitä "Minulle ei ole näytetty sellaista esimerkkiä kotoa". Joskus myös kyselee, voisinko minä lyödä häntä. Hän on huomannut että kun suutun, suutun kunnolla. Mutta lyödä en voisi, ainoastaan puolustaa itseäni jos olisin täysin ahdistettuna nurkkaan.
Tuntuu että istun jo valmiiksi syytetyn penkillä. Hänellä on kuitenkin ollut nuorempana enemmän tappeluita esimerkiksi baarissa tai sen edustalla humalassa ja hän on usein provosoinut jonkun ihmisen (kuten entisen kaverinsa) lyömään itseään ärsyttämällä vaan jatkuvasti. Eli on kerjännyt tappelua.
Hän on tapellut myös naispuolisen kaverinsa kanssa maassa painien. Tässäkin kuitenkin nainen hyökkäsi, hän provosoi nimittelemällä kauan aikaa.
Hän arvostelee ja huomauttelee aika paljon asioita esimerkiksi puhetyylistäni ym.
Joskus kun olen alkanut itkemään, hän pyytelee kyllä anteeksi vuolaasti mutta saattaa myös nauraa.
Itse hän ei siedä ollenkaan itsensä arvostelua, vaan menee hiljaiseksi ja sanoo ettei pidä tuollaisesta.
Onko minulla edessä provosoija? Testaako hän minua menenkö provoon ja alanko lyömään?
Kun olen kertonut kokemuksistani, hän "ei osaa sanoa tuohon oikeen mitään", sillä hän ei ole joutunut kamppailemaan elämässä sellaisten asioiden kanssa kuin minä.
Minua ärsyttää joskus, miten hän julistaa että "meidän perheessä ei sellaisia ongelmia ole ollut" ja että "Minä en koskaan voisi lyödä sinua, tai lapsia jos meillä olisi sellaisia koska minä en ole saanut sellaista esimerkkiä kotoa" ja näitä "Minulle ei ole näytetty sellaista esimerkkiä kotoa". Joskus myös kyselee, voisinko minä lyödä häntä. Hän on huomannut että kun suutun, suutun kunnolla. Mutta lyödä en voisi, ainoastaan puolustaa itseäni jos olisin täysin ahdistettuna nurkkaan.
Tuntuu että istun jo valmiiksi syytetyn penkillä. Hänellä on kuitenkin ollut nuorempana enemmän tappeluita esimerkiksi baarissa tai sen edustalla humalassa ja hän on usein provosoinut jonkun ihmisen (kuten entisen kaverinsa) lyömään itseään ärsyttämällä vaan jatkuvasti. Eli on kerjännyt tappelua.
Hän on tapellut myös naispuolisen kaverinsa kanssa maassa painien. Tässäkin kuitenkin nainen hyökkäsi, hän provosoi nimittelemällä kauan aikaa.
Hän arvostelee ja huomauttelee aika paljon asioita esimerkiksi puhetyylistäni ym.
Joskus kun olen alkanut itkemään, hän pyytelee kyllä anteeksi vuolaasti mutta saattaa myös nauraa.
Itse hän ei siedä ollenkaan itsensä arvostelua, vaan menee hiljaiseksi ja sanoo ettei pidä tuollaisesta.
Onko minulla edessä provosoija? Testaako hän minua menenkö provoon ja alanko lyömään?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kun luin juttusi, niin ekavaikutelma oli, että poikaystäväsi on ihan jees.
Mitä ihmettä sinä oikein meinaat kun kun kyselet "että menenkö lyömään?" - !!?? outoa.
Lue alan kirjallisuutta ja funtsi omaa asennettasi.
Ota järkevästi koko touhu.
Mieti myös omaa osaasi, keskustele kaverisi kanssa, menkää yhdessä juttelemaan asiantuntijan/kuraattorin/yms kanssa.
Sanoisin näin, että sinulla itselläsi on ongelmia, jotka pitäisi myös selvittää.
Kaikkea hyvää sinulle!!!
mielestäni eka vastaaja tajusi sut väärin. voimia sinulle, mielestäsi poikaystäväsi pitäisi ymmärtää aiheen vakavuus sinulle eikä missään nimessä nayraa vaikka tyhmyyttään joskus lipsauttaisii jotain typerää! toivottavasti hän ymmärtää muuttaa asennettaan!
Jätä hyvän sään aikaan!
Luulen, että sitä oikeastaan jo ajatkeletkin.
Hanki uusi!
Mitä turhia pilaamaan elämäänsä.
Katse eteenpäin!
Minusta tilanne, jossa hän kohtelee sinua jo valmiiksi väkivaltaisena, jatkuva provosointi jne. on jo melkoista henkistä väkivaltaa. Mieti jaksatko sitä kuunnella. Tiettyyn pisteeseen parisuhteessa tulee toisen naljailua kestääkin, mutta jos se tuntuu sinusta sietämättömältä provosoinnilta, niin olet ehkä väärän ihmisen kanssa tekemisissä.
Minusta sinun kannattaa myös miettiä itseäsi. Oletko ihminen, joka voisi lyödä, vai onko hän saanut sinut tuntemaan itsesi sellaiseksi. Ikävää todeta, mutta tässä tilanteessa kummassakaan ei välttämättä ole isompaa vikaa, mutta ette vain sovi toisillenne, jos ruokitte toistenne huonoja puolia. Eli syystä tai toisesta miehesi sinua provosoi ja sinä provosoidut. Ammattiapu olisi tässä tilanteessa ehdottomasti tarpeen. Jos miehesi ei siihen suostu, niin kannattaa miettiä onko suhteen jatkamisessa mitään mieltä.
Olet nuori tyttö, sinulla on koko maailma edessä.
Olet nyt nuori ja nätti ja just nyt on paras aika sinulla valita itsellesi parhain mahdollinen mies.
Miksi valitsisit sellaisen joka kohtelee sinua noin?
Lopeta tuo suhde ja tulet löytämään itsellesi sopivan toisen poikakaverin.
Tuohan kuulostaa ihan älyttömältä! Te ette sovi ollenkaan yhteen!
Juu, tekee kipeää vähän aikaa. Ensimmäinen viikko on pahin. Mutta pidä pääsi kylmänä.
Poikakaverisikin tulee löytämään toisen, joka sopii hänelle paremmin.
Myöhemmin olette molemmat hyvillänne, että lähditte omille teillenne.
Poikakaverisi ei ole kypsä seurustelemaan kenenkään kanssa. Jätä hänet kasvamaan mieheksi. Itse voit vapaasti lopettaa tuollaisen epäkypsän kans seurustelun.