Kuvitellaan ihminen joka ei enää löydä rakentavaa positiivista asennetta itsestään vaan kokee elämän olevan turhaa ja hänen omien vaikutusmahdollisuuksiensa normaalin elämän piirissä olevan tehottomia ja hyödyttömiä - näennäisiä. Toivoa saavuttaa sellaista elämänsisältöä jota tämä henkilö on aikaisemmin pitänyt oikeana, kohtuullisena ja realistisena ei ole. Henkilö on yksinäinen, turhautunut ja lamaantunut - etsinyt apua mielenterveyspalveluista ja päätynyt psykologin ja muiden ammattilaisten kanssa pattitilanteeseen jossa henkilölle ei ole enää mitään tarjottavaa ja hän on tyhjän päällä.
Henkilö ei enää kestä elämäänsä tai tulevaisuudennäkymiään ja on valitsemassa vaihtoehtoja.
Kumpi on mielestäsi oikein ja kenen kannalta:
1) Itsemurha (elämäntaakan alla luovuttaminen)
2) Muuttuminen tuhoavaksi ja toisia ihmisiä yksipuolisesti hyödyntäväksi (pahan olon purkaminen tuhoavasti)
3) Jokin muu, mikä? (Pitäytykää henkilön tilanteen mukaisissa ratkaisuissa.)
Henkilö ei enää kestä elämäänsä tai tulevaisuudennäkymiään ja on valitsemassa vaihtoehtoja.
Kumpi on mielestäsi oikein ja kenen kannalta:
1) Itsemurha (elämäntaakan alla luovuttaminen)
2) Muuttuminen tuhoavaksi ja toisia ihmisiä yksipuolisesti hyödyntäväksi (pahan olon purkaminen tuhoavasti)
3) Jokin muu, mikä? (Pitäytykää henkilön tilanteen mukaisissa ratkaisuissa.)
Vastaukset 17
Vanhimmat
3)
a. pyrkimys vaikuttaa perussyyhyn: sairaus, työttömyys, syrjäytyminen jne.
b. oireiden parantaminen ja/tai helpottaminen
c. uuden elämänasenteen oppiminen, suuntautuminen
Niin, siis ne asiat jotka on käyty läpi vuosi sitten psykologin kanssa, hedelmättöminä?
Tämän tyypin kanssa ei pysty kävelemään psykologin masennusmanuaali kädessä. Pahoittelen.
Voisit kokeilla asettaa itsellesi jonkin tavoitteen. Hyvä tavoite voisi olla esim. mielekkään työpaikan saaminen.
Joka tapauksessa tärkeintä on, että unohdat vaihtoehdot 1 ja 2.
Kaltaisilleni ihmisille ei ole mielekkäitä työpaikkoja tarjolla. Työ on nyky-yhteiskunnassa sosiaalisin ja itsekehityksellisin ansioin saavutettava status-asema johon ei syvästi masentuneella ihmisellä ole asiaa jo ihan siksikin että kyseinen masennus estää sekä merkityksellisen sosiaalisen signaalin antamisen (olen kelpoisa työntekijä) että myös itsekehityksellisyyden (opiskelu johon ei pysty negatiivisuuttaan panostamaan ei johda työllistymiseen).
Toisekseen en edes halua osallistua työmarkkinoille koska koen nykyisen työelämän olevan luonteeltaan erittäin sairasta ja liittyvän yhteisömme epäkohtien muodostumiseen hyvin läheisesti. Kysymys on siis siitä että sisäisen ahdistuksen lisäksi havaitsen myös ulkoisen rikkinäisyyden joka kuvottaa minua. En hyväksy maailmaa sellaisena kuin se on.
Tämä johtaa tietenkin ajatukseen siitä että pyrkisin muuttamaan maailmaa. Havaintojeni mukaan maailmaa muuttavat voimat eivät toteudu vaadittavalla tasolla nyky-yhteisössä ainakaan minun elinaikanani joten tässä suhteessa ei positiivista antia ole (eikä jaksamistakaan moiseen). Tällöin ainoa reaalinen vaihtoehto on osoittaa asiaa suoran destruktiivisen ahdistus-kapinoinnin kautta - jonka takia vaihtoehto 2.
Tuskaa ja suoraa tietoisuutta itsestä ja omasta tilanteesta suhteessa maailmaan ei voi enää tässä vaiheessa välttää. Se sulkee positiivisest ratkaisut toimimattomiksi ja hedelmättömiksi. Jos tietoisuutta ei olisi olisi tilanne toinen.
nuoret miehet kuvittelevat muuttavansa maailmaa sillä, että ryhtyvät tuhoamaan muutamaa ympärillään pyörivää ihmistä tai räjäyttämällä kymmenen ihmistä ja 30 lasi-ikkunaa jossain kauppakeskuksessa paskaksi?
Noilla teoilla ei ole maailman makaamisen kannalta paskankaan merkitystä. Korkeintaan joihinkin yksilöihin onnistutaan istuttamaan vaan lisää ahdistusta maailman nykyisestä menosta.
kuinka lehdet revittelee lööppejään maksimaalisen myynnin edistämiseksi.
Kansanedustajat huutavat kurkku suorina "Nyt on tehtävä jotain!" ja siihen se jää, kunnes tapahtuu vastaavanlaista. ja taas lupaavat yhtä ja antavat ei mitään.
Ei nuo kouluammuskelut tai kauppakeskusamnmuskelut/-räjäytykset lopu tuohon, nyt elätään vain välikautta.
maiseman vaihto. niin pitkälle ku pippuri kasvaa tai perse kestää.
kandee edes kokeilla. uusi alku. uudet tuulet.
tai sit ala maalaamaan tai tekeen musiikkii. niinku taiteilijaks. niitte ei tarvii välttis osata, ku se o taidetta.
Maiseman vaihtoa olen tehnyt koko elämäni milloin mistäkin syystä. Ei enää kiinnosta. Siellä ei sisäinen puoleni ole yhtään enempää kuin täälläkään.
Taiteilijana oleminen olisi vain paskan toisintamista jossain muodossa. Lisäksi kakkosvaihtoehto on omalla tavallaan taidetta. Siirtämistä ulospäin, näkyvään muotoon.
Aloittaja rajaa esimerkiksi kärsivällisyyden pois. Ihmiset vain muuttuvat ajan myötä, jonka vuoksi kaikkea ei tarvitse ratkaista tässä ja nyt -tyyppisesti. Mahdollisesti nuori mies (?) kärsii eksistentiaalista tuskaa, joka on kirjallisuudessa kuvattu nuorten, vihaisten miesten sairaudeksi. Siihen ei auta mikään muu kuin rakkaus ja elämänkokemus. Ja kumpikin saapuvat, jos on kärsivällisyyttä.
aika ja kärsivällisyys tekevät ihmeitä.
Mä katselen aika usein kaupungilla hyvin kärsivällisesti odottaneita vanhoja miehiä jota juttelee lähinnä sekavasti keskenään. Siis yksin.
Kärsivällisyys ja kärsivyys ovat sukulaissanoja eikä sattumalta.
Minä en voi hyväksyä sitä "elämää" johon tottua ajan kanssa. En tahdo. Se on valinta jonka teen tiedostaen elämäni mielekkääksi sisällöksi asioita joita haluaisin mutten selvästikään voi enää saavuttaa näillä avuilla.
Ei ole viisautta tarjota toiselle myrkkyä jota hän ei halua.
eiköhä täs iha hyvää itsekukin oo tarkoittanu.
odottavan aika on pitkä ja se odotettava aika menee vähä nopeemmi jos o vaa jotai tekemistä.
"...Henkilö on yksinäinen, turhautunut ja lamaantunut - etsinyt apua mielenterveyspalveluista ja päätynyt psykologin ja muiden ammattilaisten kanssa pattitilanteeseen jossa henkilölle ei ole enää mitään tarjottavaa ja hän on tyhjän päällä."
-->
3) Jokin muu, mikä? (Pitäytykää henkilön tilanteen mukaisissa ratkaisuissa)
Sanoisin että: Kelan Kuntoutustuki, eli ns. määräaikainen työkyvyttömyyseläke vois olla hyvä vaihtoehto?
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/130608110225HN
että kumpi tapa on oikein ja sitten annetaan kolmaskin vaihtoehto? Ehkä kannattaisi opetella näkemään oikeasti se muu vaihtoehto?
Asiaan.
Vaihtoehto 1) voi vaikuttaa kohteen itsensä kannalta oikealta, mutta kuinka väärin se onkaan kohteen läheisten kannalta? Toivottavasti kohde itse ajattelee tätä, ennen kuin tekee ratkaisujaan. Se on valtavan itsekäs ja muista piittaamaton ratkaisu.
Vaihtoehto 2) on aina ja kaikkia kohtaan väärin / epäoikeudenmukaista, sillä siinä kohde loppujen lopuksi tuhoaa myös oman elämänsä muiden lisäksi.
Vaihtoehtona 3) suosittelen jotain täysin radikaalia / totutusta poikkeavaa toimintaa, joka ei ole kenellekään pahaksi. Jos kohde ei ole koskaan tehnyt timpurinhommia, niin ilmoittautuisi työväenopiston puuveistokurssille. Jos ei ole ulkoiluttanut mummoja, niin ilmoittautuisi vapaaehtoistyöhön mummojen iltapäiväulkoiluttajaksi / kahviseuraksi. Ja sitä rataa.... Jos ei ole koskaan ollut kaukomatkoilla, niin lähtisi liftaamalla kohti Intiaa. Toki muutoinkin voi matkustaa, jos rahoitusta on jostakin jotenkin järjestettävissä. Tuossa vaiheessahan on ihan sama aikooko kulutusluottoja/muita lainoja koskaan enää takaisin maksaa.
Jos alkuunpääsy jostain masennuksesta tai muusta sairaudesta johtuvasta syystä vaihtoehdon 3) kohdalla tuntuu vaikealta, niin suosittelisin kemiallista helpotusta siihen alkuun, mutta vain väliaikaisesti.
Maailmassa on mahdollisuuksia tehdä vaikka mitä, kunhan vaan mahdollisuudet jaksaa nähdä ja uskaltaa niihin tarttua. Tuossa tilanteessa on kuitenkin se hyvä puoli, että mahdollisuuksiin tarttumisten taloudellisia tai oikeastaan muitakaan seuraamuksia oman elämän kohdalle ei enää tarvitse miettiä. Onhan ihan sama kuoleeko velkaisena tiikerin kynsissä viidakossa, vai ampuuko itsensä kerrostaloasuntonsa sänkyyn. ...Noh, ehkä ensimmäisessä vaihdoehdossa on kuitenkin enemmän hohtoa, kuten itsekin huomaat, ja kuoleepa sitä ainakin yhtä kokemusta rikkaampana, vaikka se kuolema olisi nälkään nääntyminen intialaisen kaupungin kadulle.
Unohtakaa "normaali" elämä ja Eläkää.
.
heitä täysin lekkeriksi
OKAY!1!!1!11
.
jää paikallesi, älä tee yhtään mitään. Luovu ajatuksistasi. Ole vain. Niin pitkään kunnes tiedät, mitä tehdä.
mihin loppujenlopuksi ei voi amatööri antaa tietoisia neuvoja. Ajatellen, ettei ammattilaisetkaan siihen ole pystyneet.
Menisin kuitenkin vaihtoehtoon 3.
Kartoita tilanne, mitä ei ole = En voi vaikuttaa = turha yrittää = mitä voin tehdä? = jotain mistä saa mielihyvää (en suosittele netissä palstahäiriköintiä, saattaa tulla netissä vielä yksinäisempi olo).
En tiedä millaista elämänsisältöä olet hakenut. Suurin osa nyky-yhteiskuntaa eivät elä avioliitossa ja nisitäkin erotaan noin puolessa määrin.
Tiedä sitten miten tilastot on avopareissa.
Yhteiskunta kuitenkin laittaa paljon paineita ihmiselle. Parlamenttaarisella tasolla suomalainen on onnellisimmillaan, kun on puoliso kaksi lasta ja ok-talo (miksei myös osake).
Nuo kaikki tuottaa parlamenttaariselta tasolta katsoen parempaa myyntitilastoja ja mitä enemmän myyntiäå, sitä enemmän veroja valtion tuhlattavaksi.
Perusneuvoni:
- kokeile eri harrastuksia, katsoen mihin on varaa
- lenkkeile, kun ajatukset tämän hetken tylsyydestä on hetkeksi muualla, se helppottaa ainakin hetkeksi.