Rakkaani menetys!

Kiitos viestistäsi, osa virheistäni oli itse aiheutettuja ja osa sellaisia asioita hänen puoleltaan mitä en voinut hyväksyä. Mutta kaipaan niitä lämpimiä hetkiä mitä hän toi elämääni, syötiin ulkona luonnossa, käytiin teatterissa ja pienissä kahviloissa ja paljon muuta. Vietettiin paljon aikaa ulkona, myös taiteen parissa johon en ollut tottunut. Nyt mua pelottaa, etten koskaan enää saa kokea sellaisia elämyksiä mitä hänen kanssaan. Ei surua saa pois ajattelemalla tulevaa...kaipaus aina jää. Äitini taas on mulle rakkain ihminen ja mietin mitä tapahtuu, lisää surua vai mitä?? Timo

g.t.comp kirjoitti:

Kiitos viestistäsi, osa virheistäni oli itse aiheutettuja ja osa sellaisia asioita hänen puoleltaan mitä en voinut hyväksyä. Mutta kaipaan niitä lämpimiä hetkiä mitä hän toi elämääni, syötiin ulkona luonnossa, käytiin teatterissa ja pienissä kahviloissa ja paljon muuta. Vietettiin paljon aikaa ulkona, myös taiteen parissa johon en ollut tottunut. Nyt mua pelottaa, etten koskaan enää saa kokea sellaisia elämyksiä mitä hänen kanssaan. Ei surua saa pois ajattelemalla tulevaa...kaipaus aina jää. Äitini taas on mulle rakkain ihminen ja mietin mitä tapahtuu, lisää surua vai mitä?? Timo

Hei!

Samankaltaisen asian kanssa olen myös itsekin kamppaillut.Reilu vuosi sitten seurustelusuhteeni miehen kanssa päättyi.Molemmat teki virheitä.Meitä yhdisti monet yhteiset harrastukset, joista todella nautin.Ei ollut helppoa elämä sen jälkeen.Liki päivittäin muistelin yhdessä vietettyä aikaa, kummasti vaan ne hyvät mustot jäävät elämään.Välillä oli hieman helpompia jaksoja ja sitten taas jostain syystä kaikki muistot nousi pintaan.

Nyt olen uudessa seurustelusuhteessa ja mikään ei tunnu miltään.Selvästikään en ole vieläkään päässyt edellisestä suhteesta täysin irti.En enää ehkä kaipaa sitä ihmistä kenen kanssa olin, vaan sitä elämää mitä elimme, puuhastelut, yhteiset harrastukset...kaikki natsas niin hyvin yhteen.En osaa päästää irti vaikka järki kuinka sanoisi.Minkä ihminen tunteilleen ja tuntemuksilleen voi. Ei tämä ole reilua nykyistä kohtaan ja luulenkin, että meidän yhteisestä tarinasta ei tule pitkää.Mutta uskomattoman koville ottaa...toivottavasti joskus helpottaa.Eli et ole yksin tämänkaltaisessa tilanteessa.Meitä on monia.

Tsemppiä ja jaksamista sinulle omaan elämääsi!

¤¤¤¤¤¤¤ kirjoitti:

Hei!

Samankaltaisen asian kanssa olen myös itsekin kamppaillut.Reilu vuosi sitten seurustelusuhteeni miehen kanssa päättyi.Molemmat teki virheitä.Meitä yhdisti monet yhteiset harrastukset, joista todella nautin.Ei ollut helppoa elämä sen jälkeen.Liki päivittäin muistelin yhdessä vietettyä aikaa, kummasti vaan ne hyvät mustot jäävät elämään.Välillä oli hieman helpompia jaksoja ja sitten taas jostain syystä kaikki muistot nousi pintaan.

Nyt olen uudessa seurustelusuhteessa ja mikään ei tunnu miltään.Selvästikään en ole vieläkään päässyt edellisestä suhteesta täysin irti.En enää ehkä kaipaa sitä ihmistä kenen kanssa olin, vaan sitä elämää mitä elimme, puuhastelut, yhteiset harrastukset...kaikki natsas niin hyvin yhteen.En osaa päästää irti vaikka järki kuinka sanoisi.Minkä ihminen tunteilleen ja tuntemuksilleen voi. Ei tämä ole reilua nykyistä kohtaan ja luulenkin, että meidän yhteisestä tarinasta ei tule pitkää.Mutta uskomattoman koville ottaa...toivottavasti joskus helpottaa.Eli et ole yksin tämänkaltaisessa tilanteessa.Meitä on monia.

Tsemppiä ja jaksamista sinulle omaan elämääsi!

Ei ole helppoa ei. Enpä osaa tunteitani sanoiksi laittaa. En tiedä enää mitä sanoa. Kaiken materiaalin olen saanut, vaan sydän on se tärkein. Sitä ei korvaa mikään!!!!!Enkä ole kovinkaan innoissani kaikesta siitä tavarasta! Sitäkään en olisi joskus uskonut että elämässäni tapahtuu tällaisia asioita. Olen aina ollut ns."hyvissä ammateissa" enkä luontoa ja muuta vastaavaa ole niinkään arvostanut. Vaan toisin on nyt! muistot ovat mulle vaikea pala purtavaksi, niin paljon pieniä mutta tärkeitä yksityiskohtia. Kaikkea hyvää sullekin ja kirjoittele kun siltä tuntuu.

T: Timo

g.t.comp kirjoitti:

Kiitos viestistäsi, osa virheistäni oli itse aiheutettuja ja osa sellaisia asioita hänen puoleltaan mitä en voinut hyväksyä. Mutta kaipaan niitä lämpimiä hetkiä mitä hän toi elämääni, syötiin ulkona luonnossa, käytiin teatterissa ja pienissä kahviloissa ja paljon muuta. Vietettiin paljon aikaa ulkona, myös taiteen parissa johon en ollut tottunut. Nyt mua pelottaa, etten koskaan enää saa kokea sellaisia elämyksiä mitä hänen kanssaan. Ei surua saa pois ajattelemalla tulevaa...kaipaus aina jää. Äitini taas on mulle rakkain ihminen ja mietin mitä tapahtuu, lisää surua vai mitä?? Timo

menetykset ovat osa elämää. Ja elämä päättyy kuolemaan, mutta vaikea sairaus ei aina johda siihen, Syövästä voi parantua. Pitää ottaa päivä kerrallaan ja toivoa parasta.
Olen kokenut elämässäni monen läheisen poissamenon ja ei ole sanoja jotka lieventäisivät sitä tuskaa, ainoa asia mikä minua on auttanut se että saan olla kiitollinen siitä ajasta minkä sain viettää heidän kanssansa. Sillä ei he jotka kuolevat tunne tuskaa vaan me jotka jäämme tänne kaipaamaan.

Se että parisuhde päättyi ja sinun on nyt ikävä ja kaipaat niitä asioita joita koitte yhdessä ajan kuluessa helpottaa ja voit ottaa opiksi virheistäsi ja ei tietenkään koskaan tule jotain samanlaista kohdallesi, mehän olemme jokainen ainutlaatuisia, mutta voi tulla jotain vielä parempaa tai erilailla hyvää ja kaunista jonkun toisen ihmisen kanssa.
Kaikesta huolimata elämä jatkuu.

raameissa kirjoitti:

menetykset ovat osa elämää. Ja elämä päättyy kuolemaan, mutta vaikea sairaus ei aina johda siihen, Syövästä voi parantua. Pitää ottaa päivä kerrallaan ja toivoa parasta.
Olen kokenut elämässäni monen läheisen poissamenon ja ei ole sanoja jotka lieventäisivät sitä tuskaa, ainoa asia mikä minua on auttanut se että saan olla kiitollinen siitä ajasta minkä sain viettää heidän kanssansa. Sillä ei he jotka kuolevat tunne tuskaa vaan me jotka jäämme tänne kaipaamaan.

Se että parisuhde päättyi ja sinun on nyt ikävä ja kaipaat niitä asioita joita koitte yhdessä ajan kuluessa helpottaa ja voit ottaa opiksi virheistäsi ja ei tietenkään koskaan tule jotain samanlaista kohdallesi, mehän olemme jokainen ainutlaatuisia, mutta voi tulla jotain vielä parempaa tai erilailla hyvää ja kaunista jonkun toisen ihmisen kanssa.
Kaikesta huolimata elämä jatkuu.

Tätyy tallata tätä polkua ja olla huomaavainen jokaiselle ihmiselle. Kaikki hyvän kohtelun ansaitsevat, eikä ihmisten syväkään suru näy aina ulospäin. I`ll try my best!!!

Timo

raameissa kirjoitti:

menetykset ovat osa elämää. Ja elämä päättyy kuolemaan, mutta vaikea sairaus ei aina johda siihen, Syövästä voi parantua. Pitää ottaa päivä kerrallaan ja toivoa parasta.
Olen kokenut elämässäni monen läheisen poissamenon ja ei ole sanoja jotka lieventäisivät sitä tuskaa, ainoa asia mikä minua on auttanut se että saan olla kiitollinen siitä ajasta minkä sain viettää heidän kanssansa. Sillä ei he jotka kuolevat tunne tuskaa vaan me jotka jäämme tänne kaipaamaan.

Se että parisuhde päättyi ja sinun on nyt ikävä ja kaipaat niitä asioita joita koitte yhdessä ajan kuluessa helpottaa ja voit ottaa opiksi virheistäsi ja ei tietenkään koskaan tule jotain samanlaista kohdallesi, mehän olemme jokainen ainutlaatuisia, mutta voi tulla jotain vielä parempaa tai erilailla hyvää ja kaunista jonkun toisen ihmisen kanssa.
Kaikesta huolimata elämä jatkuu.

"Tuule tuuli sinne missä muruseni on, leiki hetki hänen hiuksillaan. kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin, kerro häntä ootan yhä vaan"

g.t.comp kirjoitti:

Ei ole helppoa ei. Enpä osaa tunteitani sanoiksi laittaa. En tiedä enää mitä sanoa. Kaiken materiaalin olen saanut, vaan sydän on se tärkein. Sitä ei korvaa mikään!!!!!Enkä ole kovinkaan innoissani kaikesta siitä tavarasta! Sitäkään en olisi joskus uskonut että elämässäni tapahtuu tällaisia asioita. Olen aina ollut ns."hyvissä ammateissa" enkä luontoa ja muuta vastaavaa ole niinkään arvostanut. Vaan toisin on nyt! muistot ovat mulle vaikea pala purtavaksi, niin paljon pieniä mutta tärkeitä yksityiskohtia. Kaikkea hyvää sullekin ja kirjoittele kun siltä tuntuu.

T: Timo

Materia usein menettää merkityksensä silloin kun tunteet ovat aidosti pelissä.Eli voi sanoa että ihminen menee materian edelle silloin kun vilpittömästi välittää toisesta.Olen aika hämilläni, etten pääse entisestä irti.Toisaalta se myös viestittää, että se ihminen oli minulle tärkeä.Ja se tuska eron jälkeen!Kun yritti itselleen vakuutella, että kyllä minä tästä selviän, mutta sisimmissään oli aivan hukassa ja epätoivoinen.Mutta tähän tilanteeseen en haluaisi loppuelämäksi jäädä.Työssäkäynti ja liikunta vie ajatukset joksikin aikaa muualle, mutta illan hiljaiset hetket taas palauttavat kaiken mieleen.Elämä on tavallaan taitolaji.Ja nyt tuntuu, että se taito on kohdallani jotenkin hukassa:(

¤¤¤¤¤¤¤ kirjoitti:

Materia usein menettää merkityksensä silloin kun tunteet ovat aidosti pelissä.Eli voi sanoa että ihminen menee materian edelle silloin kun vilpittömästi välittää toisesta.Olen aika hämilläni, etten pääse entisestä irti.Toisaalta se myös viestittää, että se ihminen oli minulle tärkeä.Ja se tuska eron jälkeen!Kun yritti itselleen vakuutella, että kyllä minä tästä selviän, mutta sisimmissään oli aivan hukassa ja epätoivoinen.Mutta tähän tilanteeseen en haluaisi loppuelämäksi jäädä.Työssäkäynti ja liikunta vie ajatukset joksikin aikaa muualle, mutta illan hiljaiset hetket taas palauttavat kaiken mieleen.Elämä on tavallaan taitolaji.Ja nyt tuntuu, että se taito on kohdallani jotenkin hukassa:(

Hiljaiset yksinäiset illat, epätoivo ja huoli tulevaisuudesta saa mut joskus niin epätoivon valtaan etten tiedä miten olisin. Ei auta tieto siitä että joskus tuska ehkä häviää...liian paljon muistoja, hellyyttä ja koettuja asioita. Niitä on vaikea ylittää. Tosin materia ei koskaan ole ollut mun arvoasteikolla siellä korkeimmassa päässä!!!!

raameissa kirjoitti:

menetykset ovat osa elämää. Ja elämä päättyy kuolemaan, mutta vaikea sairaus ei aina johda siihen, Syövästä voi parantua. Pitää ottaa päivä kerrallaan ja toivoa parasta.
Olen kokenut elämässäni monen läheisen poissamenon ja ei ole sanoja jotka lieventäisivät sitä tuskaa, ainoa asia mikä minua on auttanut se että saan olla kiitollinen siitä ajasta minkä sain viettää heidän kanssansa. Sillä ei he jotka kuolevat tunne tuskaa vaan me jotka jäämme tänne kaipaamaan.

Se että parisuhde päättyi ja sinun on nyt ikävä ja kaipaat niitä asioita joita koitte yhdessä ajan kuluessa helpottaa ja voit ottaa opiksi virheistäsi ja ei tietenkään koskaan tule jotain samanlaista kohdallesi, mehän olemme jokainen ainutlaatuisia, mutta voi tulla jotain vielä parempaa tai erilailla hyvää ja kaunista jonkun toisen ihmisen kanssa.
Kaikesta huolimata elämä jatkuu.

Tietsikkani jumittui eilen, joten ajattelin kirjotella näin jos haluat puhua. Itsellä ollut tosi surullinen päivä ja kaipaan edes kirjoitteluseuraa, jos sulle sopii? Jos ei niin kaikkea hyvää!!!