Hei, Hyvää Uutta Vuotta 2011! Mitä teen? Äläkää vastatko,että eroa,ellei ole painavaa perustelua.Etsin muuta ratkaisua parisuhteen ongelmiin.Takana on pitkä parisuhde yli 20vuotta.Ensimmäisen10v oli ihanaa ja elimme,kuin symbioosissa. Sittemmin elämä on muuttunut päivä päivältä "tylsemmäksi".Missään me ei juuri koskaan käydä, paitsi miehen vanhempien luona yötä.
Hän ei osaa pestä vaatteita,saati laittaa niitä likaisena koneeseen.Eikä kiinnosta oppia.Omani pesen suht.usein.Jos kosken miehen vaatteisiin,hän pillastuu,miksi niihin on koskettu,kunneivät ole likaisia.Jos kysyn asiaa,saako pestä, niin aina vastaus,eiväthän ne ole edes likaisia,älä koske! Sittemmin ihmettelee,miksei puhtaita sukkia ole missään ja käy ostamassa nitä kaupasta.Mies ei tee ruokaa,ei koskaan! Ei osaa,eikä halua opetella.AKKOJEN hommia.Tosin hän tykkää imuroida ja luutata ja siivoaa hienosti,tosin hieman muristen,siksi,etten siivoa juuri lainkaan.En siivoakaan,vaan pyyhin mieluummin pölyt,laitan tiskejä,sekä pesen vaatteet.Ja mikäli siivoan,niin ei kelpaa herralle,lattiat on imuroitu huonosti ja luutausveteen on laitettu liikaan pesuainetta! Autot hän huoltaaa ja pesee moitteetta ja on ns.moitteeton mies;hyvä käytöksinen vieraiden seurassa,hieman hiljainen,joskus hauskakin.Ei harrasta omia menoja,ei juokse baareissa! On luotettava,jota arvostan! Vieraita meille ei juuri käy,kuin hänen vanhempansa,tai veli,sillä hänellä ei ole kavereita.Viihtyy mieluiten kotona yksinään.Lapsia meillä ei ole,vaikka olen puhunut hänelle toistakymmentä vuotta! Toivon vauvaa,kuin kuuta nousevaa,mutta ei vaan käy päinsä...kelloni tikittää.Hänen kommenttinsa;vauvat hirveän työläitä,eikä osaa pitää niin pieniä.Tosin viihtyy kyllä hieman isompien lasten seurassa,usein vitsaillen,esim. tehden taikatemppuja.Osittain tuntuu,kuin olisin hänen "äitinsä".Minua hän nimittää,kun lapseksi, joka ei tarkoita sitä,vaan on hänen omaa kieltään "rakkaudenomaista".Hän väittääettä pidän tyttötelystä,vaikken myönnä asiaa.Osittain hermostuttaa,kunnen voi muuttaa hänen tapoja.Olen esim. yrittänyt olla tekemättä ruokaa,johon hän on todennut,ai ei ruokaa..noooo,ehkei aina sitä tarvita.Lähtee kauppaan ja hakee "tilapäismuonaa",josta en itse piittaa.Pidän kotiruoasta ja olisi joskus kiva,että minullekin laitettaisiin joskus jotain,kun tulen töistä.Hän sanoo,ei osaa tehdä.Hän mieluummiin vetäytyy omiin oloihinsa,makaa sängyssä tai kuuntelee rokkia kuulokkeet päässä,pyörii netissä.Myös illat! Itsekseni katselen illat TV:tä.Olen yksiäinen.En tiedä muuttaisiko lapset (=perhe)asiaa.Perheestä olen aina haaveillut,enkä halua asiasta luopua.Mies sanoo,että pystyis eläämään näinkin,ilman lapsia. Suhteemme yksi kompastuskivi on alkoholi.Mikäli otan tilkankin,hän HERMOSTUU.Hänen mielestään,pariskunnan on otettava yhdessä.Sanon,sopiihan tuo! Mutta silloin tilanne on se,että hän juo 1ploa oluen ja säätelee/vahtii lopunaikaa juomistani. Hauskuus puuttuu! Hän väittää minusta tulevan agressiivinen,kun juon jotain..Sanon,niin kai,kunnei saa olla vapaasti,vaan seuraat,kaiket aikaa,enkä pidä siitä.Sen ymmärrän,jos juo tolkun pois,niin silloin saakin seurata toisen juomista. Samaa kehää ja kiistelyä samasta asiasta ollut monta vuotta,välillä mykkäkoulua jne.Tottakai on tultu tehtyä/sanottua vähän tyhmiäkin asioita,kuten usein alkoholin vaikutuksen alaisena joskus tapahtuu,muttei nyt mitään hirveempää.Nyt hän ei hyväksy juomista lainkaan ja on sanonut,ettei kestä..Voipi vaikka lähteä lätkimään,kun häpeää.Etsii kuulemma paremman naisen,samalla tokaisee,etten pärjää ilman häntä! Nämä on kai vain uhkauksia,äkkipikaisuuksissaan.Mies siis ei polta,ei juo.Hänellä on säännöllinen ulkoilureitti,jota usein yhdessäkin kävelemme,sillä pidän myös ulkoilusta.Hänellä on säännöllinen työ,minulla ollut enemmän pätkiä.Seksi on vallan jäänyt,koska olen lihonnut muutaman kilon,eikä häntä kiinnosta,sillä ei ole valinnut lihavaa tyttöä,vaan laihan tytön 20v.sitten.Hän on avoimesti "haukkunut" lihavaksi.Olen luvannut laihduttaa ylimääräiset 5-6kiloa,mutta esim.motivaatio katoaa,kun ei kannusteta.Olen sanonut,ettei naisille puhuta tuolla tavalla,se on loukkaavaa.Itsekään en ole mikään äärisosiaalinen henkilö, mutta pitäisin siitä,jos meillä olisi edes ystävyyssuhteita! Nyt siis on uusi vuosi tulossa ja olisin joskus halunnut kutsua entisen työkaverini miehensä kanssa illanviettoon,muttei se käy sillä mieheni ei pidä kaverini miehestä ja tämäkin sillä perusteella,että on kerran nähnyt kaverin,tosin eivät puheneet mitään.Joten tulevat illanvietto vieraaksi tulevat hänen vanhempansa ja uuden vuoden vaihde istutaan kahvikuppikädessä,vanhan ajan malliin..jeee,jeee..Mitä siis voin tehdä,vai teenkö mitään? Tuntuu,etten saa elää,kuten haluaisin,vai onko ajatus luuloa tai harhaa?! Neuvoja,pliis.KIITÄN.
Hän ei osaa pestä vaatteita,saati laittaa niitä likaisena koneeseen.Eikä kiinnosta oppia.Omani pesen suht.usein.Jos kosken miehen vaatteisiin,hän pillastuu,miksi niihin on koskettu,kunneivät ole likaisia.Jos kysyn asiaa,saako pestä, niin aina vastaus,eiväthän ne ole edes likaisia,älä koske! Sittemmin ihmettelee,miksei puhtaita sukkia ole missään ja käy ostamassa nitä kaupasta.Mies ei tee ruokaa,ei koskaan! Ei osaa,eikä halua opetella.AKKOJEN hommia.Tosin hän tykkää imuroida ja luutata ja siivoaa hienosti,tosin hieman muristen,siksi,etten siivoa juuri lainkaan.En siivoakaan,vaan pyyhin mieluummin pölyt,laitan tiskejä,sekä pesen vaatteet.Ja mikäli siivoan,niin ei kelpaa herralle,lattiat on imuroitu huonosti ja luutausveteen on laitettu liikaan pesuainetta! Autot hän huoltaaa ja pesee moitteetta ja on ns.moitteeton mies;hyvä käytöksinen vieraiden seurassa,hieman hiljainen,joskus hauskakin.Ei harrasta omia menoja,ei juokse baareissa! On luotettava,jota arvostan! Vieraita meille ei juuri käy,kuin hänen vanhempansa,tai veli,sillä hänellä ei ole kavereita.Viihtyy mieluiten kotona yksinään.Lapsia meillä ei ole,vaikka olen puhunut hänelle toistakymmentä vuotta! Toivon vauvaa,kuin kuuta nousevaa,mutta ei vaan käy päinsä...kelloni tikittää.Hänen kommenttinsa;vauvat hirveän työläitä,eikä osaa pitää niin pieniä.Tosin viihtyy kyllä hieman isompien lasten seurassa,usein vitsaillen,esim. tehden taikatemppuja.Osittain tuntuu,kuin olisin hänen "äitinsä".Minua hän nimittää,kun lapseksi, joka ei tarkoita sitä,vaan on hänen omaa kieltään "rakkaudenomaista".Hän väittääettä pidän tyttötelystä,vaikken myönnä asiaa.Osittain hermostuttaa,kunnen voi muuttaa hänen tapoja.Olen esim. yrittänyt olla tekemättä ruokaa,johon hän on todennut,ai ei ruokaa..noooo,ehkei aina sitä tarvita.Lähtee kauppaan ja hakee "tilapäismuonaa",josta en itse piittaa.Pidän kotiruoasta ja olisi joskus kiva,että minullekin laitettaisiin joskus jotain,kun tulen töistä.Hän sanoo,ei osaa tehdä.Hän mieluummiin vetäytyy omiin oloihinsa,makaa sängyssä tai kuuntelee rokkia kuulokkeet päässä,pyörii netissä.Myös illat! Itsekseni katselen illat TV:tä.Olen yksiäinen.En tiedä muuttaisiko lapset (=perhe)asiaa.Perheestä olen aina haaveillut,enkä halua asiasta luopua.Mies sanoo,että pystyis eläämään näinkin,ilman lapsia. Suhteemme yksi kompastuskivi on alkoholi.Mikäli otan tilkankin,hän HERMOSTUU.Hänen mielestään,pariskunnan on otettava yhdessä.Sanon,sopiihan tuo! Mutta silloin tilanne on se,että hän juo 1ploa oluen ja säätelee/vahtii lopunaikaa juomistani. Hauskuus puuttuu! Hän väittää minusta tulevan agressiivinen,kun juon jotain..Sanon,niin kai,kunnei saa olla vapaasti,vaan seuraat,kaiket aikaa,enkä pidä siitä.Sen ymmärrän,jos juo tolkun pois,niin silloin saakin seurata toisen juomista. Samaa kehää ja kiistelyä samasta asiasta ollut monta vuotta,välillä mykkäkoulua jne.Tottakai on tultu tehtyä/sanottua vähän tyhmiäkin asioita,kuten usein alkoholin vaikutuksen alaisena joskus tapahtuu,muttei nyt mitään hirveempää.Nyt hän ei hyväksy juomista lainkaan ja on sanonut,ettei kestä..Voipi vaikka lähteä lätkimään,kun häpeää.Etsii kuulemma paremman naisen,samalla tokaisee,etten pärjää ilman häntä! Nämä on kai vain uhkauksia,äkkipikaisuuksissaan.Mies siis ei polta,ei juo.Hänellä on säännöllinen ulkoilureitti,jota usein yhdessäkin kävelemme,sillä pidän myös ulkoilusta.Hänellä on säännöllinen työ,minulla ollut enemmän pätkiä.Seksi on vallan jäänyt,koska olen lihonnut muutaman kilon,eikä häntä kiinnosta,sillä ei ole valinnut lihavaa tyttöä,vaan laihan tytön 20v.sitten.Hän on avoimesti "haukkunut" lihavaksi.Olen luvannut laihduttaa ylimääräiset 5-6kiloa,mutta esim.motivaatio katoaa,kun ei kannusteta.Olen sanonut,ettei naisille puhuta tuolla tavalla,se on loukkaavaa.Itsekään en ole mikään äärisosiaalinen henkilö, mutta pitäisin siitä,jos meillä olisi edes ystävyyssuhteita! Nyt siis on uusi vuosi tulossa ja olisin joskus halunnut kutsua entisen työkaverini miehensä kanssa illanviettoon,muttei se käy sillä mieheni ei pidä kaverini miehestä ja tämäkin sillä perusteella,että on kerran nähnyt kaverin,tosin eivät puheneet mitään.Joten tulevat illanvietto vieraaksi tulevat hänen vanhempansa ja uuden vuoden vaihde istutaan kahvikuppikädessä,vanhan ajan malliin..jeee,jeee..Mitä siis voin tehdä,vai teenkö mitään? Tuntuu,etten saa elää,kuten haluaisin,vai onko ajatus luuloa tai harhaa?! Neuvoja,pliis.KIITÄN.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eroa.
Syy 1:
-lähes täydellinen välinpitämättömyys kotia, ja puolisoa kohtaan, ja jota hän vielä korostaa haukkumalla, ja vähättelemällä.
Syy 2:
-lapsensaanti-toiveesi. Luuletko, että on kovinkin viisasta hommata lapsi tuollaisen miehen kanssa, joka on kuin lapsi itsekin? Kello tikittää-on jo kiire kohtapuoliin, mieti sitä!!
" On luotettava,jota arvostan! "...no niin se on käsinvedettävä seinäkellokin, mutta ei siitä pitemmän päälle seuraksi ole.
Hei, kiitos näkemyksistä.
Mies kyllä siivoaa, niin mielestäni se on arvostettavaa. Samoin käy säntillisesti töissä, eikä polta eikä juo.
En tarkoita etteikö saisi polttaa tai juoda, vaan ettei kuluta tulojaan niihin, kuten jotkut tuhlaa rahansa.
Arvostan myös sitä, ettei juokse naisissa, eikä pyöri baareissa.
Mutta siitä en pidä, että seksi on loppunut muutaman kilon takia ja vielä päälle kuulee olevansa "pullukka/ pumpukka" lihava jne... Oikeasti olen normaalipainoinen, tavatessamme reilut 20vuotta sitten olin reilusti alipainoinen. Sellaiseksi hän haluaisi minut nytkin ja sanoo, ettei seksi lihavan kanssa kiinnosta.
Yksi ongelma on myös alkoholi. En ole mikään suurkäyttäjä, mutta hän on minimikäyttäjä. Eikä suvaitse ylipäänsä humalassa olevien ihmisten läsnäoloa. Usein hän kyselee, olenko juonut jotain, vaikken olekkaan.. Hän siis epäilee, että juon, ellei hän ole kaiken aikaa " vahtimassa" kaikkea tekemistäni.
Miten saisin tähän muutosta? Olisiko syytä lähteä kavereiden kanssa ja jättää hänet ihmettelemään kotiin?
Nimittäin rakastuin mieheen aikanaan niin paljon, että kaveri suhteet jäivät ja se oli virhe. Nyt, jos lähtisin kaverini kanssa ulos, mies on aina epäilemässä mitä siellä teen, en kai ole juomassa mitään. Hän ei uskalla päästää minua yksin, tai ei haluaisi päästää! Myöskään mukaan hän ei tykkää lähteä, sillä ei viihdy ihmisjoukossa, paitsi omien sukulaisten kanssa.
Seuraavallekin vastaajalle viestitän, etten olekaan aina onnellinen. Se on totta. Mutta talous on turvattu,
joka on minulle hyvin tärkeä asia ja yksi tärkein pointti olla tämän miehen kanssa.
En tiedä mitä teen, tuskin teen mitään. Kerran sanoin ottavani eron, hän ei suostunut ja pelotteli kostolla.
Sanoi haaskanneensa koko elämänsä takiani, ja olen käyttänyt häntä vain kaikki vuodet hyväkseni. Jätin asian sikseen, ajattelin, että kyllä vielä osaan rakastaa tätä miestä.
Jos jollekulle tuli ajatuksia, mielelläni kuulen niistä..
Happy New Year 2011 !! :)
mutta olen tätä mieltä: eroa.... 8/
ei muutu enää tilanne, et ole onnellinen. Muut kommentoijat varmaan laittavat perusteluja.....
Sivuston hengen mukaisesti. Kun kerran kirjoittajana on nainen kuuluukin vastat että EROA!
Jos saman olisi kirjoittanut mies vastaus olisi että "hän vain tietää mitä elämältään tahtoo. Koita kestää! Sellaisia ne/me ollaan. Hehheh"
Kukaan muu kuin sinä ei voi tietää sitä, että oletko onnellinen vai et. Kumppani tai puoliso ei takaa ihmisen onnellisuutta!
Aika masentavalta ja ilottomaltahan tuo teidän yhteiselo kuullostaa, mutta tuo ehkä turvallisuutta ja kontrollin tunnetta elämääsi.
Ratkaisusi riippuu siitä tyydytkö tuohon mitä sinulla on vai haluatko muuta. Neuvoni on, että mieti mitä tahdot elämältä ja toteuta se!
"...olenko onneton vai onnellinen?"
Olet kuin arka hiiri, joka mielummin kuihtuu pois, kuin uskaltaa ottaa vastuun omasta onnellisuudestaan.
Mieti mitä oikeasti haluat ja mitkä asiat tekisi sinusta onnellisia. Parisuhteeseen ei kuulu toisen mollaaminen ja vähättely, eikä myöskään toisen elämän rajoittaminen eikä uhkailu.
Taloudellinen turvallisuus on iso asia, mutta ei sen takia saa kaikesta muusta luopua.
"...Tuntuu,etten saa elää,kuten haluaisin,vai onko ajatus luuloa tai harhaa?"
Sinun täytyy elää itse, kuten haluaisit, eikä odottaa, että toinen rakentaa sen elämän ympärillesi.
Neuvoni: Eroa, vaikka kipeetä tekeekin.
Painava perusteluni: Myös sinä olet oikeutettu onnelliseen elämään ja minun on vaikea nähdä sitä mahdolliseksi nykyisessä suhteessasi.
Menepäs nyt itseesi ja ota niskasta kiinni. Tee jotain oman onnellisuutesi eteen. Hanki harrastuksia, ystäviä, ei kaiken tarvi parisuhteessa olla yhteistä.
Ellei tilanteenne muutu, miehesi ottaa eron tai alkaa pettää sua (voi jo tehdä sen, kun istuu netissä).
Haluat lapsen, olet 38, sulla on kuule naisena jo ihan hirveä kiire! Tosin et kyllä voi nykysuhteessasi saada lapsiakaan, ellet saa seksiä. Jos miehesi kaipaa parikymppisiä anorektikkoja, ota ero. Ei sinusta enää sellaista tule, eikä ole syytä tullakaan.
Usko sinua vanhempaa, elämä ei muutu "virkeämmäksi" tai virikkeellisemmäksi itsestään. Jos olet seisovassa vedessä, hukut ennen pitkää.