Pieni pala onnea?

Olen yksinäinen tavisnainen ja tunnen monia yksinäisiä tavisnaisia, hienoja aktiivisia, eläväisiä, matkustavaisia, harrastavaisia, sosiaalisia, kauniita...

He kuten minäkin olemme pääosin yksin ihan omasta vapaasta tahdosta. Yksinolossa on niin paljon etuja, ettei sitä kannata huonoon mieheen vaihtaa. Suurin osa meistä on jo kokenut liittoja, ja tietää mitä se suhteen arki pahimmillaan voi olla.

Aika ajoin kaipaan toki vauhdikkaan itselliseen elämääni parisuhdetta, onhan siinä hyviäkin puolia: kuten ilmainen nikkaroija kotiin, haleja ja huolenpitoa yms.

Niin että jos nyt kävisi niin, että päättäisin luopua vapaudestani ja liiveihini uisi hyväkäytöksinen keski-ikäinen tavismies, joka kuukausien ihanan piirityksen jälkeen paljastaisi kuitenkin syvään juurtuneen tunnevammansa ja sitoutumiskyvyttömyytensä jättämällä minut, olisin luonnollisesti hyvin kyrpiintynyt tuhlatusta ajasta, jonka olisin voinut käyttää niitä oikeasti rajuja (mutta jo odotetusti petollisia) tunnehuippuja tarjoavien nuorten namumiesten kanssa. Kuten joku jo sanoikin, lomaromanssit on keksitty ja kyllä kuule niille "tavisnaisille" on miehiä aina kotimaassakin tarjolla, lyhytaikaisia tai jopa pidempiaikaisia.

Niin että joo, ala elää munkkina. Ei sunlaisia selkärangattomia ressukoita kukaan nainen oikeasti kaipaa. Olet jonkinlainen välieliö pelimiesten ja kunnon miesten välillä - eikä sulla ole munaa olla suoraan kumpaakaan.

Tiesitkö muuten että myös naiset usein kyllästyvät niihin pitkäaikaisiiin miehiinsä? Henkisesti kypsät naiset (ja myös kypsät miehet) vain ymmärtävät, että kyllästymiset kuuluvat luonnollisena osana siihen parisuhteen arkeen ja niistäkin pääsee yli. Että sitä rataa...

kuinka moni suhde säilyttää romanttisuutensa tuon ajan jälkeen, kysyn vaan?
se suhde,joka säilyttää niin sitä kannattaa jatkaa;)
miksi naiset aina hyökäävät tällä palstalla miehiä vastaan, kun jostain asiasta keskustellaan?
minusta suomalaiset naiset ovat aika vastenmielisiä, kun on lukenut näitä kirjoituksia. mistään ei osata keskustella ja kaikki asiat käännetään miehen ja naisen väliseksi sodaksi. tosi hurmaavaa.
aloittaja oli mielestäni rehellinen. olen huomannut myös ihmisissä paljon sitä, että jos he saavat jotain, niin ovat niin ääliöitä,etteivät osaa antaa mitään vastineeksi. itse olen joutunut aina riitoihin,kun mies vaan ottaa ja ottaa eikä tajua tai halua omaaloitteisesti antaa mitään takaisinpäin. olen huomannut, ettei tämä välttämättä ole mitään pahuutta, vaan silkkaa kehittymättömyyttä ihmissuhteissa. eikä ihmekkään, jos käsitys huumorista on nainen ja pierevä sika. hyi.
aloittajalle suosittelisin hyvää kirjailijaa Barry Long,jonka teoksissa puhutaan seksuaalisesta vuorovaikutuksesta erittäin mielenkiintoisella tavalla.
itse en halua lähteä suhteeseen ilman rakastumista, se on aina ehtoni ja haluan kokea saman tunteen myös miehen puolelta. mihin se kantaa ja kuinka pitkälle, on aina ajan kysymys,jota ei pysty ikinä ennalta tietämään, kun kaksi melko toisilleen vierasta ihmistä aloittaa suhteen.

sunkaunisystäväs kirjoitti:

kuinka moni suhde säilyttää romanttisuutensa tuon ajan jälkeen, kysyn vaan?
se suhde,joka säilyttää niin sitä kannattaa jatkaa;)
miksi naiset aina hyökäävät tällä palstalla miehiä vastaan, kun jostain asiasta keskustellaan?
minusta suomalaiset naiset ovat aika vastenmielisiä, kun on lukenut näitä kirjoituksia. mistään ei osata keskustella ja kaikki asiat käännetään miehen ja naisen väliseksi sodaksi. tosi hurmaavaa.
aloittaja oli mielestäni rehellinen. olen huomannut myös ihmisissä paljon sitä, että jos he saavat jotain, niin ovat niin ääliöitä,etteivät osaa antaa mitään vastineeksi. itse olen joutunut aina riitoihin,kun mies vaan ottaa ja ottaa eikä tajua tai halua omaaloitteisesti antaa mitään takaisinpäin. olen huomannut, ettei tämä välttämättä ole mitään pahuutta, vaan silkkaa kehittymättömyyttä ihmissuhteissa. eikä ihmekkään, jos käsitys huumorista on nainen ja pierevä sika. hyi.
aloittajalle suosittelisin hyvää kirjailijaa Barry Long,jonka teoksissa puhutaan seksuaalisesta vuorovaikutuksesta erittäin mielenkiintoisella tavalla.
itse en halua lähteä suhteeseen ilman rakastumista, se on aina ehtoni ja haluan kokea saman tunteen myös miehen puolelta. mihin se kantaa ja kuinka pitkälle, on aina ajan kysymys,jota ei pysty ikinä ennalta tietämään, kun kaksi melko toisilleen vierasta ihmistä aloittaa suhteen.

Keskivertonainen saa aina enemmän vastakkaisen sukupuolen ehdotuksia kuin miehet. Siksi naiset vastustelevat alussa ja arvioivat miestä ehkä hyvinkin pitkään. Moni mies kuitenkin menettää kokonaan mielenkiintonsa siinä vaiheessa, kun huomaa naisen taipuneen ja haluavan jatkaa parisuhdetta kyseisen miehen kanssa. Naisesta tulee miehelle epäkiinnostava ja mies kokee "voittaneensa" ja lopulta kyllästyvänsä ja rakkautensa loppuvan. Ehkä se on sitä saalistushimoa - minusta on vain kiertoilmaus sille, että mies on oikeasti kyvytön kestävään parisuhteeseen.

Ei rakkaus ole mikään muuttumaton olotila, jota joko on tai ei ole. Se kehittyy ja muuttuu ajan ja suhteen kuluessa. Aikuinen ihminen tajuaa että romantiikka ja intohimo ovat asioita, jotka eivät kestä hyvässäkään liitossa sellaisenaan kovin pitkään. Nykyään moni metsästää vain aina uusia ja uusia tunnehuippuja, joita noissa lyhytaikaisissa suhteissa saa.

Tietenkin uuteen ihmiseen tutustuminen vaatii aikansa, ja oikeasti vasta ajan kanssa näkee kestääkö se rakkaus tai oikeammin kehittyykö oikeaan suuntaan. Toimivassa suhteessa molemmat antavat ja ottavat yhtä paljon, ei ehkä aina samaan aikaan, mutta vastavuoroisesti pitkässä juoksussa.

Valtaosa tuntemistani ns. itsellisistä (eli aloittajan halveksimista yksinäisistä tavis-) naisista kokee suhteeseen alkaessaan "luopuvansa" huolettomasta vapaudestaan ja punnitsee jo alussa kannattaako suhdetta ylipäätään aloittaa, eli onko kyseinen mies sen arvoinen.

Jos mies aloittajan tapaan esittää alussa jotain muuta kuin mitä oikeasti on ("kultaista sydäntä ja hurmaavaa käytöstä") ja lepsahtaa sitten omaksi omahyväiseksi itsekseen, totta kai naisella on täysi oikeus suuttua. Hänellehän on alun alkaenkin esitetty epärehellisesti ihan jotain muuta kuin ollaan.

Minusta aloittaja on mies, jonka pitäisi alusta asti rehellisesti keskittyä vain ns. panosuhteisiin ja kertoa tämä rehdisti myös naisilleen. Hänhän tietää jo, että kyllästyy naiseen kuin naiseen viimeistään vuoden kuluessa. Toinen vaihtoehto on, että aloittaja katsoo peiliin ja hieman nöyrtyy tuosta omahyväisyydestään, eikä edes aloita suhteita ennen kuin on varma, että oikeasti kaioaa sellaisen ja on valmis kestämään myös ne kyllästyttävät hetket. Selibaattikin voisi selvittää omia ajatuksia.

Itse uskon, että jokaisen toimivan suhteen taustalla on molempien hyvä itsetuntemus, rehellisyys ja tieto siitä mitä tulevaisuudelta haluaa. Suomalainen nainen voi olla kauhea suomalaisille miehille, mutta onpahan ainakin rehellinen.

sunkaunisystäväs kirjoitti:

kuinka moni suhde säilyttää romanttisuutensa tuon ajan jälkeen, kysyn vaan?
se suhde,joka säilyttää niin sitä kannattaa jatkaa;)
miksi naiset aina hyökäävät tällä palstalla miehiä vastaan, kun jostain asiasta keskustellaan?
minusta suomalaiset naiset ovat aika vastenmielisiä, kun on lukenut näitä kirjoituksia. mistään ei osata keskustella ja kaikki asiat käännetään miehen ja naisen väliseksi sodaksi. tosi hurmaavaa.
aloittaja oli mielestäni rehellinen. olen huomannut myös ihmisissä paljon sitä, että jos he saavat jotain, niin ovat niin ääliöitä,etteivät osaa antaa mitään vastineeksi. itse olen joutunut aina riitoihin,kun mies vaan ottaa ja ottaa eikä tajua tai halua omaaloitteisesti antaa mitään takaisinpäin. olen huomannut, ettei tämä välttämättä ole mitään pahuutta, vaan silkkaa kehittymättömyyttä ihmissuhteissa. eikä ihmekkään, jos käsitys huumorista on nainen ja pierevä sika. hyi.
aloittajalle suosittelisin hyvää kirjailijaa Barry Long,jonka teoksissa puhutaan seksuaalisesta vuorovaikutuksesta erittäin mielenkiintoisella tavalla.
itse en halua lähteä suhteeseen ilman rakastumista, se on aina ehtoni ja haluan kokea saman tunteen myös miehen puolelta. mihin se kantaa ja kuinka pitkälle, on aina ajan kysymys,jota ei pysty ikinä ennalta tietämään, kun kaksi melko toisilleen vierasta ihmistä aloittaa suhteen.

ap:n kirjoitus ei ole kovinkaan asialliseen sävyyn kirjoitettu...ihmemies arvostelee keski-ikäisiä tavisnaisia, kuinka hurmaa heidät saamatta itse mitään...kuinka tuollaiseen tekstiin yleensä kukaan pystyy suhtautumaan vakavasti...provohan toi on, mutta niitäkin kirjoittaessa voisi miettiä kuinka uskottava juttu on.Äly hoi älä jätä!

Joo, ja minäkin voisin rakastua vaikka heti Sinuun...ja oikeasti RAKASTUA. Tulisin vaan lähelle, ottaisin ja rutistaisin! ..hellyydellä ja varmoilla otteilla ne naiset viedään niin, etteivät muuta ajattelekaan kohta kuin minua. Pussaan ja pidän kaikin tavoin hyvänä, ja kohta saan imeä jo fritsuakin kaulaan keski-ikäisen naisen ihmetykseksi. Ja hierontaa ei voi vastustaa kukaan...vielä laitan hyviä kahvipöydänherkkuja, ja taas naista viedään. Sitten käyn aikaa myöten tarkempinäköiseksi, ja alankin miettiä, että mitäs MINÄ kaikesta tästä saan itselleni? Jotenkin herää pettymys suomalaisiin naisiin, kuinka he ovat melko kykenemättömiä tosiasiassa antamaan itsestään. Ovatko niin työn ja kodin-ja lastenhoidon raskauttamia, ettei virtaa riitä enää miehelle? Ehkä heiltä puuttuu myös tulinen, mutta hellä ja antavainen luonto...sellaista naista olen elämäni etsinyt. Espanjaanko tässä on muutettava?

tulenliekkinä... kirjoitti:

Joo, ja minäkin voisin rakastua vaikka heti Sinuun...ja oikeasti RAKASTUA. Tulisin vaan lähelle, ottaisin ja rutistaisin! ..hellyydellä ja varmoilla otteilla ne naiset viedään niin, etteivät muuta ajattelekaan kohta kuin minua. Pussaan ja pidän kaikin tavoin hyvänä, ja kohta saan imeä jo fritsuakin kaulaan keski-ikäisen naisen ihmetykseksi. Ja hierontaa ei voi vastustaa kukaan...vielä laitan hyviä kahvipöydänherkkuja, ja taas naista viedään. Sitten käyn aikaa myöten tarkempinäköiseksi, ja alankin miettiä, että mitäs MINÄ kaikesta tästä saan itselleni? Jotenkin herää pettymys suomalaisiin naisiin, kuinka he ovat melko kykenemättömiä tosiasiassa antamaan itsestään. Ovatko niin työn ja kodin-ja lastenhoidon raskauttamia, ettei virtaa riitä enää miehelle? Ehkä heiltä puuttuu myös tulinen, mutta hellä ja antavainen luonto...sellaista naista olen elämäni etsinyt. Espanjaanko tässä on muutettava?

Tässä siis näkee suomalaisen miehen epätoivon.Kelpaa nainen kuin nainen.Siihen ei tarvita kuin yksi viesti.Mitäs jos nainen pitää sinua vastenmielisenä? Tai inhoaa sun kahvipöydän herkkuja? Mee vaan imemään fritsuja Espanjan tulisille naisille, mutta ole varovainen otteissasi heihin, siinä saattaa sun lätty lätistä.

tulenliekkinä... kirjoitti:

Joo, ja minäkin voisin rakastua vaikka heti Sinuun...ja oikeasti RAKASTUA. Tulisin vaan lähelle, ottaisin ja rutistaisin! ..hellyydellä ja varmoilla otteilla ne naiset viedään niin, etteivät muuta ajattelekaan kohta kuin minua. Pussaan ja pidän kaikin tavoin hyvänä, ja kohta saan imeä jo fritsuakin kaulaan keski-ikäisen naisen ihmetykseksi. Ja hierontaa ei voi vastustaa kukaan...vielä laitan hyviä kahvipöydänherkkuja, ja taas naista viedään. Sitten käyn aikaa myöten tarkempinäköiseksi, ja alankin miettiä, että mitäs MINÄ kaikesta tästä saan itselleni? Jotenkin herää pettymys suomalaisiin naisiin, kuinka he ovat melko kykenemättömiä tosiasiassa antamaan itsestään. Ovatko niin työn ja kodin-ja lastenhoidon raskauttamia, ettei virtaa riitä enää miehelle? Ehkä heiltä puuttuu myös tulinen, mutta hellä ja antavainen luonto...sellaista naista olen elämäni etsinyt. Espanjaanko tässä on muutettava?

millainen nainen, puolenkymmentä sadasta ja ylikin on vuosia mittarissani..sitä elämänkokemusta, vaikka mitä on karttunut.

Olen sisältä tulta, siis tosi luova ja vitaalinen tyyppi. Osaan hurmata sinut kyyneliin, jos soitan sinulle esim. viulullani ne herkimmät ja syvimmät "kohtalomme" sävelet. Olen hyvässä ammatissa, jossa kohtaan jatkuvasti ihmisiä/asiakkaitani koko elämän kirjon verran. Minulla on taitoa nähdä syvälle ihmiseen...se tulee ammatin ja koulutuksieni myötä.

Toisaalta olen kuin pikkutyttö, Liisa ihmemaassa. Olen nainen, jossa mies varmasti voi kohdata varsinaisen "aarteensa." Olen selviytyjä-tyyppi. Jos olisi vaikeaa, niin sitä vaan porskutellaan karikot läpi. En ole naisena rumakaan vaan...Mutta elän kuitenkin yksin...miksiköhän?

Niin, jospa jo melkein rakastunkin sinuun näillä keskustelusivuilla. Hmm.. olisiko tuollainen mahdollista?.
Enpä tietenkään rakastu kehenkään mieheen, jos intuitioni "varoittaa" jotain. Tämähän jääkin sitten ainaiseksi epäselvyydeksi, "hyvä, tuntematon nettimies"

ratkaisijatar kirjoitti:

millainen nainen, puolenkymmentä sadasta ja ylikin on vuosia mittarissani..sitä elämänkokemusta, vaikka mitä on karttunut.

Olen sisältä tulta, siis tosi luova ja vitaalinen tyyppi. Osaan hurmata sinut kyyneliin, jos soitan sinulle esim. viulullani ne herkimmät ja syvimmät "kohtalomme" sävelet. Olen hyvässä ammatissa, jossa kohtaan jatkuvasti ihmisiä/asiakkaitani koko elämän kirjon verran. Minulla on taitoa nähdä syvälle ihmiseen...se tulee ammatin ja koulutuksieni myötä.

Toisaalta olen kuin pikkutyttö, Liisa ihmemaassa. Olen nainen, jossa mies varmasti voi kohdata varsinaisen "aarteensa." Olen selviytyjä-tyyppi. Jos olisi vaikeaa, niin sitä vaan porskutellaan karikot läpi. En ole naisena rumakaan vaan...Mutta elän kuitenkin yksin...miksiköhän?

Niin, jospa jo melkein rakastunkin sinuun näillä keskustelusivuilla. Hmm.. olisiko tuollainen mahdollista?.
Enpä tietenkään rakastu kehenkään mieheen, jos intuitioni "varoittaa" jotain. Tämähän jääkin sitten ainaiseksi epäselvyydeksi, "hyvä, tuntematon nettimies"

...olen alkanut ymmärtää mikä elämässä on tärkeää, ja kuinka vähän ihminen tarvitsee maallista ollakseen onnellinen..pään sisällä ne tapahtuvat ihmiselämän tärkeimmät tapahtumat. Seurassani ihmiset alkavat lähes heti avautua, karskeina pidetyt miehetkin kertovat kohta jo henkilökohtaisia asioitaan, mikä saa minut toisinaan hämmennyksiin. Jeesukseenkin minua on joskus verrattu. Elämää kannattaa itsekunkin arvostaa lahjana..kyllä täältä aina pois pääsee, ja oikea elämä on varsin lyhyt.

Minä olisin sinä ja sinä olisit minä. Minä kantaisin sinua, ja sinä kantaisit minua, jos olen heikoilla joskus. Yhdessä olisimme kuusivuotiaita ja elämä uutta seikkailua täynnä! Pidän sinua kädestä ja katson säteileviä silmiäsi kun kuljemme elämänpolkua ihmetellen muurahaista ja hämähäkinseittiä sekä puussa visertävää varpusta. Tulen sinun sisään ja olemme yhtä. Ja kuoleman hetkellä jätämme jäähyväiset toista kädestä pitäen..kuitenkin tiedät että Rakastin Sinua, jos lähdet ensin...silloin on helppo ihmisen kuolla, eikä elämä enää pelota.

tulenliekkinä... kirjoitti:

...olen alkanut ymmärtää mikä elämässä on tärkeää, ja kuinka vähän ihminen tarvitsee maallista ollakseen onnellinen..pään sisällä ne tapahtuvat ihmiselämän tärkeimmät tapahtumat. Seurassani ihmiset alkavat lähes heti avautua, karskeina pidetyt miehetkin kertovat kohta jo henkilökohtaisia asioitaan, mikä saa minut toisinaan hämmennyksiin. Jeesukseenkin minua on joskus verrattu. Elämää kannattaa itsekunkin arvostaa lahjana..kyllä täältä aina pois pääsee, ja oikea elämä on varsin lyhyt.

Minä olisin sinä ja sinä olisit minä. Minä kantaisin sinua, ja sinä kantaisit minua, jos olen heikoilla joskus. Yhdessä olisimme kuusivuotiaita ja elämä uutta seikkailua täynnä! Pidän sinua kädestä ja katson säteileviä silmiäsi kun kuljemme elämänpolkua ihmetellen muurahaista ja hämähäkinseittiä sekä puussa visertävää varpusta. Tulen sinun sisään ja olemme yhtä. Ja kuoleman hetkellä jätämme jäähyväiset toista kädestä pitäen..kuitenkin tiedät että Rakastin Sinua, jos lähdet ensin...silloin on helppo ihmisen kuolla, eikä elämä enää pelota.

Höpö,höpö! Lue aloitusviestisi...vai ootko sä saanut jonkin uskonnollisen herätyksen tänään ja kelkka on kääntynyt....;)))

tulenliekkinä... kirjoitti:

...olen alkanut ymmärtää mikä elämässä on tärkeää, ja kuinka vähän ihminen tarvitsee maallista ollakseen onnellinen..pään sisällä ne tapahtuvat ihmiselämän tärkeimmät tapahtumat. Seurassani ihmiset alkavat lähes heti avautua, karskeina pidetyt miehetkin kertovat kohta jo henkilökohtaisia asioitaan, mikä saa minut toisinaan hämmennyksiin. Jeesukseenkin minua on joskus verrattu. Elämää kannattaa itsekunkin arvostaa lahjana..kyllä täältä aina pois pääsee, ja oikea elämä on varsin lyhyt.

Minä olisin sinä ja sinä olisit minä. Minä kantaisin sinua, ja sinä kantaisit minua, jos olen heikoilla joskus. Yhdessä olisimme kuusivuotiaita ja elämä uutta seikkailua täynnä! Pidän sinua kädestä ja katson säteileviä silmiäsi kun kuljemme elämänpolkua ihmetellen muurahaista ja hämähäkinseittiä sekä puussa visertävää varpusta. Tulen sinun sisään ja olemme yhtä. Ja kuoleman hetkellä jätämme jäähyväiset toista kädestä pitäen..kuitenkin tiedät että Rakastin Sinua, jos lähdet ensin...silloin on helppo ihmisen kuolla, eikä elämä enää pelota.

Kuulostat ehdalta narsistilta.

jnjkkjöj kirjoitti:

Kuulostat ehdalta narsistilta.

Omasta mielestä kyllä enemmän pöhköltä.

tulenliekkinä... kirjoitti:

Omasta mielestä kyllä enemmän pöhköltä.

tulihan se sieltä...se mikä tässä ollaan jo tiedettykin ja rivien välistä luettu :)

tulenliekkinä... kirjoitti:

Joo, ja minäkin voisin rakastua vaikka heti Sinuun...ja oikeasti RAKASTUA. Tulisin vaan lähelle, ottaisin ja rutistaisin! ..hellyydellä ja varmoilla otteilla ne naiset viedään niin, etteivät muuta ajattelekaan kohta kuin minua. Pussaan ja pidän kaikin tavoin hyvänä, ja kohta saan imeä jo fritsuakin kaulaan keski-ikäisen naisen ihmetykseksi. Ja hierontaa ei voi vastustaa kukaan...vielä laitan hyviä kahvipöydänherkkuja, ja taas naista viedään. Sitten käyn aikaa myöten tarkempinäköiseksi, ja alankin miettiä, että mitäs MINÄ kaikesta tästä saan itselleni? Jotenkin herää pettymys suomalaisiin naisiin, kuinka he ovat melko kykenemättömiä tosiasiassa antamaan itsestään. Ovatko niin työn ja kodin-ja lastenhoidon raskauttamia, ettei virtaa riitä enää miehelle? Ehkä heiltä puuttuu myös tulinen, mutta hellä ja antavainen luonto...sellaista naista olen elämäni etsinyt. Espanjaanko tässä on muutettava?

suomalainen keski-ikäinen nainen kun nyt sattuu näkemään esityksesi läpi. Miksi ihmeessä he todellisuudessa antaisivat sinulle itsestään jotain kun sinäkin annat itsestäsi pelkkää epäaitoutta.

Kun sinulta se rohkeus olla oma itsesi puuttuu niin on niin kiva mennä puun taa piiloon ja odottaa, että nainen antaa ensin aidon tunteen tulla ja sinä sitten ehkä sen jälkeen uskallat jotain tuntea.

Hierontasi ja kahviherkkusi ovat tietty mukavia, mutta en nyt rakkauttani niistä antaisi :)))

Minulla ainakin on tulinen, hellä ja antava luontoni mutta typerä en kuitenkaan valitettavasti ole.

Sitä saa mitä tilaa

pusi ja hali kirjoitti:

suomalainen keski-ikäinen nainen kun nyt sattuu näkemään esityksesi läpi. Miksi ihmeessä he todellisuudessa antaisivat sinulle itsestään jotain kun sinäkin annat itsestäsi pelkkää epäaitoutta.

Kun sinulta se rohkeus olla oma itsesi puuttuu niin on niin kiva mennä puun taa piiloon ja odottaa, että nainen antaa ensin aidon tunteen tulla ja sinä sitten ehkä sen jälkeen uskallat jotain tuntea.

Hierontasi ja kahviherkkusi ovat tietty mukavia, mutta en nyt rakkauttani niistä antaisi :)))

Minulla ainakin on tulinen, hellä ja antava luontoni mutta typerä en kuitenkaan valitettavasti ole.

Sitä saa mitä tilaa

Mitä Sinä sitten annat itsestäsi miehelle?

tulenliekkinä... kirjoitti:

Mitä Sinä sitten annat itsestäsi miehelle?

täydellisen antautumiseni ;), mutta kyseinen mies osasikin vaatia sitä minulta. Hän lisäksi uskalsi näyttää miehisen halunsa minulle. Vähän toista kuin kädestä kiinni pitäminen, silmiin tuijottelu ja kahvipullan maiskuttelu...ei millään pahalla.

pusi ja hali kirjoitti:

täydellisen antautumiseni ;), mutta kyseinen mies osasikin vaatia sitä minulta. Hän lisäksi uskalsi näyttää miehisen halunsa minulle. Vähän toista kuin kädestä kiinni pitäminen, silmiin tuijottelu ja kahvipullan maiskuttelu...ei millään pahalla.

,himoilla tätä maailmaa eteenpäin viedään. Haluaisin olla miehekkäämpi...aika neiti miehekseen lopulta olen. Hyvää jatkoa elämääsi.

tulenliekkinä... kirjoitti:

,himoilla tätä maailmaa eteenpäin viedään. Haluaisin olla miehekkäämpi...aika neiti miehekseen lopulta olen. Hyvää jatkoa elämääsi.

Nyt tämä rehvakas hurmuri sitten on myös omasta mielestään pöhkö ja aika neiti miehekseen...

maikkumors kirjoitti:

Höpö,höpö! Lue aloitusviestisi...vai ootko sä saanut jonkin uskonnollisen herätyksen tänään ja kelkka on kääntynyt....;)))

Eiku taisi antaa mallin siitä, miten naisia hurmaa. Ei kai se nyt tuollaista rehellisyyden puuskaa niille vedätyksen kohteena oleville naisille kerro!

tulenliekkinä... kirjoitti:

Omasta mielestä kyllä enemmän pöhköltä.

Pöhkö vaan on harmiton eikä vahingoita ketään, mutta sinä vahingoitat...