..Näitä keskusteluja nyt aika paljon läpikäyneenä, ihmetyttää mikä on suomalaisen miehen mitta...
Muijalla tulee kilometrit täyteen ja hups..mieshän on täys paska..Romantiikka, hellyys, kaikki ihana puuttuu ja minä, vaimo, maailman napa jään kaiken huomion ulkopuolelle. Mies ei puhu, ei kuuntele, ei ymmärrä..paska koko ukko. Lapset osas tehä, muuta ei lopulta osannu.
Naiset on aina yhtä hellyyttäviä..oli sitten eronnut, jätetty tai karannut...yhtä kaikki, ex mies on aina yhtä paska.
Sen verran kokemuksesta voin kannustaa eron hetkellä..Uusi upea elämä ottaa aina, jos sen toivottaa tervetulleeksi.
Tarinaan miksi tänne kirjoitan:
Kuljin maailman meriä ja mantuja, koko maailman kolusin. Löysin elämäni rakkauden. Sen kihlasin. Ei kerennyt edes arki iskeä, kun viina ja vieraat veivät vaimon.. Suru ja itku, maailmaa nähneeltä mieheltä pääsi, ei ole kieltäminen.. Rankat tuulet nosti, melkoiset myrskyt mielessä koitti.
Ystävät, puhuminen ja taas ystävät, kaverit satamaan ohjas, ja pikkuhiljaa elämä voitti.
Vaan mitä teki merimies, uutta rakkautta rinnalleen koitti. Omakseen otti ja rakkaakseen luotti. Nyt löysi vastakohdan, kiltin, niin sorjan. Oli vaimo kodin henki, lämpöinen elämän liekki.
Edellisestä vaimosta oppineena ja kokenaana teki merenkulkija elämästään haasteen, kotiin jäi ja maihin hommiin..uskoi nyt kodin onneen. Kaiken laittoi peliin rakkauden, kaiken antoi vuoksi perheen, nyt myös lapsien..rakensi talot, maat, maksoi kalliit lunnaat..vaan riittänytkään työt nyt vaan..
Laiskaksi miehen haukkui..pataluhaksi mainitsi..
Raatoi päivät, raatoi yöt, pelkkää harmia syödä sai..Niin ilmoitti erostansa..Miksi tollasta miestä kukaan jaksaa..ei edes kenkiään järjestää jaksa..saamaton paska..
Toisinaan miettii nyt mies..miksi..merellä rauha nyt ois..tyhjenee talo, riittänyt ei edes paras..liekö vaan aikansa kutakin..
Mikä meissä miehissä on vikana?? mikä on miehen mitta..rakkaus ja hellyys se ei ole..kärsivällisyys ja pitkäpinnaisuus ei liene..ahkeruudesta puhumattakaan..
Mikä teille naisille lopulta riittää..?
Tätä ihmettelee..Minä
Muijalla tulee kilometrit täyteen ja hups..mieshän on täys paska..Romantiikka, hellyys, kaikki ihana puuttuu ja minä, vaimo, maailman napa jään kaiken huomion ulkopuolelle. Mies ei puhu, ei kuuntele, ei ymmärrä..paska koko ukko. Lapset osas tehä, muuta ei lopulta osannu.
Naiset on aina yhtä hellyyttäviä..oli sitten eronnut, jätetty tai karannut...yhtä kaikki, ex mies on aina yhtä paska.
Sen verran kokemuksesta voin kannustaa eron hetkellä..Uusi upea elämä ottaa aina, jos sen toivottaa tervetulleeksi.
Tarinaan miksi tänne kirjoitan:
Kuljin maailman meriä ja mantuja, koko maailman kolusin. Löysin elämäni rakkauden. Sen kihlasin. Ei kerennyt edes arki iskeä, kun viina ja vieraat veivät vaimon.. Suru ja itku, maailmaa nähneeltä mieheltä pääsi, ei ole kieltäminen.. Rankat tuulet nosti, melkoiset myrskyt mielessä koitti.
Ystävät, puhuminen ja taas ystävät, kaverit satamaan ohjas, ja pikkuhiljaa elämä voitti.
Vaan mitä teki merimies, uutta rakkautta rinnalleen koitti. Omakseen otti ja rakkaakseen luotti. Nyt löysi vastakohdan, kiltin, niin sorjan. Oli vaimo kodin henki, lämpöinen elämän liekki.
Edellisestä vaimosta oppineena ja kokenaana teki merenkulkija elämästään haasteen, kotiin jäi ja maihin hommiin..uskoi nyt kodin onneen. Kaiken laittoi peliin rakkauden, kaiken antoi vuoksi perheen, nyt myös lapsien..rakensi talot, maat, maksoi kalliit lunnaat..vaan riittänytkään työt nyt vaan..
Laiskaksi miehen haukkui..pataluhaksi mainitsi..
Raatoi päivät, raatoi yöt, pelkkää harmia syödä sai..Niin ilmoitti erostansa..Miksi tollasta miestä kukaan jaksaa..ei edes kenkiään järjestää jaksa..saamaton paska..
Toisinaan miettii nyt mies..miksi..merellä rauha nyt ois..tyhjenee talo, riittänyt ei edes paras..liekö vaan aikansa kutakin..
Mikä meissä miehissä on vikana?? mikä on miehen mitta..rakkaus ja hellyys se ei ole..kärsivällisyys ja pitkäpinnaisuus ei liene..ahkeruudesta puhumattakaan..
Mikä teille naisille lopulta riittää..?
Tätä ihmettelee..Minä
Vastaukset 15
Vanhimmat
Iso vehje ja paksu lompakko, niistä naiset tykkää ja ne muuta halua kun niitä
Miehen mitta on siinä miten hän suhtautuu asioihin vaikeuksissa. Jostakin syystä vedät puoleesi naisia jotka eivät ole sinulle sopivia. Oletko liian periksiantava?
Myöntää täytyy, periksi kyllä helpolla annan. Luonteeltani kiltin puoleinen ja auttavainen..
Vanha klisee kyllä tuomitsee kiltit miehet, rumat ja pahat korjaa potin, ja taas itketään miehen pahuutta.
Elämä on aika raadollista. Aito rakkaus on harvinaista. Naisille mies itsessään tunteineen ei ole tärkeä vaan tärkeintä on miten mies parantaa naisen elämää taloudellisesti, statusta, ja jopa hoivaviettiä ennen lasten saantia. Sillä ei ole mitään merkitystä kuinka paljon mies rakastaa/välittää naisesta jos mies ei täytä jotain em. vajeista naisen elämässä. Miehet on mennyt halpaan uskomalla joka tuutista tulevaa suhdehömppää.
Parhaiten naisen saa pidettyä antamalla sen ymmärtää että miehellä olisi muitakin ottajia. Näin miehen pitäminen nostaa naisen itsetuntoa ja nainen saa siitä sisältöä elämäänsä.
Mitenhän se tarina meni? Olisiko mukana hieman miehistä väritystä? Mulla on se käsitys että nykynainen suomessa tienaa kyllä oman ja joskus (sorry nyt vaan) myös sen perheenkin leivän siinä missä mieskin. Se että rakkaus vaan tuppaa välillä haalistumaan on kyllä molemmin puolista eikä mikään sukupuoli kysymys. Kyllä ne miestenkin vaatimukset välillä aika kohtuuttomia meitä naisia kohtaan ovat. Hyvä jos naisena tuot leivän ( hoidat lapset, talot ja viihdytät iltaisin) mutta älä vaan mieheltä arvostusta odota. Aina täytyy hymyillä kun SE mies on SULLE sen talon hankkinut ja perheen elättää (vaikka ne sun omat tulot olisi paljon isommat ja perheen eteen tehty työ kaksinkertainen). Ja jos kaiken keskellä satut vanhenemaan ja kampaajakin unohtuu on edessä vaihto tuoreempaan ja kaikki yhdessä eletty unohtuu kerta heitolla sinisten pillereiden ihmeellisessä maailmassa.. Hieman enemmän arvostusta molemmin puolin niin uskoisin että liitotkin rupeisivat kestämään!
Nyt on vain naisten aika ! Naiset tekevät virheet tänäpäivänä vapauden innolla ja "siskojen" säestämänä.
Menee sukupolvi....tällä hetkellä miehen kannattaa ottaa itsellisesti ja hyödyntää "ostovoimaa" ilman velvollisuuksia, nyt ei ole romantiikan aika. Käytä......
Aika muuttuu ja ihmiset sen myötä.
Läheisriippuvuudesta voi syyttää roikkujapuoliso vain itseään.
Rakkaus kuuluu nuoruuteen ja loppuu aikanaan.
Miksi siis pitäisi yhdessä roikkua vanhuuskin?
Meilläkin exä mutisi talonsa menetyksistä sun muista eron kohdatessa, vaikka kumpikin tienestinsä perheeseen oltiin laitettu. Siis YHTEINEN talo, ei koskaan miehen..
Sanoin miehelle eron tullessa, että ehdit vielä tienata sen toisen puoliskonkin, kun töissä käyt eläkeikään asti. Valitettavasti se toinen puolisko nyt lähti minun mukaan, niinkuin lakikin sanoo.
Mies oli huolissaan vain omaisuudestaan, että semmoista "rakkautta" tiedossa olisi ollut...valitettavasti en ollut mikään ostolehmä.
Miehet nyt alkakaa olemaan niitä miehiä ja itsenäistykää. Vaimot ei ole teidän äitejä, joiden perään itketään ja haukutaan, kun ei puuro olekkaan enää aamulla odottamassa. Keittäkää ite!
..aivan pakko kommentoida viestiäsi, takaliston ex pyyhkijä.
Alkuperäisessä viestissä en tarkoittanut omaisuutta/taloa omana omaisuutena. Satuin vaan sellasen rakentamaan, kun vuorotöistä ja perheen hoidosta sitä aikaa yli jäi...ilmeisesti. Tosin viimeisistä kuukausista ei tarkkoja muistikuvia. Vaimon toiveita omasta, uudesta talosta siinä toteutettiin, yhteisillä suunnitelmilla. Kukaan mistään helvetin läheisriippuvuudesta kirjoitellut. Ja itse halusin kaiken laittaa, puhtaasti rakkaudesta, en rahasta, saati omistaakseni. Olin onnellinen, olin löytänyt rehellisen ja mukavan ihmisen, joka kaiken lisäksi ei ryyppäillyt, jota tarvinnut lattialta herätellä töistä palattua. Saati odottaa nyrkkiä jollei ollut sammunut.
Aamupuuroa olen keitettynä kyllä saanut ainakin kolme kertaa, itse olen sitä keitellyt satoja kertoja. Muutenkin kotona hommat klaarannut...ruokaa tykkään kokkailla ja jopa jälkeni siivota (oikeesti osaan laittaa jopa hyvää ruokaa). tiskejä hoidellut, siinä sivussa imuriakin osaan liki päivittäin käyttää...pyykkiäkin jopa osaan pestä...lasten kanssa päivät leikkien ja touhuten..jopa pullia paistellen!
Tykännyt kun vapaat arkisin, niin on vaimon kiva tulla kotiin kun on lihapata kunnolla hautunut ja leivätkin paistettu...
Vaan se perkeleen valitus ja nalkutus jatkuu tauotta, ja ollaan niin perkeleen väsyneitä ja se helvetin uraputki ja maailman tärkeimmät työt painaa päälle niin perkeleesti...
Tiedän, kuulostan varmaan joltakin tyypilliseltä perus vaimolta..
Skönellä oppinut tulemaan toimeen, ja siinä sivussa jeesaamaan toisia, enkä todellakaan tarvitse mitään takapuolen pyyhkijöitä, päinvastoin voin jeesata vaikka sua jos pahalta tuntuu.. jos juoppo ukkos läks..
Teille naisille ei vaan mikään koskaan riitä, juoppoja itketään..väkivaltaa vastaan otetaan..mutta oikeaa elämää tunteva osaava, kiltti rehti mies lakaistaan jaloista...
Toki ymmärrän, ettei se rakkaus jaksa kantaa...muutamassa hetkessä muuttuu kiintymykseksi, vaan ei aikaakaan kun jo kaipaillaan tulista uutta elämää, joka veisi ne jalat alta..
Siksi mietin ...Mikä on se miehen mitta...maailmassa, jossa mikään ei lopulta taidakkaan olla hyvin..
Miehen mitta. Miehen tulee olla mies! Tarpeeksi särmää, mutta sopivalla tavalla nallekarhu, jota halata ja pussata. On tukena ja turvana, kun itsellä paha olla. Seisoo sanojensa ja tekojensa takana. Osaa ottaa vastuuta perheesta, ei hyppää vieraan sänkyyn heti, kun siihen tilaisuus. Osaa puhua ja pussata. Mutta ei ole tossukka.
Osaa ottaa vastaan toiselta myös huomionosoituksia ja pitää kumppaniaan tasa-arvoisena ihmisenä. Haluaa selvittää esille tulevat vaikeudet. Ei kavahda jos toinen kysyy asioista ihan suoraan, vaan on valmis selvittämään asiat. Osaa myös pitää puoliansa.
Sorry kiihkoilut, ei tahdo aina itsekkään muistaa, että onhan toki niitä erinlaisiakin miehiä, kuin mihin tuntuu itse aina törmäilevän..
Miksi kaltaisesi eivät törmääkkään meikäläisiin? Voitaisiin pohtia näitä asioita aina maailman tappiin asti ja pidellä käsistä kiinni ja pussailla pehkuissa.
Tällaisen naisen korvissa tuollainen touhuilijamies kuulostaa niin utopistiselta, että lieneekö tottakaan? ;)) Ettäkö mies tekisi ruokaa? ...ja hyvääkin? Nam!
Tottunut kun olin täällä päässä sen huushollin pitämään tiptop isännän tehdessä uraputkea ja käydessä kotona vain lapset laskemassa ja naida napsauttelemassa siinä samalla.
Se rakkaus nyt kuitenkin tuntuu nykyelämän valossa kuihtuvan aikanaan ja luulenpa syyn olevan sen, ettei muisteta hoitaa sitä suhdetta. Ei ole aikaa. Oravanpyörästä ei osaa hypätä moni pois.
Ei se miehen mitta ole sidoksissa parisuhteeseen, ei sunkaan miehisyys ole mihinkään kadonnut eikä sillä kannata edes päätä vaivata. Et yksin pysty sinäkään ihmeisiin.
Elämä ei ole reilua, kuka niin edes lupasi? Helpoksikaan ei kukaan sitä väittänyt, itse voi omilla valinnoillaan mukavammaksi kuitenkin yrittää tehdä ja lopettaa vanhojen haikailut.
"Luulin meistä aivan liikaa.." laulaa Laura Närhikin ja oikeaan osuu, niinhän me luultiin..
Ehkä löydät vielä kerran sen oikean puoliskosikin ja se miehen mittasi pääsee täyteen pituuteensa. :)
...tuo "jeesaus"-lupauksesi jäi nyt vähän kaihertamaan... olishan tuo uutta meikäläiselle.
..Ei muuta kuin postia tulemaan suoraa. En kaipaa suhteita saati muuta kommervenkkiä, mutta jos jokin jäi kaihertaan ja mietityttään, niin eikun postia tuleen ja tsekkaa mikä on äijä miehiään...
Ihan sua varten postin avasin,kun noinkin kivasti "peruuttelit"...
[email protected]
Ehkä osoite toimii hetken, kunnes kaiken maailman oliot on sen tukkinut.
Ihanhan tässä punastuu ja paljon kokenut häkeltyy..
Jos saat seiska lehden kotiisi,valtaosa ihmisistä tulkitsee niitä juttuja määrätyllä tavalla.Myös näihin kirjoituksiin kannattaa suhtautua"määrätyllä" tavalla.
Ja mitä sitten?
Oikea vastaus: ihmisyys, inhimillisyys, ymmärrys, taju, tunne ... Nainen on ihminen, eikä mikään mieähen egon jatke.