En ole koskaan nettideittaillut. Olen lähes nelikymppinen nainen. Olen miettinyt, että laittaisin nettiin ilmoituksen. Olen ujo ja hiljainen, aika arkakin. Itsetuntoni ei ole huippua. Uskallanko laittaa deitti-ilmoituksen nettiin?
Ja jos laittaisin ilmoituksen, mistä vastauksissa tunnistaisin sellaiset jotka valehtelevat, pelleilevät vain, ovat ilkeitä ihmisiä tai haluavat oikeasti vain pikaista seksisuhdetta? Mitähän asioita minun olisi hyvä muistaa ja ottaa huomioon? Millaisia kokemuksia teillä on nettideittailusta?
Ja jos laittaisin ilmoituksen, mistä vastauksissa tunnistaisin sellaiset jotka valehtelevat, pelleilevät vain, ovat ilkeitä ihmisiä tai haluavat oikeasti vain pikaista seksisuhdetta? Mitähän asioita minun olisi hyvä muistaa ja ottaa huomioon? Millaisia kokemuksia teillä on nettideittailusta?
Vastaukset 50
Vanhimmat
Tokihan tuolla on kaikenlaista, ainakaan naisissa ei ole ollut sen pahempia ongelmia mitä ei pikagooglauksella tai nopealla yhteisellä kahvihetkellä kaupungin keskustassa julkisella paikalla näkisi.
Yllättävän iso prosentti naisista kehuskelee natissä poikaystävillään jotka ovat pahimmilta HIV-alueilta, näitä naisia en ole toki tavannut
Eipä ole erityisen epärehellistä naista tullut vastaan, toki sellaisia jotka eivät kerro kaikkea.
Nettideittailu on aika nurinkurinen tapa tutustua. Saatat ihastua miehen nettipersoonaan, mutta tavatessa tuleekin outo olo; eihän tuo nuhjake voi olla se. Siksi kannattaakin, jos kaveri vaikuttaa kiinnostavalta, tavata aika pian, nollata tilanne ja jatkaa sitten tutustumista uudelta pohjalta, kun toisen fyysinen olemuskin on tiedossa.
Netistä voit löytää itsellesi kumppanin jos vain olet tosimielellä liikenteessä. Kysy ensin itseltäsi oletko todella valmis uhraamaan aikaa asialle, ja kenties jonain päivänä tapaamaan jonkun ihan kasvotusten?
Kun luot profiilia, tee siitä itsesi näköinen, ja muista olla rehellinen. Kukaan ei voi valehdella ulkokuorestaan kaupungilla, mutta sisältö jää pimeän peittoon. Netissä tilanne on toisin päin. Kannattaa ehdottomasti jutella ihmisten kanssa niitä näitä ennen kuin lähtee heitä tapaamaan. Tutustukaa toisiinne kunnolla ja muistakaa heittää välillä läppää ihan avoimesti, paras keino tutustua toiseen on viettää hänen kanssaan aikaa. Jos toinen haluaa kiireesti tavata sinut ilman sen kummempia sananvaihtoja, on vaara aina suurempi. Mikäli netin välityksellä kirjoittelu ei innosta, jutelkaa vaikka puhelimitse.
Tutustumisen jälkeen tapaaminenkin on paljon helpompaa kun tietää kenet tapaa, ja on mistä keskustella.
Naisena sinulla on huomattavasti suuremmat mahdollisuudet saada henkisiä kärsimyksiä osaksesi kuin miehillä, mutta toisaalta saat paljon enemmän vastauksiakin kuin miehet ja jos olet vähänkin ok aivan varmasti pääset treffeille ja seksiä nyt ainakin olisi luvassa enemmän kuin tarpeen. Palstoilla liikkuu ns. vakinaamoja, jotka käyvät haukkana uuden profiilin kimppuun, koska ovat jo muuten maineensa pilanneet.
Laita ensin kuvaton profiili, voit lisätä kuvan kun saat varmuutta. Kuvallisena vastauksia tulee paljon enemmän, joillekin naisille liikaakin.
Kirjoittele ensin, mieluiten useiden kanssa, älä lupaile turhia äläkä usko kaikkia loruja ihan purematta. Käytä tervettä järkeä ja normaalia ihmistuntemusta. Jos mies toitottaa ihastusta ja rakkauttaan jo ennen tapaamista, hän on melko varmasti joko hullu tai huijari. Suostu tapaamiseen muutenkin vasta kun oikeasti haluat tavata, olet nähnyt miehen kuvan ja/tai tiedät oikean nimen (ja olet sen tarkistanut). Tapaa vain julkisilla paikoilla mieluummin alkuillasta tms. Kahvit tai kävelyretki alkuun riittävät. Älä kerro osoitettasi tai muitakaan yksityiskohtia ennen kuin olet tavannut miehen kasvotusten.
"mistä vastauksissa tunnistaisin sellaiset jotka valehtelevat, pelleilevät vain, ovat ilkeitä ihmisiä tai haluavat oikeasti vain pikaista seksisuhdetta?"
- Et valitettavasti yhtään mistään, mutta niinhän se on noiden miesten kanssa aina, tapaa ne missä hyvänsä (ellei siis ole lapsuuden tuttu tms.)
Vasta aika erottaa jyvät ja akanat, ja jälkimmäisiä on nelikymppisissä valitettavasti jo selvästi enemmän, koska aika monet ovat kovasti pettyneet ja kostavat sitä pettymystään sitten uusissa suhteissaankin.
Mutta on siellä jyviäkin, ja jos et muuta niin saat ainakin oppia miesten ajatuksista ja makeat naurut jos osaat suhtautua asiaan myös huumorilla. Eniten pettyy liian suuriin odotuksiin.
Kiitos hyvistä neuvoista ja näkemyksistä. Opin kommentistasi paljon.
Se vaan tuli mieleen, että jos kerron nimeni miehelle johon olisin vasta tutustumassa ja jota en ole vielä ehkä tavannutkaan, niin sittenhän hän kylllä tietää saman tien osoitteenikin (numerotiedustelusta tms.). Onkohan tapana kertoa oikea nimi kun esim. on juuri sopimassa eka tapaamisesta esim. kahveilla.
Yritän muistaa suhtautua asiaan myös huumorilla. Se olikin kai ehkä paras neuvo.
Aina olen antanut henkilötietoni jos on kysytty.
Eipä tuostakaan ole tähän mennessä harmia tullut.
Ei sinun koko nimeäsi tarvitse kertoa. Miksi ihmeessä pitäisi. Etunimi riittää. Siitä tuskin harvemmin kenenkään henkilöllisyys selviää.
Kyllähän sitä muuallakin tavattaessa etunimillä esittäydytään. Itse pidän jotenkin hassuna, kun osa naisista netissä allekirjoittaa viestejänsä tyyliin "-H" tms. Mun mielestä se tutustuminen on kuitenkin henkilökohtaisempaa jos nyt edes etunimen voisi kertoa. Kaveri oli kerran treffeillä naisen kanssa, joka ei edes treffeillä suostunut kertomaan etunimeään. Eikä sen sijaan paljon muutakaan halunnut puhua. Oli selvää, että toisia treffejä ei tullut :) Sopiva varovaisuus on ok, mutta ei nyt kuitenkaan liiallisuuksiin voi mennä.
Kuulepas nyt "mies vastaa".
Sinä olet MIES! Miehenä varmaan voitkin hyvin kertoa nimesi ja antaa numerosi, aika harvassa on tapaukset, joissa nainen on esim. raiskannut netistä tapaamansa miehen....
Naisena olen saanut kahdet kunnon haukut kun en ole puhelun jälkeen suostunut enää tapaamaan. Molemmissa tapauksissa olin ihan tyytyväinen että olin alun perin antanut prepaid-liittymän ja kertonut pelkän etunimeni. Molemmat miehet olivat muuten oikein ok vielä viestittelyvaiheessa, mutta pettymys ohi menneistä treffeistä teettää kaikenlaista.
Naisen maailma näissä parisuhdekuvioissa on katsos hieman toisenlainen kuin miesten.
Kyllä kyllä, minäkin annan kaikki tietoni, sos ja pankkitilini saldon. Hupsista miehiä on rivissä..........
äläkä kerro joku huuhaa nimi.ja sitten kun se on aivan varma niin kerro se oikea nimi.
Jos tapaa vaikka rautatieaseman edessä tai akateemisessa kirjakaupassa niin en usko että siitä naiselle on ihan kamalaa riskiä.
Tokihan tässä on suohirviöitten lisäksi nähty ehkä kaksi naista joihin olisin halunnut tutustua enemmänkin, kolmas joka kiinnosti erittäin paljon. Tätä kolmatta yritin suostutella myöhemminkin mutta missään nimessä en häiriköinyt.
Miksi ihmeessä naisia haukkuisin, eiköhän työnjako tuossakin mene toisinpäin. Mies syö luut ja nainen haukkuu vieraat.
Hehh, olen samaa mieltä. Naiselle miehen haukkuminen on lähes pakollista. Jos mies on patalaiska ja kaljamaha, niin siinähän se syy on selvä, mutta siinäkin tapauksessa että mies on kaikissa asioissa naista parempi, nainen yrittää löytää jotain kuvitteellisia ongelmakohtia miehestään, jota voi sitten haukkua. Tai sitten nainen lähtee ovet paukkuen, kun huomaa että mies on aina häntä parempi, miehestä ei löydy mitään moitittavaa yrityksistä huolimatta jne. Naiselle on lähes pakko päästä nipottamaan jostakin asiasta, muuten hänen ei ole hyvä olla. Ja naisessa ei ole tunnetusti mitään vikaa.
Itselläni ei ihan kahta miljoonaa euroa. :-)
Älä nyt ihmeessä pidä noin paljon rahaa pankkitilillä, vaan sijoita se johonkin mikä on jonkin arvoista. Esim. kulta ja hopea. Jos olisit sijoittanut miljoona euroa kultaan vuonna 2005, niin sinulla olisi nyt useita miljoonia euroja.
Onhan minulla aika pitkä ja menestyksekäs kokemus siitä miten omaisuutta hoidetaan.
Ei suurehkoa omaisuutta ihan helposti kerätä.
Itse kammoksun sitä että taksikuskitkin alkavat suositella jotakin ja kulta on jo noussut nelinkertaisesti.
Warren Buffettkin sanoi että sijoittajan vaikein homma on istua ison rahakasan päällä tekemättä mitään.
Kullan hinta nousee kyllä yhä n. 30% vuodessa. Tämän vuoden syyskuussa hopean hinta nousi myös rajusti, varmaan yli 50% muutamassa kuukaudessa. Siitä vain sijoituksia tekemään, vielä ehtii. Voisin myös pitää esitelmän siitä, miksi rahajärjestelmämme on kriisissä, mutta se ei mahdu tähän. Ja luitko jo ne tieteelliset julkaisut ikääntymisestä ja antibioottiterapioista? Jos tämä tietomäärä tuntuu liian valtavalta, etkä ehdi, niin olen käytettävissä pientä korvausta vastaan.
Tokihan minäkin osaan pitää esitelmän rahamarkkinoiden kriisistä kun harvinaisen hyvin tiedän asiat.
Katselinhan minä jonkun julkaisun. Olen huomannut että itse tarvitsisin toisinaan doksisykliiniä, joskus vanhoina aikoina taisi käydä vähän huonosti kun kävin Venäjällä suljetussa kaupungissa missä tehtiin myös biologisia aseita. Jos on oikeudet määrätä niin olen kiitollinen reseptistä. Aikanaan yskin verta muutaman kuukauden.
Onhan noilla reissuila kaikkea tapahtunut, muutama vuosi sitten antoivat kolme antibioottikuuria, sen jälkeen oli jäljellä vain vankomysiini josta tulee kuuroksi ja munuaisetkin menee. Jos viimeinen kuuri ei olisi toiminut ja bakteeri olisi päässyt vereen niin kuolleisuus olisi ollut 30%.
No, et kyllä lukenut tuota viimeistä osaa, mikä olikin osa yhdestä kirjasta. Yhdellä antibiootilla et pitkälle pötki, ja doksisykliini on aika huono antibiootti.
Lisäksi, jos ymmärrät mitään metagenomiikasta, niin tiedät että yksittäisiä taudinaiheuttajia ei voi oikein syyttää tietyistä sairauksista, vaan että ihmisessä asuu vähintään sadoittain eri lajeja bakteereja, viruksia ja loisia, jotka ovat näennäisesti oireettomia, mutta lisääntyvät iän mukana, ja jotka aiheuttavat jonkin taudin.
Minulla on kyllä osoitteet moniin lääkäreihin, joilta tuota parantavaa hoitoa voit saada, mutta joudut matkustamaan ulkomaille. Minulla on itse jonkin verran omaa dataa hoidon tehosta erilaisiin sairauksiin. Homma menee niin että saat sitten reseptit antibiootteihin + muihin postitse käynnin jälkeen. Antibiootit eivät kuitenkaan ole riittäviä, eli tuohon hoitoon kuuluu vielä yksi lisälääke. Joka tapauksessa minimikokoonpano antibiootteja on 4 kappaletta, josta 3 otetaan lopuksi samalla kertaa. Taudilla ei ole väliä, tai vaikka ei olisikaan mitään, hoito toimii aina, mutta vaatii sitkeyttä, ja sitähän sinulla on.
Tämän Naturen artikkelin mukaan noin 90% ihmisten soluista ovatkin vierasperäisiä, eli bakteereja, loisia, ja viruksia, eli työtä riittää:
The Human Microbiome Project
http://www.nature.com/nature/journal/v449/n7164/full/nature06244.html
Aiot siis elää ikuisesti. Onnea yritykseen.
Muutamia kertoja olen joutunut syömään kolme vahvaa antibioottikuuria peräkkäin. Vievät kuukausiksi huonoon kuntoon vaikka olisi suojalääkitykset. Tokihan ne taudit olisivat olleet vielä ikävämpiä.
Olen siis kevyesti epäileväinen.
Yllättäen nämä vanhat antibiootit, jopa penisilliini ovat taas nykyisin melko tehokkaita.
Muotilääkkeet kuten kefalosporiini, amoksisilliini tai klindamysiini eivät aina ole.
Tuota, jos minä voisin kertoa jotakin näistä hoidosta käytännössä. En itse käytä antibiootteja lainkaan, vaan antibiootin kaltaisia aineita, ne ovat halvempia, ja kuka tahansa voi ostaa niitä.
Minulle on varoitettu, ettei kovin rajuilla annostuksilla kannata mennä ainakaan aluksi, mutta olen jo itse kokenut konkari. Eli ei ihme että menit huonoon kuntoon noista antibiooteista. Taktiikka on mennä hitaammin ja vuosikaupalla, että saat vähitellen ne patogeenit tuhottua elimistöstäsi. Aivojen osalta, valitettavasti monille napsahtaa se Alzheimerin tauti kun ovat tarpeeksi vanhoja. Itsellänikin on vikaa aivoissa, eli oireena on tullut unettomuutta, ja toisaalta taas liikaa nukkumista, päänsärkyjä, motivaation heikkenemistä, kiukkuisuutta ja muuta mukavaa tästä hoidosta. Oli pakko lopettaa nyt hetkeksi tämä, koska tulen tänne palstalle liian usein kiukuttelemaan ja motivaatio tehdä muutamia muita asioita on heikko. Kuitenkin olen huomannut paljon parannusta kognitiivisissa toiminnoissani. Lieviä lihaskipujakin on tullut, ja jaloissa ja polvissa on ollut myös jotakin oireita.
Mitäs jos me tavattaisiin (mies vastaa), niin voitaisiin keskustella näistä asioista enemmän, rupean itse olemaan kyllästynyt näihin nettinaisiin, jotka tuntuvat olevan pelkureita.
Omassa ammatissani kun on melkein pakko olla lievästi epäsosiaalinen, muuten ei saa mitään tehtyä. On tullut kai opittua epäsosaalisuus liiankin hyvin.
Samaa mieltä nettinaisista, kovin harva saa mitään aikaiseksi.
On niitä poikkeuksiakin säännöstä mutta huomasin edellisen tuttavani vetäytyneen verkosta lähes täysin, mahdollisesti siksi että löysin henkilöllisyyden parissa minuutissa. Enkä todellakaan häiriköinyt.
En pakota ketään mihinkään, mutta olen joutunut toteamaan, että useimmat eivät halua tavata tuntemattomia ihmisiä jostakin syystä. Minulle se ei ole ongelma, vaikka en varmasti myöskään ole niitä sosiaalisimpia, ja lisäksi olen myös intovertti.
Jaloja ja ennakkoluulottomia ihmisiä on vähän. Sain viime vuonna kirjekaverikseni erään minua nuoremman nettinaisen, joka ei kuitenkaan ollut nettideiteistä peräisin. Me myös tavattiin, ja hän tarjosi minulle juomatkin, vaikka on ilmeisen vähätuloinen, mikä hämmästytti minua. Hän on tuommoinen ammattikoulutyyppi, ja saan aina kuulla silloin tällöin otteita duunarin elämästä, ja hauskoja taktiikkoja siitä miten selviää vähällä rahalla. Itse elän myös hyvin vaatimattomasti, vaikka rahaa onkin varmasti keskivertotyyppiä enemmän tässä iässä. Itse arvostan tätä tyyppiä sen vuoksi, että hän taitaa olla ainoa tähän asti, joka on suostunut treffeille asti, eikä hän todellakaan ole seksin perässä, ja tuntuu muutenkin ihan kunnolliselta.
Minulla on nimimerkkisähköposti, jonka kautta sovin tapaamisen. Sähköpostissa käytän vain etunimeäni. Tavatessa ekan kerran treffeillä, olemme käyttäneet vain etunimitä "hei, olen Sanna"/ "Antti" ja sitten jos juttu on luistanut ja haluan tavata uudelleen, on vaihdettu numeroita ja siinä samalla nimiä. Kerran annoin yhden saattaa kotikadun kulmaankin, mutta hänen kanssaan seurustelinkin sitten pidempään. Omaa ihmistuntemusta ja tervettä järkeä kannattaa käyttää!
Älä laita, olet juuri sellainen joka joutuisi narskun tai häntäheikin leikkikaluksi.
Kai mulla jotain itsesuojeluvaistoa ja älliä päässä kuitenkin on, kun kyselen täällä ekaksi neuvoja nettideittailuun. Ei täällä kuitenkaan ole tullut totaalista teilausta ujon ja hiljaisen nettideittailuajatukselle.
Narsku tarkoittaa kai narsistia vai? Eikä mitään rapeaa ja mukavaa...
Minullakin oli kynnys, mutta tein profiilin ja kannatti. Kumppani on edelleen hakusessa, mutta nettideitti on hyvä tapa luoda kontakteja ja mahd. tavata mielenkiintoisia ihmisiä. Ja kyllä siellä maalaisjärjellä pärjää. Viimeistään face to facea siat selviää. Rohkeasti rehellisen profiilin luontiin, sisko!
Tuossa varoituksen ääniä - http://keskustelu.suomi24.fi/node/9564140
Tietysti jos omaat kykyä lukea ihmistä, kannattanee yrittää.
Jos olet valmis nettihelvettiin niin tule ja hajota itsesi.
Omapahan on asiasi.
Niin... mutta toisaalta: en haluaisi olla ja elää yksin.
olen ite vasta 14 ja vajaa vuos sitte netin kautta törmäsin nykyiseen tyttöystävääni ja ollaan kerra nähty ja ongelmia ei oo ollu. Ja ollaan nyt oltu jo 8kk yhessä.
Kannattaa kuitenkin ensin tutustua ennen kui kertoo enemmän...
Entä, jos pelkän odottamisen sijaan tutustuisit miesten ilmoituksiin kokonaisuutena, ja tekisit sen pohjalta harkittuja aloitteita ? Toki tulet saamaan erittäin paljon miesten yhteydenottoja, vaikka et laittaisi tikkuakaan ristiin. Se on sitten eri juttu, ovatko kaikki nämä yhteydenottajat liikkeellä vilpittömin mielin. Minä epäilen, tuskin ovat. Aktiivisimpia aloitteen tekijöitä (netissäkin) ovat seksiseuran ja irtosuhteiden hakijat. Koska "sitä" pitää saada hinnalla millä hyvänsä, miehillä (kuten naisilla) on nykyisin kiire edetä tutustumisvaiheesta suoraan käytännön hommiin.
Miehenä olen hakenut naista elämänkumppaniksi, jolloin mm. seksi ei ole mukana kuvioissa vielä ensitapaamisilla. Sen aika tulee vasta suhteen ja tutustumisen edetessä.
"Naisena sinulla on huomattavasti suuremmat mahdollisuudet saada henkisiä kärsimyksiä osaksesi kuin miehillä, mutta toisaalta saat paljon enemmän vastauksiakin kuin miehet ja jos olet vähänkin ok aivan varmasti pääset treffeille ja seksiä nyt ainakin olisi luvassa enemmän kuin tarpeen. Palstoilla liikkuu ns. vakinaamoja, jotka käyvät haukkana uuden profiilin kimppuun, koska ovat jo muuten maineensa pilanneet. "
No, eiköhän niitä henkisiä kärsimyksiä tule myös miehille aivan kuten naisille. Miehille nettideitit ovat joka tapauksessa paljon raadollisemmat kuin naisille. Pelimihet on sitten asia erikseen, mutta niistä nyt ei tarvitse välittää.
Vaikka palstoilla liikkuu vakinaamoja, se ei tarkoita sitä, että kaikki hakevat seuraa verissäpäin. Osa tekee nettideittailunsa aikana harvoin ja harkittuja aloitteita. Pelimiehet ja seksiseuran hakijat iskevät pääsääntöisesti kaikkeen mikä liikkuu.
Jos päätät kokeilla, niin lue ensin miten julmasti miehet kommentoivat nettikumppaneitaan tällä palstalla ja parilla muulla (Tapasimme Suomi 24:ssä, Treffeillä).
Jos kokeilet hommaa, niin yksinkertainen sääntö: Mikään ei ole sitä, miltä näyttää.
ÄLÄ ihastu kenenkään nettipersoonaan. Jos saat viestin kiinnostavalta ihmiseltä, niin tapaa hänet heti. Päivänvalossa, julkisella paikalla, pikaisesti. Sen jälkeen voitte jatkaa tutustumista myös kirjoittelemalla. Älä kerro nimeäsi äläkä mitään kovin henkilökohtaiseksi luokiteltavia asioita itsestäsi ennen kuin olet tutustunut mieheen kunnolla, siihen asti etunimipohjalla ja prepaid-liittymällä.
Jos olet kaunis, hoikka ja saisit seuraa muutenkin helposti, niin netin kauttakin löytyy kiinnostuneita. Jos olet ylipainoinen ja/tai arkisen näköinen, niin saatat saada seksiseuraa mutta todennäköisemmin saat vain kolhuja itsetunnollesi.
Minustakin on parempi tavata kasvotusten mahdollisimman pian. Tuo neuvo että pitää tutustua hyvin ennen kuin tapaa on tosi typerä. Minullakin kävi niin että kirjoittelimme pitkiä kirjeita toisillemme, ja sitten kun livenä tapasimme niin mies näytti ihan erille kuin kuvassa ja oli aivan eri tyyppinen kuin mitä olin omassa päässäni kuvitellut.
Itse kerron oikean etunimeni vasta ensi treffeillä. Jos mies olisi epäilyttävä niin en sitäkään. On nimittäin ollut riesaa miehistä joskus.
Itsekin olen arka, ja treffit on kova paikka. En ehkä pysty tähän enää.
Miksi et voisi kertoa etunimeästi netissä? Onko nimesi mahdollisesti niin harvinainen, että sen perusteella sinut pystyy jäljittämään pelkän etunimen perusteella vai mikä on syysi? Jos etunimesi on esim. Tiina, niin miksei sitä voisi kertoa jo heti ensimmäisessä viestissä? Minusta tutustuminen on henkilökohtaisempaa kun esittäydytään nimillä. Ei minulle ole välilä sillä mikä toisen nimi on, mutta tulee myös vähän hölmö fiilis, että itse esittäydyn aina etunimellä ja toisella olisi aina vain joku ties mikä nimimerkki tai esim. "-T".
Kyllähän sitä muissakin yhteyksissä kun tuntemattomat ihmiset törmäävät niin yleensä esittäydytään vähintään etunimillä. Kun vielä ollaan hakemassa treffikumppania niin luulisi, että sitä haluaisi esittäytyä eikä vain olla joku. Itselleni ainakin tulisi hieman outo ja epäilyttävä käsitys myös naisesta, jos etunimenkin kertominen olisi jo niin hankalaa niin kykeneekö sitä sitten kertomaan itsestään mitään muutakaan. Kuten tuolla edellä jo kerroin, niin kaverini oli taannoin treffeillä naisen kanssa, joka ei suotunut netissä kertomaan etunimeään ja oli muutenkin vähän niukkasanainen itsestään. Nainen ei suostunut kertomaan nimeään vielä treffeilläkään ja muutenkin kuulemma kierteli vastauksia tai ei halunnut vastata yleisiin kysymyksiin eikä oikein kertonut itsestään juurikaan mitään. Kaveri sanoi, että hänellä ei ole koskaan ollut niin hölmöä fiilistä treffeillä kun lopulta ei tiennyt, että voiko kysyä enää yhtään mitään. Muitakin tapauksia kuullut, joissa on ollut hirveän hankalaa saada toisesta kauheasti mitään irti. Miten siinä voi tutustua, jos ei voi olla tarpeeksi avoimesti mukana. Ei sitten tarvitse ihmetellä, jos toisen kiinnostus lopahtaa sen vuoksi, että on itse kamalan vainoharhainen näissä asioissa. Itsestään voi kertoa paljonkin kertomatta silti liian tarkasti ja paljastamatta henkilöllisyyttä. Terveellä maalaisjärjellä pärjää pitkälle.
Olen tavallinen/soma, hoikka ja hyvin ujo ja minulla on heikko itsetunto. Tämä minua nettideittailun aloittamisessa pelottaakin. Siis livenä en ole saanut tutustuttua miehiin, koska olen niin ujo. Mutta entä netissä sitten? Kun ujous ja arkuus tavallaan menee tyystin taka-alalle, pois näkyvistä. Tuntuu suojattomalta.
Itse en pelkää perkelettä enkä syvää sinistä merta, jo kauan sitten aloin ajatella että omissa hommissa kuolee eikä se niin paha ole. Kerranhan se vaan tapahtuu jokaiselle.
Miten tuon nyt sanoisi, savolaisittain keittivät keiton seipäästä jonka päällä oli istunut harakka.
"Eipä tuo ollut seivästä tai harakkatakannii".
Tokihan naisnäkökulmasta asia voi olla aivan toinen. Voisinhan minä tuohon suojattomuuteenkin kommentoida ja antaa konstit mutta se olisi laitonta ja moraalitonta.
Joo-o... On tullut paljon hyviä vinkkejä. Että koko nimeä ei tarvitse heti eikä ihan alussakaan kertoa. Mulla on tavallinen puhelinliittymä, ehkä pitäisi hankkia prepaidkin. Ja että olisi hyvä tavata mahdolisimman nopeasti livenä eikä vain kirjoitella. Olla varovainen ja pitää huumori mielessä.
Nettideittisivustoja on varmaan paljon? Onko niillä mitään eroa? Onko jokin sivusto sellainen, että siellä olisi asiallisempaa ja aikuismaisempaa ja jotkin joissa olisi sitten enemmän niitä seikkailijoita?
Kun omaan ammattiini kuuluu tiedonhaku netistä niin eipä useimmiten tuota mitään vaikeuksia löytää naisen henkilöllisyyttä tai historiaa. Koskaan en ole käyttäny tietoa väärin, korkeintaan kysynyt naiselta että netissä ob tieto että sinulla oli poikaystävä pahimmalta HIV-alueelta jossa sitä on 20-40 prosentilla meihistä, ekö se ole kovin vaarallista?
Tai että naisen nimi ja työpaikka paistaa näkyviin viestin headereista. Kovin noloa jos on pienehkö firma ja kirjoittelee työpaikalta.
Eiköhän nuo nettisivut ole enimmäkseen nitrodiskoja, katsohan vaikka www.iskuri.fi ja etsi naisia niin huomaat että erittäin moni on 50-70-vuotiaita. Ammattilaisiakin näyttää olevan nuoremmissa. Ja loput nuoremmista ovat XXL-kokoa.
Tokihan netissä on erittäinkin paljon aivan järkeviä ihmisiä mutta muualla. Tämäkin palsta taitaa olla harmaalla alueella, saapi tästä hetken hupia vapaapäiviin tai aikoihin jolloin ei ole töitä.
Netissä nyt on paljon ihmisiä, osa erittäin järkeviä.
Itse olen havainnut kaikenlaista eräästä Suomen johtavasta ydinvoima-asiantuntijasta isoon joukkoon lääkäreitä jotka pystyvät sujuvasti keskustelemaan vaikka siitä onko telomeerien pidentäminen mahdollista. Valitettavasti kaikki ovat olleet miehiä. :-)
Eiköhän ole niin että et joudu "seksisuhteeseen" jollet anna sen mennä sellaiseksi?
Vai luuletko että joku tulee lankoja pitkin...
Miten joku voi elää lähes 4-kymppiseksi ja olla noin elämää kokematon ja avuton? Eikö elämä ole yhtään karaissut ja opettanut ihmisistä, on täytynyt helpolla päästä elämässä, se ei kai ole kuin naiselle mahdollista.
Oikeasti ap, älä lähde treffeihin mukaan, olet kuitenkin seuraavaksi kysymässä uskallanko vastata, uskallanko tavata ja teet lopulta ohareita, sekä kaikkea muuta typerää, millä pahoitat muiden mielen.
Jos ihminen on neljänkympin hujakoilla noin säälittävä, on peli parisuhdemarkkinoilla menetetty. Olen pahoillani, vika ei ole minun, että asioiden kaunistelu ei koskaan poista ongelmia, siksi sanon suoraan, niin kuin asiat ovat.
Ehkä elämä on karaissut ihan liikaakin ja siksi varon haavoittumasta enää.
Kaikki ihmiset eivät vain ole toisen sukupuolen suhteen niin pelimiehiä ja -naisia. Mutta saamme kai me muutkin onneamme yrittää etsiä.
"Kaikki ihmiset eivät vain ole toisen sukupuolen suhteen niin pelimiehiä ja -naisia. Mutta saamme kai me muutkin onneamme yrittää etsiä."
Kyllä, siihen on meistä jokaisella oikeus.
Oikeus on, mutta ei kaikilla ole muita edellytyksiä.
Tule http://www.deitille.fi palveluun niin tutustutaan anonyymisti ja turvallisesti.
Se on myös täysin ilmainen eli ei tarvitse maksuja pelätä...
Palveluhan on maksullinen joltain osin!!!
Täysin ilmainenhan tuo on, ainoastaan kukkalähetyksien tekeminen toisille käyttäjille maksaa (luonnollisesti)
Noi on noita riskejä, joita kohtaa myös ihan ruudun ulkopuolellakin.
Perusjutut kannattaa muistaa eli ei anneta numeroita sun muita yhteystietoja liian aikaisin.
En tiedä, mutta musta oli kyllä aika helppoa vastauksista erottaa kenessä oli riskiä ja kenessä ei. Mitkä kuulosti todella epämääräisiltä tai toisaalta "liian hyviltä ollakseen totta". Ja ihan kunnon, fiksu mies sieltä löytyikin. Tavattiin tosiaan ensimmäiseksi julkisella paikalla ja kumpaakin taisi helpottaa se, että pikainen kahvitapaaminen oli aluksi sovittu ja siitä katsottiin sitten miten eteenpäin.
En mä oikein osaa muuta sanoa. Perusjutut jotka pätee muutenkin. Jos joku tahtoo muuttaa viikon päästä yhteen ja pykätä lapsen niin ei ehkä herätä luottamusta. Ja ei sitä ikinä voi missään satavarma olla.
Eli omat kokemukseni olivat erittäin hyvät ja sen kokemuksen pohjalta vieläkin elän tässä avioliitossa ja jälkikasvuakin tullut. :) Sitä nettideittisivustoa ei enää ole olemassakaan. Kieltämättä jos nyt pitäisi suomi24 nettideittiä koittaa, niin kyllä itseänikin hieman arveluttaisi. Lieneekö foorumin jutut vaikuttaneet huonoon ennakkokäsitykseen vai mikä. Mutta onhan sitä tullut kuultua, että sieltäkin jokunen pariskunta aikoinaan toisensa löytäneet.
Yksi hyvä keino on se, että vaikka itsetuntosi ei vahvimmillaan, niin pysyt tietoisena siitä että sinulla on se arvosi ja millaista kohtelua et siedä. Eli vaikka pettymyksiäkin tulisi vastaan, niin et jää junnaamaan huonoon suhteeseen. Sehän se tärkeintä on. :)
hukkaan heitettyä aikaa. Viesteihin ei vastata ja suurin osa vain kohottaa itsetuntoaan eikä uskalla oikeasti ruveta seurustelemaan..loput onkin sitten pinnallisia isin tyttöjä.
Kannattaa ja ei kannata.... Tutustut kyllä sen kautta uusiin ihmisiin helposti ja saat juttuseuraa.
Valitettavasti alkaa olla varattuja/ pelimiehiä pullollaan kaikki sivustot. Monella on "tyttörinki" ja eivät ole tosissaan liikenteessä. Saattaapi tulla siis helposti kusetetuksi, mutta onhan niitä toisenlaisiakin tarinoita. Ja osaa ne naisetkin....Avoimin mielin liikenteeseen, eikä liian totisena niin eihän sitä tiedä!
Suosittelisin kuitenkin laajentamaan "reviiriä" esim. harrastusten kautta ja tutustumaan ihmisiin livenä!