Toimiiko tämmöinen suhde pitkään? Itse ainakin teen kaikkeni että toimisi.. Rakastan poikaystävääni (27v) ihan hirveästi. Olen itse 22-vuotias tyttö.
Joskus vaan tuntuu että väsähtää siihen että vaikka poikaystävällä on ns. "kaikki hyvin", ehjä lapsuudenkoti, hyvä opiskelupaikka ja varma työ, hän on mahtavaa seuraa ja hällä on paljon kavereita ja minut myös ollut jo pari vuotta, hänellä on silti järjettömän huono itsetunto jostain syystä ja hän masentuu kaikista pikku vastoinkäymisistä herkästi. Välillä en voi edes sanoa mistään vastaan ilman että hän menee hiljaiseksi ja hetken päästä melkein itkee. Ei siis ole kaikki ok, tiedän, mutta ei hän mitään muuta syytä tälle keksi itsekään kuin että itsetunto ei ole ihan kohillaan ja pitää itseään huonona..
Tuntuu että pitää melkein tanssia hänen tahtonsa mukaan ihan vaan että pysyy kulta paremmalla mielellä. En itseäni rupea sen takia muuttamaan, mutta kyllä tämä vähän minunkin voimia verottaa.. Miten toisen itsetuntoa saa kohennettua että ei tarvitse olla aina varpaillaan? En meinaa sitä että alkaisin hälle huutamaan tms, vaan että olisi pojalla parempi olla itelläänkin..
Joskus vaan tuntuu että väsähtää siihen että vaikka poikaystävällä on ns. "kaikki hyvin", ehjä lapsuudenkoti, hyvä opiskelupaikka ja varma työ, hän on mahtavaa seuraa ja hällä on paljon kavereita ja minut myös ollut jo pari vuotta, hänellä on silti järjettömän huono itsetunto jostain syystä ja hän masentuu kaikista pikku vastoinkäymisistä herkästi. Välillä en voi edes sanoa mistään vastaan ilman että hän menee hiljaiseksi ja hetken päästä melkein itkee. Ei siis ole kaikki ok, tiedän, mutta ei hän mitään muuta syytä tälle keksi itsekään kuin että itsetunto ei ole ihan kohillaan ja pitää itseään huonona..
Tuntuu että pitää melkein tanssia hänen tahtonsa mukaan ihan vaan että pysyy kulta paremmalla mielellä. En itseäni rupea sen takia muuttamaan, mutta kyllä tämä vähän minunkin voimia verottaa.. Miten toisen itsetuntoa saa kohennettua että ei tarvitse olla aina varpaillaan? En meinaa sitä että alkaisin hälle huutamaan tms, vaan että olisi pojalla parempi olla itelläänkin..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuulostaa enemmänkin siltä, ettei poikaystäväsi kestä pettymyksiä, ehkä hänellä ei ole ollutkaan niitä tarpeeksi, eikä ole oppinut ns. taistelemaan minkään eteen tai puolesta.
Kehota mies terapiaan, älä vain ala paapomaan. Sellainen vie todella voimasi.