Kuinka kauan teillä on kestänyt suhteissanne se "Alkuhuuma"?
Onko suhteella mitään toivoa, jos tämä huuma loppuu ainakin toiselta osapuolelta jo 2-3 kk seurustelun jälkeen? :(
Rakkautta jos kumminkin on molemminpuolista.
Onko suhteella mitään toivoa, jos tämä huuma loppuu ainakin toiselta osapuolelta jo 2-3 kk seurustelun jälkeen? :(
Rakkautta jos kumminkin on molemminpuolista.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Siten jatkuu yhteisellä sopimuksella. Nousujen ja laskujen laineilla. Tahtotilana, jos jatkuu. Toinen voi olla huuman metsästäjä!
Mutta kun olen lukenut muita juttuja aiheesta, niin suurimmassa osassa mainitaan tämän tietyn Alkuhuuman kestävän vuoden tai jopa kaksi. Ymmärrän kyllä, että tämä on erittäin yksilöllinen asia, mutta että se loppuukin jo 2 kk tai 3 kk seurustelun jälkeen toiselta osapuolelta niin, ettei sen toisen kanssa oleminen olekaan enää niin "ihanaa ja mahtavaa" niin kuin silloin alussa.
Entä jos se jäljelle jäänyt Rakkauskin loppuu yhtä nopeaan sitten?
3kk. ne helpo polttaa siinä ajassa. Rakaus sitten alkaa siitä, jos alkaa.. Se on vain tahtotila.. Vähän niinkun sietää toista..
Eipä sillä kai suhteen keston kannalta ole merkitystä ole loppuuko ensihuuma 2 kuukauden vai 2 vuoden jälkeen. Joka tapauksessa se tulee loppumaan. Merkitystä on sillä, mitä siihen tulee tilalle ja miten siihen suhtaudutaan. Toisille riittää molemminpuolinen välittäminen ja kunnioitus, rakkaus. Toisille se ei riitä, vaan suhteen täytyy jatkua aina yhtä kiihkeänä... tästä seuraa se, että ensihuuman loputtua siirtyy heti seuraavaan. Ensihuuma-narkkarille ei sovi pitkät ihmissuhteet.
Meillä kävi niin että se alkuhuuma loppui toisella juuri parin - kolmen kuukauden jälkeen.
Kai sen alkuhuuman tarkoitus on juuri jollain tapaa "kasvattaa" pari yhteen, kun se huuma pitää yhdessä niin kaksi ihmistä luonnollisesti tutustuu toisiinsa, tekevät yhdessäolosta omannäköistään. Ja mitä pidempi alkuuhuuma on niin sitä kiintyneemmiksi pari ehtii tulla .
Jos se alkuhuuma loppuu lyhyeen, niin voi olal yhtäkkiä kaks aika tuntematonta ihmistä yhessä. Ja jos se alkuhuuma ei ole enää yhdessä pitävä voima niin voi olla ettei enää ole mitään yhdessä pitävää voimaa.
Meille kävi juuri näin, toisella lopahti se alkuhuuma ku seinään parin kuukauden jälkeen, itsellä ei.
Kuukauden päivät jaksoin katella ja ihmetellä et mikä on, ja toiselle tuntu olevan yhdentekevää nähdäänkö vai ei.
Mua ei ainakaan huvita hypätä parin kuukauden jälkeen mihinkään satunnaistapailuun joten jos ei ole molemminpuolista niin saa mun puolesta olla koko juttu, ei oo mua varten.
Ja en usko että rakkaus ehtii vielä muodostua 2-3 kk seurustelun aikana.
Ollaan seurusteltu kauemmin kun tuo aika, mutta jossain tuon ajan jälkeen toiselta on mun mielestä loppunut Alkuhuuma ja nyt on sen itsekin myöntänyt, kun mietin, että mikä on.
Ja kyllä minä ainakin tunnen häntä rakastavani ja hän on kertonut minua rakastavansa.
Miksei se Rakkaus voisi muodostua lyhyessäkin ajassa?
Tunnettu ollaan jo melkein vuosi ja lähes koko sen ajan on ollut molemminpuolista ihastusta, kunnes päädyttiin yhteen kun toinen vihdoin uskalsi avata suunsa tunteistaan.
En minä hänestä pystyisi luopumaan enää. Jos joutuisin siihen tilanteeseen, en pystyisi itseäni enää koota millään.
Oli minulla ja hänellä kova alkuhuuma. Minulle se jäi päälle. Roikuin, alistuin ja kärsin. Toinen metsästelikin uusia huumia. Hänen historiansakin sen paljasti. Nyt olen viisaampi. Olisimpa ollut siloin!
Neljättä vuotta mennään vaikka muksukin jo jaloissa pyörii! Eiköhän se jatku edelleen.
No itseasiassa tää on mennyt vähän hassusti meillä. Ei meillä mitään sen kummempaa alkuhuumaa ollut, ei ilotulituksia ja rakkautta ensi silmäyksellä. Alussa taisi helpommin tulla kinaa. Mutta siinä sitten vuosien vieriessä jotenkin huomasi rakastavansa vain enempi ja enempi. Ja tuntui, että sitä huumaa ryhdyttiin elämään siinä neljän vuoden jälkeen. Ja vieläkin. Ollaan puhuttin tästä keskenään ja ihmetelty ja kumppani koki samoin. Tulee siis vieläkin perhosia vaikka kyseessä vanha, tuttu ja turvallinen aviopuoliso. Ja nautin niin paljon siitä, että olen saanut elämääni hänen kaltaisen ihmisen. Se tuntuu niin valtavalta, että mulla on toi ihminen, jonka kanssa elää sitä arkea (siivousta, koti-iltoja, ulkonakin käymistä, kakkavaippoja, huonoja ja hyviä aikoja) ja joka on järkähtämättömänä mun rinnalla ja tietää musta niin paljon. Ja mä hänestä. Eli meillä taisi olla alkuhuuman sijasta keskihuuma ja en tiedä jatkuuko vieläkin, onko hiipumassa vai mitä (nyt 8 vuotta yhdessä). Mutta hyvä näin.
Niin eihän sitä parisuhdetta huumilla eletä. Meillä tuntuu menneen ihan hyvin vaikka ei ollut edes sitä kuukauden huumaa alussa.
Eli toisin sanoen ei mitään syytä huoleen, jos mies ei esimerkiksi halua enää viettää kaikkea vapaa-aikaansa kanssani vaan tarvitsee myös "Omia Hetkiä".
Hän kun ei uusia Huumiakaan metsästele. Ei ole ennen minua metsästellyt, eikä metsästä nytkään.
Puolisen vuotta ollaan oltu yhdessä ja kai se on miehen puolelta alkanut haihtumaan tässä viimeisen kuukauden aikana. Tässä on vain paha kierre: minä huolestun alkuhuuman loppumisesta ja olen turhautunut --> vaikuttaa käyttäytymiseeni miestäni kohtaan --> miehen alkuhuuma haihtuu entisestään. Olemme ikään kuin kierteessä jota en osaa pysäyttää. Älä ajaudu samaan!!
Suhteemme tosin alkoi erilaisista "ihastumislähtökohdista". Hän oli lääpällään minuun ja minulla kesti ihastua häneen. Jouduin työstämään tunteitani, hän ei siis vienyt jalkojani alta. Aluksi en ollut yhtään kiinnostunut hänestä muutakuin ystävänä. Jossain kohtaa sitten tajusin että hittovie tuo on mun "toinen puolisko" ;). Olen siis ihastunut häneen pikkuhiljaa, mikä saattaa vaikuttaa siihen että alkuhuuma on jatkunut minun puoleltani pitempään. Mites teillä?
Tiedostan että alkuhuuma loppuu väkisinkin, mutta hitto vie eikö sitä voi aina sytyttää kun esim yllättää toisen romanttisesti tai seksuaalisesti? Vitsi kun mieskin vielä näkisi sen liekin eteen jotain vaivaa enkä vain minä. :(
Kuullostaa aika samanlaiselta tilanteelta kun meilläkin. Vaikka lähtökohtanne olivatkin erilaiset.
Mun tilanteessa nimittäin on juuri tuo, että itse huolestun tuosta Huuman loppumisesta, joka juurikin sitten vaikuttaa minun käyttäytymiseen. Ei sen Huuman loppuminen kai sitten niin vakava asia ole, jos rakastetaan, mutta kun vilkas mielikuvitukseni huolestuttaa minua sen tyyppisillä ajatuksilla kuin ''Hän ei enää välitä minusta niin paljoa, kuin ennen.'' Harmittaa myös, kun tunnen olevani hänelle Itsestäänselvyys nykyään. Huomautan kuitenkin, että hän ei ole Ikinä kohdellut minua huonosti. Vaikkakin oma ylireagoiva luonteeni on niin minulle joskus väittänyt, mutta olen aina myöhemmin tajunnut liioitelleeni asioita.
Nämä mun ajatukset aiheuttaa mielipahaa kyllä suhteessamme, kun muutun surulliseksi ja otan asian puheeksi ja poikaystäväni ''joutuu'' vakuuttelemaan, että Hän rakastaa minua jne. Tuntuu kuitenkin siltä, että mies haluaa pitää sitä Rakkautta ns. itsestäänselvyytenä, eikä koe siihen tarvetta, että sitä tarvisi tunnustella joka päivä tai mitään sellaista. Ja minun taas on vaan elettävä sen kanssa, vaikka haluaisin edelleen tuntea voimakkaita merkkejä siitä, kuinka tärkeä olen. Enkä nyt sano, ettenkö saisi häneltä niitäkin, mutta paljon harvemmin, kuin silloin Ihan Alkumetreillä.
Myönnän kyllä, että ei itsellänikään ole enää Täysin samanlaista Huumaa, kuin ihan suhteemme alussa. Silti tuntuu, että minulla on sitä kuitenkin enemmän jäljellä, kuin miehellä.
Ja olen myös menettänyt toivon sytyttää sitä Huumaa uudestaan juurikin esimerkiksi seksuaalisten yllätysten avulla, ei se mies niistäkään mihinkään muutu. Hän kyllä yhä haluaa minua ja näin, mutta se alun into yhdessäolosta ja muusta tämmöisestä tuntuu jo hiipuneen.
no meillä ainaki kesti se 3-4 kk, nyt ollan oltu vähän vajaa 3 vuotta yhessä ja olen alkanut huomata että en enää ehkä rakastakkaan poikaystävääni. Ollaan muututtu niin erinlaisiksi.
Muistelen haikeena sitä alkuhuumaa... se on aina niin ihanaa...
pitäisi taas päästä kokemaan se.
Yleensä, kun ihminen johonkin ihastuu on aivan sama onko se uusi nainen tai matkakohde esim. Joku maa, josta pitää. Eluksi kaikki on ihanaa ja uutta. Myöhemmin alkaa terve järki voittaa ja asiat suhtautuvat. Tavallisesti tämän jälkeen tulee jo normaali aarki elämä, valitettavasti kaikki eivät kestä tavallista elämää vaan heilläpitäisi aina elämä olla yhtä huumaa ja uutuudenviehätystä, ja ellei ole he etsivät sitä keinoja kaihtamatta. Minun mielestäni tällainen henkilö ei ole kypsä paarisuhteeseen, koska hän ei tunne itseään ja hakee erilaisia peilejä ja paikkoja ja kokemuksia. Hän luulee, että hetkellinen huuma on todellista elämää, valitettavasti näin ei ole.
Todellakin, mikäli kaveri ei kestä yhtään normaalia tavallista arkea, vaan hakee siihen lievitystä vaikka päihteillä niin kehoitan sinua perehtymään kirjallisuuteen riippuvuussairauksista. Näitä riippuvuussairauksia on todella paljon, ja niille kaikille on yhteinen piirre se, että henkilö ei todellisuudessa tunne itseään vaan hakee hetken mielihyvää.
Mikäli Teillärakkaus ja muut asiat pelaavat tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti eikä ole suurempia kiistakapuloita, niin uskon, että kasvatte paljon lähemmäksi toisianne ja suhteenne vahvistuu.
Luulempa, että itse olen taas tehnyt tästä asiasta suuremman, kuin mitä se todellisuudessa on. Miehellä ei ole päihteiden käytön kanssa minkäänlaisia ongelmia, hyvin harvoin juo alkoholia ja muita vastaavia ei käytä ollenkaan, esim. Tupakkaa. Minulle riittää se, että saan olla hänen kanssaan ja hänkään ei etsi mitään Huumia.
Alunperin mua huolestutti tässä asiassa vaan kai se, että jos hän on jotenkin kyllästynyt muhun tms. Täytyy vaan osata luottaa, että toinen pysyy siinä vierellä...:)
Mikäli kyse sinun henkiläkohtaisista peloista, että menetät rakkaasi, minä kehoittaisin sinua puhumaan kaverisi kanssa ja kerro hänelle ajatuksesi. Tämä sen vuoksi, että parisuhde perustuu täysin luottamukseen ja ilman luottamusta suhteella ei ole tulevaisuutta. Oliko kaverillasi jotain oireita, jotka viittaisivat tuohon sinun pelkoosi tai sen mahdolliseen toteutumiseen, vai onko kyse aikaisemmasta kokemuksesta eli stressistä, joka nostaa nyt päätään ja aiheuttaa sinulle pahanolon tunteen. Yritä jäsennelläasiat ja erottaa menneisyys tästä päivästä myös ajatuksissasi. Sinun kannattaa puhua kaverisi kanssa, koska hän aivan varmasti vaistoaa ajatuksesi ja ihmettelee, miksi epäilet häntä. Tällainen pitkäaikainen pieni stressi voi paisua ajan kanssa suuremmaksi. Joten käsitelkää asia ja onnellisia hetkiä Teille Mmolemmille. Anteeksi, luin kirjoitukseni ja näytti olevan täynnä kirjoitusvirheitä.
Olen puhunut asiasta hänen kanssaan, en kyllä tarpeeksi rakentavasti. Aina kun hän tuntuu jotenkin etäiseltä, minä harmistun siitä ja sitten alkaa se minun oma jahkaamiseni: "Minusta tuntuu, ettet enää halua olla kanssani". jne minkä tiedän olevan Todella Lapsellista. Aikaisemmista kokemuksista tuskin johtuu, sillä minulla ei ole ollut näin vakavia Suhteita aikaisemmin ja olenkin ollut sinkkuna pitkän aikaa ennen tätä suhdetta. Liekö sitten johtuisi siitäkin, etten halua palata sinkkuuteen enää, sillä välitän tästä miehestä niin paljon.
Lähinnä nämä mun pelot ja stressi johtuu nimenomaan siitä, että miehellä ei ole enää samanlaista Intoa, kuin esimerkiksi suhteen ensimmäisen kuukauden aikana. Kyllä hän edelleen osoittaa välittävänsä minusta, mutta on päiviä kun tuntuu, että hän ei välitä vaikka minua ei olisikaan hänen elämässään. (HUOM. näinäkin päivinä hän kuitenkin viettää aikaansa minun kanssani, joten varmaan vaan omaa mielikuvitustani taas....) Eikä olla tekemisissä joka päivä läheskään, Olosuhteiden pakosta lähinnä viikonloppuisin. Mitään pettämistä ei ole kyseessä, se on Aivan Varma, jos nyt joku sellaista ehdottelee. Tässä on luultavasti kyse vain tuosta Alkuhuuman loppumisesta. Ja minun on varmaankin vain elettävä sen kanssa, että tämä Huuma on loppunut tai pienentynyt ja tyytyä normaalimpaan Arkeen, jossa esimerkiksi kädestä pito ja muut samankaltaiset pienet eleet on harvinaisempaa kuin suhteen alussa.
En kuitenkaan aina viitsi jauhaa siitä samasta asiasta miehelle, koska häntä ne keskustelut ärsyttävät.
Kiitos vastauksistasi, en eden huomannut kirjoitusvirheitä, joten Mitä Pienistä :)
Yleensä, kun ihmiset ovat eläneet yhdessä tuo alkuhuuma loppuu tavallisesti viimeistään puolenvuoden kuluttua ellei jo aikaisemmin. Älä ymmärrä väärin, en syytä sinua mistään, mutta kun miehenä luen rivien välistä näen sinun olevan suunnattoman rakastunut ja kaveriltasi tämä vaihe on mennyt ohi. Mikäli ette tapaa kuin viikonloppuisin, onko välimatka kuinka pitkä vai mikä on todellinen syy? Oletteko töissä eri paikkakunnilla vai opiskeletteko. Haluan terveeseen järkeen vetoavan asian. Olen kuitenkin sen verran sinua vanhempi, että käsitän myös sen, jos toinen yrittää liukua suhteesta pois ja pitää kaveria vähän niin kuin varalla.
Minä luulen, että koska olet ollut kauan yksin ja olet lopulta loytänyt nähtävästi mieleisesi kaverin, niin sinä uhraudut enemmän kuin toinen. Tai sitten sinä tarvitset toisen ihmisen rinnallesi, eli et kestä olla yksin. Mikäli ed. vaihtoehto pitää paikkansa, tilanne saattaa olla riskialtis.
Tuo kädestä pitäminen ei ole missään tekemisessä minkään huuman kanssa vaan kyse on välittämisestä, mutta jos jokin asia painaa ihmisen mieltä ja hän ei halua puhua siitä tai et ole osannut kysyä, niin hänen sisäinen maailmansa voi olla hieman järkkynyt ja tämän vuoksi ei halua tulla lähellesi, vaan haluaa olla yksin ja miettiä asioita.
On aivan normaalia, että joskus ihminen miettii asioita ja tilaa pitää osata antaa.
Tee itsellesi seuraava mielikuva harjoitus. Olet rakastunut palavasti ja niin on kaverisikin. Te olette yhdessä lähes aina. Mieti kuinka kauan jaksaisit tällä tavoin kunnes haluaisit omaa aikaa ja tilaa. Eli jos joku roikkuu sinussa kokoajan, on luonnollista että et halua loukata häntä, mutta haluat silti olla ominesi. Ei ole tervettä, jos kaveri kirjaimellisesti ripustautuu sinuun kiinni etkä voi tehdä mitään, eeli toinen roiku sinussa. Tällainen alkaa tuntua ajan mittaan taakalta. Silloin kyseessä lähinnä ihmisriippuvuus, joka tulee siitä pelosta, että joutuu hetken olemaan yksin. Tämän taustalla on pelko hylätyksi tulemisesta, joka usein kumpuaa varhaislapsuudesta tai nuoruudesta olevasta tapahtumasta. Asioilla on tapana järjestyä, joten älä hätäile. Anna ajan hoitaa tehtävänsä.
Tämä syy, miksi emme näe kun oikeastaan viikonloppuisin, on Armeija. Mielestäni ihan tarpeeksi terve syy tavata henkilöä vain viikonloppuisin. Ja mies on kuitenkin sanonut minulle Rakastavansa minua jne. En haluaisi uskoa hänen valehtelevankaan, enkä myöskään näin usko. Ja tilanteesta vielä sen verran, ettei miehelläkään ole aiempia näin vakavia suhteita takana. Hän ei missään tapauksessa ole ns. Pelimies.
Ja Kädestä Pitäminen kyllä minusta monella vähenee suhteen jatkuessa pidempään. Voin toki olla väärässäkin, mutta useimminhan näkee Nuoria pareja käsikädessä kuin vanhempia. :)
Sinulla ei ole mitään syytä pelätä, että kaverisi ei välitä sinusta. On itsestään selvää, että kun pojasta tehdään miestä armeijassa, hän hieman muuttuu, mutta parempaan suuntaan tavallisesti. Eikös armeijasta ole iltalomia. Ettekö voisi tavata iltaloman aikana. Vai onko armeija eri paikkakunnalla, jolloin tapaatte viikonloppuisin, joka luonnollinen ratkaisu asiaan.
Luota tulevaisuuteen, se kantaa Teitä eteenpäin.
Meillä yhteiseloa kohta 2 vuotta, josta lähes koko aika asuttukin yhdessä. Enkä missään vaiheessa ole huomannut, että jompi kumpi olisi jotekin ei-niin-innostunut tai alkanut välinpitämättömäksi tai pitämään toista itsestään selvyytenä.
Sen olen huomannut, että varsinkin miehellä on kausia, jolloin "vetäytyy vähän sivuun", on kyllä fyysisesti läsnä, mutta henkisesti ei. Sitten kohta alkaa taas lähentyä, hakea kosketusta, kommunikointia, rakkautta. Tuollainen vetäytyminen tulee kerran - pari vuodessa ja kestää vajaan kuukauden.
Hei econ.
En ole alkuperäinen kirjoittaja vaan sattumalta huomasin kirjoituksen ja kommentoinkin ylempänä nimimerkillä lumikkinen.
Haluan sanoa, että kommenttisi olivat hyvin kiinnostavia ja iskivät minuun ja tilanteeseeni täysillä. Olen jossain vaiheessa törmännyt läheisriippuvuuteen käsitteenä, mutta en ole ottanut asiaa tosissani. Huomaan itsessäni noita piirteitä mitä kirjoitit, pelottavan lähelle menivät. En kestä jos en olekaan toisen elämän keskikohta. Olen hyvin epävarma ja ahdistunut kun mieheni ei ole seurassani tai haluaa nähdä muita kavereitaan. Epävarmuus toki korostuu muissakin elämänalueissani (tosin ei työ). Olen huomannut nykyään myös mustasukkaisuuden merkkejä itsessäni.
"Tai sitten sinä tarvitset toisen ihmisen rinnallesi, eli et kestä olla yksin. Mikäli ed. vaihtoehto pitää paikkansa, tilanne saattaa olla riskialtis"
--MItkä ovat nuo odotettavat riskit muutakuin parisuhteen kaatuminen? :)
"Te olette yhdessä lähes aina. Mieti kuinka kauan jaksaisit tällä tavoin kunnes haluaisit omaa aikaa ja tilaa. Eli jos joku roikkuu sinussa kokoajan, on luonnollista että et halua loukata häntä, mutta haluat silti olla ominesi. Ei ole tervettä, jos kaveri kirjaimellisesti ripustautuu sinuun kiinni etkä voi tehdä mitään, eeli toinen roiku sinussa."
--Tämä on suoraan nykyisestä tilanteestani. Ymmärrän, että mies ei jaksa aina. Kun mieheni osoittaa minua kohtaan tunteita ja halua olla kanssani "hätäni" loppuu ja kääntyy ikään kuin päinvastaiseksi: alan miettiä onko mies minulle se oikea.
Tuskaista tämä on ja olen käynyt paljon pohdintoja itseni kanssa. Peilannut lapsuutta yms. Vastausta en sieltä varsinaisesti ole saanut, tai ehkä aavistuksia mutta en enää tiedä mitä tehdä seuraavaksi! miten muuttaa itseäni/käyttäytymistäni? Keskustelu alkaa jo uuvuttaa miestäni, iän ikuinen manaaminen suhteen loppumisesta on kuulemma rasittavaa. Ensin hän otti asian hyvin, mutta ajan mittaan se on alkanut rassaaamaan.
Uskon, että hän rakastaa minua (tosin sitä hän ei ääneen ole sanonnut kuin kerran puolivuotisen suhteemme aikana). Osoittaa kuitenkin välittävänsä eleillään, mutta välillä olen hyvin epävarma. Hän on minulle järkisyistä oikea (yhteiset mielenkiinnon kohteet), en haluaisi tämän loppuvan.
Vielä lisänä kommenttisi iskee myös tilanteeseeni :
"Todellakin, mikäli kaveri ei kestä yhtään normaalia tavallista arkea, vaan hakee siihen lievitystä vaikka päihteillä niin kehoitan sinua perehtymään kirjallisuuteen riippuvuussairauksista."
--Olen huolissani mieheni pilven poltosta ja kaljan tissuttelusta. Hän ei koe asiaa ongelmaksi ja on tullu yliherkäksi huomauttelulleni (riita).
Osaisitko kertoa vinkkejä/kirjoja tms. joiden kautta voisin perehtyä itseeni tämän ongelman osalta?
Kirjoituksesta taisi tulla hyvin pitkä, kiitos jos jaksat lukea ja kommentoida.
minulla ei ole tällä hetkellä ketään kenelle purkaa näitä tuntemuksia..
En ota kantaa mihinkään muuhun kuin tähän pilven polttoon. Kai ymmärrät, että miehesi on riippuvuvainen tuotteesta, jota käyttää. Uskon sinun tietävän älyllisesti, mihin se johtaa. Eli kun rahat loppuvat tuotteeseen ja työpaikka on mennyt tulee erilaisia iltamenoja. Nämä voivat pahimmillaan olla varkauksia tai jopa murhia, joissa otetaan murhatulta rahat. Koska tämä henkilö tarvitsee rahaa tuotteeseen, jota käyttää. Mikäli olisin sinun paikalla, en sanoisi mitään , koska, jos alat huokautella tai pitää moraali saarnoja on hyvin todennäköistä, että henkilö käy kimppuusi. Eli terveytesi on uhattuna. Mikäli et ole töissä, toivottavasti olet, hae asunto kunnalta sosiaalityöntekijöiden kautta ja vaadi heitä olemaan vaiti tai kirkolta. MInä en jäisi odottamaan sitä hetkeä, kun tilanne on niin vakava, että oma henki on uhattuna.
Marssijärjestys. Ensin pelastat itsesi, osoite ja puhelin nro salaiseksi, eli vaihdat liittymän.
Ota vain välttämättömäät tavarat, jätä kaikki muut. Kaupasta saat ostettua hiljaa uudet tilalle.
Vaikka sinulle sanottaisiin, miehesi ystävät tai miehesi, että hän ei enää käytä aineita, todellisuudessa jos hän on käyttänyt hänet pitää vieroittaa, ja vieroitushoidon jälkeen hänen pitää muuttaa elämäntapaansa ja ennen hoidon aloitusta hänen pitää myöntää itselleen olevansa tässä tapauksessa riippuvuussairas, mallia heroinisti nähtävästi.
Ihmisen mieli on sellainen, että hänellä ei ole koskaan mitään ongelmaa, vaan hänellä menee hyvin. Todellisuudessa hän näkee itsensä hyvin menestyvänä ja hienona liikemiehenä tms. kun katsoo peiliin. Eli riippuvuussairauksissa on kysymys valheiden verkosta ja niiden aiheuttamasta itsetunnon menetyksestä sekä todellisuudentajaun ja moraalin puuttumisesta. Sinä et voi hoitaa miestäsi, se läheisriippuvuus on sairaus samalla tavoin kuin alkoholismi ja muut riippuvuussairaudet. Esimerkiksi meidän yhteiskunnassa ei pidetä riippuvuussairautena riippuvuutta vallan väärinkäyttöön, Todellisuudessa se on samanlainen riippuvuussairaus kuin muutkin.
Sinuna pelastaisin ensin itseni. Sinä et voi auttaa ihmistä, joka ei kykene olemaan rehellinen itselleen.
Yleensä riippuvuussairas henkilö ei käsitä todellisuutta sellaisena kuin me" terveet". Hänellä ainoa asia, mikä häntä voi auttaa on todellisuuden kohtaaminen.
Tarkoitan sitä, että kun hän esimerkiksi on päihtyneenä, sinä et kanna häntä kotiin vaan annat olla ja kun hän sitten ojan pohjalta joskus herää ja on kylmissään, ehkä ulosteet ym allaan. Hänen on pakko miettiä, TÄTÄKÖ MINÄ HALUAN ELÄMÄLTÄ. Eli kun tällainen moraalinen vaihe tulee, hänet pitäisi viedä heti, kun hän suostuu ja myöntää olevansa riippuvainen ja tarvitsevansa apua, ensin lääkäriin, josta hänelle annetaan voimakkaat lääkkeet ja sieltä välittömästi vieroitushoitoon. KUn hän on kirjautunut sisään vieroitushoito-yksikköön, hän jää sinne todellisuudessa hyvin pitkäksi aikaa. Mutta hänellä pitää olla motivaatiota.
Olen nähnyt tuon vierestä ja tiedän mistä puhun sinulle. Ainoa asia on se, että sinä olet sairastunut valitettavasti tämän läheisesi myötä. Eli oleet ottanut pelastajan roolin. Eli todennäköisesti hoidat kaikki käytännön asiat. Sinä saat hoitaa ne vaikka koko ikäsi, mutta miehesi ei tule kuntoon kuin todellisuudessa ei hyysättynä.
Kirjat. Heikkilä: Riippuvuus sairaudet valheiden verkko
Tommy helsten Virtahepo olohuoneessa ja sisäinen lapseni.
Sinun kannattaa alkaa hoitamaan ja välittämään itsestäsi. Sinä et ole vastuussa kumppanistasi vaan itsestäsi.
ÄLÄ HUOMAUTTELE, HÄN EI YMMÄRRÄ JA VOI HAKATA SINUT. lÄHDE KUN VIELÄ VOIT. vie tietokone jolta olet pitänyt yhteyttä ja muuta kaikki tunnuksesi sekä sovi pankin kanssa, että tililtäsi ei voi nostaa rahaa kukaan muu kuin sinä ja henkilöllisyys pitää pystyä osoittamaan toteen. ELi sinulla pitää olla passi tai ajokortti mukana. Lakkauta kaikki luottokorttisi, mikäli niitä on ja tilaa uudet tilalle.
TOINEN ASIA
"Tai sitten sinä tarvitset toisen ihmisen rinnallesi, eli et kestä olla yksin. Mikäli ed. vaihtoehto pitää paikkansa, tilanne saattaa olla riskialtis"
--MItkä ovat nuo odotettavat riskit muutakuin parisuhteen kaatuminen? :)
TÄLLÄ kohdalla tarkoitin sitä, että joudut myöhemmin ongelmiin miehesi teoista. Eron minä ottaisin heti. Nyt sinun kannattaa eheyttää itsesi ja astua tuosta kehästä pois ja aloittaa uusi elämä kokonaan. Vaihda autosi ja muuta pukeutumistyyliäsi ja kampaustasi. Muuten kaverisi tunnistaa sinut liian helposti ja joskus on ovesi takana sinun sitä odottamatta, kun palaat töistä.
Kuten ymmärrät, ihminen tarvitsee omaa tilaa ajatuksilleen ja itselleen miettiäkseen asioita. Jos tilaa ei anna parisuhde alkaa ahdistaa ja se kaatuu. Tässä tietenkin tietyt realiteetit.
hei ja kiitos vastauksestasi. Tilanne ei kuitenkaan pilven ja alkoholin kanssa ole aivan sellainen että olisin hädässä. Hän ei koskaan juo känniin tai hänen käytöksensä ei toisinsanoen muutu hänen ollessaan näissä "aineissa". Siksi on ollutkin vähän vaikea huomautella asiasta. Hän ei koskaan ole väkivaltainan tai mitään sinne päinkään. Töissä on ja elämämme ovat vielä erillisest, en siis ole häneen sidottu. Tutustuin tuohon läheisriippuvuuteen ja muuten diagnoosi iskee, mutta en koe olevani alemmassa asemassa kuin mieheni. En siis tunnista itsestäni sitä hoivaamista ja alistumista. Pikemminkin saatan itse olla hieman narsistinen välillä, hyvin lievästi tosin. Tarvitsen huomiota häneltä ja teen kaikkeni sen saadakseni. Tuntuu ennemminkin että minä olen tässä se sairas ja piru ei hän. Enkä ole menettänyt todellisuuden tajuani :)
en keskittyisi tällä hetkellä päihteisiin, haluan keskittyä itseeni ja miten pääsen eroon riippuvuudesta häneen? Onko läheisriippuvan erottava (Vaikka suhde olisi hyvä)? olen ollut pitkään yksin nin siihen palaaminen ei houkuttele koska tällaista sielunkumppanuutta löytää niin hiton harvoin!
Katso internetistä tällainen Minnesota hoito. Sieltä voisi saada uuden alun. Mutta tämän jälkeen tulee kaikkein vaikein asia ihmiselle, hänen pitää muuttaa itseään ja koko sosiaalista verkostoaan. Eli entiset kaverit vetävät hänet takaisin sinne, missä hän on ollut. Eli sinne ei ole asiaa. Normaalin elämän eli vuorokausirytmin opettelu tulee vastaan sekä yhteiskunnalliset velvoitteet. Suomeksi sanottuna päivällä töissä vaikka tukityöllistettynä mahdollisimman raskaissa tehtävissä, eli Kaupungin viheralue yksiköstä saattaisi löytyä puun kaato ym. raivaus tehtäviä, jolloin elimistö saa riittävän rasitteen ja henkilölle tulee uusia ihmiskontakteja ja toivottavasti myös työkavereita ja sen kautta ehkä jopa uuden elämän alku. Tämä tie on hyvin pitkä ja hänen täytyy aina muistaa, että hän ei voi käyttää mitään aineita. Ei edes yhtä kertaa. TÄMÄ ON TODELLISUUTTA NÄISSÄ ASIOISSA, mikäli haluaa päästä kuiville todellisesti. Ei se ihminen nauti siitä, mitä tekee. Mutta hän ei käsitä todellisuutta. Koska hän on aineiden vaikutuksen alaisena.
Minä en ole oikea henkilö sinua auttamaan vaikka teen lääketieteen töitä. Mene juttelemaan paikkakuntasi psykologille tästä asiasta ja kerro, että haluat eheyttää itsesi. Todennäköisesti pääset käymään psykiatrilla ja hän kykenee ohjaamaan ja neuvomaan sinua asioissa ja riippuvuussairauden hoitamisessa. Puhun nyt sinun läheisriippuvuudestasi. Tuo Helltenin kirja ja Heikkiläm kirja on sellainen josta sinulle saattaisi olla apua.
Jos todella haluat pelastaa suhteesi ja miehesi niin nyt kun hän on vielä töissä , Tällainen riippuvuussairauden hoitaminen ei ole irtisanomis peruste. Koska jakso on pitkä ja te voisitte päästä terveen normaalin elämän alkuun, näkisin viisaana yrittää saada kaveria myöntämään tuo riippuvuus ja viedä hänet hoidettavaksi mainitsemaani paikkaan. Soita sinne.
Sinä itse olet vastuussa omista valinnoistasi ja päätä viime kädessä mitä teet ja milloin. Mikäli olet todellisuudessa narsistinen, tarvitset apua. En voi tietää sinun luonteenpiirteitäsi, koska en tunne sinua. Neuvoisin hakemaan apua itsellesi ja läheisellesi, ellei pahin vaihe ole alkanut ja uskot todellakin siis REALISTISESTI et itsellesi uskotellen, joka tyypillinen läheisriippuvaisen tunnus. Sinä pärjäät tässä maailmassa aivan varmasti, mutta nyt pieni tauko tekisi hyvää. Varaa aika paikkakunnaltasi. Läheisriippuvuus juontaa juurensa kaukaa ja sinä joudut työskentelemään paljon sisäisen lapsesi kanssa. Tässä tarvitset ohjausta ammattityöntekijältä.
Kuten ymmärrät, ihmisen sietokyky kasvaa, mitä kauemmin hän on käyttänyt tuotteita. Silloin kun tavallinen arki on niin tylsää, että lievitystä haetaan erilaisista päihteistä, tilanne on vakava aina. Kun ihminen ei muka kestä arkea hän ei kestä hiljaisuutta, tavallisesti heikko itsetunto aiheuttaa tämän asian. Jos ihminen pelkää, hän pelkää sen vuoksi, että on tehnyt jotain väärin. Nämä toiminnot ovat taysin vaiston varaisia ja paljastavat todellisuuden ihmisestä.
Kun mietitään mitä se itsetunto on alla pini tiivistelmä perusasioista.
ITSELUOTTAMUS
Olemme tähän mennessä puhuneet luottamuksesta asiana, joka kohdistuu toisiin ihmisiin. Mutta mitä sitten on luottamus, joka kohdistuu omaan itseen? Mitä on itseluottamus? Milloin voin luottaa omaan itseeni?
Uskon , että itseluottamus on pohjimmaisiltaan sitä, että tiedän tarkalleen kuka minä olen. Itseluottamus ei ole ominaisuus tai kyky joka olisi vain poikkeuksellisen lahjakkailla tai kyvykkäillä. Näin ajateltuna sitä voisi olla vain kauniilla, älykkäillä, tehokkailla, rohkeilla, menestyvillä. Näin ei tietenkään ole. Itseluottamus ei perustu lahjakkuuteen vaan itsetuntemukseen. Itsetuntemus on sitä, etä tuntee itsensä. Itsetuntemusta voi syntyä vain sitä kautta, että tutustuu itseensä. Mitä sitten on itseensä tutustuminen? Se on sitä, että suostuu olemaan itselleen rehellinen. Katsoo asioita, joita ei välttämättä haluaisi itsessään katsoa. Itseensä tutustuminen edellyttää emotionaalista rehellisyyttä. On opeteltava rehelliseksi omien tunteiden tunnistamisessa ja ilmaisemisessa. Useimmiten tämä tarkoittaa, että meidän on opeteltava nöyryyttä. Nöyryys ilmenee valmiutena myöntää olevansa väärässä, vaikka tämä merkitsisi kasvojen menettämistä. Itseensä tutustuvan ihmisen on oltava valmiimpi kohtaamaan kipua kuin välttämään sitä. Hänen on haluttava totuutta itsestään enemmän kuin mukavuutta ja kasvojen säilyttämistä. Useimmille meistä tämä on todella vaikeaa. Kuljemme mieluummin valheessa kuin suostumme totuuteen itsestämme.
Mutta jos elämämme on rakentunut valheellisuuden varaan meillä ei tietenkään voi olla itseluottamusta. Kuinka voisi luottaa sellaiseen, joka ei ole totta? Vaikka onnistumme jollain tasolla pettämään itseämme ja muita, emme pohjjimmiltaan siihen kuitenkaan pysty. Jollain tasolla olemme tietoisia valheellisuudestamme. Tämä tietoisuus ilmenee itseluottamuksen puutteena. Tai pikemminkin voisi sanoa niin, että hinta, minkä maksamme valheestamme, on juuri itseluottamuksen puute. Tiedämme, että emme voi luottaa itseemme, koska emme ole totuudellisia.
Jos todella pohjaan saakka olen katsonut itseäni, silloin tiedän kuka minä olen. Jos tiedän kuka olen, silloin minulla ei ole mitään pelättävää. Vaikka en vielä olisikaan katsonut kaikkea itsessäni mutta jos minulla on valmius siihen, jos periaatteessa suostun siihen sitä mukaa kuin siihen kykenen, silloinkaan minulla ei ole mitään pelättävää. Päinvastoin. Olen tietoinen siitä, että totuus vapauttaa minut ja tekee minulle hyvää. Suorastaan odotan, että saisin tietää mikä minussa on totta ja mikä valhetta. Tähän perustuu itseluottamus. Siksi itseluottamus ei ole mitään sellaista jota ei vielä viime viikolla ollut mutta jota on jo tällä viikolla. Itseluottamus syntyy toipumisprosessin myötä. Se tulee hitaasti ja vähitellen.
Läheisriippuvuus persoonan kohdalla elämä on usein rakentunut valheiden varaan. Valehtelu ja epärehellisys on ollut eräs lapsen keinoista selvitä vaikeista tilanteista lapsuudessa. Alkoholismin keskellä eläminen merkitsee juuri nyt valheen keskellä elämistä. Alkoholismin olemassaolo perustuu valheelle eli sille, että sen olemassaolo kielletään. Perheessä ei puhuta, ei tunneta eikä luoteta. Nämä kolme sääntöä rakentuvat alkoholistiperheen lasten sisälle. Ne toimivat siellä sitten aikuisinakin, vaikka ihminen ei enää eläisikään alkoholistisessa ympäristössä. Hän ei puhu asioistaan toisille, ei ainakaan niistä, jotka hänelle ovat vaikeita. Hän ei missään nimessä ilmaise tunteitaan rehellisesti kenellekään. Hän on päinvastoin mestari kätkemään sen, kuka hän todella on ja mitä hän todella tuntee. Hän ei luota kehenkään vaan pysyy emotionaalisesti etäällä kaikista, puolisostaan ja lapsistaan. Mutta näistä syistä hän ei ei luota itseensäkään. Tämä on mahdotonta juuri siksi, että hänen elämänsä perustuu valheeseen. Hänen syvimmän itseluottamuksensa lähteenä olisi hänen todellinen minänsä, hänen siäsinen lapsensa. Ollessaan siihen yhteydessä hän tietäisi mikä hänessä on totta. Tällöin hän myös voisi luottaa itseensä, koska hän on oman todellisimman olemuksensa kanssa sovussa. Sisäinen lapsi on siis ihmisen itseluottamuksen syvin lähde ja aiheuttaja.
ITSEKUNNIOITUS
Terve ja oikea itsekunnioitus tulee siitä, että tekee sen mikä on pakko tehdä. Jos loputtomasti siirtää asioita eikä suostu kohtaamaan vaikeuksiaan ei voi myöskään kunnioittaa itseään. Itsekunnioitus on meille jokaiselle tärkeä. Vasta sitten kun kunnioitamme itseämme muutkin kunnioittavat meitä. Se millä tavallasuhtaudumme itseemme määrää nimittäin sen, miten muut suhtautuvat meihin. Jos en arvosta enkä kunnioita itseäni, kerron muille monin eri tavoin, että en ole arvokas eikä minua tarvitse ottaa vakavasti. Mutta jos opin arvostamaan itseäni, en siedä enää muilta epäkunnioittavaa käytöstä itseäni kohtaan.
Voimme siis nähdä, että kasvuun ja muutokseen suostuminen lisää ihmisen itsekunnioitusta ja itsearvostusta. Mutta muutoksesta kieltäytyminen ja vastuun pakeneminen lisää häpeää ja aiheuttaa syyllisyyttä. Jumalaan luottamisessa on siis kyse vastuun ottamisesta omasta elämästään.