Hei kaikille!
Kovin monella täällä tuntuu olevan ongelmia anopin ja apen kanssa. On toki ikävää, jos oman puoliskon vanhempien kanssa on negatiivisia jännitteitä.
Minun ongelmani on positiivinen, mutta samalla negatiivinen.
Eli anoppi ja appi antavat aivan liikaa lahjoja. he antavat lahjoja minulle yksin, minun miehelleni, ja meille molemmille yhdessä. Lahjoja annetaan todella paljon, vähintään lahja per kuukausi ja usein enemmänkin.
On tosi suloista, että he ajattelevat meitä ja lahjojen antaminen on kiva tapa, mutta liika on liikaa. Ja varsinkin kun suurin osa saamistani lahjoista on tavalla tai toisella sopimattomia. Saan säännöllisesti aivan liian suuria vaatteita (anoppi ostaa saman kokoisia kuin käyttää itse, vaikka on isompi kuin minä), suklaata (ei hyvä, koska haluan tarkkailla painoani), halpoja hajuvesiä (joista en vain kertakaikkiaan pidä).
Ihan muutama noista lukuisista lahjoista on ollut hyvä ja onnistunut, olen niistä erikseen kiittänyt ja paria paitaa paljon käyttänyt, mutta loput ovat olleet aivan täysiä floppeja.
Luulisi, että lahjojen ja erityisesti vaatelahjojen ostoa jossain määrin hillitsisi se, että suurinta osaa vaatteista en koskaan käytä, mutta ei.
Minusta se, että saan jatkuvasti aivan täysin epäsopivia lahjoja, alkaa tuntua jo kovasti haaskaukselta. Hävettää taaskin viedä vaatteita iso pino vaatteita UFFiin ja kolme suklaarasiaa työpaikalle.
Mitä tässä pitäisi tehdä? Ottaa vain vastaan kaikki lahjat ja antaa niitä pois samaa tahtia? Vai sanoa nätisti että emme tarvitse enempää lahjoja (he ehkä loukkaantuisivat), tai olisiko joku keino ohjata heitä siihen, minkälaisista lahjoista me oikeasti pidämme ja mille on käyttöä (käyttöä olisi esimerkiksi leffalipuille, vaatteista sukille).
Kovin monella täällä tuntuu olevan ongelmia anopin ja apen kanssa. On toki ikävää, jos oman puoliskon vanhempien kanssa on negatiivisia jännitteitä.
Minun ongelmani on positiivinen, mutta samalla negatiivinen.
Eli anoppi ja appi antavat aivan liikaa lahjoja. he antavat lahjoja minulle yksin, minun miehelleni, ja meille molemmille yhdessä. Lahjoja annetaan todella paljon, vähintään lahja per kuukausi ja usein enemmänkin.
On tosi suloista, että he ajattelevat meitä ja lahjojen antaminen on kiva tapa, mutta liika on liikaa. Ja varsinkin kun suurin osa saamistani lahjoista on tavalla tai toisella sopimattomia. Saan säännöllisesti aivan liian suuria vaatteita (anoppi ostaa saman kokoisia kuin käyttää itse, vaikka on isompi kuin minä), suklaata (ei hyvä, koska haluan tarkkailla painoani), halpoja hajuvesiä (joista en vain kertakaikkiaan pidä).
Ihan muutama noista lukuisista lahjoista on ollut hyvä ja onnistunut, olen niistä erikseen kiittänyt ja paria paitaa paljon käyttänyt, mutta loput ovat olleet aivan täysiä floppeja.
Luulisi, että lahjojen ja erityisesti vaatelahjojen ostoa jossain määrin hillitsisi se, että suurinta osaa vaatteista en koskaan käytä, mutta ei.
Minusta se, että saan jatkuvasti aivan täysin epäsopivia lahjoja, alkaa tuntua jo kovasti haaskaukselta. Hävettää taaskin viedä vaatteita iso pino vaatteita UFFiin ja kolme suklaarasiaa työpaikalle.
Mitä tässä pitäisi tehdä? Ottaa vain vastaan kaikki lahjat ja antaa niitä pois samaa tahtia? Vai sanoa nätisti että emme tarvitse enempää lahjoja (he ehkä loukkaantuisivat), tai olisiko joku keino ohjata heitä siihen, minkälaisista lahjoista me oikeasti pidämme ja mille on käyttöä (käyttöä olisi esimerkiksi leffalipuille, vaatteista sukille).
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kokeile vaikka hienovaraista vinkkiä. Kerro, että olet rrraakastunut sen ja sen merkkisiin mustiin T-paitoihin, joita myydään netissä/ missä muualla tahansa.
Tätä ideaa voi varioida: En yhtään tykkää suklaasta. Mutta voi kun joskus olis varaa ostaa ... (jotain kohtuullista X:stä).
Mulla on toiminut miniän kanssa. Ei tuo enää makeisrasioita, vaan itse tekemiään, aina erilaisia salaatteja, joita täydestä syystä pääsen kehumaan.
Asia kuulostaa hyvin kiusalliselta, kun ei viitsisi kuitenkaan loukata toista. Hyväähän he varmasti vain tarkoittavat. Mutta toisaalta tuo kuulostaa todelliselta tuhlaukselta, kun et käytä lahjoja vaan pistät ne eteenpäin saman tien. Vaatteet ovat muutenkin sellainen asia mitä en menisi toiselle ostamaan jos en varmasti tietäisi että toinen pitää juuri siitä, makuasioita kun on niin monia.. Ehkäpä ystävällinen huomatus, että kiitos paljon mutta ei tarvitse ostella lahjoja noin paljon..tai ehkäpä jos kerrot mikä on oikea kokosi? Tai kerrot ettet käytä hajuvettä? Tai että sinulla on vain yksi hajuvesi merkki jota voit käyttää?..
Tai sitten vain annat vaatteita eteenpäin niitä tarvitseville ja ilahdutat työporukkaa suklaalla.. :)
Eipä auta kuin tinkoa miehen pyytämään äidiltään ostoskuitteja josko saisit vaihdetuksi lahjat
sopivimpiin tuotteisiin .
Tai kierrätää tavaroita eteenpäin.
Kerro hankkivasi vaatteesi koko ongelmien vuoksi itse.
Hajuvedet voisit pitää ja toimitella eteenpäin.(halvat tuoksut )ihan anopin mieliksi.
Miehesi voisi vihjata sinun pitävän elokuvista ja hän voisi anopin puolesta hommata
sinulle vaikka elokuvalipun.
Miten kukaan kehtaa ostaa toiselle jotain niinkin henkilökohtaista kuin vaatteita ja hajuvesiä.... ei voi ymmärtää!!!
Etpä tuossa mitään menetäkään, jos kiität, otat lahjat vastaan ja pistät vaivihkaa jonnekin eteenpäin. Anoppi saa kuitenkin hyvän mielen, kun hän näyttää nauttivan lahjojen antamisesta. Jos et itse halua lahjoja, ei kai haittaa vaikka toimitkin lahjojen "välietappina" . Voi tuntua, että hän tuhlaa rahansa turhaan, mutta onko se turhaa rahanmenoa, jos hän nauttii siitä.
Mielestäni anopin tarkoitus on tuottaa iloa ja hyvää mieltä lahjoillaan lahjan vastaanottajille.
Tämä ilon tuottaminen lahjan saajan kannalta jää vajaaksi.
En usko anopin olevan tyytyväinen lahjomisistaan mikäli hän kuulisi totuuden.
Tämä runsas lahjominen mietityttää ?
Onko sinulla ap.mielikuvaa miksi anoppisi haluaa kantaa lahjoja noin runsaalla kädellä.
Onko jonkinmoinen kiitoksen osoitus ?
Lahjat menettävät arvoaan mikäli niitä joka välissä tuputetaan ?
Itse laitan lahjat merkkipäivinä tai juhlapäiviksi .Kyselen miniän mieltymyksiä pojaltani
Vaatteita ei tulisi mieleenikään ostaa koska hän seuraa muotia ja pukeutuu oman
tyylinsä mukaan.
Ei kovin suuri ongelma mutta sitävastoin kiusallinen käsiteltäväksi suoraan anopin kanssa.
En ostele lapsenlpasellinikaan leikkejä tai vaatepuolta kuin merkkipäivinä tai joulupukin
konttiin.
Hänellä on niin kamalasti kertynyt leikkejä joita vanhemmat joutuvat siirtämään välillä säilöön.
Anoppi takuuvarmasti pahoittaisi mielensä mikäli suoralta kädeltä tekisit muutoksia mutta
mitä jos miehesi kanssa pikkuhiljaa siirtäisitte anopin tietoisuuteen lahjatoiveenne.
(ehdotettiin kokonumerosi esittämistä ).
Voitte ehdottaa jos laitettaisiin toisillemme lahjoja vain syntymäpäiväksi tai jouluksi
Muulloin tuomisiksi toivoisitte kukkaa tuskin tämä tuominen aiheuttaa
närää sitäpaitsi epämieluisen kukan voi tuhota vahingossa janoon.
Mikäli harrastat keräilemistä ehdotat anopille jos hän haluaa tulla mukaan hankkimaan
esmerkiksi muumisarjaan täydennystä ja ilmoitat että vaatteita roikkuu ihan tarpeettomina hengareissa ethän anoppi pahoita mieltä jos toisitkin tuliaisiksi (ehdottamasi vaihdokin )vaatteiden
sijasta.Älä kaikkia lahjomisia tuomitse poistoon vaan säilytä vaikka se haju jota voit suihkauttaa
ilmoille ja pitää esillä hänen mielikseen.
Meillä on sama juttu. Miehen vanhemmilla on rahaa kuin roskaa ja lahjoja tulee ikkunoista ja ovista. Mies on koittanut hillitä äitinsä lahjomisintoa, tuloksetta. Hänen mielestään on vanhempiensa ongelma, jos haluavat syytä rahansa jälkikasvun lahjoihin. Onhan se toki niinkin, mutta kun kaikilla on jo kaikkea tarvitsemaansa tavaraa. Ja jos jotain puuttuu, meillä on varaa hankkia se itsekin.
Omassa perheessa rahaa ei koskaan ole liikaa ollut, joten lahjomiset ovat olleet huomattavasti pienimuotoisempia ja siksi tämä anoppilan lahjavuori tuntuu vähän kiusalliselta. Pelkään myös, mitä tapahtuu, jos meillä joskus on lapsia...
Ei taida auttaa muu kuin sanoa suoraan. Anoppi varmaan ottaa nokkiinsa, mutta eiköhän siitä ajan kanssa tokene...
Voisitko sanoa tarpeettomasta lahjasta ettei sinulla ole yksinkertaisesti tarvetta tai käyttöä
saamallesi lahjalle tai jos mahdollista menisitte anopin kanssa yhdessä vaihtamaan lahjan mieluiseen
ja tilittäisit mahdollisen rahavajeen anopillesi.
Anoppihan saa kulettaa vaikka pippureita taskussaan ja lahjoitta eteenpäin mutta lahjan
vastaanottaja voi vallan hyvin sanoa omiakin toiveita.
Hajuvedenkin voit vaihtaa kerrot olevasi tuoksulle allerginen (meneekö läpi seulan ?)
Yksi ehdotus joka tuli esiin on ettei tee kerrassaan mitään asialle .
Pääasia kuinka saat kerrotuksi asian mahdollisimman sopuisaan hintaan )).
Voit kulettaa saamasi lahjan takaisin anopille ja kerrot sovittaneesi (vaatelahjan päälläsi )
jos vaikka hän voisi kierrättää vaatteita päällään tai tuttavillaan.
jos vaikka anopilla olisi itselle käyttöä lahjoilleen (hajuvesi ).
Mielipiteitä tursuaa liiaksi asti ))
Jätänkin tämän osion muiden päänvaivaksi.
Onnistumisia anopin uudelleen lahjontaan ja olisihan se kiva jos saisit itsekkin nauttia
saamistasi lahjoista ettei vain anoppi koe iloa tuomisistaan
Kaikkein moukkamaisinta on lahjoittaa saamansa lahja toiselle. Sitä paitsi asiasta joutuu helposti kiinni. Eikä asia ole mukava lahjoittajan kannalta. Mieluummin hän kai olisi kuullut, että lahjansaaja olisi aukaissut suunsa ja esittänyt oman toiveensa.
Kerronpa miten minulle kävi:
Ostin hienot merkkikengät matkaltani Lontoosta. Kun miniä näki ne, hän rupesi ihailemaan niitä, joten sanoin, että ookoo saat nämä ja minä ostan itselleni uudet seuraavalla reissulla. Sanoin vielä, että jos rupeaa katumaan kotona kenkiin, niin tuo takaisin, minä pidän kyllä vähän käytettyinäkin.
Kuinka ollakaan! Yhdessä juhlassa näin just sellaiset oranssin väriset kengät, jotka olin ostanut ja sittemmin lahjoittanut miniälle. En voinut olla kysymättä, mistä nainen olikin löytänyt samanlaiset kengät, jotka minäkin olin raahannut ulkomailta. Siis todella hintavat.
Pahaa-aavistamaton nainen kertoi saaneensa kengät lahjana naiselta, jolle kengät olivat pikkuisen liian pienet.
Kyse ei ollut niinkään hinnasta eikä siitä että lahjani käveli vastaan väärissä jaloissa. Kyse oli siitä, että miniän kanssa oli sovittu, että jos kengät lakkaavat miellyttämästä, minulle kelpaavat takaisin.
"Kun miniä näki ne, hän rupesi ihailemaan niitä, joten sanoin, että ookoo saat nämä ja minä ostan itselleni uudet seuraavalla reissulla."
Oiskohan miniäsi saanut sen käsityksen, että aiot hankkia tosiaan toiset samanlaiset itsellesi ja siksi sitten lahjoitti kengat eteenpäin? Tai ei tohtinut sanoa sinulle, että kehui kenkiäsi vain muodon vuoksi ja sitten sinä hyvää hyvyyttäsi annoitkin kengät hänelle ja hän ei oikein tiennyt miten kieltäytyä ottamasta kenkiä vastaan.
Itse en ota koskaan sukulaisilta tuolla tavalla tavaroita "lainaan", edes lahjojen muodossa. Jos joku minulle jotakin antaa niin katson, että hänellä on myös varaa menettää kyseinen esine. Ihmiset ovat kuitenkin tavaroita tärkeämpiä. Tavaraa saa aina uutta.
Tosin itse en kyllä antaisi lahjaksi saatua tavaraa eteenpäin vaan möisin sen kirpputorilla tai nakkaisin mielummin vaikka roskiin...on tosiaan vähän ajattelematonta antaa lahja eteenpäin...tai no, toisaalta voihan sen ajatella niinkin, että ainakaan kengät eivät lentäneet roskiin.
Meillä on vähän samanlainen ongelma. Anopille on kyllä sanottu lahjomisesta ja yritetty vihjailla, että ostaisi niitä tavaroita joita oikeasti tarvitsemme. Meillä on varastot ja kaapit täynnä, mutta pyyntömme kaikuvat kuuroille korville ja sitten loukkaannutaan jos asiasta heille sanotaan.
Anoppini haluaa myös sanoa joistakin antamistaan tavaroista mitä niille täytyy tehdä ja painottaa, että mitkä pitää ehdottomasti säästää yms. Olen kuitenkin itse ottanut sellaisen kannan, että jos lahjaksi jotain antaa niin sitä ei voi antaa "vaatien". Eli minulla on oikeus tehdä lahjalla mitä haluan. Jos puhe ja sanominen ei riitä niin laita vaan turhan tavaran roskiin tai viet kirpputorille. Siitä ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa.