Itse hieman vilkaisin sieltä löytyi paljon parempia kirjoituksia, joissa kukaan ei puhunut eron syistäa. joista tällä palstalla seksi ja ei tuntunut enää mitään on jatkuvia. Ihan ällöttää koko sanat.
Kertomuksen pääasiat siellä olivat, että eroa ei koskaan unohda varsinkaan jos on lapsia. Eron käsittely vie vuosia, ei mene hetkessä eikä uudella suhteella ohi. Yksi ohje oli, että ota kynä ja paperi ja kirjoita ylös tapahtumia, mutta ole rehellinen. Samanhan voit tehdä vaikka Word ohjelmalla, taltioi ja jatka.
Pidä oikein eron käsittelypäiviä mielessäsi, jotta saat käsiteltyä asiat itse.
Lapsia ollessa, sinun pitää viedä heitä eteenpäin, sillä heillä on kanssa suuri tuska ja valtavat muutokset. Tuotiin esiin, että monesti tyttölapsella murrosiässä sitten oireilee hyvinkin vahvasti. Mielestäni myös poika tarvitsee erityisen paljon äidin läheisyyttä.
Pitäisi jaksaa laittaa raha-asiat kuntoon, huolehtia ulkonäöstään ja mennä mukaan harrastuksiin, lasten kanssa pitää olla aikaa olla yhdessä, rakentaa turvallinen koti, jossa ei tarvitse pelätä ketään, eikä tule ketään viemään äidin huomiota pois. Ei uutta suhdetta, ennenkuin nämä vuodet ovat menneet.
Tämä Suomi 24 palsta on hyvin, sanoisinko tukahduttava ja ihmiset vielä niin vihoisssaan, että särkevät lisää särettyjä ihmisiä ja varsinkin lasten tuskasta ja surusta, heidän kanssaan olemisesta ei tunnuta välitettävän lainkaan. Ollaan valmiit rikkomaan kaikki suhteet vanhempiin, joista saattaisi olla se suurin tuki kuitenkin.
Jokainen ero on tavallaan myös kuolema, siellä sanottiin ja mielestäni sen on hyvin totta.
Kertomuksen pääasiat siellä olivat, että eroa ei koskaan unohda varsinkaan jos on lapsia. Eron käsittely vie vuosia, ei mene hetkessä eikä uudella suhteella ohi. Yksi ohje oli, että ota kynä ja paperi ja kirjoita ylös tapahtumia, mutta ole rehellinen. Samanhan voit tehdä vaikka Word ohjelmalla, taltioi ja jatka.
Pidä oikein eron käsittelypäiviä mielessäsi, jotta saat käsiteltyä asiat itse.
Lapsia ollessa, sinun pitää viedä heitä eteenpäin, sillä heillä on kanssa suuri tuska ja valtavat muutokset. Tuotiin esiin, että monesti tyttölapsella murrosiässä sitten oireilee hyvinkin vahvasti. Mielestäni myös poika tarvitsee erityisen paljon äidin läheisyyttä.
Pitäisi jaksaa laittaa raha-asiat kuntoon, huolehtia ulkonäöstään ja mennä mukaan harrastuksiin, lasten kanssa pitää olla aikaa olla yhdessä, rakentaa turvallinen koti, jossa ei tarvitse pelätä ketään, eikä tule ketään viemään äidin huomiota pois. Ei uutta suhdetta, ennenkuin nämä vuodet ovat menneet.
Tämä Suomi 24 palsta on hyvin, sanoisinko tukahduttava ja ihmiset vielä niin vihoisssaan, että särkevät lisää särettyjä ihmisiä ja varsinkin lasten tuskasta ja surusta, heidän kanssaan olemisesta ei tunnuta välitettävän lainkaan. Ollaan valmiit rikkomaan kaikki suhteet vanhempiin, joista saattaisi olla se suurin tuki kuitenkin.
Jokainen ero on tavallaan myös kuolema, siellä sanottiin ja mielestäni sen on hyvin totta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
oli vaikein ja suurin "lapsi" perheessämme. Haitaksi minulle, mutta ennenkaikkea myös lapsille. Lapsille ei koitunut erotessamme suurta surua eikä tuskaa siitä, ettei heidän pidä enää kestää mielivaltaista isäänsä, joka halusi keskittää perheessä kaiken huomion itseensä.
Koko liittomme oli pelkkää kuolemaa. Ex oli jo pystyynkuollut. Kalman henki tarttuu. Eron jälkeen alkoi ainakin minun ja lasten eheytyminen. Vihdoinkin minulla on aikaa ja voimia lapsille, olla oikeasti läsnä, olla äiti. Vasta nyt ymmärrän täysin miten huono parisuhde imee kaiken positiivisen ja sen millä on merkitystä. Huonossa parisuhteessa keskitytään epäoleelliseen ja vain toisen ehdoilla.
On merkillistä miten vanhemmilla ei saisi olla pitkään aikaan eron jälkeen positiivista uutta ihmissuhdetta. Jatkuvasti kehotetaan pysymään surkeassa liitossa, joka vie useinmiten äidin kaiken huomion, luo lapsiin turvattomuutta ja estää äitiä olemaan lasten kanssa yhdessä. Mielestäni yhtä järkevää tai järjetöntä on kehottaa äitiä eroamaan ja hakeutumaan yhteen esim. jonkun juopporetkun kanssa. Lopputulos on sama: lapset unohtuvat.
Sanopas miten rikkinäisen suhteen voi rikkoa myös eron jälkeen? Jos lapset eivät ole liiton aikana merkinneet isälleen mitään, niin miksi ne merkitsivät eron jälkeenkään? Lapselle on hyvä päästä eroon negatiivisesta ihmissuhteesta. Sitä on nimenomaan suhde omaan isään, joka ei välitä, ota osaa, lohduta eikä piittaa lapsista.
Erossa ei ole pahinta itse ero. Pahinta on silloinkin vanhempien välinen huono suhde, joka erotessa harvoin korjaantuu, kun se siihenkin asti on ollut huono. Ylipäänsä kaikkein pahinta on, ettei lapsilla ole ketään muuta aikuista lähipiirissä kuin vanhemmat. Niin liitossa kuin eron jälkeen lapsille tuo erittäin paljon turvaa esim. suhde isovanhempiin, tätiin, setiin, vanhempien ystäviin.
näin sanotaan. Oikeastaan se on pahempi kuin kuolema, koska vainaja ei enää voi satuttaa ja kauniit muistot säilyvät. Erossa taas on päinvastoin.
Ero alkaakin usein sillä, että pettymykset, ahdistukset, ilkeydet jne. ovat tappaneet kaikki myönteiset tunteet. Suremme aikamme tunteiden "kuolemaa" ja lopulta alamme tehdä asialle jotain. Emotionaalinen ero on ensin ja sitten vasta tehdään sitä fyysistä eroa. Ero on prosessi ja se kestää vuosia.
Pahiten erossa satuttaa se, että se oma ideaali hyvästä ja rakkaudellisesta suhteesta kokee ankaran kolauksen. Joko emme tulleetkaan omina itsenämme rakastetuksi tai toinen torjui toistuvasti antamamme rakkauden. Yritetään koston ja vallan kautta lääkitä haavoja tai alamme käydä kauppaa. Lapset ovat kaupankäynnin väline, heillä yritetään oikeuttaa omia tekojamme.
Erittäin hyvä ohje on, että todellakin suree ja käsittelee kaikki tunteet eron jälkeen (ja miksei jo sen aikana), yksin tai yhdessä ja etsii sen oman menetelmän.
Puhut lasten tuskasta. Lapsi tekee samaa surutyötä ja on aika tärkeää että se hänelle sallitaan ja tuetaan lasta siinä. Monella voi olla rankka syyllisyys juurit siitä, ettei ole kyennyt ”suojelemaan” lasta ikäviltä tunteilta. Syyllistäminen satuttaa lisää ja saa ihmisen suojaamaan itseään. Tätä eivät kaikki tuomitsijat tunnu ymmärtävän?
Se taas se mielenkiintoinen arvovalinta, suojelemmeko lasta elämältä ja kaikelta ikävältä ja tuskalta ja kasvatamme hänet oikeastaan kuplaan, eli epätodelliseen maailmaan. Vai suojelemmeko lasta liian vaikeilta ahdistuksilta ja samalla opetamme keinoja, joilla noita ikäviä asioita voi käsitellä?
Kun oma tuska ja mitä muuta nyt eroon kohdistuukin on itsellä päällä, silloin kaikki näkee vain itsensä ja lasten kuvitellaan vain menevän noin vain eron yli. Tulipa ero nyt mistä syystä hyvänsä, silloin kun pieniä lapsia on mukana sanotaan 3-15 vuotiaita, pitäisi löytää voimaa olla äiti ja isä erosta huolimatta näille lapsille. Lasten tuska on kova, mutta syyt ovat hieman eri syystä, he pelkäävät sydämensä viimeisestä sopukasta saakka, mihin joutuvat. He eivät uskalla puhua, eivätkä edes näyttää pelkoaan, sen näkee vain käyttäytymisen pienissä muutoksissa. Älä ole sokea tälle, hae apua jos itse et jaksa olla heille oikea äiti tai isä. Kyseessä on lapsilla koko elämän mittainen asia, he eivät ole voineet valita mitään ei edes uutta suhdettasi, sitä vastoin itse olet valinnut tämän kaiken ja pakotat heidät siihen. Mieti kahdesti mihin pakotat, etkö tosiaan voi itse joustaa missään. Haluatko tuhota lastesi elämän. Sinulla aikuisena on vastuu heidän turvallisesta elämästä, kasvatuksesta, välittämisesta ja jokapaiväisistä asioista.
Tarkoitetaan, että lapsia kuunneellaan, pyritään säilyttämään heillä kaveripiiri, heitä pidetään lähellä, sylissä.
Mennään heidän kanssaan kauppaan. harrastuksiin. Eikä heitä tule missään nimessä jättää kenenkään vieraan luokse hoitoon. Tee heille ja itselle koti, jossa on hyvä olla.
Jos heti tuot siihen vieraan ihmisen, se on vain markkinatori, eikä mikään koti.
Uuden suhteen etsimiseen kyllä on myöhemmin aikaa, eikä sieltä kodin seinien ulkopuolelta löydy ravintolasaleista tai baareista yhtään mitään hyvää. Siellä on paljon varmasti hyvin keskenkasvuisia aikuisia, jotka tarttuvat helposti kiinni, mutta elämä heidän kanssaan on varsin raskasta, sillä he ovat rikkinäisiä etsijöitä.
Älä menetä ihmisarvoasi juhlinnalla, juhla nimittäin aina loppuu. Jos mopo karkaa käsistä, saattaa karata koko loppuelämä. Joten arvosta itseäsi, suorita vaikka jokin tutkinto, tai mene mukaan muuttamaan asioita, tutustu kunnallispolitiikkaan, lasten kasvatukseen. Tee jotain jota arvostetaan, mutta vältä kaikin tavoin huuhaa elämää.
Läheisesi varmasti antavat sinulle omaakin aikaa mennä ja katsovat lapsiasi, mutta jos menosi ovat pelkkää jonninjoutavaa itsensä tuhoamista, tuskin apua tulee. Sehän olisi läheistesi puoletä suorastaan rikos auttaa tuhoamaan itseään.
lapset syyttävät itseään vanhempien erosta.
Suurimmaksi osaksi lapset varmastikin haluisivat vanhempien pysyvän yhdessä,
koska välittävät molemmista.
Lapsi joutuu myös usein kantamaan jätetyn osapuolen tuskaa,
koska ei voi odottaa aikuisenkaan ihmisen toipuvan erosta noin vain.
Tärkeää olisi vanhempien pitää itsensä aina koossa mahdollisimman hyvin.
Lapset on lapsia ja heidän ei pitäisi joutua ottamaan aikuisen vastuuta.
Erosta toipumisessa pitäisi varmasti yrittää keskittyä oleelliseen pidemmän päälle.
Naiselle esim. perheen perustaminen on sellainen asia, että se voi johtaa helposti eroon.
Jos tilanne ei näytä muuttuvan ajan kuluessa, nainen tekee omat johtopäätöksensä.
Muistot valtaavat monesti ajatukset varsinkin tiettyinä hetkinä kuten joulut jne, mutta
niihin ei saisi hautautua kokonaan. Helposti jää muistelemaan hyviä aikoja, vaikka varmastikaan
se ei ole koko totuus. Tärkeintä on lopettaa itsensä syyllistäminen ja muistaa olevansa tärkeä
ja arvokas ihminen, jolla on paljon annettavaa toisille ihmisille. Yleensä tunteet eivät todellakaan
ole loppuneet erotessa ja negatiiviset tunteet kuuluvat prosessiin. Siitä huolimatta on yleensä selvää, että nämä ihmiset välittävät edelleen paljon toisistaan, vaikka ovat ratkaisunsa tehneet. Syyt ovat usein muualla kuin siinä, että rakkaus olisi kokonaan loppunut.
ex-miehen haluttomuus hankkia lapsia oli viimeinen niitti muutenkin kituvalle suhteelle.
Miehen jatkuva kieltäytyminen tai nihkeä suhtautuminen asiaan saivat minut lopulta
ymmärtämään, että asenne tulisi tuskin koskaan muuttumaan.
Naisena voin sanoa, että asia vastaa ehkä vähän naisen totaalikieltäytymistä seksistä miehelle ts.
naisen näkökulmasta yksi todella ratkaiseva syy lopettaa suhde.
Yksikään mies ei voi mitenkään parisuhteessa kompensoida naiselle yksin puuttuvaa perhettä,
jos nainen sellaisen (kuten yleensä) haluaa.
Perhe on se palkinto, joka naiselle kuuluu miehensä hyvinvoinnista huolehtimisesta.
Jos ei perhettä sitten pitkässä suhteessa perusteta, nainen joko ensin ottaa hatkat tai
sitten ensin katkeroituu ja ottaa sitten hatkat.
Itse valitsin ensimmäisen, mutta en olisi koskaan voinut jatkaa suhteessa, jossa toinen
ei olisi halunnut/suostunut lapsenhankintaan.
Minusta on äärimmäisen idioottimaista sanoa, että lapsia hankintaan miehen omaisuuden takia,
sillä lasten niin materiaalisesta kuin immateriaalisesta hyvinvoinnista huolehtiminen on molempien vanhempien vastuulla. Se miten tämä huolehtiminen jaetaan aviopuolisoiden kesken on heidän asiansa ja pääasia että siinä ollaan jokseenkin samaa mieltä siitä (että mistä kukakin vastaa).