ihmettelen suuresti erästä tuttavaani.nainen ensin petti aviomiestään ja mieshän tietenkin erosi naisesta.nainen otti ja meni myöhemmin uusiin naimisiin syrjähyppynsä kanssa,mutta piti edellisen miehensä sukunimen.miksi ihmeessä?vastaus ei todellakaan ole lasten vuoksi.
kovaan ääneen selittää kuinka kamala avioliitto hänellä oli exän kanssa,"XX vuotta helvettiä".ja kuinka kamala koko exän suku oli.silti ei suostunut sukunimen vaihtoon uuden miehen naidessaan.miltä mahtaa tuntua uudesta puolisosta,kun "tuore "vaimo kulkee toisen miehen nimissä?vieläkö nainen haikailee exän perään vai mistä ihmeestä mahtaa olla kyse?ii
kovaan ääneen selittää kuinka kamala avioliitto hänellä oli exän kanssa,"XX vuotta helvettiä".ja kuinka kamala koko exän suku oli.silti ei suostunut sukunimen vaihtoon uuden miehen naidessaan.miltä mahtaa tuntua uudesta puolisosta,kun "tuore "vaimo kulkee toisen miehen nimissä?vieläkö nainen haikailee exän perään vai mistä ihmeestä mahtaa olla kyse?ii
Vastaukset 67
Vanhimmat
sen verran erikoinen ratkaisu, että tuskin oikeaa vastausta löytyy muuta kuin ko henkilöltä kysymällä...
Tässä olen tuumaillut, että vaikka sovussa erottiin ja yhteisen lapsen vuoksi exän sukunimen hänen siunauksellaan pidin, niin jos joskus se ihme tapahtuisi, että uudelleen papinaamenelle menisin, niin sukunimi kyllä vaihtuisi. Mutta meitä on moneen junaan ja osa jääpi asemallekin...
onkohan ex-miehellä "hienompi" tai peräti vierasmaalainen sukunimi?antaako exän sukunimi statusta?sehän voi olla naisen huonon itsetunnon pönkittämistä,kun toisen nimellä ratsastaa.kuvitellaan olevansa parempaa ihmistä kuin ollaankaan..
Eikohan sukunimen pitaminen ole taman naisen oma asia, mita se teille/ muille kuuluu ? Hairitseeko se jotenkin elamaanne kun noin valitatte?
Itsellani exmiehen sukunimi, jota en ole viela vaihtanut, vaikka jo uusissa naimisissa olen. Miestani se ei nayta hairitsevan, ihmiset kylla luulee etta se on vain poikaystava/ kumppani, ennenkuin selitan etta olemme naimisissa.
Syy on henkilokohtainen eika muille kuulu. Piste siihen. Joskus nama nimenvaihdokset eri virastojen ym. taholta voivat olla kovinkin monimutkaisia, uskokaa tai alkaa.
Niinhän se on.Itse eronnut jo vuosia sitten ja edelleen on ex-miehen sukunimi.Ikinä koskaan kukaan ei ole tullut ihmettelemään miksi en ole ottanut omaa tyttönimeäni takaisin.
Ja ap:lle...mitä jos menisit ihan suoraan kysymään tältä tuttavaltasi asiaa kun näyttää noin mieltäsi vaivaavan....
ihmettelen.
Siispä miksi??
Miksi sitä exän nimeä ei saisi pitää? Sehän on myös minun nimeni avioliiton kautta, joka sittemmin purkautuikin. Sillä nimellä minut tunnetaan.
Jos menisin vielä naimisiin, niin mikä minun nimeni sitten olisi? Luulen, että aikuisena ihmisenä pitäisin nykyisen nimeni (en missään tapauksessa siksi, että exään olisi vielä tunteita). Tai vaihtoehtoisesti ottaisin tyttönimeni takaisin. Ei se nimenvaihto aina välttämättä ole niin mukavaa. Se ei ole edes ilmaista, koska kaikki kortit ja muut pitää uusia.
Kaikella sitä ihmiset päätään vaivaavat.
Exä (mies) petti ja oli kusipää muutenkin, erosin, mutta pidin nimen ja pidän edelleen.
Uusiin naimisiin en ole mennyt. Yhteiset lapsemme ovat aikuisia.
Syy? Olin niissä naimisissa yli kaksikymmentä vuotta, tein koko urani tällä nimellä, ja yhden paskiaisen takia en nimeäni rupea vaihtamaan ja kaikkia virastoja juoksemaan ja kaikkia yhteistyötahoja informoimaan. Tämä on totisesti mun nimeni vähintään yhtä paljon kuin exän. Jos häntä mun nimeni mättää niin vaihtakoon omansa.
Koen etten saanut avioituessani miehen nimeä, vaan otimme nimeksemme miehen entisen sukunimen. Eli se on yhtä paljon minun kuin hänen.
Erosimme 19 vuoden jälkeen. Pidin sukunimeni enkä vaihtanut sitä mihinkään, mieskään ei vaihtanut.
Miksi en vaihtanut nimeäni (enkä vaihtaisi vaikka avioituisin nykyisen kumppanin kanssa)?
Tässä syyt tärkeysjärjestyksessä.
1) Tyttönimeni on niin tunnettu ja huomiota herättävä, että "peittyisin" sen alee. En saisi olla enää Mrs.Nobody. Kärsin koko nuoruuteni siitä, ettei minua kohdeltu yksilönä vaan sukuni "edustajana". Haluan siis pysyä yksilönä. Tämä on tärkein syy.
2) Minut tunnistetaan työelämän kontakteissa omalla nimelläni, ei lapsuuden kotini nimellä.
3) Lapsilla ja minulla on sama sukunimi.
Tunnen muutaman sellaisen naisen, joka avioituessaan on pitänyt exänsä nimen. Syynä eivät ole ura tai lapset. Syy on ihan inhimillinen: Kaikki ovat saaneet eka aviossa todella hienon ja harvinaisen, jopa suojellun nimen.
Onhan asia hiukan outo, jos mies ei ole kelvannut mutta miehen nimi kyllä!
Nimenvaihto ei todellakaan ole erityisen vaikea prosessi eikä edes kallis.
Kyllä jokaisen naisen pitäisi olla ylpeä siitä sukunimestä, johon on syntynyt. Jos ero tulisi, vaihtaisin oman sukunimeni lisäksi lasten sukunimet. Kyllä on ihmeen lauhaa kanalaumaa tällä palstalla liikkeellä, kun ollaan valmiit menemään exän nimen kanssa hautaan asti! Jos on kerran luvattu, mies pettää ja jättää, niin miettikää nyt halvattu vähän! Onpa ylpeä olo kantaa sen entisen pettäjämiehen sukunimeä kaikissa papereissa.
Mikään summa ei olisi liian suuri maksettavaksi siitä, että uusisin kaikki korttini uudelle nimelle: kävihän se kätevästi naimisiinkin mennessä, miksei nytkin? Voi hyvät kirjoittajat: missä teidän oma-arvontuntonne oikein mahtaa luurata?
Nimim. mielummin perhe syö vaikka puuroa kuin meikäläinen kruisailee exän syntymänimellä varustetulla ajokortilla!!!
Aika mielenkiintoisia selityksiä.
Itse vaihdoin erotessa tyttö sukunimen takaisin eikä kukaan ole tullut kyseleen ,että kuka olen!!
Tuntevat edelleen itsellä on mennyt aikaa totutellessa, mutta nyt sitten jo toimii:
Postiluukussa minun sukunimi ja lapselle jäi isän eikä se menoa ole haitannut, lähinnä kommentit ovat että sinullahan on kaunis sukunimi!
Ja jos naimisiin vielä pääsis niin kyllä ottaisin miehen sukunimen aivan mitään miettimättä ja edelleen minut tunnettais niin työpaikalla ko siviilissä;)
Ja hinta 40 euroa ajokortti siihen passikuvat. muut kortit täytyy vain tilata ei muuta vaivaa.
Nimen vaihto maailman helpointa, nettiin maistraatin sivuille ja sillä selvä!
Jos on exän kanssa yhteishuoltajuus, ei alaikäisten lasten sukunimiä voi vaihtaa ilman exän suostumusta. Tämä on fakta.
Näin se minun mielestäni kanssa menee.
Itseltä kyseltiin kun vaihdoin että mikset vaihtanut samalla lapsen, tietääkseni siihen pitää olla isän suostumus.
Toisaalta miksi ei lapsella voi olla isän nimi eipä se meillä ole ainakaan menoa hidastanut.
Tavallaan minulla tuo toimii käänteisesti, koska olen pitänyt miehen nimen juuri siksi että tyttönimeni on niin tunnettu.
Nyt kun erosta on kulunut 6 vuotta ja lapset jo osin omillaan, niin olen kyllä miettinyt nimenvaihtoa. En halua kuitenkaan tyttönimeäni, koska se leimaa minua enkä saa olla yksilö (näin koen nuoruuden kokemusten kautta). Olenkin pyöritellyt äitini ja isoäitieni tyttönimiä edes takaisin, josko sieltä löytyisi joku omaksi tuntutuva "Virtanen" tai "Lahtinen".
Ei se nimi miestä (naista) pahenna...joten vaihtakoon itse nimensä se, jota asia vaivaa..
Ja jos jollakin ihmettelevällä tollolla oli takana tässäkin se, että muka rakkauden takia nimen pitää, niin älä unta nää! ;))
Kyllä se sama nimi pysyy vain ja ainoastaan sen takia, kun on sen nimisenä ihmiset oppineet tuntemaan vuosikymmenien ajan! Nimi saa jäädä, exä saa mennä!
Utelias kun olet aina toisten asioista.
Minkäs sille kyttä-luonteelleen voi.
Niinpä!
Vaihtaisitko itse takaisin tyttönimesi "Tuppurainen", jos olisit ollut liitossa 25 edellistä vuotta von Wallenström? Ei tyylitaju ole itsetunnon pönkittämistä.
Sen sijaan jos asia on päinvastoin: on tinkinyt tyylitajustaan ja ottanut miehen sukunimen "Tuppurainen", niin erotessaan tulee vaihtaneeksi melko usein takaisin Von Wallenströmiin...
Joillekin ihmisille nimi merkitsee enemmän toisille.
Hienosti sanottu ja näin sen pitää olla.
Tuletko vaimokseni?
kun ero tulisi siitä toisestakin miehestä? Ottaisitko taas tyttönimesi takaisin? Ja jos teilläkin olisi lapsia, niin heille jäisi isän nimi? Olisi kolme nimeä postilaatikossa. Mitäs jos tulisi kolmas mies ja taas ero? On se ihan mahdollista.
Nimi on helppo muuttaa kortteihin ja papereihin, mutta ei se aina ole kuitenkaan käytännössä niin yksinkertaista.
Itselleni jäi toisen mieheni nimi. Ihan vaan siitä syystä, että en halua taas vaihtaa nimeäni. Ero ei jättänyt vihaa tai kaunantunteita ja välit ovat ok vaikka yhteiselämä ei ollutkaan. Tyttönimeni on harvinainen kun taas tämä nykyinen on ihan tavallinen ja yleinen. En silti vaihda enää. En vain koe sitä tärkeäksi.
Ja nyt kun joku ei muuta keksi, niin antaa sitten tulla paatoksella kahdesta miehestä ja erosta. Tämmöistähän ei voi olla. Olen kuullut sen ennenkin enkä silti tunne itseäni millään tavalla huonoksi tai epäonnistuneeksi. Elämä ei mene aina niin kuin toivoisi, mutta se jatkuu. Nimestä huolimatta. ;))
...niin, nythän kommentoitiin vain sukunimistä eron jälkeen..
Toisella palstalla haukutaan sitten elämää uskaltaneet. :))
Riippuu paljonko sulla on rahhaa...?
mahdollista, voisin mennä naimisiin uudestaan mutta en heti, erosta kuitenkin vasta vuosi.
Ja jos sekin liitto päätyis eroon niin omalta kohdalta nämä naimis hommat olis sitten siinä. Usko loppuis ikää sen verran että toisen kerran voin yrittää, mutta siihen sitten jäis. ja nimestä en tiedä sen eron jälkeen aika näyttäis ,mennäämpä ero kerrallaan ja lapsia ei enää kiitosta vain ikä suojelee minuakin;)
ja jos olisi yhtä pitkä liitto edessä ko entinen 25 vuotta niin eipä siinä olisi enää tarvetta uusiin naimisiin mennä;)
hahhahhaa!
Eiköhän se ole tämäkin sukunimiasia ihan jokaisen oma asia, joka ei kuulu pätkääkään ulkopuolisille!
Kummia kyttääjiä palsta täynnä, kun tuputetaan aina vain niitä omia ratkaisuja, vaikka ne ei tunnu toisesta hyviltä!!
Haloo!! Ihmisillä on omatkin aivot, ei tartte tehdä teidän mielen mukaan mitään!
Vähän sama asia, kun eronneelle tultaisiin ihmettelemään, että miksi erosit? Miksi teit väärän ratkaisun ja erosit?
Sulla olis ollut siinä liitossasi paljon paremmin kuin nyt...me muuthan se tiedetään.. ;))))
Sultahan kysyttiin vaan että miksi ? Siis vain kysymykseen mielipide.......ja sää saatana tyhjensit koko suoles !
Älähän nyt, "kananaivot", luuhun tukehdu. Tässä on vaan kukin kertoillut omia ja muiden lähipiirin naisten ratkaisuja. Ja niitä onkin ollut moneen lähtöön.
Mieheni lähdettyä paremman perään vaihdoin miehen nimen toiseen suvultani tulleeseen nimeen. Yksi asia on minua ihmetyttänyt jo 10 vuotta. Kumpikaan siskoistani ei kertaakaan ole lähettänyt minulle mitään, ei ainoatakaan, viestiä tällä uudella (siis vaihdetulla) nimellä. Kumpikin kirjoitti taas joulukorttiinkin ent. mieheni sukunimen. Vähän ihmettelen. Varsinkin kun minut tunnetaan tässä kaupungissa työni takia erinomaisesti ottamallani nimellä. Kummastusta siis herättää postissakin - osoite on kyllä oikein.
saatana?
Etkö kykene kuikka edes asialliseen viestittelyyn?
Lässytykselläkö sun elämä pyörii?
No tässäpä sulle suolesta suoraan :lässyti lässyti lässy! ;))))
...kuka niitä kaikenmaailman nimenmuutoksiakkaan muistaa...höh!
Itsekkin laittelen kortit sen nimen mukaan menemään, mikä on ollut tapana, kyllä ne perille menee, niinkuin näet.
Ei jaksa niin kauheesti kaikenmaailman kotkotukset kiinnostaa...
Tulihan ne sullekkin kortit perille kuiteski?
Meille kulkee posti minun sukunimelläni ja lasten sukunimellä varustetusta postilaatikosta. Hyvin monessa joulukortissa ei ollut kuin meidän kaikkien etunimi, minun vanha nimi (joka ei ole sama kuin lasten nimi) ... ja silti posti tuli perille. Meille tulee myös entisten asukkaiden posti, joilla on ihan erilainen nimi kuin meistä kenelläkään.
Ihmiset tuppaavat kirjoittamaan posteihin sen nimen ja osoitteen mihin ovat tottuneet. Hyvä että kohdallasi kirjoittavat sentään osoitteen oikein.
Liekköhän tuo tuttava lainkaan, vai omasta kokemuksestako nyt on kyse?
Tuon toiveen voit AP heittää takuuvarmasti mielestäsi, että sinun perääsi haikailisi kuiteskaan! ;)
Otti sinut aikanaan varmaan vain sen sukunimen takia, sinä tulit vähän kuin kylkiäisenä ...
Sukunimen pitää, kun laki sen sallii ja sinut pani meneen, kun senkin laki sallii.
On varmaan ehdottanut nykyiselle kullilleenkin, että olisi ottanut mieskin saman nimen naimisiin mennessä, mutta ei ole rakas kuitenkaan halunnut sitä tehdä. (Siinä tulee taas lakikin vastaan). On mennyt rakkaudesta exäsi kanssa naimisiin, ei sukunimen takia. Ja tällä kertaa exäsikin on tehnyt samoin.
Näin se on teillä käynyt, haaveet exän palaamisesta saat heittää taivaan tuuliin, olet pelkkä muisto sukunimessä, et muuta.
"pelkkä muisto sukunimessä.." ja sikiöt sukuelimistä.
Kukin pitää tai vaihtaa sukunimensä siten kuin haluaa. Ei kuulu muille. Yleensä ihmiset tekevät liitosta onnettoman eikä nimi :).
Opettele kirjoittamaan ja onnea.
Erosin jo parikymmentä vuotta sitten, mutta pidin exäni sukunimen. Menin uudelleen naimisiin viisi vuotta sitten ja otin aviomieheni nimen. En ole koskaan oikein tottunut tähän uuteen nimeen ja monilla on vaikea sitä muistaa, eli vanha nimi tulee usein esiin.
Entistä miestäni en ole eron jälkeen tavannut (muutti ulkomaille), joten mistään tunteista häntä kohtaan ei ole kyse, nimetkin ovat suunnilleen yhtä harvinaisia, joten siitäkään ei saa syytä. Minä vain en viihdy nykyisen nimisenä. Nimenvaihtorumba vain on sen verran työläs, etten oikein jaksaisi ja tietysti mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän ihmiset (uudet tuttavuudet) alkavat tuntea minut uudella nimellä, mutta...
jos nimi on harvinainen, ja..kolmas mies?!
sukulainen.
hihhei jos sitä pitää kaikkien miesten sukunimet ja omansakin voi olla että joutuu tilaamaan kaksi hautapaikkaa että mahtuu nimet kiveen ...
Asiallisesti olen sitä mieltä että jos erotaan sovussa ja toinen ei käytä nimeään mustamaalatakseen exäänsä on asiat kunnossa. Mutta jos kulkee ympäriinsä haukkuen exää ja tämän uutta elämää, on omistautunut exän elämän pilaamiseen niin silloin voisi luopua myös nimestä. Miksi pitää nimi jonka kantajia vihaa???
No vaikka vittuillakseen?
Mieheni halusi eron. Minä en ole edes ajatellut, että vaihtaisin nimeni. En ole ajatellut, että se "saa olla minulla lainassa" niin kauan kun ollaan yhdessä, mutta jos ei olla niin nimikin lähtee. Päätän itse mitä teen omalla nimelläni. Se on 100% minun, vaikkakin avioliiton kautta minulle tullut. Tämä on täysin turha keskustelu. Vaivatkaa päätänne jollakin hiukan järkevämmällä. Kukin tehköön kuten itse parhaaksi näkee ja kokee nimiensä suhteen.
ei nyt niin turhaa, jos ap sai pienen kolauksen, ettei se entisen nimen pito meinaa entisen ukon perään haikailuja.. heh heh heh....!
Eronnut ystävättäreni meni vuosia sitten naimisiin ja piti ex-miehensä nimen. Minusta se valinta oli enemmän kuin outoa. Tiedän, että hänen uusi miehensä ei pidä kyseisestä valinnasta, mutta kun on vähän mies tossun alla, sen verran kova ystävättereni on. Tiedän myös, että ystävättäreni entinen mies ei pitänyt yhtään siitä, kun kuuli entisen rouvansa valinnan. Hänen mielestään ex-puoliso ei kuulu hänen sukuun eron jälkeen on suorastaan vihainen moisesta teosta ja oli sitä mieltä, että häneltä olisi pitänyt lupa kysyä ja kieltännyt hän sen olisi.
Olin tuolloin itse töissä naisvaltaisessa yhteisössä jossa oli myös muutama mies (16 naista 4 miestä). Tein työpaikalla kyselyn näiden ystävättäreni häiden jälkeen tästä entisen sukunimen pitämisestä ja yllätys yllätys, kaikki tuomitsi moisen. Miehet olivat jopa sitä mieltä, että naisen käytös on todella halveksittavaa nykyistä miestään kohtaan, ajatelkoon nainen asian miten haluaa.
Jos joku pelkää, että hautakiveen ei mahdu nimi niin tiedoksi vaan, että siihen tulee esille tyttönimi ja kuollessaan ollut sukunimi. Ei siis entinen se, se, se ja se.....
Näin naisena kuitenkin sanon, että moinen teko on vaan oman napansa katselua ja olisi hyvä joskus ajatella miestenkin tunteita.
Heh heh! ;D
Niinpä niin.
Täyttä skeidaa koko sun juttusi!
Hetihän tuosta kävi ilmi, että se saatanan raukka AP olet tyhmine kirjoituksinesi.
Eiks sulla oo tosiaan muuta tekemistä, kun jauhaa paskaa tuosta asiasta?
Usko ny, ei se exäs sun perään haikaile, ei sitten yhtään! ;D
Sulla tuntuu nyt vanha suola janottavan, edelleen..
Anteeksi nyt, mutta minulla ei ole tekemistä jonkun AP:n kanssa.
Itse ole hoitotyöläinen, naimissa oleva rinnat omaava, kasvaimen takia kohtuni menettänyt nainen. Onneksi sentään ehdin kaksi lasta saamaan.
Olipa typerää minultakin, että vaivauduin tänne kirjoittamaan (ensimmäinen kerta), kun yleensä olen vain ollut lukijana.
Kirjoitukseni oli kuitenkin totta. Olen pahoillani, että aiheutin jollekin sen takia harmia ja kiroilua.
oikein kyselyn teit. Minkä ihmeen takia???
Ei kuulu sinulle eikä työkavereillesi kenenkään ratkaisut. Vai sinultako se lupa olisi pitänyt kysyä?
Täällä kukkaan sun kohtuongelmias halua kuulla! Yööööök!
Joo, pysy vain juoruilemassa ystävistäsi siellä ompeluseuroissasi...täällä et kiksejä semmoisesta saa.
sanos muuta.
Oletko jotenkin hullu? Jos olet nainen, toivottavasti sinulle tulee kohtusyöpä ja joku yökkäilee sitten sinulle sen takia. Jos taas satut olemaan mies (mitä epäilen) toivon että sinulle tulee kivessyöpä ja joku yökkäilee sinulle sen takia.
Ai, sä saat täällä toivotella kivessyöpiä ihmisille sitten tuosta noin vain!
Etpä ole sen kummempi edellistä itsekkään!
Vedä se vittu päähän ja huonot jatkot!
Olisiko exän sukunimi hieman harvinaisempi? Pitihän esim. Päivi Lipponen aluksi nimenään exänsä Von Herzbergin niin kauan, kunnes ulkomailla alettiin puhutella Paavo Lipposta pääministeri Von Herzberginä! :D Myös Tanja Karpelalla on miehet vaihtuneet vaikka kuinka tiuhaan tahtiin, mutta sukunimi on pysynyt ensimmäiseltä aviomieheltään saatuna, varmaankin siksi että se on erikoisempi ja harvinaisempi kuin seuraavilla puolisoilla on ollut. Olen usein ajatellut, että jotkut naiset jopa menevät jonkun tietyn miehen kanssa naimisiin vain siksi, että saavat erikoisen sukunimen. Lienee jotain erikoisuuden tavoittelua sekin, eivät raukat tajua, että samoja tylsiä Maija Meikäläisiä ovat edelleen, sillä eihän se erikoisuus/erityisyys tule mistään nimestä -varsinkaan puolisolta saadusta, vaan se tulee omasta itsestä; persoonasta, älystä, lahjakkuudesta. Vaan turhaa kai on kauhalla pyytää, jos on lusikalla annettu. :D
Onhan tuo ollut Saarelakin välillä...
Ja kyllä se nyt kuitenkin on niin, että sinäkin ottaisit mieluummin sukunimeksesi Von Vallenbergin kuin Sikalan?
Turhaa jeesustelua siinä harrastat!
Onhan se Vienonenkin, mikä on Tanjan oma tyttönimi melkosen harvinainen, mutta käykääpä varsin katsomassa väestörekisterikeskuksen sivuilta nimihausta että kuinka monta Karpelaa on!! :D Ihan selvä tapaus! Eipä se hieno nimi tosiaan tee kenestäkään hienoa ja erikoista, vaan ihan siihen tarvii omat kyvyt ja lahjakkuuden. Kun minä ja mies mentiin naimisiin, niin mieheni tahtoi että mä pidän oman tyttönimen, mikä on aika harvinainen. Mies on sitä mieltä että haluaa lapsillekin mun nimen, mutta sen päättäminen ei ole vielä ajankohtaista. Miehellä itsellään on erittäin tavallinen sukunimi, mutta mä olisin voinut ottaa senkin naimisiin mennessä. Mä tiedän varsin hyvin olevani ns. maija meikäläinen, vaikka hieman erilaisempi nimi mulla onkin. En ole mitenkään erityisen poikkeava sitten millään muulla tavalla, vaan ihan tavallinen joten eipä se nimi hienommaksi ja paremmaksi ketään tee. :) Mun mielestä se on ihan ok jos nainen erotessaan pitää entisen miehensä sukunimen jos haluu, mutta kyllä sitten jos menee uudestaan naimisiin täytyy vaihtaa nimi uuden aviopuolison nimeksi. Mun mielestä tollanen nimillä kikkailu tarkoittaa vain sitä, että nainen ei rakastanut eksäänsä, halus vain nimen. Eikä rakasta nyksäänsä sen kummemmin, kun ei kelpaa hänen nimi. Itse miehenä kyllä kokisin aika loukkaavana sen, että vaimo tahtois pitää entisen miehensä sukunimen uudelleen avioituessaan. Ja ainahan on sekin vaihtoehto, ettei mene enää toista kertaa naimisiin, vaan elää avoliitossa, jos se eksältä saatu sukunimi on kerta niin rakas ettei siitä voi luopua. Mulla on yksi ystävä, joka sai naimisiin mennessään todella harvinaisen nimen. Mies osoittautui kuitenkin kusipääksi ja he erosivat. Ystäväni ei voinut edes kuvitella pitävänsä eksänsä nimeä, vaikka olisi voinut, sillä hän ei tahtonut minkään yhdistävän itseään enää siihen kusipäähän, kun kerran hänestä eroon pääsi. Tässäkin taas todiste sen puolesta, että ei nimi ketään paranna, vaan hienon nimen omistavakin voi olla täysi paska ihmisenä.
Sun pitää se Totti Karpela kyllä nyt etsii käsiis ja iskeä ja mennä naimisiin!! Ethän se muuten ole minkään arvoinen, jos ei sullakin ole niin harvinaista nimee!! :D
En kuule jeesustele yhtään. Kaikki meistä eivät rakasta pelkästään nimeä, vaan sitä ihmistä, jonka kanssa yhteen menevät. Silloin kun näin on, voi ottaa nimekseen vaikka Sikalankin ja kantaa sitä ylpeänä, sillä se on oman rakkaan nimi, jonka puolisona voi ylpeästi ja pää pystyssä kulkea. Minä muuten otin nimekseni mieheni nimen, joka on ns. tavallinen. Oma tyttönimeni on myös ihan tavallinen, mutta se sopi paremmin etunimeeni, ja oli muutenkin kauniimpi. Silti otin mieheni nimen, sillä minä olen hänen vaimonsa ja ylpeä siitä. Tosiaan -sinun kannattaa iskeä se Karpelan Totti, niin kuin joku sinulle tuossa ehdottaakin. Häneltä saisit todella harvinaisen nimen, ja voisit tuntea sitten itsesi keskivertoa paremmaksi, kun ei sinussa itsessäsi kerta mitään erityistä ole. :) Varaudu vain siihen, että voit saada sitten Totilta turpiin, kun hän kännipäissään vähän ärsyyntyy. Niinhän hän mukiloi Tanjaakin... Varmaan on myös hyvä lyömään, sillä onhan hän jo ammattinsa puolesta koulutettu käyttämään väkivaltaakin. Tosin tarkoitus ei kai ole mukiloida omaa vaimoa, mutta kerrankos sitä... Miksei sitten toisen ja kolmannenkin.... ;) Ja pääasiahan on kuitenkin se, että Sinulla on sitten hieno ja harvinainen sukunimi, etpä olekaan mikään tavallinen Virtanen! :D
kyllä sä taidat jossain tuppukylässä asuu, jos tuo joku harvinainen nimi on?
no kirjota nyt vielä neljännenkin kerran tuota samaa paskaa eri nim,merkkien takana, niin eiköhän uskota sun suuuuuureeeen rakkkkkauteeesi herra Sikalan kanssa! ;))))))
Vittu, mikä lehmä, tais mennä siinä kohtuleikkauksessas aivot samalla!
Blaaaaaa!
takahikiälän Sikalan porukka siinä tullu taas haisemaan koko joukolla vissiin. ;)))))
hih hih hih hih!
Vai että on siellä nyt joku eksärouva hikeentynyt, kun on niin vittuuntunut siitä, ettei olekaan kuin sama tyhjänpäiväinen, ruma tyhmä horovittu, kuin aina ennenkin vaikka saikin eksältään hienon ja komean nimen! :D Kuule naurettava narttu, sä olet nuo kaikki vastaukset tähän mulle ja tolle arvailijalle kirjoittanut ihan selkeesti ja itse vitun tyhmä narttu käytät eri nimimerkkejä. Se vain on niin että väestörekisterikeskuksen nimihaun mukaan Karpela on nimenä vain 9 -henkilöllä tällä hetkellä, että jos nuo tilastot pitää paikkansa, niin aika vitun harvinainen nimi on kyseessä! Menehän siis tyhmä portto treenaamaan löysää vittuasi geishakuulilla ja äkkiä Tottia iskemään, että saat itsellesikin sen Karpelan nimeksi. Ja mistä helvetin kohduista sinä tyhmä huora höpiset? Onko sulla niin pahasti löystyneet paikat, että kohdunlaskeuma on jo sitä luokkaa että on vitusta valahtanut jo polviin roikkumaan, ja siitä nyt haluat avautua täällä?
Ompas täällä varsin kaunis keskustelu meneillään. Minäkin tsekkasin väestörekisterikeskuksesta tuon Sikala -nimen, jota kovasti tyrkytät vähän yhdelle jos toisellekin, sekin on aika harvinainen, vain 198 -henkilöllä nimenä tällä hetkellä. Mutta noinhan siinä käy, kun idiootti alkaa muka ilkeämielistä vitsiä heittämään, ei ole oikein kärkeä niin sanotusti. Pysy sinä tyhmä vain lestissäsi, ja harjoittele vaikka nimmarin kirjoittamista, kun eihän sinulla muuta ole, kuin vain se sukunimi ja sekään ei ole omasi, sano mitä sanot. :)
Painu sä likainen isovittuinen huora vaan lutkuttelemaan sinne kadunkulmaan äijien mulkkuja! ;D
Senhän sä osaat.....!
Olen kylläkin mies ja sä olet ihan selvästi lääkityksen tarpeessa. Ja selvästi mulkunkin.
Vaihdevuodetko ne on sen vitun kuivattanut ja naaman saanut muistuttamaan norsunvittua? ;)))
Akat naama punaisena siinä hermot menneenä kiihkoo.niinku tavallista.
panot vähissä...
et ole mies. kukaan oikea ja aito mies ei puolusta naisen oikeutta pitää erossa harvinainen sukunimi. itse erosin vaimosta, ja narttu piti mun sukunimen, joka ON harvinainen. kukaan tuntemani mies ei puolusta tätä narttujen toimintaa. sulla huorallakaan ei muuta ole kuin vain entiseltä mieheltäs saamasi nimi. olet surkea tapaus, eikä ole vaikea arvata miksi miehesi jätti sinut löysävitun.
meneppäs sinä kantturoiden nussija sinne navettaan leikkiin leikkejäs
ja unohda ihmisten ilmoille tulosi.
yököttävä haiseva lehmänpaska alkoi lemuta kun sen hampaattoman iljettävän turpasi aukaisit.
tuun paneen sua illalla perseeseen, sen tarpeessahan selvästi olet, sossunelätti!
heh heh!
hehehehehehehehhahahahahahh!!
joku idiootti ämmä keskustelee itsensä kanssa! kun ei muut ole samaa mieltä, niin itselleen vastailee "joo tosi hyvin sanottu, sikala, lehmän vittu, hah hah, blaaaaa, viikon naurut sain" ... ei vittu, kuin tyhmä voi joku olla! oot kyllä naurettava!