parisuhde ja uskonto..

Ei onnistu. Aina, kun toinen ajattelee järjellään, ja toinen vetoaa mielikuvitusolentoihin, on vaarana se, että syntyy toinen toistaan sovittamattomampia ristiriita-tilanteita.

TV:ex-lessu

Koin sitä kymmeniä vuosia, kun vaimo sekosi uskontoon..

Sähän voit olla oma itsesi, vaikka mies uskoisi. Sinun ei tarvi jakaa juttua. Hyväksyt sen, että hän uskoo ja hyväksyt sen, että sinä et. Ja sanot miehellesi, että odotat häneltä samaa, mikäli olette yhdessä.

Sitten elelette yhdessä, ja katsotte, että miten sujuu. Jos ei suju ollenkaan, eikä kiinnosta muutenkaan, sitten eroatte. Jos taas sujuu hyvin, pysytte yhdessä.

Yksinkertaista?

Riippuu vähän uskonnosta, miten arvonne tältä osalta eroavat. Joissain uskonnoissa suhtautuminen "pakanoihin" voi olla aika rajua ja käännyttämistäkin/syrjintää olla. Joissain taas ei ole tuollaisia piirteitä. Ja se kuinka kiihkeästi mies nyt lähtee tuohon.

"kun tavattiin oli vähän hukassa uskonnostaan ,mutta nyt kuuntelee niitä "

Riippuu vähän että mitä "niitä" ... jos nämä "niitä" ovat ääniä päässä, suosittelen nostamaan kytkintä kaikessa hiljaisuudessa. Sama tilanne, jos nämä "niitä" ovat tummiin pukuihin ja kravatteihin pukeutuvia miehiä.

Oletko siis tosissasi sitä mieltä, että uskovaisilla ei ole normaaleja parisuhteita?? Muistelepa, ketkä on keksineet tämän Suomen mallin avioliitolle alunperin...

Mitä sellaista sinä haluat elämässäsi tehdä, joka ei sovi miehen uskontoon? Pettää kenties? Tappaa kenties? Syödä verta kenties? Varastella kenties? Olla rakastamatta lähimmäistäsi kenties?

Tottakai onnistuu. Itse olen aina ollut kiinnostunut hengellisistä asioista ja pidän itseäni jonkinlaisena uskovaisena. Tutkin paljon hengellistä materiaalia, myös shamanismia, okkultismia ja muuta "hörhöilyä". Avovaimoa ei voisi vähempää kiinnostaa. Mutta meillä onkin omat harrastukset. Kuka sitä nyt kaikkea jaksaisi yksin tehdä. Tosin olen aina ollut luonteeltani etsiä ja yksinpohdiskelija joten oikeastaan minun siihen maailmaani ei välttämättä edes mahtuisi toista ihmistä :)

Eri asia tietysti on kuinka fanaattisesti miehesi alkaa uskontoaan harjoittamaan. Joskus se tietysti voi rikkoakin suhteen jos toinen haluaa järjestää elämänsä tietyn uskonnollisen etiketin mukaan ja toinen ei. Tosin suomessa ateistitkin viettävät joulua ja syövät suklaamunia pääsiäisenä...

"Uskovainen" on termi jota vihaan koska sillä niputetaan hirvittävä määrä ihmisiä kapean kategorian alle. Uskonto on sellainen asia jossa en lähde väittelemään, se on kuitenkin henkilökohtaista ja lainkin mukaan jokaisen oikeus.