En tiedä kuuluko tämä aihe tähän kategoriaan vai tuonne " Tunteet ja luottamus " - kategoriaan.
Itselläni on vain ongelma parisuhteessa. Olen ihanan miehen kanssa, joka on luotettava. Hän ei ole ikinä pettänyt ketään naista, ja on sanonut ettei voisi kuvitellakkaan pettävänsä. Hän lähes päivittäin sanoo minulle kaikkea kaunista mm: " olet kaunein, ihana, rakastan sinua" aina kehumassa ja puhumassa ihania. Hän on tehnyt erittäin selväksi sen, että välittää ja haluaa olla kanssani.
Mutta, siltikään en luota häneen. Aina mieleeni tulee, että nyt hän kuitenkin pettää minua tai että hänen kotonaan on toisia naisia silloinkun ei ole kanssani.
TIEDÄN että mies on luotettava ja että häneen voi luottaa, mutta siltikään en tiedä? miten voi olla mahdollista. En ymmärrä että miksi en tälläinen, etten pysyt kovin kunnolla luottamaan.. Ihan jatkuvasti sellainen olo ettei mies _oikeasti_ välittäisi minusta paskaanaan ja että hänellä olisi meneillä jotain toisia juttuja? Tulen jopa siitä jo melkein hulluksi jos en ole kuullut miehestä vaikka päivään..
Vika on minussa, tiedän.. Mutta missä se vika on? En ole mustasukkainen hänelle mistään. Onko se vaan se menettämisen pelko niin suuri vai mikä?
Itselläni on vain ongelma parisuhteessa. Olen ihanan miehen kanssa, joka on luotettava. Hän ei ole ikinä pettänyt ketään naista, ja on sanonut ettei voisi kuvitellakkaan pettävänsä. Hän lähes päivittäin sanoo minulle kaikkea kaunista mm: " olet kaunein, ihana, rakastan sinua" aina kehumassa ja puhumassa ihania. Hän on tehnyt erittäin selväksi sen, että välittää ja haluaa olla kanssani.
Mutta, siltikään en luota häneen. Aina mieleeni tulee, että nyt hän kuitenkin pettää minua tai että hänen kotonaan on toisia naisia silloinkun ei ole kanssani.
TIEDÄN että mies on luotettava ja että häneen voi luottaa, mutta siltikään en tiedä? miten voi olla mahdollista. En ymmärrä että miksi en tälläinen, etten pysyt kovin kunnolla luottamaan.. Ihan jatkuvasti sellainen olo ettei mies _oikeasti_ välittäisi minusta paskaanaan ja että hänellä olisi meneillä jotain toisia juttuja? Tulen jopa siitä jo melkein hulluksi jos en ole kuullut miehestä vaikka päivään..
Vika on minussa, tiedän.. Mutta missä se vika on? En ole mustasukkainen hänelle mistään. Onko se vaan se menettämisen pelko niin suuri vai mikä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
sun pitää vaan luottaa häneen ja antaa aika näyttä mitä tapahtuu.muuten teet itteesi hulluksi ja pilaat hyvän suhteen ..
Varmaan se menettämisen pelko ja oma epävarmuus, vertailu muihin ja tunne että toisella on jotain mistä jää ulkopuolelle.
On myös hyvä muistaa, että 100% luottamus on illuusio. Omasta mielestäni kyse on tavallaan todennäköisyyksistä. Voin siis kokea, että minun on ihan realistista luottaa. Pystyn luottamaan ihan huoletta, mutta toisaalta täytyy aina muistaa, että koskaan ei voi olla TÄYSIN varma. Tuo pieni epävarmuus on vain hyväksyttävä. Täytyy elää niin, että sitten jos jotain paskaa tapahtuu niin sitten tapahtuu ja se on sen ajan ongelma. Eli luotan toistaiseksi aina niin kauan, kunnes jotain tapahtuu mikä vie luottamuksen. Ja tietysti täytyy myös olla terveellä tavalla valpas ja huomioida selkeät epäilyttävät merkit, jos sellaisia ilmenee. Elämä voi olla arvaamatonta, ja sellaisen täydellisen ja lapsenomaisen luottamuksen tilan hakeminen ei välttämättä edes kannata, vaan kannattaa vaan olla realisti (ja realisti voi siis mielestäni luottaa ihan terveessä määrin ja riittävästi, jos kumppani ei ole selvästi mitään pettäjätyyppiä).
Niin kai se pieni menettämisen pelko tai mustasukkaisuus vähän kummittelee alintajuntaisesti, vaikkei sulla ole niille sinänsä syytä. Eipä siinä oikeastaan auta kuin luottaa toiseen, ei elämän ole tarkoituksena olla aina 100 % varmaa. Pieni jännitys nimenomaa pitää mielenkiintoa yllä. Varo ettei nuo tunteet kasva liiaksi, se on kyllä sitten takuuvarma tuho suhteelle.