kanssa tekemisissä ollessani esim. asiakaspalvelutilanteessa tulee mieleeni joku todella tilanteeseen sopiva hauska James Bond tyylinen sutkautus, jolla voisi saada naisen nauramaan, mutta olen yleensä aina liian ujo ja estynyt sanoakseni sitä ääneen. Kerra muistan kännissä heittäneeni jonku tällaisen läpän ja kauniit naiset nauroivat.
Sitten aina jälkeenpäin harmittaa todella paljon, kun en taaskaan saanut suutani auki. No tämä on yksi loveshynesin lukuisista kärsimystä aiheuttavista ilmenemismuodoista.
Sitten aina jälkeenpäin harmittaa todella paljon, kun en taaskaan saanut suutani auki. No tämä on yksi loveshynesin lukuisista kärsimystä aiheuttavista ilmenemismuodoista.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tuollainen loveshy-termi on vaan este muutoksen tielle. noita uusia pseudopsykologisia termejä syntyy kuin sieniä sateella. jotkut on 'piilomasentuneita' ja jotkut 'loveshyta'.
on kyllä ollut olemassa jo 80-luvulla se on vaan huonosti tunnettu ja syy siihen kerrottiin osuvasti loveshy.comissa: "vain ääntäpitävät rattaat saavat rasvaa ja loveshy-miehet eivät tunnetusti pidä ääntä"
Eli kyllä se LS on ihan oikea mielenterveyden häiriö. Monesti jos mies on syntyjään ujo, sitten vielä autistinen niin tuloksena on loveshyness. Puhumattakaan jos soppaan lisätään vielä iso kauhallinen koulukiusaamista.
Mulla on päinvastainen ongelma. Mulla ei ole välillä mitään rajaa siinä miten tyhmiä juttuja päästää suustaan. Kaikki mitä tulee mieleen niin huomaan vaan sanovani sen myös ääneen.
Miten sitten on mahdollista, ettet ikinä saa naisilta paskoja reaktioita? Olet itse sanonut, ettei sinulle naiset ikinä tylytä. Miten on mahdollista ettet saa paskoja reaktioita, vaikka lauot ilmeisesti jotain seksijuttuja kassoillekin ja bussipysäkillä tavatuille naisille ja muille vastaaville?
Siinä yhdessä ketjussa taisin sanoa että asiallisiin reaktioihin en ole saanut mitään turhan asiatonta vastausta mutta niihin harvinaisen typeriin läppiin olen tietenkin saanut.
Ja en tosiaan ole laukonut seksijuttuja kaupan kassalle. Jotain rajaa. Kerran Kallion Siwassa (no okei, ei se ollut Siwa eikä Kalliossa mutta jätetään oikea paikka pois) vähän avauduin yhdelle tytölle erittäin huonon huumorin avulla ja reaktio oli mitä arvata saattaa. Se lähti meille panemaan. No eikä lähtenyt, hyvä ettei hakannut mua.
Baarissa olen saanut joskus kaljat naamalle. Aina syystä.
Mutta tylytystä tuo ei ole vaan ihan terve reaktio mun ajoittain äärimmäisen huonoihin juttuihin. Joskus vaan tulee sellainen olo että mielessä on jotain äärimmäisen typerää jonka haluaa sanoa jollekin. Sitten menen ja sanon. Osaan tietysti lähestyä naisia fiksustikin, mutta aina ei huvita. Joskus on niin pirullisella tuulella.
Miksi vitussa nää syydät palstan täytee tätä samaa paskaa?