Olen suhteessani saanut tarpeeksi ja tahdon erota, mutta
tahdon tehdä sen kaikinpuolin "aikuismaisesti" ja mahdollisimman
kivuttomasti toista osapuolta ajatellen. Meillä ei siis mitään riitoja
ja kuitenkin välitän puolisostani ystävänä, mutta en enää voi
tai halua jatkaa kaveri-avioliittoa.
Olen miettinyt että kertoisin asiasta jotenkin tyyliin..
"Sari, oon miettinyt asiaa paljon ja mä oon pahoillani,
mutta en voi enää jatkaa. Tiedän että tuun katumaan
vielä joskus sitä että lähden, mutta pelkään että kadun
enemmän jos jään. Mä pakkaan muutaman päivän edestä
vaatteita ja meen hotelliin. Voidaan keskustella käytännön
järjestelyistä sitten ens viikolla"... ja sit pakkaan ja lähden..
VAI... pitääkö vaan kertoa että tahtoo eron ja sitten
prosessoida ja keskustella syvällisesti jos toinen tahtoo?
Vai olisiko parasta saada omaa aikaa sisäiseen mietintään?
tahdon tehdä sen kaikinpuolin "aikuismaisesti" ja mahdollisimman
kivuttomasti toista osapuolta ajatellen. Meillä ei siis mitään riitoja
ja kuitenkin välitän puolisostani ystävänä, mutta en enää voi
tai halua jatkaa kaveri-avioliittoa.
Olen miettinyt että kertoisin asiasta jotenkin tyyliin..
"Sari, oon miettinyt asiaa paljon ja mä oon pahoillani,
mutta en voi enää jatkaa. Tiedän että tuun katumaan
vielä joskus sitä että lähden, mutta pelkään että kadun
enemmän jos jään. Mä pakkaan muutaman päivän edestä
vaatteita ja meen hotelliin. Voidaan keskustella käytännön
järjestelyistä sitten ens viikolla"... ja sit pakkaan ja lähden..
VAI... pitääkö vaan kertoa että tahtoo eron ja sitten
prosessoida ja keskustella syvällisesti jos toinen tahtoo?
Vai olisiko parasta saada omaa aikaa sisäiseen mietintään?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eka vaihtoehto parempi. Pakkaa kamat ja lähde menemään.
Just tuo on niin raukkamaista: ensin tiputtaa pommin toisen niskaan ja sitten lähtee karkuun seurauksia. Mun kultamussu aviopuoliso teki just noin: lähti lätkimään yhtenä perjantaina ilman mitään varoitusta. Jälkikäteen oon miettinyt ja oivaltanut paljon kaikkea, mutta edelleen vihaan sitä, miten paskamaisesti tyyppi käyttäytyi erossa. Aivan kuin olisin ollut joku hyvänpäiväntuttu, jolle voi todeta "heipat sulle, ei enää nähdä".
Jos et ole aikaisemmin saanut suutasi auki ja puhuttua siitä, ettei teillä ole suhteessa kaikki hyvin, niin tee se hyvä ihminen NYT. Jos oikeasti olisit ollut sitoutunut tasapainoiseen suhteeseen, olisit avannut suusi jo aikaipäiviä sitten, ennen kuin PÄÄTIT erota. Nythän toi on vaan sun omaa temppuilua - sä olet jo päättänyt, mutta sun kumppani ei tiedä jutusta mitään.
Se keskustelu voisi merkitä niin paljon sille toiselle osapuolelle, joka rakkaudettomuudesta huolimatta kuitenkin mukava, ok ja ollut ainakin joskus sulle tärkeä ihminen. Auttaa häntä pääsemään asiasta yli.
Eli. Itse sijassasi nyt kertoisin kasvotusten asiasta. Ja sitten toimittaisiin sen pohjalta. Keskustelisit niin kuin toinen osapuoli tahtoo asiasta keskusteltavan. Sulla se päätös on nyt kypsynyt varmaksi, sulla se käsitteleminen on jo tehty. Reiluna kaverina (tai miksi toisen nyt koetkin) antaisit hänelle tähän samaan mahdollisuuden. Kuuntelet vaikka ne huudot, kerrot syyn jne. Annat sulatella.
Olisko susta tuohon? Se on pieni homma sulle, mutta suuri puolisollesi.
Onko teillä lapsia? Sillä se vaikuttaa PALJON asiaan. Silloin se ero ei ole kuitenkaan 100 prosenttinen suhteen loppu, vaan muututte vanhemmista ja puolisoista vanhemmiksi. Tulisitte olemaan tekemisissä jne. ja silloin on erityisen tärkeää sinun, lasten ja puolison kannalta, että avioero hoidetaan mahdollisimman inhimillisesti.
Tsemppiä, toivottavasti teet niin kuin arvoiltasi koet oikeaksi.
Tarkoitatko avioeroa. Silloinhan sinulla on 6 kuukauden harkinta-aika, eli ero on aina jonkinlainen kokeilu.
Moni jätetty elättelee toiveita yhteenpaluusta tuon harkinta-ajan. En osaa sanoa mikä olisi oikea tapa sanoa ikävä asia. Jätetty loukkaantuu/suuttuu hyvin todennäköisesti sanoitpa asian miten hienovaraisesti tahansa.
(jollei hän itse ole miettinyt eroa myöskin).
Ehkä avioeropalstalla olisi parempia neuvojia.
Pakkaa tavarasi ennenkuin kerrot. Ja kysy häneltä haluaako hän keskustella vai että sinä lähdet hotelliin vähäksi aikaa, ja keskustellaan sitten. Tuo olisi minulle paras. Että jos mies haluaisi jättää minut, toivoisin hänen toimivan noin.
En nyt ota kantaa siihen millä tavoin pääsette keskustelemaan asiasta, mutta siihen kysymys, että onko se lopulta sinun pää joka kääntyy. Ensin mietit eroamista, tapaa ja teet sen fiksusti kauniisti ja aikuismaisesti keskustellen, kuunnellen ja huomioiden. Ja kuinka helposti siinä lopputulos onkin se, että teidän fiksun ja huomioivan keskustelun jälkeen sinä alatkin epäillä itseäsi ja koko keskustelua. Ajatteletko, että olitkin ehkä täysin väärässä ja haluatkin jatkaa, kun juuri silloin se keskusteluyhteys on kunnossa kun siihen oikein panostetaan. Ja kuinka ihana toinen onkaan kun hän kertoo sinun upeat puolesi ja todistelee teidän välistä rakkauttanne ja kaikkia kokemuksianne sinulle, oli sitä tai ei.
Ja käykö koko erokeskustelussa niin, että loppujen lopuksi lopputulos onkin aivan päinvastainen, kuhertelette koko aiheen jälkeen entistä enemmän.
Eli ota huomioon kaikki vaihtoehdot ja sekin, että aiotko siinäkin tapauksessa vakaasti seisoa toiveesi takana, kun toinen pääsee tuomaan oman kantansa asiaan esille, oli se sitten mikä hyvänsä.