Ärsyttävä naiskaksikko

Minulla on lähipiirissä tyttö jonka kanssa aluksi tulimme hyvin juttuun, mutta tällä kertaa jo pelkän naaman näkeminen ärsyttää. Heitä on kaksi, ovat kuin paita ja peppu. Helppoa olisi jos ei tarvitsisi nähdä heitä joka päivä koulussa, illanvietoissa, yhteisten kavereiden kautta... Nykyään kun tapaamme yhteisten harrastusten parissa emme puhu toisillemme oikein mitään.

Tuntuu että he ovat kääntäneet jopa muut kaverit minua vastaan (ei suoranaisesti, mutta tämä tulee esiin niin että minua ei huomioida niinkuin ennen), vaikka alunperin he olivat minun kavereitani ja minä heidät aikoinaan tutustutin yhteen. Tunnen itseni ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi, ja tekee mieli hakeutua kokonaan pois näistä yhteisistä illanvietoista. Jos esimerkiksi kaadan juomaa vahingossa pöydälle, minulle suututaan, mutta jos toinen kaataa niin vähän vain leikkisästi moititaan. Kun sanon jotain tarkoittamattani väärin, saan haukut. Siis tältä tytöltä, muut eivät kommentoi mitenkään. Olen koittanut ottaa entiseen malliin yhteyttä näihin vanhoihin hyviin kavereihin mutta tosiaan tuntuu että hekin nykyään minua karsastavat jossain määrin. Ärsyttää kun muille he ovat niin mukavia päivänsäteitä mutta minua syrjitään, tai ainakin minusta tuntuu siltä, ehkä vain kuvittelen kaiken....

Olemme olleet eri mieltä asioista ja olen kyllä sanonut sanottavani ja siitäkös hän on herneet vetänyt. Olen kuitenkin viime aikoina niellyt ärtymyksen ja epäitsekkäästi sanonut ystävällisiä asioita mutta saan takaisin vaan töksähtävän vastauksen. Olen myös kertonut miten ulkopuoliselta oloni tuntuu ja saanut kyllä lohduttavia ja mukavia sanoja, mutta sitten taas sama meno jatkuu vähän ajan päästä.

En tiedä mitä tehdä, kun toisaalta hän ei ole velvollinen olemaan ystäväni eikä SUORANAISESTI ole tehnyt mitään pahaa minulle, mutta ikävää kuitenkin kun nähdään joka päivä ja saan heistä huonoja fiiliksiä. En jaksaisi alkaa kilpailemaan näistä kavereista mutta en halua olla se alistettukaan. Haluaisin olla ihan hyvä kaveri ja hyvillä mielin, mutta en tosiaan muista milloin olisi sanonut minulle mitään mukavaa.. Täysin uusia sosiaalisia ympyröitä on vaikea tehdä koska tilanne on se että olemme ulkomailla opiskelemassa samassa koulussa ja piirit ovat samat.
0294
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


iueorwtoowerwet kirjoitti:

Minulla on lähipiirissä tyttö jonka kanssa aluksi tulimme hyvin juttuun, mutta tällä kertaa jo pelkän naaman näkeminen ärsyttää. Heitä on kaksi, ovat kuin paita ja peppu. Helppoa olisi jos ei tarvitsisi nähdä heitä joka päivä koulussa, illanvietoissa, yhteisten kavereiden kautta... Nykyään kun tapaamme yhteisten harrastusten parissa emme puhu toisillemme oikein mitään.

Tuntuu että he ovat kääntäneet jopa muut kaverit minua vastaan (ei suoranaisesti, mutta tämä tulee esiin niin että minua ei huomioida niinkuin ennen), vaikka alunperin he olivat minun kavereitani ja minä heidät aikoinaan tutustutin yhteen. Tunnen itseni ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi, ja tekee mieli hakeutua kokonaan pois näistä yhteisistä illanvietoista. Jos esimerkiksi kaadan juomaa vahingossa pöydälle, minulle suututaan, mutta jos toinen kaataa niin vähän vain leikkisästi moititaan. Kun sanon jotain tarkoittamattani väärin, saan haukut. Siis tältä tytöltä, muut eivät kommentoi mitenkään. Olen koittanut ottaa entiseen malliin yhteyttä näihin vanhoihin hyviin kavereihin mutta tosiaan tuntuu että hekin nykyään minua karsastavat jossain määrin. Ärsyttää kun muille he ovat niin mukavia päivänsäteitä mutta minua syrjitään, tai ainakin minusta tuntuu siltä, ehkä vain kuvittelen kaiken....

Olemme olleet eri mieltä asioista ja olen kyllä sanonut sanottavani ja siitäkös hän on herneet vetänyt. Olen kuitenkin viime aikoina niellyt ärtymyksen ja epäitsekkäästi sanonut ystävällisiä asioita mutta saan takaisin vaan töksähtävän vastauksen. Olen myös kertonut miten ulkopuoliselta oloni tuntuu ja saanut kyllä lohduttavia ja mukavia sanoja, mutta sitten taas sama meno jatkuu vähän ajan päästä.

En tiedä mitä tehdä, kun toisaalta hän ei ole velvollinen olemaan ystäväni eikä SUORANAISESTI ole tehnyt mitään pahaa minulle, mutta ikävää kuitenkin kun nähdään joka päivä ja saan heistä huonoja fiiliksiä. En jaksaisi alkaa kilpailemaan näistä kavereista mutta en halua olla se alistettukaan. Haluaisin olla ihan hyvä kaveri ja hyvillä mielin, mutta en tosiaan muista milloin olisi sanonut minulle mitään mukavaa.. Täysin uusia sosiaalisia ympyröitä on vaikea tehdä koska tilanne on se että olemme ulkomailla opiskelemassa samassa koulussa ja piirit ovat samat.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu