Kertokaa miten voisin sulattaa avomieheni lapsen edellisestä suhteesta!!???? Mua ärsyttää se koko pentu! Ei se onneksi ole käynyt meillä - vielä... (tapaavat muualla) Kauhulla odotan sitä hetkeä jos se tulee ennen kun kasvaa vähän isommaksi. En voi kuvitella, että se tulee ja "pistää paikat remonttiin" eli sotkee ym. kun sillä tuntuu olevan sellanen kuva että isin kanssa saa tehdä mitä haluaa! Vaan minun kodissa ei kyllä saa!!! Joo tiedän että ajattelen kuin keskenkasvuinen, mutta se mua ottaakin päähän. Mutta en voi sille mitään kun en yksinkertaisesti voi sietää sitä..
miehen lapsi......
Tintti
242424
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
jos ennakkoasenteet on jo noin vahvasti negatiiviset.. Kannattaiskohan unohtaa koko mies??
Ei oo äitipuolena olo aina kovin helppoa, JOTEN JOS INHOAT LASTA JO NYT (EDES TUNTEMATTA HÄNTÄ) NIIN UNOHDA KOKO HOMMA. LAPSELLA ON KUITENKIN OIKEUS ISÄÄN.
ota yhteyttä sosiaalitoimistoon tai PELA:aan ja koeta päästä Pride-koulutukseen.
se on tarkoitettu pääasiassa sijaisvanhemmiksi aikoville ja adoptiota harkitseville, mutta sopisi hyvin sinullekin, joka hoitaisit lasta joka ei ole omasi.
jos nimittäin haluat jatkaa miehesi kanssa.
tuntuu, että asenteellasi voisi olla parempi vaihtaa lapsettomaan poikamieheen.
miltä sinusta tuntuu. olin 2v avossa miehen kanssa, jolla oli lapsi ja nyt taas samassa tilanteessa kylläkin eri miehen kanssa. eihän sille mitään mahda, että rakastuu sellaiseen, jolla on jo jälkikasvuakin, mutta sen haluan sanoa, ettei se tuosta ainakaan helpotu, jollet itse muuta asennetta. tiedän toki kokemuksesta miten vaikeaa se on, mutta se on kuitenkin ainoa keino saada yhteiselo sujumaan. toisen lapsiin ei ole helppo sopeutua ja nämä kun muistuttavat myös aina siitä miehen exästä. pitää yrittää muistaa se, etä on itse aikuinen ja lapsi on lapsi, joka ei sille mitään mahda, etteivät vanhempansa ole enää yhdessä. olisi hienoa, jos miehesi voisi jollain tpaa auttaa sinua sopeutumaan, mutta usein se taitaa olla niin, etteivät nuo edes ymmärrä tilannetta toisen kannalta.
sinun kannattaisi jo ennen lapsen vierailuja sopia miehesi kanssa vatuunjaosta. jos koet, ettet halua osallistua lapsenhoitoon ja tämän "sotkujen" siivoamiseen, niin tee se selväksi miehelle, sillä vastuu hänen lapsestaan on luonnollisesti hänellä. voi olla, että jonkin ajan päästä haluatkin osalistua, mutta siihen asti on parempi, että mies huolehtii itse. itsekin olen hyvin pikkutarkka kodin järjestyksen suhteen ja nuo lapsiviikonloput kieltämättä aiheuttivat stressiä. aika pian niihin kuitenkin tottui ja opin sulattamaan pientä epäärjestystäkin.
edessä on paljon hankalampiakin asioita, kuin sotkeminen. jos koet parisuhteen ja miehen niiden arvoiseksi, niin sinun vain täytyy jaksaa. minua helpotti se, että täällä törmäsin samassa tilanteessa olevaan, vaihdoimme meiliosoitteet ja purimme kaiken kiukkumme toisillemme kirjoitellen (haukkuen miehiä ja muksuja ja miesten exiä ihan sairaasti, mutta vain toisillemme. eipä niistä meileistä montaa hyvää sanaa löydy, eivätkä ne pahat puheet olleet niitä pohjimmaisia tuntoja, mutta takuulla auttoi puhdistamaan omaa päätä!). kun sai purettua raivon sisältään toiselle raivoavalle, ei tarvinnut purkaa sitä lapseen tai mieheen :).
sinun täytyy vain yrittää sopeutua. miehen täytyy huomioida, että kyseessä on myös sinun kotisi, mutta myös sinun täytyy muistaa, että kotinne on noina tapaamisajankohtina myös lapsen koti. tällä täytyy olla siellä hyvä ja turvallinen olo ja nuo isän ja lapsen väliset hetket ovat arvokkaita ja valintasi tehneenä (olet tietoisesti ryhtynyt suhteeseen ihmisen kanssa, jolla on lapsi) sinun tulee niitä hetkiä kunnioittaa omalla hyvällä ja aikuisella käyttäytymiselläsi. jos rupeaa vituttamaan (varmasti tulee niitä hetkiä), niin ei kuin omille menoille!
teidän on tehtävä kotinne säännöt selväksi lapselle. kyllä tmä niihin tottuu, vaikka äitinsä luona olisikin erilaiset tavat.
yksi on varma asia. tulet takuulla tuntemaan jonkinlaista mustasukkaisuutta miehesihuomiosta lastaan kohtaan. todennäköisesti tunnet sitä jo nyt. noissa tilanteissa sinun ON MUISTETTAVA, että sinä olet aikuinen. toivottavasti miehesi muistaa myös halia sinua välillä ja ottaa sinua huomioon ja mukaan kaikessa mitä lapsen kanssa tekee. kokonaan ulkopuoliseksi ei kannata jäädä.
Ota järki käteen. Voit arvata jo nyt, että nykyisessä suhteessasi tulee takuuvarmasti ongelmia kun suhtautumisesi lapseen on jo nyt tuollainen. Kannattaisi varmaan katsella vähän pidempään niin löytäisit lapsettoman miehen, jonka kanssa yhteistä elämää on huomattavasti paljon helpompi rakentaa. Äläkä puhu sokeasta rakkaudesta - rakkautta ohjailee järki, tai ainakin tietyssä pisteessä järjen pitäisi ohittaa tunteet. Itse en vapaaehtoisesti ottaisi miestä, jolla on lapsia aikaisemmasta liitosta. Useimmiten siitä näyttää seuraavan vain riitoja ja pahaa mieltä (poikkeuksia varmasti on).
että juuri sinä sen liitonkin rikoit missä lapsella olisi ollut isä ja äiti.?
Lapsella on sittenkin oikeus isäänsä, vaikket siitä asiasta yhtään pitäisi. Muista se! Niin ja isällä lapseensa yhtälailla. Ja jos avomiehesi rakastaa lastaan, onko se sinulta pois? Se kun sinua kuitenkin kaikkein eniten ottaa päähän, eikä se että se lapsi sotkee ja vaatii mieheltäsi aikaa itselleen silloin kun hän tulee miehesikin "kotiin". Vai onko se vain sinun kotisi, jossa miehesi asuu "vieraana"? Taidatkin olla sellainen Justiina joka sanelee miehellensä ehtoja, mitä tämä saa ja mitä tämä ei saa tehdä? Vai kuinka? Pilaat oman elämäsi, miehesi elämän sekä tämän pienen lapsen elämän, estämällä näitä tapaamasta toisiaan miehesikin kodissa.
Mustasukkaisuus lapselle on rumaa ja keskenkasvuista, ala kasvaa aikuiseksi. Tekisi kyllä mieleni sanoa sinulle muutama ruma sana. Mutta koska olet niin kakara vielä, et kuitenkaan ymmärtäisi mitä tarkoitan.
Sen takia näin kovaa puhetta, koska tämä liippaa ihan liian läheltä. Lasten elämän pilaajat saisivat mennä autiolle saarelle asumaan. Etteivät järjestäisi eroja sellaisiin perheisiin jossa kaikki menee muuten ihan hyvin.
Lapsi on lapsi ja hän on täysin syytön tähän tilanteeseen.
osapuolta voi syyttää kenenkään liiton rikkomisesta. jos pari eroaa, on suhteessa täytynyt olla ongelmia, jotka eivät todellakaan johdu kenestäkään muusta, kuin näistä kahdesta itsestään.
Sulle vaan tidoksi että en todellakaan rikkonut kenekään suhdetta!!!!!! Mieheni suhde oli jo päättynyt ennen kuin olin ikinä häntä nähnytkään!! Ja hei en ole estänyt tapaamisia meidän kodissamme - ne ovat vain käytännön järjestelyistä kiinni!! Että ihan turhaan kuule syyttelet kun et tiedä asioista mitään!! Taidat itse olla aika katkera jostain samankaltaisista asioista...
Kyllä meilläkin oli elämässä yks Justiina,joka yritti sanella mulle ja miehelleni,miten meillä kuuluu elää silloin kun lapset oli kylässä..hohhoijaa...en ollut mikään liitonrikkoja-näiden kahden elämä oli ollut solmussa jo vuosia ennen kuin minä astuin mieheni elämään.Olis se vaan kiva,jos tämäki Justiina olis jo ajat sitten tajunnut,että lapsilla on myös isä,mutta eipä se jakeluun mennyt.
Olisi mukava kuulla kommentteja,miten suhtaudut näihin PAS-oireyhtymäisiin naisiin,kun sinulla on olemassa noinkin vahvat mielipiteet ihmiselle,jota tuskin tunnet.Et tiedä perhetaustoja,etkä ole ITSE kokenut samaa kuin tämä kirjoittaja jolle vastasit - vai oletko?
Näyttää näitä "aina oikeassa olevia" justiinoita löytyvän joka paikasta.Se,mitä sinä kutsut mustasukkaisuudeksi,on kaikkea muuta..sitä on,nääs,monenlaista..ettet vaan tuntis jotain pistoa tuolla rinnassas siitä,että joku voi omasta rakkaastaankin olla mustasukkainen-terveellä tavalla..jotkut saavat sitä oikein kerjäämällä kerjätä-oikein veitsenkin kanssa...ymmärtänet mitä tarkoitan.
Tuo fraasi "ala kasvaa aikuiseksi" kuulostaa jotenkin niin tutulta - yleensä tuollaisten fraasien levittelijät ovat itse niitä keskenkasvuisia,joiden "aikuisuus" alkoi vasta vaippaiässä-aikuisuus ei esim.tarkoita sitä,että karkaa kotoa alaikäisenä aikuisen miehen matkaan-aika säälittävää.Ennen muinoin aikuinen oli vasta kolmissakymmenissä oleva ihminen,eikä se nykyäänkään ole tavatonta,että alle 21-vuotias käännytetään ravintolan ovelta jossain päin maailmaa...niin...taisit tarkoittaa tällä aikuiseksi kasvamisella henkistä ikää...ei se taida kovin korkea olla sinullakaan,kun täällä ihmisiä arvostelet perusteettomasti.
Sen takia näin kovaa puhetta,koska tämä liippaa ihan läheltä(sanojasi siteeratakseni).Lasten elämän pilaajat saisivat mennä autioon metsämökkiin asumaan,kun eivät kestä elämän tosiasioita.
"Lasten elämän pilaajat saisivat mennä autioon metsämökkiin asumaan,kun eivät kestä elämän tosiasioita."
NIIN SAISIVAT ! Jos tietää että miehellä on parisuhde ja siinä myöskin lapsi/lapsia ja tahallaan rikkoo sen suhteen, niin kenessä silloin vikaa? Miehessä, vaimossa, lapsissa vaiko siinä henkilössä joka itseään tyrkyttää joka käänteessä, päämääränä rikkoa liitto, keinolla millä hyvänsä. Jotkut osaavat olla itsepäisiä ja laskelmoivia, välittämättä siitä että siinä satutetaan montaa ihmistä, vain sen vuoksi että itse saavutetaan se mihin ollaan päätetty pyrkiä.
Mutta olen varma siitä että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Jäämme odottelemaan.
vähän ohi aiheen!! Eihän tässä ollut kysymys mistään parisuhteen rikkomisesta!!!! Joku on tainnut rikkoa oman parisuhteesi...?
vaikka olisikin kyseessä juuri tuollainen parisuhteen rikkomis juttu kyseessä? Vai oletko kenties jonkinlainen selvänäkijä täällä? Jos sulla meni ohi, niin muilla ei kenties mennytkään.
No ihan siitä tiedän kun olen lukenut tämän keskustelun alusta loppuun! Kannattaisi sinunkin lukea niin tietäisit sinäkin eikä tarvitse olla selvännäkijä!!!
Olisiko kannattanut miettiä ennenkun muutit miehesi kanssa yhteen että miehesi lapsi tulee mukaan kuvioihin??? Turha itkeä kun on paskat housussa, kasva aikuiseksi äläkä pilaa monen ihmisen elämää. Onnea valitsemallasi tiellä.
...että tämä on naisille vaikeampaa kuin miehille. Ainakin minun tuttavapiirissäni olen huomannut tämän... Miehet tuntuvat hyväksyvän uuden puolisonsa lapset paremmin kuin naiset. Turhaa mustasukkaisuutta, sanon minä.
Kuinka nopeasti muutitte miesystäväsi kanssa yhteen? Miksi et ole jo seurusteluaikana tutustunut lapseen? Vaikka vain pari tuntia puistossa ja kahvilassa tai jotain.Kyllä minä ainakin haluaisin,että mies näkee lapsiani ennenkuin suunnittelisin yhteenmuuttoa!
sori
Kyllä vain tapasin seurusteluaikana mieheni lapsen! En ole miehelleni sanonut, että en voi sietää sitä, mutta eiköhän se sen ole vaistonnut..
Mitä sitten mahdoit odottaa suhteelta noin kokonaisuutena? Sitäkö, että miehesi lapsi ei vaikuttaisi mitenkään elämäänne? Kyllä se niin taitaa olla, että first come first serve eli lapsella on mieheesi tietynlainen etuoikeus. Sinä aikuisena joudut sietämään ja ymmärtämään.
Jos ja kun lapsi alkaa vierailla kotonanne, niin sinulla on tietysti oikeus asettaa säännöt oleskelulle, toki niin että lapsen isä sinua tukee.
Ei kai voi muuta sanoa kuin että yritä kasvaa vähän ihmisenä. Paljon on kiinni omastakin asenteestasi.
Eipä se ole helppoa, vaikka kuinka järki sanoisi että kaikki on kiinni omasta asenteesta. Aikaa se vie sopeutua puolison lapseen. Ei sitä ymmärrä jos ei ole itse ollut samassa tilanteessa. Kunhan jollain lailla sietää lasta -ihan kaveripohjalta -mielestäni riittää. Onneksi voi lähteä vaikka shoppailemaan/kyläilemään/lenkille jos oikein alkaa vituttamaan! Aikaa sopeutumiseen tarvitaan!!
"..."pistää paikat remonttiin" eli sotkee ym. kun sillä tuntuu olevan sellanen kuva että isin kanssa saa tehdä mitä haluaa! Vaan minun kodissa ei kyllä saa!!! ..."
Kuulostaa tutulta. Minun miesystäväni lapsi onnistui sotkemaan nojatuolin suklaalla. Siitä lähtien otin ohjat käsiini omassa kodissani. Koska isä ei ymmärrä/huomaa ohjata/komentaa/kieltää lastaan, minä teen sen silloin kun ollaan minun kodissani vaikka muuten en voisi olla vähempää kiinnostunut lapsenkasvatuksesta enkä puutu siihen missään muualla.
Olen ottanut ensinnäkin tiukan linjan siinä, että meillä syödään vain ja ainoastaan ruokapöydässä. Minkäänsortin keksiä ei yksinertaisesti syödä missään muualla. Ja syönnin jälkeen pidän huolen, että lapsi käy pesemässä kätensä. Vaadin myös, että pöydässä käyttäydytään asiallisesti ja ihan hyvin lapsi näyttää oppivan ja tottelevan, kun hänelle vain sanoo.
Lapsi myös kantaa kaikkea tavaraa (siis minun kotini tavaraa) ympäriinsä ja jättää siihen. En anna tehdä sitä enää. Yksinkertaisesti kiellän ottamasta tavaroita. Olen hankkinut hänelle joitain leluja ja on tiettyjä muita juttuja, joiden kanssa hän saa leikkiä. Se pitää riittää. Kämppää en anna panna kaaokseen.
Lapsi tottelee ihan hyvin ja ilmeisen mielellään oppii uusia asioita. Edistystä on tapahtunut myös lapsen isän otteissa. Hänkin sentään jo jonkin verran älyää kieltää ja myötäilee aina minun "käskyjäni". Ja jos näin ei olisi, he eivät olisi tervetulleita kotiini.
Sinulle Tintti sanoisin, että älä tee sitä virhettä, että miehen mieliksi annat lapsen huseerata kodissasi miten huvittaa (niin kuin itse melkeinpä tein lapsen ensimmäisellä vierailulla ). Tee kotisi säännöt selviksi ja vaadi niiden noudattamista johdonmukaisesti.
Jos noin yleensäottaen et siedä sitä ipanaa tai lapsia yleensä, lopeta koko suhde äläkä sekaannu enää lapsellisiin miehiin.
Luin vasta muutamia vastauksia, joita olet saanut. Ihmettelen, kuinka moni alkaa heti puhua kuin olisit ehdottomasti aloittamassa uusperhe-elämän. Minä kyllä käsitin, että vasta seurustelet miehen kanssa eikä mistään yhteiselämästä ole kyse.
Sellaiseen ei muuten kannata sitten sortuakaan pelkkien tunteiden viemänä. Jos et pidä tästä lapsesta tai lapsista yleensä, ei ole mitään järkeä mennä miehen kanssa saman katon alle asumaan.
Toinen asia, mikä minua ihmetytti saamissasi vastauksissa on se, kuinka sinun oletettiin ryhtyvän heti HOITAMAAN lasta! Ovatko asenteet edelleen tällaiset, että naisen pitää aina heittäytyä hoivaajaksi vaikka ventovieraallekin ipanalle? Lapsellahan on isä, jolla on vastuu lapsen hoidosta ja tekemisistä.
Tulin sitten lukeneeksi loputkin saamasi kommentit ja huomasin, että olet jo tehnyt sen virheen, mistä varoitin - mennyt saman katon alle.
Eipä sitten muuta kuin tee säännöt selviksi ja koeta pärjätä.
mielipiteistä ja kommeneteista. Aion todellakin pitää tietyt säännöt kodissani, aivan niin kuin sinäkin Alma.