Parisuhteessa elävät ovat lottovoittajia

No kuule riippuu ihan parisuhteesta. Niitäkin on niin moneen lähtöön. Monissa parisuhteissa riidellään, ryypätään, käytetään väkivaltaa ja käydään vieraissa. Eli eivät todellakaan ole mitään lottovoittoja. Moni huonossa parisuhteessa elävä kadehtii sinkkujen vapautta, mutta heillä ei ole voimia ja rohkeutta irrottautua huonosta suhteestaan, vaikka se tuottaa heille enemmän surua kuin iloa.

Naisia ja muuta joutavaa kyllä löytää helposti, mutta oikeita ystäviä ei.


Joten tungeppa lottovoitto ajatelmasi perseeseen.

Riippuu täysin suhteesta minkälaisessa elää. Itsellä erään naisne kanssa ainaista tappelua mutta silti tein liikaa hänen vuokseen ja eteensä. Tajusin,että tosiystävät ovat kalliimpia, naisia löytää aina.

Minä olen ollut sinkkuna enemmän kuin tuon 5 vuotta ja voin sanoa että on hyvä mieli kun ei tarvi kuunnella ketään siitä mihin olet nyt ja nyt menossa. Ts. On vastuussa vain itsestään. Huonoja puolia kun miettii niin onhan se raskasta tehdä joka ainoa asia yksin, mutta siihenkin tottuu.

Olen eri mieltä. Esim. nyt voin lojua sohvalla, juoda kuusi tuntia sitten keittämäni kahvin jämiä ja syödä jääkaapista jotain vanhaa punajuurijuttua. Ja potea tuota nivusvaivaa ja syödä siihen Panacodeja ja olla vähän väsynyt ja vittuuntunut sen takia.

Jos mulla olisi avopuoliso, pitäisi piristyä. Tai ainakin olla vähemmän erakkomainen. Mutta kun mua oikeasti vituttaa kun jalka ei oikein kunnolla käänny mihinkään suuntaan, nivustaivetta särkee enkä tiedä miten kauan tätä kestää. Olisi ollut kiva käydä vaikka lenkillä aamulla mutta ei...

Sitä en tiedä että miten hoidan tämän illan treffit. Musta ei ole paljon iloa kenellekään, mutta ei mun tee mieli niitä peruakaan.

ollut kahdessa huonossa parisuhteessa ja nyt viiden vuoden sinkkuuden jälkeen en vaihda vapauttani ja itsemäärämisoikeuttani minkäänlaiseen suhteeseen.

itse en ainakaan tiedä yhtään onnellista parisuhdetyyppiä. jokaisella on jotain ihme uikutusta aina, oli mies tai nainen.

mitään hyvää sinkkuudessa, jos on tylsämielinen. Toisaalta eipä ole mitään iloa tylsämielisestä ihmisestä parisuhdekumppaninakaan.

Varmaan viihtyisin sinkkuna paremmin jos se olisi oma valinta. Tosin en varmaan edes osaisi elää parisuhteessa. Kaukosuhde voisi toimiakin, jossa näkisi joitain kertoja vuodessa ja muuten pitäisi yhteyttä netin välityksellä.

Naisen saaminen on vain hetken kestävä huuma. Sama homma kuin mikä tahansa saavutus elämässä.

Yhtä 3kk:n suhdetta lukuunottamatta itse olen aina elänyt yksin. Eikä toivoa tulevaisuudesta ole.
Mä vielä uskossa oleva mies. Naiset ei paljon kiinnostu. Mutta elämä jatkuu. Pakko jaksaa..kait se näin yksinkin menee. Viikonloput ja kesät ottavat tosi koville yksinäisyydessa, mutta pakko mikä pakko kun ei ole kiinnostusta yhden illan juttuihin enkä baareissa käy. Kestetään! Jos aletaan laskemaan 16-vuotiaasta, niin olen elänyt yksin kohta 18 vuotta. 29-vuotiaana oli tämä yksi 3kk:n suhde. Ei mitään muuta. Tässä iässä (33v) naiset katsoo kieroon ja olen outo heille. Siispä yksinäisyys jatkuu ellei ihmettä tapahdu. Uskon toki ihmeisiin, mutta omalle kohdalle ei ole osunut.
Olen ajatellut, että se että minä löytäisin vaimon on verrattavissa kuolleista nousemiseen. Niin suuri ihme se olisi. Herran haltuun!

Samanlaisia mietteitä täällä.. :( Pian 20-vuotias nainen,enkä koskaan ole seurustellut. Muutamasta miehestä olen tykännyt ja olisin ollut valmis suhteeseen,mutta miehet ovat joka kerta lempanneet. Hirveän vahva tunne myös siitä,että en koskaan hyvää miestä löydäkään,mutta ainahan voi adoptoida jos lapsen joskus haluaa. Tuntuu,että onnelliset sattumat ja molemminpuoliset ihastumiset sattuvat aina muiden kohdalle,minulle ei kohtalo ole sellaista tarkoittanut.

Ottaisin mieluummin parisuhteen kuin lottovoiton. Vielä ei ole kumpikaan osunut kohdalle, mutta lottovoitto tuntuu kyllä helpommin saavutettavalta.

Mitä tarkalleen ottaen siinä parisuhteessa kaipaat? Omia mielikuviasi siitä, mitä se muka olisi.

Neljäs sinkkuvuosi alkanut enkä todellakaan kaipaa tästä pois. Saan tehdä mitä haluan

Sinkkuus on suorastaan kamalaa. Vaikka on paljon ystäviä ja muita läheisiä niin siitä huolimatta on aina sellainen tunne että on yksin. Varsinkin iltaisin kun haluaisi vain olla toisen sylissä.

Itse olen ollut sinkku ja pitkässä suhteessa. Suhde vaikka olikin pitkä niin ihan älyttömän onnellinen se ei ollut. Kun nyt ajattelee sinkkuutta niin en todellakaan ole luotu olemaan yksin. Mutta olen sitten vaikka mielummin yksin kuin suhteessa mikä ei ole hyvä. Ystävien löytäminen siis todellisten ystävien on ihan yhtä vaikeaa kuin oikean rakkaudenkin. Ei sillä ole merkitystä oletko ruma tai kaunis. Hyvä vai paska. Sosiaalinen vai epäsosiaalinen. Olet kuitenkin ihan samassa veneessä kaikkien kanssa. No jos olet sosiaalinen saat kyllä luotua helposti ihmissuhteita mutta se ei takaa mitään pysyvää tai todellista. Oikeastaan mikään ei takaa yhtään mitään.
Ainoastaan itse voi vaikuttaa siihen. Pitää ajatella jotain hyvää omasta elämästä ja mitä enemmän näkee hyvää niin sitä paremmin itsellä menee.
Se hyvä täytyy löytyä, koska muuten ei jaksa elää. Mutta sitä ei kannata etsiä muualta kuin ympäriltäsi koska muuten et koskaan pääse perille.

Eli pitää nähdä ne asiat hyvinä mitkä sinulla on nyt.
Voi tehdä suunnitelmia tulevan varalle mutta niitä ei pidä odottaa tapahtuvaksi jotta voisi elää.. Muutenhan elää aina tulevassa eikä koskaan nyhyhetkessä.
Toiveet on tärkeitä, ihminen voi unelmoida asioista, olemalla silti jo onnellinen.
Unelmat saattaa joskus tapahtua ja ne tapahtuukin jos niihin uskoo ja haluaa niiden tapahtuvan.
Mutta käskemällä ei tule koskaan mitään hyvää, ainoastaan vain elämällä vaikka se saattaakin olla aika vaikeaa joskus.

Niissä lyhyissä parisuhteissa joissa olen ollut niin ne eivät ole olleet mitään lottovoittoja.
Todennäköisemmin noissa parisuhteissa olo on tehnyt minusta vain kyynisemmän sekä mahdollisti vaikeuttanut sen oikean parisuhteen löytymistä.

Aloituksen voisi korjata "onnellisessa parisuhteessa elävät ovat lottovoittajia".

Pahinta ainakin itsessäni on se että sinkkuutta kun on kestänyt niin tähän tottuu eikä jaksa etsiä toista osapuolta eikä esimerkiksi naisia alkaa miellyttämään tietyillä tavoilla joita he odottavat suhteen alussa jotta päästävät miehen suhteeseen.

Toisaalta olisi kiva käydä treffeillä ihan noin muuten, mutta sitten taas se on turhaa koska tahtoisin jotain pysyvämpää etsiä sekä se ahdistaa että siellä on aina kova suoritusmentaliteetti päällä.
Naiset odottavat että mies tekee häneen vaikutusta samalla kun heistä itsestään ei saa edes usein kovinkaan hyvää seuraa edes.


"Ei sillä ole merkitystä oletko ruma tai kaunis. Hyvä vai paska. Sosiaalinen vai epäsosiaalinen. Olet kuitenkin ihan samassa veneessä kaikkien kanssa. "

Tämä ei pidä paikkaansa.
Jos olet kaunis tai komea sekä sosiaalinen niin löydät paljon helpommin halukkaita. Mahdollisuudet lottovoittoon paranevat huomattavasti.

En ole komea mies enkä mahdottoman sosiaalinen niin sitä vaikeammaksi sen kumppanin löytäminen tulee.

Ei teidän naista kaipaavien muuta tartte, kuin hommata muutamat pakit niin että masennutte itsetuhoisesti, joka samalla muodostaa naisia ja parisuhdetta kammoksuvan psyykkisen ongelman jonka takia elätte tyytyväisenä yksin loppuelämänne. Ja jos alkaakin vaivaamaan, niin ei tarvi kun vierailla sillä ainoalla parisuhteessa olevalla kaverilla katsomassa ainaista riitelemistä - johan helpottaa ja sinkkuus kelpaa.