Sain tänään tietää isäni kaverilta joka vahingossa päissään möläytti että isäni tämä pettää äitiäni. Olen ainut isän kaverin lisäksi joka tietää. En pysty katsomaan isää silmiin ja kun puhun äidille tekisi mieli vain huutaa mikä kusipää hänen miehensä on. Olen 15v ja minun lisäkseni meitä lapsia on 4v ja kaksi jo täysi-ikäistä. Sain isän noin vuosi sitten kiinni nettideittailusta jossa hän ilmoitti olevansa eronnut, näin ei kuitenkaan ole. Äiti antoi anteeksi ja sanoi minulle että ei tietäisi mitä tehdä jos he eroisivat, että hänen maailmansa romahtaisi ja että kaikkihan me olemme vain ihmisiä. Välit isäni kanssa on ollut jo monta vuotta huonot mutta kun sisarukseni ovat muuttaneet pois kotoa ovat välit parantuneet. Arvostukseni sitä ihmistä kohtaan katosi kuin tuhka tuuleen. Olin shokissa kuulemani jälkeen. Tärisin,itkin ja olo oli toivoton. En tiedä mitä tehdä. En halua äidilleni sitä tuskaa mitä kertomisesta seuraisi, mutta toisaalta olisi oikein jos kertoisin. Jos itse olisin äitini tilalla tottakai haluaisin tietää. Viime päivinä olen useina jatellut kuinka onnellisilta he näyttävät yhdessä ja olen ollut todella iloinen että kaikki ongelmat ovat takana päin. Ei todellakaan ole. Mitä teen?
Isä pettää äitiäni.
hukasssa
331118
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Jätä asia aikuisten kesken hoidettavaksi. Äitisi saattaa jotietää, hae itsellesi ulkopuolista aikuista keskustelutukea vaikka seurakunnan nuoriso- tai terapiahenkilöiltä. Aikuiset kestävät yllättävän paljon ja saattaa olla , ettei kerta ole edes ensimmäinen.Älä ota ratkaisijan ja vastuunkantajan roolia , olet liian nuori.
Samaa mieltä sikäli, että ei sinun kannata sekaantua asiaan ja kertoa äidillesi. On isäsi tehtävä ja vastuu kertoa. Olet ikävässä välikädessä ja ymmärrän, että sinusta tuntuu pahalta. Kertomukseksi osoittaa ikävällä tavalla, ettei uskottomuus kosketa vain vanhempia, vaan viime kädessä myös lapsia. Mutta jos sinusta tuntuu pahalta vaieta, niin voithan kertoa isällesi, mitä tiedät hänen puuhistaan ja miltä se sinusta lapsena tuntuu.
Ala kiristämään sitä paskaa faijaasi. Sano sille että tiedät kaiken ja jos se ei osta sulle kaikenlaista ja heitä rahaa silloin kun haluat, niin kerrot mutsillesi. Olisi oikein sille kusipäälle.
Miten voin olla kertomatta! Se on niin väärin äitiäni kohtaan enkä usko että hän tietää..isäni on viikot töissä toisella paikkakunnalla. En tarvitse apua. Pärjäisin hyvin vaikka he eroaisivat. Olo on vain kamala koska äiti ei ansaitse sitä.
Tietysti isäsi tekee väärin äitiäsi kohtaan ja on ihan ymmärrettävää, että myötätuntosi on äitisi puolella. Mutta joka tapauksessa sinun ei tule äidillesi kertoa, vaan se on isäsi tehtävä ja velvollisuus. Se ei ole millään lailla sinun tehtäväsi. Voithan kertoa isällesi suoraan, että tiedät ja että sinun mielestäsi hän tekee vääryyttä äidillesi ja hänen pitäisi kertoa hänelle uskottomuudestaan. Sen voit aina tehdä.
Kaiken kaikkiaan tässä on kyse moraalista ja sen puutteesta. Tunnen taksinkuljettaja yksinhuoltaja äidin jolla lapset 12 v ja 15 v ja niin vaan työpaikallaan yrittää iskeä onnellisesti naimisissa olevia työkavereitaan. Ei lapset voi olla tätäkään tietämättä, äidit on välillä tosi pahoja. Eniten kärsii ne viattomat perheet joilta nainen yrittää isän viedä.
Olen samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja. Itse olen jo aikuinen, naimisissa oleva ihminen ja sain tietää vasta isäni kuoltua, että hänellä oli ollut pitkäaikainen suhde toiseen naiseen siitä asti kun olin ollut vasta pikkulapsi. Kärsittyäni monenlaisia henkisiä tuskia olen tullut siihen tulokseen, että minun tehtäväni lapsena ei ole mennä tästä asiasta avautumaan äidilleni. Vanhempien suhde on vanhempien välinen asia. Mutta jos olisin kuullut tästä isäni elinaikana olisin toki sanonut isälleni pari valittua sanaa.
Toivotan sinulle voimia! Pääasia on että ymmärrät, ettei kyse ole millään tavalla sinun vastuullesi kuuluvasta asiasta eikä se mitä on tapahtunut liity sinuun.
ei kyllä ole 15-vuotiaan pojan kirjoittamaa tekstiä, taasko joku petetyksi vaimo on laatinut kirjoituksen lapsen "nimissä"
Ei olekkaan 15v pojan kirjoittamaa tekstiä vaan 15v tytön kirjoittamaa tekstiä :)
Just joo... Itse olin lapsena kirjoittajan kanssa samassa tilanteessa ja tuntemukset olivat samanlaiset. Miksi joidenkin on niin vaikea ymmärtää, että vanhemman pettäminen ja valehtelu loukkaa myös lasta?
Varmasti loukkaa, muttei kuitenkaan lapsen kuulu kantaa vastuuta vanhempien teoista. Eikä kertomalla asiasta ehkä hetkeksi yrrittää pelastaa vanhempien liittoa, tietäähän hän jo ettei äiti ole vielä vcalmis luopumaan isästä tahi tekemään lopullista ratkaisua asiassa, koska pelkää yksin jäämistä. Todennäköisesti isä on tapapettäjä ja äiti sulkenut silmänsä asialta ja jatkanut elämää yksin jäämisen pelossa.Se ei todellakaan ole lapse päänvaiva se, jos äiti hyväksyy isän pettämisen eikä tee ratkaisua asiassa,sekään ei ole meilestäni lapselle paras malli parisuhteen asioiden käsittelystä lapselle.
siinä, kun selitellään asiaa itselle parhain päin. Käytännössä loukkaaminen on totisinta totta. Ehkäpä sitä myös vähätellään. Itse inhoan tyyppejä, jotka jauhavat paskaa, että hoidetaan asiat aikuismaisesti, niin lapset eivät kärsi. Se on läsnä kaikessa, eikä vanhemmat edes osaa kuvitella, miten paljon lapset ovat asioista perillä. Lapsilla on erittäin tarkka havainnointikyky, jota ei ole syytä vähätellä. Uskallan väittää, että monikaan aikuinen ei todellisuudessa edes ymmärrä, mitä vaikutuksia näillä asioilla on lapsiin.
Jaa-a. Olin 6v ja minulla oli samanikäinen ystävä. Käydessäni tapaamassa ystävääni heidän kodissaan oli aina ikävä tunnelma, kukaan ei puhunut mitään. Mietin mistä se johtui. Sitten kerran ystäväni toinen ystävä (6v hänkin) sanoi, että ystävämme isän vehtaavan kaikkien maailman naisten kanssa ja siitä seuraa kaikenlaista hankaluutta. Ystävän isä oli yrittänyt moneen kertaan iskeä myös yhteisen ystävämme äitiä useasti! Olin kerran todistamassa sitä itsekin kotikadullamme kävellessämme. Ihmettelin kuinka kukaan jaksaa ja viitsii käyttäytyä sillä tavalla. Siitä huolimatta ystäväni iskijäisä oli ihan mukava mies, etenkin silloin, kun ystäväni äiti oli töissä ja vain isä yksin kotosalla. Tilanne kehittyi ja myöhemmin ystäväni äidin saapuessa töistä kotiin alkoi aina kamala riitely.
Aikuisten pitäisi oppia lasten havainnointikyvystä. Etenkin aivan pienten lasten. He ovat vielä vapaita yleisistä aikuisten jäykistä asenteista. Lapset näkevät vanhempiensa takana myös ihmisen, miehen ja naisen, jos heillä on siihen tilaisuus. Lapsille vanhemman sivusuhde ei merkitse läheskään yhtäpaljon kuin se ilmapiiri, jossa kotona eletään. Sitä pystyy vain vanhemmat vaalimaan ja kehittämään. Tuossa kertomassani tapauksessa ystäväni mummo oli erittäin uskonnollinen eikä hyväksynyt millään aikuisen tyttärensä päätöstä lopultakin erota. Tytär, ystäväni äiti olisi tehnyt viisaasti, jos olisi vain eronnut. Hän ei kertakaikkiaan voinut sietää uskotonta miestään. Hän oli aina pahalla tuulella, myös silloin kun mies ei ollut paikalla.
Tiesin myös joidenkin tuttujen liiton ulkopuolisista romansseista lapsena. Ei niitä noteerattu mitenkään, jos vanhemmat pystyivät käyttäytymään kotona normaalisti.
Nykyisin on se hankaluus, ettei lapset vieraile edes ystävillään läheskään yhtä paljon kuin ennenvanhaan 1970-luvulla. Jo ennen kouluikää tunsin kotikorttelimme jokaisen tontin ja jokaisen talon asukkaat, asui siellä lapsia tai ei. Muistan vieläkin lähestymistaktiikan "kuka sä oot ?" kysyimme ystävänäni kanssa nähdessämme jonkun pihalla, kun kiersimme portilta toiselle. Kouluiässä tiesi jo monen korttelin asukkaat. Joillain oli mielenterveysongelmia, alkoholiongelmia, köyhyysongelmia ym. Nämä varhaiset tuttavuudet ja tietoisuus ihmisten ongelmista oli minulle lahja elämää varten.
Minä olen eri mieltä kuin edelliset kirjoittajat ja suosittelen kertomaan äidillesi. Minusta äidilläsi on oikeus tietää isäsi uskottomuudesta. Jos et kerro, tämä asia nakertaa sinua koko ajan ja paha olosi ei lopu. Minun 9-vuotias poikani oli nähnyt isänsä tietokoneella treffipalstalla ja kertoi asiasta minulle. Olen siitä kiitollinen, sillä siitä lähti purkautumaan melkoinen vyyhti. Minusta tämän vyyhdin purkautuminen on ollut meidän kaikkien etu ja nyt mieheni kanssa teemme töitä avioliittomme pelastamiseksi. Ilman tätä tietoa tilanne olisi voinut jatkua ja mennä niin pitkälle, että kummallakaan ei olisi enää ollut halua lähteä terapiaan ja pelastamaan parisuhdetta.
Lapsen asema on vaikea, koska jos on kertomatta, kokee syyllisyyttä ja jos kertoo, kokee syyllisyyttä. Minusta isäsi kuitenkin kohtelee äitiäsi väärin ja julmasti. Luulenpa, että äitisi jo aavistaa asian, mutta odottaa jostain todisteita. Ennemmin tai myöhemmin asia tulee ilmi ja mitä kauemmin pettäminen jatkuu ja mitä myöhemmin asia tulee ilmi, sitä enemmän se äitiäsi satuttaa.
Vainajan uskottomuudesta ei tietenkään koskaan kannata kertoa, koska parisuhteen asiat eivät enää ole puhuttavissa ja selvitettävissä. Antaa omaisen pitää omat muistonsa ja kuvansa vainajasta sellaisena kuin se hänelle kuolinhetkellä jäi.
Olet itse vielä lapsia ja varsin herkässä iässä. Kerro asia äidillesi, sillä yhdessä voitte asiaa käsitellä. Asia on tietenkin vaikea, mutta äitinä kyllä ymmärrän tuskasi, joka pitää saada käsiteltyä.
Uskon sinulla olevan kunnollisen äidin. Hakekaa yhdessa apua terapiasta, ei ole ollenkaan häpeä mennä sinne käsittelemään asiaa, sillä itse ei todellakaan osaa asioita oikein ajatella, kun on kova kriisi päällä.
Äitisi kanssa yhdessä selviätte eteenpäin ihan varmasti.
Sinä et ole syyllinen mihinkään.
"paljastukset" saavat vain puolustuksen ja salauksen toimimaan paremmin. Onhan siinä pakko tietysti rinnalla käydä terapiassa ja vakuutella "toimivansa suhteen pelastamiseksi".
Puolisolle pitäisi olla edes jonkinlainen vapaus toimia ns. selän takansa ja salaa. Koska hänellä on kuitenkin salaisuutensa, vaikka mitä muuta kumppani laittaisi hänet vannomaan. Ketään ei voi omistaa. Jos lähdetään kontrolloimaan toista, tekee vain omastakin elämästä inhottavaa. Elä ja anna puolisosi elää.
perustuu rehellisyydelle. Jos haluat vapauden toimia salaa, miksi edes yrittää solmia parisuhdetta? Voithan pelailla pikku pelejäsi niin, ettet loukkaa ja haavoita muita ihmisiä, esimerkiksi juuri lapsia.
paljastukset on vaan tehtävä,taidat olla niitä jotka just tekee noita petoksia toisia kohtaan,ja et vastaa tekemisistäsi onneton raukka olet!
Totuus on totuus!!
Olen aivan samaa mieltä, äidillesi pitäisi kertoa. Syyllinen ja ahdistunut olo sinulla on joka tapauksessa. Mutta se, miten asian hoidat, kysytkö ensin isältäsi asiasta vai kerrotko suoraan äidillesi, siihen en osaa kohdallasi ottaa kantaa. Mutta totuus on totuus. Sinulla on tietysti pelko, meneekö sinulla välit isääsi, jos kerrot. Mutta äitisikin voi loukkaantua, jos et kerro ja asia myöhemmin selviää. Mutta: sinä et ole syyllinen mihinkään. Isäsi pettää ja jos se on totuus, isäsi ei voi syyttää sinua, vaan on itse syyllinen aiheuttamaansa mielipahaan. Sen voit isällesikin sanoa, jos alkaa sinua syyttää. Ja ammattiapua on varmasti sullakin saatavana. Käy siellä juttelemassa.
Itse olen todella kiitollinen tyttärelleni, joka kertoi minulle. Onhan se kurjaa, kun kaikki muut tietävät, mutta petetty ei. Itse päädyin vuosien kuluttua eroon, koska muutenkaan ei mennyt hyvin. Lapsillani on meidän tapauksessa ihan hyvät välit molempiin vanhempiinsa.
Tsemppiä sulle! Kyllä asiat selviävät. Ennemmin tai myöhemmin.
Taas olisi parempi, jos yksi känniläinen ei olisi möläyttänyt. Tosi kiva kaveri isälläsi. Eikö ollut saanut isältäsi vippiä tai jotain - ja kostaa sitten hänelle kertomalla jotain potaskaa sinulle. En välttämättä luottaisi tällaiseen. Täydellinen kuspää tämä kaveri.
Vaikka juttu olisi tottakin, niin entä sitten? Mitä se sinulle kuuluu? Vanhempiesi suhde on sellainen kuin se on, et voi sitä ainakaan paremmaksi saada kertomalla. Et voi myöskään tietää, vaikka äitisikin olisi pettänyt. Sitä ei ehkä tiedä kukaan muu kuin äitisi, eikä hän tunnustaisi pettämistään ilman vahvaa näyttöä.
Jos sinun pakko avautua asiasta jollekin, niin puhu vaikka koulukuraattorin kanssa. Tai viimehädässä isän kanssa. Kertomalla äidillesi, saat aikaan paljon lisää paskaa.
PS. äitisi pitäisi tietää - aikuisena ihmisenä - miten selvitä erosta, jos sellainen eteen tulisi. Isäsi ei saisi olla äitisi "koko maailma".
Rosa*, vanhapiika, jolla ei koskaan ole ollut vakavaa suhdetta kehenkään..
Alkuperäistä kehottaisin olemaan takertumatta hänen kirjoituksiinsa.
mitä jos kertoisit isällesi, että tiedät. ja että haluaako isäsi että kerrot äidillesi vain onko isällä jotain muuta keinoa tarjolla, jotta saadaan asia pois päiväjärjestyksestä, mahdollisimman pienillä vaurioilla.
Ei Sinun tarvitse kertoa "huhuja isäsästäsi".
Äitisi arvostaa rakkauttasi varmasti enemmän kuin todennäköisesti jo tietämänsä isääsi koskien. Elämä kantaa, rakkauden avulla; äitisi ja Sinun rakkauden väliin ei edes isäsi pääse. Se säilyy
Onko sinulla tunne, että elät itsekin valheessa etkä voi kohdata äitiäsi täysin vapaasti, kun kannat tietoa mukanasi? Moni aikuinen on samassa tilanteessa eikä tahdo loukata esim. ystäväänsä, jonka puolison petollisuudesta tietää. Mutta mielestäni tässä on juuri se olennainen ero, että aikuisen voi odottaa kykenevän kantamaan tällaista ristiriitaa sisimmässään, mutta nuoren ihmisen sitä ei voi odottaa tekevän, varsinkin kun kyseessä ovat niin tärkeät ihmiset kuin omat vanhemmat. Ristiriita kalvaa suhdetta sekä isään että äitiin. Toisaalta pelottaa, että jos paljastaa tilanteen, on syypää siihen, mitä siitä seuraa. Tästä pelosta sanoisin, että isäsi on se, joka on ottanut riskin ja hänen on kannettava siitä vastuunsa.
Minä kertoisin. Oma äitini sai tietää isän toisesta naisesta itse, mutta jos tieto olisi kantautunut minun korviini ennen äitiä, olisin varnasti kertonut. Kertomatta jättäminen olisi jäänyt nakertamaan loppuiäkseni. Vaikka monet täällä sanovat, ettei vanhempien asiat kuulu lapsille niin kyllä ne kuitenkin vaikuttavat kaikkeen ja ajan mittaan tilanne käy todennäköisesti hyvin ahdistavaksi. Omat vanhemani tekivät eroa pitkään ja isä lupasi monta kertaa jättää toisen naisen, mitä ei kuitenkaan tapahtunut, ja kuinkas ollakaan, huomasin tarkkailevani itsekin isän sanomisia, eleitä, pukeutumista jne. Eikä merkkejä ollut lopulta vaikea huomata. Olen vieläkin vihainen isälle siitä miten hän nöyryytti äitiä pettämällä, ja miten hänen toimintansa vaikutti minuun. Ei ole ihan helppoa luottaa toisiin ihmisiin, etenkään miehin. Kertakaikkiaan oksettavaa edes ajatella koko asiaa.
Voimia aloitajalle!
Suomi24 ei ole alkuunkaan oikea palsta hakea apua yhtään mihinkään ongelmaan. Täältä saat taatusti niin laidasta laitaan "neuvoja", että kohta olet päästäsi täysin sekaisin. Tämä on valitettavasti kaikenmaailman hörhöjen temmellyskenttä, joten älä nyt vaan ota tosissaan kenenkään eipäs-juupas pitää-kertoa neuvoja, vaan hakeudu ulkopuolisen ammattiauttajan luokse.Taatusti kunnastasi löytyy joku auttava puh.numero, josta ohjataan eteenpäin.
Keskustele isäsi kanssa asiasta. Sano että asia vaivaa sinua ja pelkäät asian vaikuttavan jatkossa perhe elämäänne. Sano kuinka pettynyt olet häneen ja hänen vastuullisuuteensa perheen isänä. Keskustelun tarkoitus ei ole että sinä selvittäisit asian ongelman vaan tarkoitus on että hän tajuaa tekosensa vaikutukset perheessä ja korjaa itse tilanteen parhaaksi katsomallaan tavalla. Itse et voi positiivisella tavalla enempää vanhempiesi väleihin vaikuttaa, varsinkaan kertomalla äidillesi. Pettäminen on heidän itsensä selvitettävä ja heidän on myös yhdessä päätettävä tulevaisuudesta vaikka se koskee myöskin teitä lapsia. Ikävä kyllä teillä ei ole heidän parisuhteeseensa mitään sanomista.
Äiti pettää isää.
Tätä on jatkunut koko heidän avioliiton ajan eli n. 30 vuotta. Vasta 18-vuotiaana ekojen seurustelusuhteiden aikaan tajusin mitä hän tekee ja se loukkasi minua. Ennen sitä asia oli etäistä.
Äiti on sanonut että hän lopulta ottaa eron ja muuttaa tuon toisen miehen kanssa yhteen. Tuolla miehellä on ollut tuona aikana varmaankin 5 avioliittoa. En usko että äiti ottaa isästä eroa koskaan vaikka niin uhkaileekin. Eikä äiti itsekkään uskalla sitoutua tuohon mieheen koska uskoo että heidän juttunsa ei kestäisi. Uskon että tuo toinen mies on vain pakoa arjesta ja ystävä. Äidillä on aika vähän ystäviä.
Omatuntosi tietää mikä on oikein. ainoa oikea teko on kertoa äidillesi. Se varmasti satuttaa, mutta sinä et ole tehnyt yhtään mitään väärää. Isäsi tässä on ollut todella tuhma ja ajattelematon! Sinun pitää olla rehellinen ja kantaa vastuu saamastasi tiedosta.
Joo oli sama juttu tossa vuosi sitten meidän perheessämme.. Kerro rehellisesti äidillesi! Kyllä se mamma kestää. Näin minäkin toimin , he selvittivät asiansa ja isä lopetti pettämisen.
Hei,kerro vaan.Mä käräytin äitini kun oli 11v.Siit tuli avioero..mut mitäs sitten.Huorinhan hän teki avioliiton aikana kun oli toisen miehen kanssa.
Hei.
Minulla oli 2 vuotta sitten sama tilanne. Sain tietää, että isä petti äitiäni työreissuillaan. Tai "työreissuillaan". Katselin sitä touhua lähemmäs puoli vuotta, pahaahan se teki, mutta ajattelin, ettei ole minun asiani puuttua heidän väleihin.
No, lopuksi, kerroin äidille mitä tiedän. Äidin vastaus olikin yllättävä, se oli: "Tiedän, että isäsi pettää minua". Eli heillä oltiin jo käyty asiasta keskusteluja ja heillä oli ollut vaikeaa aikaa jo aika kauan.
Loppujenlopuksi, äitini ja isäni erosi ja isäni alkoi elämään uudestaan nuoruuttaan. Hänellä oli ns. viidenkympin kriisi. Eli uusia naisia vain perätysten koko ajan, minä ja siskoni jäimme tärkeysjärjestyksessä viimeiseksi.
Tällä hetkellä hänellä meneillään joku 200:s nainen, en pidä siitä naisesta yhtään. Ja isääni inhoan tämän kaiken jälkeen, vaikka siitä on jo se pari vuotta. En tiedä voinko ikinä antaa anteeksi.
Äitiäni rakastan enemmän kuin koskaan. Ja onneksi äitini ja isäni erosivat - äiti voi nyt paljon paremmin ja hän on löytänyt todella todella mukavan miehen joka kohtelee häntä kuin kuningatarta, ja jonka minä koen jo paremmaksi isähahmoksi itselleni kuin biologisen isäni koskaan!
Tsemppiä. Sinun tilanteessasi minä kuuntelisin muiden mielipiteitä ja miettisin myös itse - sitten lopuksi tekisin päätöksen, että puhunko äidille ja/tai isälle asiasta. Yleensä se, mikä tuntuu parhaimmalta vaihtoehdolta tällaisessa tilanteessa, on se paras, mitä kannattaa tehdä.
Koska äitisi on sanonut maailmansa romahtavan avioerosta, niin tuskinpa kannattaa hänelle ainakaan puhua isäsi kaverin möläyttämästä tiedosta. Täytyy ottaa sekin huomioon, että kaveri voi puhua p*'aa.
Yleensä puhuminen kannattaa aina, jos edistää sillä jotain asiaa, siitä on iloa yms. Tuosta asiasta puhumisella ei edistä mitään muuta kuin vanhempiesi välien kiristymistä, epäluuloa, epätoivoa, avioeroa. Mitä hyvää saisit kertomisella aikaan?
Jos kerrot jollekin, niin isällesi.