hmm...m olen miettinyt tätä kamalasti et laitanko tätä aloitusta tänne koska ilmeisen moni täällä kamppailee vielä oman lapsuutensa kanssa. Mut niin, jos ajatellaan et joku saa lapsen, mut ei kiinykkään lapseen saati rakastakaan sitä? Et voiko joku lapsellinen kommentoida et tuleeko rakkaus lapseen automaationa vai onko se pitkälti sitä velvollisuutta. Mitä sitten jos ei rakastakaan omaa lastaan?
Kuvitellaan nyt esimerkiksi että minä saisin poikalapsen jonka nimi olis sanotaan nyt toi nimipäiväsankarimme Veikko, ja se lapsi olis jotenki eriytynyt musta ja sellainen epäsosiaalinen, hidas ja omituinen niin mun olis aika vaikea rakastaa sitä, et musta tuntuis että lapsi on vähintään vaihtunut synnytyslaitoksella...;P Kenelle sitten voi soittaa tai mitä sitten?
Kuvitellaan nyt esimerkiksi että minä saisin poikalapsen jonka nimi olis sanotaan nyt toi nimipäiväsankarimme Veikko, ja se lapsi olis jotenki eriytynyt musta ja sellainen epäsosiaalinen, hidas ja omituinen niin mun olis aika vaikea rakastaa sitä, et musta tuntuis että lapsi on vähintään vaihtunut synnytyslaitoksella...;P Kenelle sitten voi soittaa tai mitä sitten?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Isäni kuoli jo varhain, äitini palvoo veljeäni, mutta me emme voi sietä toisiamme. Ei kaikki vanhemmat tykkää automaattisest lapsistaan, mutta pitäisin sitä vikana sydämessä.
Kaikesta kokemastani huolimatta, rakastan puolisoani ja lastani, puolustan heikoimpia, enkä voi käsittää ihmisten lisääntyvää vihaa ja kylmyyttä toisten erilaisuutta kohtaan. Sinun olisi hyvä tuntea edes suojelun halua lastasi kohtaan. Jos kerran teit hänet, sinun tulee auttaa häntä kasvamaan ja hyväksyä hänet sellaisena kun hän on. Hän ei ole sinä. Me kaikki olemme yksilöitä.
Olet itsekin kesken kasvuinen
nyt niin tosissasi käännä tätä muhun (jolla ei muuten ole todellisuudessa edes lapsia) koska haluan vain herättää keskustelua. Get it?
Niin, no mut jos lapsi on yksilö niin eiks se ole vaikeaa se rakastaminen jos lapsi on outo ja kovin erilainen kuin vanhempi? Eiks se ole sit aika luonnollista että ne lapset joihin itse eniten samaistuu, niitä rakastaa eniten koska ne on eniten samanlaisia kuin SÄ? Eiks ole tekopyhää sanoa että kaikkia lapsiaan rakastais samalla tavalla? Tasa-arvoista kohteluahan voi antaa esim. aikuisille lapsille rahallisesti mut siihen kai se jääkin koska eiks sitä mitä ei ymmärrä on vaikea tukea ja ymmärtää? Vanhemmat itsessäänkin on monesti kovin erilaiset ja on aika luonnollista että jotkut lapsista tulevat enemmän äitiinsä joiltain osin ja toiset enemmän äitiinsä...
Jos isä on juntti piereskelijä ja hänen poikalapsensa Matti on samaa maata, se on yleensä ok.
Jos perheellä onkin 2 tytärtä joista toinen on enemmän äitinsä kaltainen/suosikki ja toinen isänsä, se aiheuttaa katkeruutta läpi koko elämän. Pahin skenaario on jos vain toinen saa samaistumiskohteen vanhemmastaan ja toinen jää sitä ilman...??
tullut tähän vastauksia, eipä tullut!
"Jos isä on juntti piereskelijä ja hänen poikalapsensa Matti on samaa maata, se on yleensä ok.
Jos perheellä onkin 2 tytärtä joista toinen on enemmän äitinsä kaltainen/suosikki ja toinen isänsä, se aiheuttaa katkeruutta läpi koko elämän. Pahin skenaario on jos vain toinen saa samaistumiskohteen vanhemmastaan ja toinen jää sitä ilman...??"
Että mitenkäs suu pannaan??Kertokaa mielipiteenne?Luonnollista vai epäluonnollista?
että vanhemman rakkaus lapseen kehittyy luonnostaan sen ihmissuhteen myötä. Tosiasiat kuitenkin näyttävät siltä, että se vanhemman rakkaus lapseensa kuitenkin on usein ehdollista. Paljon on tapauksia joissa lapset hylätään ja harvoin niissä tapauksissa on takana muuta kuin aikuisen itsekkyys jollain tavalla.
Suunnilleen normaalissa tapauksessa kuitenkin vanhempien rakkaus lapseensa on melko pyyteetöntä: lasta rakastetaan juuri itsensä vuoksi kaikkinensa. " Meidän Veikko on vähän hidas... ja omituinen... äidin pikku mussukka!!
Minä olen aina ollut siinä uskossa, että suurin osa vanhemmista rakastaa lastaan melko pyyteettömästi, mutta lapsen rakkaus vanhempiaan kohtaan on paljon ehdollisempaa.
mistä kielivät sitten nousussa olevat huostaanotot? Rakkaus ei taida riittää lasta ymmärtämään ja rakastamaan...
Eräskin isä heitti teini-ikäisen tyttärensä pihalle ja kantoi tavarat hankeen kuten pahaisen huoran.Sellaista Rakkautta on vanhemman rakkaus. Ehdollista se on siinä missä muukin...
Miksi lapsen tulee rakastaa vanhempiaan, ennemminkin kannattaisi totutella asiaan että läheisiä on ympärillä mutta heidän rakkautensa on aina ehdollista etkä tule saamaan hyväksyntää omana itsenäsi!Olet vain sitä mitä odotetaan,mielistelet ja valehtelet niin kaikki on hyvin.
Palatakseni Veikkoon, on tietysti vaikeaa luoda rakkaussuhde toista sukupuolta olevaan lapseen..Veikko, se vaan on niin hemmetin tahmea ja hidas eikä se osaa edes syödä ja kuseekin housuunsa...ressukka joka ei tule pärjäämään elämässä, voiko lapsen työntää takas sinne mistä se on tullutkin vai antaisko adoptioon? (siis mulla ei edelleenkään ole lasta eikä frendilläkään, tää on fiktiota)
"Veikko, se vaan on niin hemmetin tahmea ja hidas eikä se osaa edes syödä ja kuseekin housuunsa...ressukka joka ei tule pärjäämään elämässä"
"epäsosiaalinen, hidas ja omituinen"
Miks sulla on pakkomielle hitauteen, miks kaikkien pitäis olla vikkeliä ja villejä. Miks kaikkien pitäis pärjätä elämässä? Miksi ei voi olla pärjäämättä. Vaikka nuo oli vissiin tarkoitettu yleisiksi esimerkeiks mitä muut muka voisi vihata lapsissaan, niin kyllä mä luen susta että olet sellainen suoritusyhteiskunnan ja vahvempien kannattaja. Kaikki ei vaan viitsi juosta perse pitkällään kuin sinä. Toivottavasti et saa koskaan lapsia.
Tuo vimppa toivotus oli aika paksua.
Kaarne se oli joka ensin toi sen hitauden tähän ketjuun, ei Frost-Free.
Ja kyllä se varmaan on kaikkien vanhempien päämäärä, että saa lapsiaan pärjäämään elämässä. Mua ainakin ahdistaa jos lapsilla menee vituraks joku juttu :)
jos mä sanon että lapsi on liian nopee ja liikkuu valon nopeudella sotkemaan paikkoja niin ooksä sit happy?
Joo toivo vaan rauhassa, mäki täällä toivon vaikka että sun koira jää auton alle eikä se välttämättä toteudu...
rakkauden ehtoja lapsilla on tapana asettaa vanhemmilleen? Onko sulla asiasta käsitys?
äitini on kertonut että hän oli justiinsa kuin Veikkosi.HienoHelma äiti ei kestänyt hidasta lasta.
Toi kysymys on pakko ratkaista ennen lapsiprojektiin ryhtymistä. Lapsia ei pidä hankkia, ellei niitä kykene rakastamaan. Myös lapsilisät pitää lakkauttaa, jotta lapsia ei tehtäisi rahan vuoksi.
lapsilisät vs menot onkin oikea kultakaivos.
dazulla tukinikkejä vai ei?
Voitanko jotain jos vastaan oikein?
..
niin vastaan että mulle ihan sama kuka kirjoittaa mitä. Yritän keskittyä itse aiheeseen enemmän kuin siihen kuka on sen takana.
Lapsi siis on työtä ja projekti (siihen täytyy olla myös rahoitus kuten lapsilisäketjussa heitettiin).
Bravo, olemme löytäneet uuden näkökulman. Vähän ruokaa ja vettä kyllä se siitä..
ja kuten alv-liskot sanoivat, ei lasta pitäisi tehdä (hän ei tekisi) ellei kykene takaamaan lapselleen kalliita harrastuksia. Meneekö tässä nyt paremmat geenit jatkoon?
Ovatko muuten rikkaitten kersat yleensä lahjakkaimpia ?Haha!
kelle voi soittaa :))
Jos et rakastaisi Veikkoa, on joku häiriö jossain, ja kannattaa mennä vaiks perheneuvolaan selvittämään missä mättää. Esim. baby blues ei ole mikään harvinainen ilmiö. Raskauden ja synnytyksen aikana on niin paljon hormooneja liikkeellä, että menee vähemmästäkin sekaisin. Nukkumattomuus siihen päälle. Mutta ei pitäis vissiin mainostaa vanhemmuuden huonoja puolia lapsettomille :))
kummassa se "häiriö" on. On niin helppo diagnosoida joku normaali tila häiriöksi jotta se saadaan johonkin luokiteltua. Päinvastoin, musta vanhemmuuden huonoja puolia pitäis korostaa ja niistä tulis puhua enemmän koska huostaanotot maksavat aika paljon puhumattakaan muista lieveilmiöistä joita huono vanhemmuus aiheuttaa. Eikai vanhemmuus ole enää mikään jokaisen_kansalaisen_perusvelvollisuus? Tänäänkin?
Diagnosi tosin antaa myös mahdollisuuden ymmärtää. Se lapsi joka on elänyt ilman rakkautta tajuaa että vika ei ole hänessä, eikä välttämättä myöskään vanhemmassa. Se on siinä häiriössä. Lakkaa vihaamasta ja antaa itselleen anteeksi. Huom, en sanonut että antaa toiselle anteeksi.
Joka ikisessä asiassa elämässä on huonoja ja hyviä puolia, ja jos korostaa vaan niitä huonoja, jää ne hyvät kokeilematta. Jotka kuitenkin pesee ne huonot 6-0. Onhan ihmisellä huonoja hetkiä elämässä ilman lapsiakin.
Ei se ole mikään perusvelvollisuus hankkia muksuja. Jokainen saa itse vapaasti päättää.
ehkä aivan noin mene:
"Se lapsi joka on elänyt ilman rakkautta tajuaa että vika ei ole hänessä, eikä välttämättä myöskään vanhemmassa. Se on siinä häiriössä. Lakkaa vihaamasta ja antaa itselleen anteeksi. Huom, en sanonut että antaa toiselle anteeksi."
-siinä vaiheessa jossa lapsi ulkoistaa rakkaudettomuuden tunteensa eikä saa muutoinkaan kohdistaa mitään negatiivisia tunteita vanhempaansa (joka kuitenkin tyydyttää perustarpeet), lapsen minuus jää tukahdetuksi...Mä uskoisin näin! Se ulkoistaminen, ts. syyn laittaminen vain jonkun "tunnistamattoman häiriön" syyksi ilman oikeutta kohdistaa koskaan pienintäkään katkeruutta vanhempaansa, vie lasta kauemmas omasta itsestään.
Vanhemmuus on päätös! Olkoon lapsi millainen tahansa niin sen päätöksen kanssa on elettävä!. voit kyllä katkaista aikuiseen lapseesi välit, jos hän ei sinua miellytä. Mutta ajatuksesi, että mihin soittaisi, jotta lapsesta pääsisi eroon on täysin väärä. Mikäli et ole valmis tulemaan sen päätöksen kanssa toimeen niin älä tee lasta. Jos taas sinulla on joi lapsi ei sinun auta muuta kuin kestää totuus olkoon lapsi millainen tahansa.
Minä muuten vihaan abortintekijöitä!
Mutta mitä teet jos et koe rakkautta tai yhteenkuuluvuutta lapseesi? Onko lapsi silloin sinulle joku hyväntekeväisyysprojekti? Ellet vain kykene rakastamaan lasta omana itsenään hänen outoutensa vuoksi vaan tuntuu että lapsi on vähintäänkin planetalta z lähetetty...???
Millainen lapsestasi tulee. Kaikkea ei voi rakastaa.Minkin pystyb ihoamaan ihmisiä jotka ennen olivat läheisiä. Mutta se lapsi on otettava projektina, jos ei sitten siihen pysty kiintymään. Esimerkisi lapsen tappaminen ei tule kyseeseen. Tämähän ei ole kovin ylesitä Suomessa tosin kuin muualla maailmassa tai vaikka mustalasikulttuurissa.
mikä taika tuossa outoudessa myös sulle on? Eikö lapset ole ennemminkin villejä rääkyviä ja huonotapaisia jos äipällä menee hermot niihin? Mun sisko sanoo välillä että se ei voi sietää (välillä) vanhempaa lastansa kun saa raivareita. Oletko tavannut koskaan lasta, vai lukenut niistä vain kirjoista?
outouden vain helppona esimerkkinä mahdollisia negatiivisia piirteitä kartoittaessani.
Eli sun mielestä lapset on aina vain ärsyttäviä. Mä en todellakaan ajattele noin.
Olen mä tavannut pari lasta ihan elävänäkin.
Kyllä mä luottaisin siihen, että ihminen, jolla ei ole suurempia ongelmia elämässään, kykenee rakastamaan lastaan ilman suuria ponnisteluja, ainakin niin kauan kuin riippuvuussuhde on olemassa.
Mutta tämä on vain tällaista lapsettoman arvailua.
eihän vanhempi riipu lapsessaan (ainakaan toivottavasti) vaan lapsi vanhemmassaan.
Kiintymyssuhteet kai kuvaa tätä asiaa. Eräs ystäväni oli luonani kahvilla ja hänen 2 .vuotias poikansa tippui isolta penkiltä ja hampaasta tuli veret ja lapsi itki. Äiti ei tehnyt mitään ja jätti toimimisen mulle!!!?! Eli uskoisin että joillakin kiintymyssuhde/rakkaus lapseen ei ole aivan kohdillaan (etenkään jos lapsi ei ole ollut toivottu asia alunperinkään) ja arki on pelkkää suorittamista mutta jumankauta pitäisi sitä osata edes reagoida jos vauva tippuu tuolilta!!!! :S
kaikki äidit reagoi erin lailla.
minulla on ollut etäisyyttä ensimmäisestä ja koin syylisyyttä koska en heti kokenut tunteita häntä kohtaan voimakkaana.mutta kuitenkin olen kiintynyt lapseen todella ja rakastan sydämmestä.
ihailen vieläkin häntä kun hän nukkuu.. niin viaton ja suloinen..
8D
ne lapset nukkuessa suloisia ja viattomia :D