Onko kenelläkään muulla tunnetta että tarvitsee aikalisän ihmissuhteista?
Jopa sen takia ettei vaan tajua enää suhteita, ehkä toista sukupuolta, ei tiedä oikein mitä etsii tai vaikka tietäisi niin ei usko vain että sellaista voi edes löytää?
Nähtävästi olen huomaamattani polttanut kynttilää kahdesta päästä koska tuli tunne että tarvitsen loman edes ajatuksista parisuhteesta. Ehkä olen vain niin outo. Ehkä minussa on jotain vikaa. Miten tämä kaikki meni näin? Pää on pahasti sekaisin.
Lyhyesti sanottuna, olen helvetin pihalla kaikesta.
Olo on kuin olisi tullut jostain uudesta huvipuiston huvituslaitteesta ulos.
Muiden fiiliksiä?
Jopa sen takia ettei vaan tajua enää suhteita, ehkä toista sukupuolta, ei tiedä oikein mitä etsii tai vaikka tietäisi niin ei usko vain että sellaista voi edes löytää?
Nähtävästi olen huomaamattani polttanut kynttilää kahdesta päästä koska tuli tunne että tarvitsen loman edes ajatuksista parisuhteesta. Ehkä olen vain niin outo. Ehkä minussa on jotain vikaa. Miten tämä kaikki meni näin? Pää on pahasti sekaisin.
Lyhyesti sanottuna, olen helvetin pihalla kaikesta.
Olo on kuin olisi tullut jostain uudesta huvipuiston huvituslaitteesta ulos.
Muiden fiiliksiä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mulla on hyvin samanlainen fiilis. En oikein nukkunut yöllä, kun tuli annettua yhdelle miehelle pakit vähän tökerösti eilen ja sain miehen ilmeisesti tosissaan loukkaantumaan. Olo on todella paska. En hallitse näitä deittailukuvioita. Lyhyen ajan sisällä on ollut liian monta miestä, liian monta treffikutsua ja kankeaa feidaamista, kaiken tämän takana vielä kipeä ero ja hankala hylätyksi tuleminen. Tahtoisin vain jäädä himaan ja unohtaa kaikki ihmissuhdeajatukset; tuntuu, ettei mitään muuta osaa enää edes ajatella, kun koko ajan on päällä jotain juttua vähintään yhden ihmisen kanssa. Lopulta kukaan näistä tyypeistä ei ole silmissäni kovin kiinnostava.
Jos voisi vain käpertyä kotiin ja odotella, että se ihastus tulee vastaan joskus keväämmällä, kun kaikki tuntuu muutenkin helpommalta ja kevyemmältä. Nyt juuri en oikein osaa muuttaa suhtautumistani kevyempään, vaikka ymmärrän, että mun täytyisi olla imarreltu ja onnellinen siitä että vientiä vielä riittää. En vain jaksa!
*"Lopulta kukaan näistä tyypeistä ei ole silmissäni kovin kiinnostava.*
-mulla on just tuo fiilis.
Annoin kanssa pakit yhdelle naiselle, jonka kanssa vain ei sovittu yhteen. Harmitti jotenkin, mutta se oli molempien kannalta hyvä vaihtoehto. Sitten eräs juttu viime vuodelta hankaa kun eräs nainen vaikutti lupaavalta, muttei siitä tullut mitään. Tämä viimeisin juttu taas oli sellainen että eräs puolituttava nainen, joka kiinnosti tuossa vielä jonkun aikaa sitten niin tajusin miten erilaisia me ollaan.
Ehkä sitä joskus ajatteli että sitä vain kohtaa sattumalta jonkun joka kolahtaa heti ja sama tapahtuu toiselle josta kautta sitten rakentuu jotain merkittävämpää siten että on myös yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat.
Nyt tuntuu siltä nämä jutut että vatsassa oikein kiertää ja ei oikein jaksa edes toisen sukupuolen läsnäoloa.
On mietinnän paikka ja ehkä sama sullakin edessä?
Vois tehdä hyvää itsellekin rauhoittua ennekuin pää hajoaa. Aika monimutkaisia ja vaikeita aikuisiällä solmittvat suhteet on. Kun sais vaan rakkaudenjanon käännettyä pois päältä. Helpommin sanottu kuin tehty.
Mua taitaa huolestuttaa että olen menettänyt tuon rakkauden janon tai sitten se on kuin viinaa että väkisin tulee aina krapula jälkikäteen.
Täällä ilmoittautuu nuori nainen, joka on pistänyt nyt toistaiseksi mieskuviot jäihin. Syksy oli vilkasta treffailua, josta tosin sain todeta että eipä se paljoa elämääni sisältöä tuonut. Syksyllä palasin myös eksäni kanssa yhteen hetkeksi, hänen kanssaan koko suhteemme on ollut yhtä soutamista ja huopaamista. Mutta hän on ainoa mies, jota voin koskaan sanoa rakastaneeni. Siksi olenkin nyt aivan totaalisen rikki, kun se taas päättyi hänen aloitteestaan. Tiedän kyllä syyn siihen ja se sattuu, kun en voi hänen oloaan parantaa ja ns."nostaa ylös". Nyt aion vain keskittyä itseeni, töiden hakuun ja pian kaupungin vaihtoon. Ehkä sitten kesällä alan taas katsella miehiä sillä silmällä uudessa kotikaupungissani! ;) Nyt otan aikaa vain itselleni, seurustelukuviot kun aina satuttavat minua....:/
Sulla on sitten kuitenkin joku valonpilkahdus tiedossa ja kuulostaa että sulla vielä on jotain kipinää jäljellä.
Itse en tajua taasen enää oikeastaan mitään mistään. Tuntuisi niin helpolta vain olla tällee sinkku ehkä ikuisesti.
Mulla on kanssa ollut kaikenlaista treffailua ja tutustumista sen verran ettei vain jaksaisi. Toisaalta ei haittaisi jos joku ns. piristäisi päivää, mutta enemmän sillai kaverimielessä.
Nuo soupaamishuotaamisjutut on sellaisia ettei niihin kannata lähteä. Pahinta kuitenkin noiden rinnalla on se että tajuaa ettei jonkun kanssa kuulu yhteen vaikka molemmilla olisi tunteita yms.
On alkanut tulla jotenkin sellainen olo että on sellainen tyyppi jolle ei toista vastakappaletta vain yksinkertaisesti ole joten kaikki suhteet tuntuu hemmetin vaikeilta ja lopputulos jota tavoitellaan ei ole kovin erikoinen sekään.
Jos sulla taas paukkuja riittää niin ota lunkisti ja anna palaa sitten siellä uudessa ympäristössä.
samaa mieltä tuosta soutamisesta ja huopaamisesta. Meillä onkin kyseisen miehen kanssa juurikin niin, että tunteita löytyisi ja halua seurustellakin, mutta se ei nyt hänen tämän hetkisessä elämäntilanteessa ole mahdollista. Se siis, että hän jaksaisi alkaa parisuhteeseen...
Yritän nyt vain päästä tästä ihmisestä yli, koska kavereidenikaan mukaan ei ole mitään järkeä, että alkaisin vuosikausia odottelemaan hänen peräänsä. Täytyy vain koittaa niellä karvas pettymys ja suunnata kohti uusia ihmisiä. Heti kun olo siltä tuntuu, nyt ei riitä voimat yhtään kehenkään uuteen mieheen tutustumiseen.
No nyt ei ole mutta on tuollainen olo ollut monta kertaa. Yleensä jonkun ison ihmissuhdepettymyksen jälkeen tai jos on tullut sekoiltua vähän liian monen naisen kanssa. Aloitan selibaatin joka päättyy siihen että menee kaksi viikkoa ja juoksen kuola valuen melkein minkä tahansa naista etäisesti muistuttavan olennon perässä.