Olen alle 18v nuori mies. Muutan varmasti pois kotoa heti kun voin ja takaisin en tule.
Minulla on 2v nuorempi veli. Hän on ihan hullu.
Hän pissaa ja ulostaa joskus sänkyyni.
Jos unohdan sammuttaa tai lukita koneen, hän lataa sen täyteen pornoa ja viruksia ja sitten kertoo vanhemmille.
Hän piilottaa ja rikkoo tavaroitani.
Joskus hän rikkoo muitakin tavaroita ja syyttää minua.
Sammuttaa kelloni, jotta en heräisi tarpeeksi ajoissa kouluun.
Laittaa lunta kenkiini.
Ilveilee ja pitää ihme mölinää.
Levittää valheita kavereilleen ja vanhemmille minusta.
Jos jätän ruokani/juomani yksin, hän laittaa niihin aina jotain.
Joskus hän syö minulle tarkoitetut jogurtit.
Tuhoaa koulun kotitehtävät.
jne. jne. jne. jne.
En voi edes nukkua rauhassa. Tätä on jatkunut jo todella monta vuotta.
Pahinta on, että vanhempani ovat aina uskoneet häntä eivätkä minua. Siis olen joutunut ongelmiin jo varmaan pari tuhatta kertaa. Aina saan kuulla, että olen tehnyt mukamas sitä ja tätä ja kuinka veli on aina niin hyvä ja kiltti. Jos kerron, että hän tekee jotain niin mukamas valehtelen.
En ole ikinä kurittanut häntä. Olisi ehkä pitänyt.
Haaveilen nykyään usein siitä, että antaisin hänelle selkään ja oikein kunnolla. Joskus kuvittelen myös lyöväni saasta vanhempiani naamaan.
Pelkään, että joskus en kestä enää ja toteutan nuo unelmani. Onko jotain tapaa helpottaa tilannetta tai varmistaa itsehillintä? En tiedä onko tämä valvominen hyväksi, mutta toisaalta tämä on ainoa hetki, jolloin saan olla rauhassa (yöllä).
Minulla on 2v nuorempi veli. Hän on ihan hullu.
Hän pissaa ja ulostaa joskus sänkyyni.
Jos unohdan sammuttaa tai lukita koneen, hän lataa sen täyteen pornoa ja viruksia ja sitten kertoo vanhemmille.
Hän piilottaa ja rikkoo tavaroitani.
Joskus hän rikkoo muitakin tavaroita ja syyttää minua.
Sammuttaa kelloni, jotta en heräisi tarpeeksi ajoissa kouluun.
Laittaa lunta kenkiini.
Ilveilee ja pitää ihme mölinää.
Levittää valheita kavereilleen ja vanhemmille minusta.
Jos jätän ruokani/juomani yksin, hän laittaa niihin aina jotain.
Joskus hän syö minulle tarkoitetut jogurtit.
Tuhoaa koulun kotitehtävät.
jne. jne. jne. jne.
En voi edes nukkua rauhassa. Tätä on jatkunut jo todella monta vuotta.
Pahinta on, että vanhempani ovat aina uskoneet häntä eivätkä minua. Siis olen joutunut ongelmiin jo varmaan pari tuhatta kertaa. Aina saan kuulla, että olen tehnyt mukamas sitä ja tätä ja kuinka veli on aina niin hyvä ja kiltti. Jos kerron, että hän tekee jotain niin mukamas valehtelen.
En ole ikinä kurittanut häntä. Olisi ehkä pitänyt.
Haaveilen nykyään usein siitä, että antaisin hänelle selkään ja oikein kunnolla. Joskus kuvittelen myös lyöväni saasta vanhempiani naamaan.
Pelkään, että joskus en kestä enää ja toteutan nuo unelmani. Onko jotain tapaa helpottaa tilannetta tai varmistaa itsehillintä? En tiedä onko tämä valvominen hyväksi, mutta toisaalta tämä on ainoa hetki, jolloin saan olla rauhassa (yöllä).
Vastaukset 8
Vanhimmat
olipa taas yhden sortin prov.
Turpiin niin oppii tavoille.
No juuri sitä en halunnut tehdä. Lue tuo viimeinen kohta.
Kukaan, kenen järjenjuoksu on oikeilla raiteillaan, ei käyttäydy veljesi tavalla. Hän tarvitsee pikaisesti apua ennenkuin se on liian myohäistä. Kuinkahan sina voisit esittää tuon asian vanhemmillesi että että he todella ymmärtäisivät sen.
Sinä ole jo 18 ja laillisesti voit aivan hyvin hankkia itsellesi oman asunnon ja elannon. Se olisikin hyvä sinun tilanteessa, antaa hengitysrakoa teille kaikille. Lähinnä itsellesi. Sinä järkevänä nuorena miehenä tulet AINA pärjäämään.
Oho, tarkoitin 17v. Siksi kirjoitin "heti kun voin".
Periaatteessa en välitä hänestä ollenkaan, mutta nyt kun tuon kirjoitit niin.... jotain pitäisi tehdä hänen itsensäkin vuoksi. En muista täysin, milloin tämä alkoi, mutta vuosia sitten kuitenkin, ihan pieniä oltiin silloin, tai ainakin hän oli.
Äääh... nyt aloin jotenkin tuntemaan syyllisyttä asiasta, vaikkei asia varmaankaan voi olla minun vikani....
Ota vain asia reilusti esille vanhempiesi kanssa ja aivan suoraan ehdota että vanhempasi eivät antaisi asian lipsua kasistään. Veljesi tarvitsee kipeästi apua. Usein käy myos niin että oma perhe on liian läheinen avuntarvitsijalle. Silloin juuri ammattiauttaja (psygokologi, psykiatri) täysin ulkopuolisena ja koulutettu juuri tämäntyylisiin tapauksiin on se oikea ihminen lähestyä.
veljesi on nuori, hän on taivutettavissa ja hän VOI ymmärtää avun tärkeyden.
Sinä, hang in there! Enää vajaa vuosi ja olet valmis poistumaan. Oletko ajatellut armeijaa? Tai nuorisotyotä ulkomailla?
Kyllä 17-vuotiaskin jo voi hakea opiskelija-asuntoa tai, jos pokka kestää, kertoa kunnan "sossuntädeille" eli lastensuojeluviranomaisille halustasi ja tarpeestasi päästä pois kotoa. Heille voit vaikka ihan kertoa asian juuri kuin se on, saattaisipa pikkuvelikin siinä sivussa saada apua. Veljestäsi saattaa olla kehittymässä narsistisesti persoonallisuushäiriöinen, ja hän on ottanut sinut harjoituskohteekseen. Säälin syvästi hänen tulevaa vaimoaan, alaisiaan jne. jos ei asiaan puututa. Kiusanteko piruilumielessä ja taitava valehtelu jäämättä koskaan kiinni kieroonnuttavat hänen psyykeään entisestään. Hän ehkä myös on jotenkin kateellinen isoveljelle. Mutta älä ihmeessä ota tästä syyllisyyttä itseesi, poistu saman katon alta mitä pikimmin, niin eiköhän totuus ala vanhemmillesikin valjeta piakkoin. Tsemppiä, pidä huoli itsestäsi!
jep, voit jo aivan hyvin muuttaa pois kotoa. itse muutin pois 15 vuotiaana koska en jaksanut "perhettäni", siskoni oli hyvin samanlainen kuin veljesi, joskin lievemmässä muodossa.