Joku kirjoittaa, uusi mies mielessä, seksi puuttuu, mies ei tee mitään, nainen pettää ym., ym. muuta ihan samanlaista suoraniasta hulluutta.
Perhe on perustettu, mutta sitten alkaakin heti kaikki närästää, kuitenkin on hankittu talot, tavarat ja lapset.
Kaiken luullan paranevan sillä, että vaihdetaan lennossa puolisoa. Vaikka elämään on tullut vain se mikä tulee aina eteen eli ihan tavallinen elämä. Sitä ei sitten jaksetakaan vaan aletaan etsimään syitä aina muista.
Tavallisin lääke tähän on ainakin näiden kirjoitusten perusteella ollut eroaminen, uusi mies tai nainen kehiin ja meno päälle, sillä nythän on saatu ilmainen lastenhoito, kun ex hoitaa lapsia puolet ajasta. En oikein jaksa ajatella miten äiti pystyy luopumaan lapsistaan edes tuon vertaa ja menenään kuin teini ilman huolta ja vastuuta lapsistaan ja isätkin samoin. Minne on kadonnut välittäminen ja ennenkaikkea minne on kadonnut moraali ja vastuuntunto. Ette mene keskusteluterapiaan, sillä sieellähän voisi joutua ajattelemaan omaakin tekemistään. Teille ei saa kukaan sanoa mitään, silloin suututaan ja tuhotaan oma elämä kostoksi puolisolle, vanhemmille, mutta kun ne teidän lapset kuitenkin siitä kaikkein eniten kärsivät ja kakkein pitempään.
Minne on kadonneet arvot elämästänne, menetättte kaiken, sillä hyvin monet karttavat tuollaisten tekojen jälkeen seuraanne, seuraanne jäävät vain ne kalkkarokäärmeet, jotka juonivat teiltä koko elämänne pilalle. Harakatkin nauravat langoillaan tyhmyydellenne, ihan tosi.
Elämässä on paljon hyviäkin asioita, kun niitä etsii, vaikka sitä pyllyä nyt joka ilta ei saisisakaan ja puoliso on joskus kireä, kun työpaineet on päällä.
Missä on itsekunnioituksenne.
Perhe on perustettu, mutta sitten alkaakin heti kaikki närästää, kuitenkin on hankittu talot, tavarat ja lapset.
Kaiken luullan paranevan sillä, että vaihdetaan lennossa puolisoa. Vaikka elämään on tullut vain se mikä tulee aina eteen eli ihan tavallinen elämä. Sitä ei sitten jaksetakaan vaan aletaan etsimään syitä aina muista.
Tavallisin lääke tähän on ainakin näiden kirjoitusten perusteella ollut eroaminen, uusi mies tai nainen kehiin ja meno päälle, sillä nythän on saatu ilmainen lastenhoito, kun ex hoitaa lapsia puolet ajasta. En oikein jaksa ajatella miten äiti pystyy luopumaan lapsistaan edes tuon vertaa ja menenään kuin teini ilman huolta ja vastuuta lapsistaan ja isätkin samoin. Minne on kadonnut välittäminen ja ennenkaikkea minne on kadonnut moraali ja vastuuntunto. Ette mene keskusteluterapiaan, sillä sieellähän voisi joutua ajattelemaan omaakin tekemistään. Teille ei saa kukaan sanoa mitään, silloin suututaan ja tuhotaan oma elämä kostoksi puolisolle, vanhemmille, mutta kun ne teidän lapset kuitenkin siitä kaikkein eniten kärsivät ja kakkein pitempään.
Minne on kadonneet arvot elämästänne, menetättte kaiken, sillä hyvin monet karttavat tuollaisten tekojen jälkeen seuraanne, seuraanne jäävät vain ne kalkkarokäärmeet, jotka juonivat teiltä koko elämänne pilalle. Harakatkin nauravat langoillaan tyhmyydellenne, ihan tosi.
Elämässä on paljon hyviäkin asioita, kun niitä etsii, vaikka sitä pyllyä nyt joka ilta ei saisisakaan ja puoliso on joskus kireä, kun työpaineet on päällä.
Missä on itsekunnioituksenne.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minulla on arvot kohdallaan ja olen kynsin ja hampain yrittänyt pitää avioliittoni koossa. Olen ehdottanut terapiaa ja yrittänyt selvittää mieheni tarpeet ja toiveet. Olisin vaikka päälläni seissyt tai kävellyt tulisilla hiilillä tämän avioliiton pelastamiseksi. Kaikkeni olen tehnyt, mutta mieheni ei suostu jatkamaan. Valitettavasti en voi häntä väkisin pitää. Minulle olisi riittänyt, että olisimme ystävinä eläneet yhdessä ja hän olisi saanut hyppiä vieraissa ihan rauhassa. En tajua, miten ikinä tulen selviämään siitä, että mieheni eropäätöksen myötä joudun hautaamaan suunnitelmani ja haaveni elinikäisestä avioliitosta ja ehjästä kodista. Aikoinaan tavatessamme meille molemmille oli selvää, että ikinä ei erota, koska olemme molemmat avioeroperheistä.
En halua kuulla, että huonossa liitossa ei kannata pysyä. Kyse on siitä, että minä tein kaikkeni ja olisin ollut valmis mihin tahansa huonon avioliiton parantamiseksi, mutta mies päätti perhe-elämän tylsyyden vuoksi hakea jännitystä ja haluaa kuulemma kokeilla muita naisia, koska olin hänen ensimmäinen. Mies alkaa siis elää nyt sitä nuoruutta, joka hänellä jäi elämättä eli naisia kehiin vain, jotta on jännää ja vaihtelua.
kiire tehdä itselleen se kultainen vankila, käy siinä usein huonosti. Kaikki on hankittava heti ja nyt ja sitten on lainaa silmät ja suut täyteen. Elämälle ei jää enää tilaa vaan siitä tulee ankeaa ja arkista. Puitteet ovat komeita, mutta tienata täytyy ja elää ahtaassa lokerossa. Suorittaa sitä perhe-elämää jäykän kaavan mukaan.
Voi kun ihmiset oppisivat elämään. Uskaltaisit tehdä siitä oman näköisen. Elämä voi olla suuri seikkailu ilman mitään kähmintää ja salailua!
Kun eivät takaisin yhteen parit enää mene monestikkaan, vaikka on se puolen vuoden harkinta-aikakin...
Kyllä minäkin kuivahtaneessa seksittömässä liitossani katselen kateellisena naapurin uutta onnea, missä näkyy elämisen meininki ja uusi rakkaus.
Mä vaan kidun tässä vankilassani ja annan muiden elää, enkä kyllä tunne elämääni mitenkään arvokkaaksi.
Kävin viimeviikolla hakemassa uudet masennuslääkkeet, joita olen joutunut ottamaan jo pari vuotta, kun en tunne mitään elämäniloa tuota ukkoa tuossa vierellä katsoessani, masentaa vaan.
Mutta kun meilläkään ei ruukata erota, niin toinen toisemme hautaamme tässä pikku hiljaa.
Onnee vaan teille kaikille, jotka saatte repäistyä itsenne tällaisesta tummasta vedestä irti.
Niin miksi syöt masennuslääkkeitä, siihen on kyllä syy että yleensä olet niitä saanut.
Ihme että mies on vielä samassa paikassa, todella välittää, vaikka ei puhukaan ja muutoinkaan voikaan riemuita tilanteesta.
Masennuslääkkeillä on vaikutuksensa, mutta ajan oloon niiden kyllä pitäisi jollakin tpaa auttaakin. Mitä muuten odotat siltä mieheltäsi, pystytkö sen ihan sanallisesti hänelle kertomaan, niin että siitä puheeesta ymmärtää.
Minulla on eräs läheinen, joka saattaa sanoa sanan, josta sitten jokaisen pitäisi osata tulkita. Vaan kun emme osaa yhdestä sanasta rakentaa minkäänlaista mielikuvaa, eli kuinkahan monesti asia onkin juuri tässä sanattomuudessa tai puheesta, josta toinen ei ymmärrä mitään. Tästä hänenkin sanattomuudestaan kärsii kovin moni ja paljon on mennyt sen vuoksi rikki. Surettaa aivan vietävästi.
Koeta sinäkin keskustella, kertoa tuntemuksistasi, pyydä vaikka yhteiselle kävelylenkille ja aluksi menkää vaan raippaasti, kyn vähän yhteys yhteiseen tekemiseen kasvaa voi löytyä sanoja. Suomalainen mies on monesti sanaton, mutta rakastaa ja välittää aivan mahdottmasti, hän näyttää ne teoillaan eli katseli mitä mihesi tekee jo se kertoo paljon.
Naapurin onni voi olla vain harhaa, kun pääsisit kärpäseksi seinälle, saattaisi tulla esiin toisenlainen totuus, eli ei kannata koskaan ruveta ajattelmaan noin ja katsoa toisita ihmisistä mallia. Pitää elää omaa elämäänsä ja löytää siitä se onni ihan pienistä teoista.
Itsekunnioituksena pidän sitäkin ettei jää huonoon suhteeseen. Kun yhteinen arki on ainaista riitelyä ja toinen sanoo liian pahoja asioita riidellessä, ettei niitä voi enää unohtaa niin itsekunnioitusta on sekin, että lähtee pois sen sijaan että pakonomaisesti jää suhteeseen, missä puoliso ei kunnioita, vaan surutta sanoo joka kerta riidellessä liian pahasti. Jos puoliso osaisi riidella oikein ja vihaisenakin kunnioittaisi ja rakastaisi puolisoaan niin silloin olisi mahdollista sopiakin riidat - mutta kun toisella ei tunnu olevan mitäänn rajoja, sille miten pahasti saattaa sanoa, niin miksi pitäisi jäädä ? Lapsillekaan ei ole hyvåksi joutua kuuntelemaan ja katsomaan vanhempine tappelua ja pahoja sanoja, kunnioituksen ja rakkauden puutetta toisiaan kohtaan.
Parit eivät osaa puhua asioista keskenään millään, ja terapia on kuin joku mörkö... Suoraan kysymykseen ei voi antaa vastausta? Kyllä sun pitäis tajuta sanomattakin? Ei kaikkea voi tajuta tuosta vaan kukaan. Suu auki kun joku asia hiertää. Sit kun ollaan 10v pidätelty niitä kaikkia skismoja sisällä niin ei siinä ole kuin ero vaihtoehtona...
sanoit. Itsekunnioitusta on lähteä huonosta suhteesta. Huonossa suhteessa ei tarvitse aina edes sanoa pahasti ja/tai riidellä. Huono on suhde on myös sellainen, jossa vaietaan kaikesta kuoliaaksi, ohitetaan toinen tai mitätöidään ovelasti. Siksi sitä ei huomaa kovinkaan pian. Vuosien mittaan vasta herää todellisuuteen.
on paljon hyviäkin asioita - todentotta... Paras asia elämässäni 20 vuoteen on ollut avioero. Minä tein sen virheen, että etsin aina syytä huonoon olooni liitossani itsestäni. Mitä voisin tehdä, miten ratkaista ongelmat (exliitossa kun kaikki ongelmat johtui minusta: sekä omat ongelmani, lasten että exän), miten voisin muuttua, miten niellä loukkaukset. Ja miten painaa villasella, kun kissan pöydälle nostamisesta sai vain kaksin verroin kestettävää. Miten sopeutua, miten sopeutua lisää ja miten sopeutua vielä enemmän lisää.
Älkää hyvät ihmiset jääkö värjöttelemään kurjaan liittoon. Ennenpitkää teistä tulee pystyynkuolleita.
kaatuu...
Faktaa on se, että sellainen ihminen erosi, jonka kaiken järjen mukaan ei koskaan pitänyt sitä tehdä.
Tai niin minä luulin ja sen mukaan elämäni olen elänyt.
Kaikki muu on faktaa sellaisen fiktion seassa, ettei siitä ota hullukaan selvää.'
Toivoin, että yksityiskohdat olisivat antaneet vähän armoa.
Nyt olen kuin halolla päähän lyöty, sillä pelkään että ne yksityiskohdat ovat paljon pahempia
kuin koskaan kuvittelin. Toisaalta se hyvin se selittää taas puolestaan joitakin asioita, jotka eivät oikein ole sopineet kuvaan. Minusta vähän tuntuu että ne kalkkarokäärmeet on kyllä muualla, vaikkei nyt ihan täyttä
totta kaikki olisikaan. Mutta pahoin pelkään, että siellä rivien välissä välkähtelee sellainen totuus, jota en
itsekään kestä kuulla.