Mieheni ilmoitti muutama kuukausi sitten haluavansa eron ja muutti pois yhteisestä kodistamme. Olin ja olen aivan romuna, sillä asia tuli yllätyksenä. Mieheni löysi vastikään uuden rakkauden, jonka luokse on nyt muuttamssa. Miten kestän hänen onnensa, kun itse olen aivan muruina ? Pelkkä eron tuska on kauheaa, mutta kauheutta lisää se, että mies näin nopeasti oli valmis uuteen suhteeseen. Tunnen itseni aivan mitättömäksi. Toinen porskuttaa jo uuteen suhteeseen, kun minä keskityn hengissäpysymiseen. Miten selviän tästä ? Miten voin kohdata ex-mieheni ilman, että huudan tuskaani ?
Miten kestää exän onni ?
Tuskin hengissä
111893
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kummasti se tuska vain helpottaa ja tulee sekin päivä, että ihmettelet, mitä ihmettä edes hänessä aikanaan näit??
Ylös ja ulos ja viihteelle! Kotona ei kannata ylenmäärin asiaa vatkata.
Et ole ensimmäinen, etkä viimeinen, jolle noin kävi.
Minäkin luulin eläväni hyvässä liitossa ja luotin mieheeni ja hänen työreissunsa olevan vain työreissuja.
Niinpä vain naimisissa oleva eukko töistä sai hänen päänsä sekaisin ja ero meille tuli.
Aikani märehdin minäkin ja maailma näytti mustalta, mutta sitten lähdin ihmisten ilmoille ihan väkisin kavereiden pakottamana ja vuosi on mennyt ja olen nyt todella rakastunut uuteen mieheen. :)
Rakastua voi aina uudestaan ja parempaan kumppaniin, enkä olisi ikinä uskonut, että tällaista onnea voi edes olla!
Kevät on tulossa ja silloin kaikki on mahdollista, sinullekkin! Tsemppiä!
En tiedä onko järkevää sulle kertoa, mutta sun miehellä on luultavasti ollut suhde tuohon naiseen jo teidän suhteen aikana.
Usko pois, pahalta tuntuu vielä kuukauden, pari. Mutta sitten huomaat että on helpottanut. Jos tuntuu kovin pahalta, käy juttelemassa terapeutille. Se on oikeasti tosi hyödyttävää hommaa! Olen järjestellyt päätäni muutamaan kertaan psykologin kanssa, ja aion tehdä niin jatkossakin.
Petetyksi ja jätetyksi tuleminen on tähän mennessä ollut mun elämäni rankimpia kokemuksia. Olen haudannut yli puolet perheestäni, silti tuossa on jotain paljon kamalampaa... Ehkä oman lapsen menettäminen olisi vielä pahempaa.
Paljon jaksamista sulle. Takaan, että seviät tuosta voittajana, se vaan ottaa vähän aikaa!
Itellä kesti puolisen vuotta selvitä erosta, ylä ja alamäkiä oli siinä välillä. Pikku hiljaa ajatukset siirtyi pois. Mitä vähemmän tekemisissä exän kanssa sen parempi.
Olihan se hieno huomata että itse on ilmaa exälle, toukokuun lopussa eropaperin laittoi, syksyssä tapasi uuden miehen, seuraavana kesänä kihloihin, yhteenmuutto, ja vuosi uuden miehen tapaamisesta menivät naimisiinkin. Mutta jokainen tekee niin kuin parhaakseen näkee. =o) Itsellekin uusi elämän kumppani löytyi mutta ei nyt niin kiire ole hynttyitä yhteen laittaa. ;o)
No mitä suremista ja murusiksi menemistä tuollaisessa mieähessä on ? Miksi tuollaisen perään pitää tuskissaan kiemurrella ?
onnellinen, että pääsit exästä eroon noin kätevästi. Itse erosin exästä lähes kuusi vuotta. Minulle olisi riittänyt parikin vallan mainiosti. Joskus oikein toivoin, että ex olisi vain todennut, ettei suhteestamme tule mitään ja lähtenyt. Tai jos hänellä olisi ollut toinen nainen, niin ero olisi ollut joutuisampaa ja keveämpää. Exän roikkuminen minussa, sekä henkisesti että taloudellisesti oli maailman kamalinta.
Huuda ja itke tuskaasi. Joskus oikeasti (sopivassa paikassa), joskus vain sisäisesti. Kun näet exän tai ajattelet häntä, niin huuda ajatuksissasi. Tai kiukuttele, vihaa oikein sydämesi kyllyydestä. Heti alkaa helpottaa huomattavasti, kun itsesääli vaihtuu vihaksi ja kiukuksi. Vit*'usvaiheen jälkeen pääse asian yli.
sun olla tekemisissä ex-miehesi kanssa? Säästät itseäsi ja voimiasi, jos ette ole yhteyksissä.
Tiedän kyllä tunteen. Mä tulin jätetyksi toisen naisen takia. Siitä on yli vuosi aikaa, ja vieläkin eroon liittyvät jutut vaivaavat. Enää en sentään itke joka päivä tai tunne järjetöntä raivoa.
Koita keskittyä itseesi. Sun kannaltasi ei ole merkitystä sillä, mitä ex-miehesi tekee, onko suhteessa tai ei ole.
... oli enää mitään ongelmaa, kun petetyksi tulemisen vitutuksesta selvisin. Exä asuu nyt uuden miehensä kanssa. Lapsemmekin pitää hänen uudesta miehestään ja se on hyvä. Olisi kamalaa, jos lapsesta tuntuisi pahalta mennää uuteen kotiinsa. Kestäis nyt tällä kertaa hieman pidempään, että lapseni ei joutuisi kohtaamaan liikaa eroja.
Ota vaan aikasi, anna kaikkien tunteiden tulla pintaan, mutta älä jää rypemään niissä. Hanki kanavat ja puhu, ettet patoa kaikkea sisällesi. Älä ryntää uuteen suhteeseen kostoksi, vaan anna sen tulla sitten aikanaan, kun olet valmis. Mitä paremmin pystyt hyväksymään tapahtuneen, painamaan sen sisäiseen historiankirjaasi, sitä nopeammin toivut ja voit kääntää sivua.
Siis sä et kaipaa miestäsi, sua vaan satuttaa se että tulit jätetyksi. Ja vielä enemmän satuttaa se, että miehelläsi on uusi ja sulla ei. Vai ottaisitko miehesi takaisin, jos saisit?
Mua helpotti erotuskassani se, että osasin tunnistaa ne asiat jotka oikeesti tuotti huonoa oloa. En todellakaan surrut mennyttä miestä, vaan sitä, että tulin hylätyksi. Sen asian oivallettuani kaikki oli paljon helpompaa. Jos yksi mies ei halunnutkaan elää kanssani, niin entäs sitten? Olinhan pärjännyt yksinäni monta vuotta ilman miestä, miksen siis pärjäisi jatkossakin? Se hylätyksi tuleminen satutti, ja sen tunteen alkusyyt oli ihan jossain muualla.
jos ihminen myöntäisi että suurin suru tulee siitä että jäi kakkoseksi ei ole voittaja niin välttyisi monelta mielipahalta jos mässäilee tuolla entisessä elämässä ja muistelee hetkeä kun sai tietää olevansa kakkonen siitä kyllä masista riittää ja jos tuohon tunteeseen vielä lisää koston niin onnea vain soppa on valmis ja itse sen sitten syö ei ne onnelliset, eteenpäin elämässä ei vain sanoissa vain myös teoissa, jätä ne onnelliset rauhaan tee itselle uusi elämä rakenna se rehellisyydelle, onnea matkaan.
on kakkoseksi jäämisestä vuosikymmenien parisuhteessa ja tuskallista oli käydä läpi eroa,kun vielä piti nähdä sukujuhlissa ex ja hänen uuttansa.
Mutta,kyllä siitä vaan yli pääsin,vaikka oli uusikin suhde itsellä,ei sekään onnistunut.
Nyt yksin ja ihan hyvä olla,enkä kyllä nopeasti mene enää kenenkään kanssa yhteen,se oli sellaista uhmaa,luulin että ex on vielä mustasukkainen,mutta eipä ollutkaan.
Pitää vaan ajatella kun aiempi tuossa kertoi:myöntää,että on jäänyt toiseksi ja turha jäädä märehtimään sitä ja vielä vähempi ajatella kostamista.
Ketään ei voi omistaa,eikä kenestäkään saa olla niin riippuvainen,että unohtaa itsensä!
"Ketään ei voi omistaa,eikä kenestäkään saa olla niin riippuvainen,että unohtaa itsensä"
Hyvää alkanutta viikkoa!