Koulusta on tullut lapsille paikka, jonne en vanhempana oikeastaan uskaltaisi lapsia laittaa. Opettajien ammattikunnassa on käynnissä kummallinen profession "kehitystyö".
Lapseni alakoulun opettaja kertoo jo ihan suoraan, että hän keskittyy ja rajaa työnsä opettamiseen. Hän ei ole kasvattaja. Samaa visertää häntä boostaava erityisopettaja. Mutta miksi ammattiin vaadittava tutkinto on KASVATUStieteen maisteri? Miksi siis heidän pääaineensa yliopistossa on kasvatustiede? Pitäisikö nimityksiä alkaa vaihtaa, jotta se tyydyttäisi opettajien ammatillisia päämääriä?
Olen vaihtanut heidän kanssaan muutaman sanan, kun olen jutellut heidän kanssaan esimerkiksi koulun pihamaalla ennen koulun alkua ja puhelimessa. Koulun rehtoriakin olen puhutellut jo muutaman kerran. Vanhempainillassa näin syvällisiin pohdintoihin ei ylletä, sillä vanhempainilta näyttäisi olevan niin peruskoulussa kuin päiväkodissakin laitoksen performanssa ja puolustuspuhe. Vuoropuheluun niistä pinnallisista tilaisuuksista ei ole.
Olen hämmästynyt siksi, millainen suomalainen peruskoulu on nykyisin. Jos itse olisin yhä ala-astelainen, en todellakaan haluaisi joutua paikkaan, jossa lapseni käy koulua.
Opettajat ovat alkaneet leikkiä liian hienoa. Niinpä voi sanoa, että "opettajuus on hukassa".
Niin, opettajat ovat takuulla riittävän ehdollistuneita sloganille, että "vanhemmuus on hukassa". Ehkä se antaa opettajille riittävän perusteen hyljätä kasvatus ja keskittyä vain "opettamiseen" - mitä se sitten onkin.
Lapseni alakoulun opettaja kertoo jo ihan suoraan, että hän keskittyy ja rajaa työnsä opettamiseen. Hän ei ole kasvattaja. Samaa visertää häntä boostaava erityisopettaja. Mutta miksi ammattiin vaadittava tutkinto on KASVATUStieteen maisteri? Miksi siis heidän pääaineensa yliopistossa on kasvatustiede? Pitäisikö nimityksiä alkaa vaihtaa, jotta se tyydyttäisi opettajien ammatillisia päämääriä?
Olen vaihtanut heidän kanssaan muutaman sanan, kun olen jutellut heidän kanssaan esimerkiksi koulun pihamaalla ennen koulun alkua ja puhelimessa. Koulun rehtoriakin olen puhutellut jo muutaman kerran. Vanhempainillassa näin syvällisiin pohdintoihin ei ylletä, sillä vanhempainilta näyttäisi olevan niin peruskoulussa kuin päiväkodissakin laitoksen performanssa ja puolustuspuhe. Vuoropuheluun niistä pinnallisista tilaisuuksista ei ole.
Olen hämmästynyt siksi, millainen suomalainen peruskoulu on nykyisin. Jos itse olisin yhä ala-astelainen, en todellakaan haluaisi joutua paikkaan, jossa lapseni käy koulua.
Opettajat ovat alkaneet leikkiä liian hienoa. Niinpä voi sanoa, että "opettajuus on hukassa".
Niin, opettajat ovat takuulla riittävän ehdollistuneita sloganille, että "vanhemmuus on hukassa". Ehkä se antaa opettajille riittävän perusteen hyljätä kasvatus ja keskittyä vain "opettamiseen" - mitä se sitten onkin.
Vastaukset 21
Vanhimmat
sillä opella on varmaan omat pikkupirulaiset kotona,joihin menee loppuaika päivästä.samoin ku sulla pitäs,ku tuut töijen jälkiin kotia.vai ookko vielä kaikenlisäx kokopäivä-äiti,joka kuiten kasvatuksen antais koululle.hui sinnuu!
ei oo enää opet vanhapiika-kansankynttilöitä,joilla riitti aikaa kasvatukseen(karttakepillä sormille,nippari ottaan).niillä on omaki perhe,jota ne yrittäää kasvattaa siinä ku sinunki pitäs omias!!!!!!!!!!1
"sillä opella on varmaan omat pikkupirulaiset kotona,joihin menee loppuaika päivästä."
No eipä kulune vapaa-aika pikkuisten hoitamiseen kotona. Ope on ihan mummoiässä.
Hänellä alkaa jo matkaväsymys painaa jaloissa ja työasenne muistuttanee enimmäkseen leipääntymistä. Näen, että tällainen väsyminenkin on rakenteellinen ongelma koulussa. Opettajat syyttävät väsymisestään vanhempia, vaikka eivät he vanhempien seurassa väsy. He väsyvät _työssään_.
Heidän olisi siis ihan itse löydettävä opettajuus uudelleen. Sitä eivät vanhemmat voi heille kantaa.
Niin, kuinka hankalaa se koulutyöskentely opettajalle olisikaan, jos hänellä olisi vielä pienet lapset päivisin päivähoidossa... hm... kello 17:een asti. Nimittäin koulun alkaessa ne päivähoito-ongelmat vasta todenteolla alkavat, kun pikku eka- ja tokaluokkalaisten koulu päättyy varhain päivällä, eikä kukaan aikuinen ole kotona odottamassa. Tässä riittää järjestelemistä koululaisten vanhemmille.
Opettajuus ei ole hukassa eikä vanhemmuuskaan!
Päät pystyyn opet ja vanhemmat.
MALTTI SE ON VALTTIA!
Kyllä se tämä individualismi on iskenyt sekä koteihin että kouluun, varmaan koko yhteiskuntaan. Jokainen on huolissaan/vaativainen vain oman navan ympärillä, muista välittämättä. Opettajat haluaisivat omassa kuviossaan saada olla rauhassa ja tehdä akateemisia hommia mutta kun lapset ovat mokoma huono puoli tuossa hommassa.
Vanhemmat koulivat lapsensa siihen että on saatava palvelua ja kohtelua, jokaista pitäisi pitää kuin kukkaa kämmenellä, myötäillä vain.
Ei tässä ole hyvää suuntaa olemassakaan ellei jostakin ala nousta lisää sietokykyä ja luottamusta koulua kohtaan kodeissa, annetaan opettajien tehdä työnsä ja opettajat innostumaan kutsumustyöstä, panemaan itsensä oikeasti likoon työssään...
ehkä tuo akateemisuus on huono homma, voisi parempia opeja löytyä muilta elämän aloilta. Nykyope aines on usein niitä ihmisiä, jotka eivät uskalla kurkata koulumaailman ulkopuolelle, vaan jatkavat peruskouluaan lukioon ja sieltä yliopistoon ja sieltä takas kouluun ilman että tietäis paljonkaa elämästä... voisiko opettajia kouluttaa jotenkin ns. lisäosalla millä saataisiin uutta ihmistyyppiä koulumaailmaan??
kun ne on saaneet jonku ratenomin koulun käytyä ne katsoo olevansa päteviä neuvomaan kaikissa elämään liittyvissä asioissa.
Jos lapsella on ongelmia, ne lähes aina ovat kotiperäisiä.
Tiedätkö, suurin osa opettajista haluaisi täyttää toiveesi, ei sinun vaan lapsesi takia, olla myös kasvattaja. Ja kyllä, varhaiskasvatus- ja kasvatustieteissä pyritään ehjään, yksilölliseen ihmiskäsitykseen, jossa jokaiselle lapselle annetaan hänelle parhaat tiedot ja taidot juuri kyseiselle lapselle parhaiten sopivalla tavalla. Kyllä minäkin haluan.
Mutta, suuri MUTTA. Tähän on muodostunut ristiriitainen tilanne opetusvelvoitteiden, oppiaineiden, opettajan oikeuksien ja oppilaan oikeuksien ja velvollisuuksien väliin. Uudet innokkaat opettajat kokeilevat rajoja, yrittävät löytää vaihtoehtoisia tapoja tehdä asioita talouden, opetusvelvollisuuden, valittavien vanhempien ja toisten lasten ristitulessa. Mutta usko pois, jostain kumman syystä parissa vuodessa tuo palava liekki hiipuu, on pakko antaa periksi kun saa sormilleen rehtorilta, vanhemmilta, lapsiltakin.
Minä luovutin n 6 vuotta sitten, teen juuri sen mitä viralliset paperit määräävät, omankin oikeusturvani takia. Ei ole resursseja koululla järjestää jokaiselle "kullannupulle", jolla on milloin mikäkin pipi tai ongelma, mitään suurta erikoiskohtelua, siinä palaa loppuun, yksinkertaisesti. Ei vuorokaudessa riitä tunnit 24 oppilaan yksilöllisille vaatimuksille, rehtorille, oppilaiden vanhemmille ja sille toisen oppilaan vanhemmalle, joka raivoaa rikosilmoituksen tekemistä, kun toinen lapsi hänen lastaan löi ja repi takin.
Nykyinen koulumaailma on todella suuri kaaos, ei opettajalle jää omaan perhe-elämään, omiin harrastuksiin tai edes omaan sivistämiseen aikaa. Ja tämä palkkaus, laskin kerran että todelliseksi tuntipalkaksi muodostui 2. luokan luokanvalvojana kaikkine töineen 4€ 78 senttiä. Ilman ilta-yö-lisiä.
Kun te vanhempina otatte yhteyttä opettajaan, keskustelkaa, älkää heittäkö vaatimuksia suoraan silmille hyökäten, kyllä sitä parhaansa vieläkin yrittää, mutta kun teitä on monta ettekä ole ainoat jotka vaativat, ja teidän vaatimusten kanssa on otettava myös toiset lapset huomioon. Tämä on sellainen sirkus tai palapeli, että ei ihme jos nuorista vasta yliopistosta valmistuneista opettajista 30% ei ole enää 5 vuoden jälkeen opetustehtävissä. Oli tämä varsinkin alkuvuosinani sellaista höykytystä, nyt osaa jo antaa osan vanhempienkin asioista mennä toisesta korvasta sisään ja pikaisen analyysin jälkeen toisesta ulos, valitettavasti. Ihan oman jaksamiseni takia.
"Nykyinen koulumaailma on todella suuri kaaos, ei opettajalle jää omaan perhe-elämään, omiin harrastuksiin tai edes omaan sivistämiseen aikaa. Ja tämä palkkaus, laskin kerran että todelliseksi tuntipalkaksi muodostui 2. luokan luokanvalvojana kaikkine töineen 4€ 78 senttiä. Ilman ilta-yö-lisiä. "
Et liene matemaattisten aineiden opettaja, sillä kyllä opettajan vuosiansiot kertovat ihan muuta ansiotasoista.
kertomuksesi perusteella voisi hyvinkin ajatella, että opettajilla on motivaation puutetta ja samalla työnorganisoinnin ongelmia. enää ei hallita ryhmätyön ohjausta kuten vuosia sitten. Ala-asteen luokkakoot olivat suuria, yhdessä luokassa oli 31 oppilasta. Opettajat jakoivat kesälomillaan tulevat luokkansa pienempiin ryhmiin, joten pienempiä ryhmiä oli helpompi ohjata. Oppilaat jaettiin myös eri tasoisiin ryhmiin, oppimiskyvyiltään samankaltaiset sijoitettiin samankaltaisiin ryhmiin. Ehkä tämänpäivän ongelma on siinä, että tällaista jaottelua ei enää tehdä kuten ennen. Lapsimääräthän ovat vuosien varrella pienentyneet ja näin ollen myös opetettavien määrä. Opettajien tehokkaalla yhteistyöllä voitaisiin saada jonkinlainen ratkaisu tähän nykyään vallitsevaan kaaokseen aikaiseksi.
Joo, kyllä ne siellä kaupallisella puolella saavat kunnon palkan, tai yleensäkin toisella asteella/lukiossa, harva siellä saa alle 3500€/kk, AMK-puolella käsittääkseni lähemmäs 4000€ on aloittelija-opettajan alkupalkka.
Peruskoulussa, josta nyt puhutaan, on palkkataso kuitenkin toinen, toki jos on lisätunteja, ne tuovat helposti 500-800€ lisää kuukausipalkkaan. Lastentarhan ja peruskoulun opettajien palkkataso, vaikka siis on maisterin paperit, ei juuri yllä tradenomien palkkoihin. Ja opetusvelvollisuus on muutakin kuin pidetyt oppitunnit, siellä on hurjasti pientä sälää, yhteydenpitoa vanhempiin ja erilaisia raportteja. Kokeiden valmistelut ym toki on jollain tavalla yleensä huomioitu palkassa, mutta se kaikki muu työ, siitä ei juuri makseta.
Alkuaikoina, kun otin luokanvalvojan tehtävät ja tein lisätuntejakin niin, että opetusta oli n 40h viikossa, pääsin ilman ikälisiäkin n 3600€ kuukausipalkkaan. Mutta kun pidin kirjaa muistakin töistä pääsin n 16€ tuntipalkkaan. Mutta kun oma perhe vaati enemmän aikaa, jätin luokanvalvojatyöt ja erilaiset iltatunnit pois, putosi brutto heti 1 ikälisälläkin 2800 euroon. Ei ihme, että kasvatustieteitä lukeneet maisterit ajautuvat yksityisille erilaisiin henkilöstöhallinnon johtotehtäviin, joissa alkupalkkakin on n 4000€.
Syy koulumaailman ongelmiin ovat opettajien epätasoarvoinen sukupuolijakauma.
Eihän siitä akkalauman opetuksesta mitään tule varhaisteineille. Parilla ensimmäisellä luokalla ja esiopetuksessa niitä naisia voi käyttää muttei ylemmillä luokilla. Sehän lienee jo kaikille selvää.
Nyt ovat vanhempina juuri se ikäryhmä, jotka saivat sen vapaan kasvatuksen. Heille kiellettiin asettamasta rajoja, eikä he tienneet mikä on oikein, ja mikä väärin, me pilasimme heidät. Nyt he ovat vanhempia, kierre jatkuu kasvatus on luisunut hallinnasta. Vahha ope kerran lausui, "Kaikki on mennyt 80:luvun jälkeen perseelleen, kun sykölookit alkoivat puuttua koulukasvatukseen.
Opettajat, jotka ajattelette palkkaa ensiksi aloittasanne työn LOPETTAKAA heti opettajan työ, se ei ole tarkoitettu sinulle.Palkka ei auta yhtään jaksamiseen, täytyy olla oma motivaatio tehdä työtä elämässä. Teette todella lyhyttä työpäivää/työvuotta. Verratkaa esim. metalli tai rakennus tai sairaalapuolen työaikoihin. kello 7-16 likaisisaa ja kylmissä olosuhteissa ja jaksavat tehdä asiallisesti työtään jopa yli 40 vuotta ! Hävetkää valittaa, nöyrtykää ja menkää rakenukselle siivoojiksi oettelee miten suomea rakennetaan rehellisesti !
Alkuperäisen viestin laittajalle mietittävää:
Ensinnäkin: jos et uskalla lastasi kouluun laittaa niin jää kotia ja opeta ite. Ei tarvi murehtia, että miten se pikku kullannuppu siellä koulussa pärjää.
Toiseksi: Opettajat tekevät työtä. Opettajien palkanmaksun perusteena on pitotunnit ja jotain pientä ekstraa EHKÄ sen lisäksi. Kaikki muu vanhempien kanssa yhteydenpito ym ym on sellaista josta opettajille ei makseta. Jos on luokan valvoja niin se mitä siitä maksetaan on 1 tunti viikossa, sen pituinen se. Jos sinulle maksetaan 1 tunnin työstä jokin summa niin tekisitkö sinä sitten sen edestä yli 4 tuntia töitä.. tuskimpa. Mietippä, että jos opettaja ja erityisopettaja sekä lisäksi koulun rehtorikin on sitä mieltä, että sinä olet väärässä niin kannattaisikohan sitä ongelmaa etsiä sieltä omien korvien välistä... Tuskin tällaisia ongelmia on kaikilla koulun oppilailla...
Tässä sinun viestissä kuitenkin jää vähän epäselväksi että mitä tässä tällä kasvatuksella tarkoitat. Tuo kasvatus on vähän termi mikä on helppo heittää... mutta konkreettisesti jos kertoisit, että mitä kyseinen opettaja siis jättää tekemättä?? Kyllähän opettajat ovat virkamiehiä joilla on omat tehtävänsä.. liittyykö kyseinen "kasvatus" näihin tehtäviin...
Kolmanneksi: Opettaja on kasvattaja halusi hän sitä tai ei. Kuitenkin vastuu lapsesta on hänen huoltajallaan eli sinulla. Turhaan sie opettajaa syytät jos tunnet itsesi epäonnistuneeksi. Tuntuu että osa vanhemmista luulee, että kun se lapsi on pukattu maailmaan ja jotenkin saatu hengissä pidettyä niin sitten sitä ollaan jotain hel.. tin kasvattaja guruja ja ollaan opettajia neuvomassa miten heidän pitää työnsä tehdä. Jos käyt lääkärissä niin neuvotko sielläkin lääkäriä, että miten mitäkin vaivaa pitää hoitaa..
Neljänneksi: Vanhempainilloissa on yleensä jokin aihe mistä puhutaan, jotain mistä vanhempia informoidaan tai muuta vastaavaa... Vuoropuhelua on, mutta sille on oma aikansa.. Ne ei ole sitä varten, että siellä alettaisiin yksittäisten oppilaiden (tai heidän vanhempiensa) ongelmia ratkomaan.
Lopuksi: Opettajat eivät ole sinun lapsesi pääasiallisia kasvattajia se on sinun tehtäväsi. Kasvatus on SINUN vastuulla. Onkohan niin että vanhemmat ovat alkaneet leikkiä liian viksua... ollaan neuvomassa toista miten hänen pitäisi työnsä tehdä vaikka tosiasia on että jos vanhempi ois ensin hoitanut kasvatuksensa oikein niin opettajan ei edes tarvitsisi moisesta miettiä. Ennen oli kyllä parempi, ruumiillinen rangaistus takaisin vain! Oli muutakin kuin kurittomia kakaroita... Nykyään sitä opettajat joutuvat vain kuunteleen valopäiden vittuilua ja vanhemmat vain voivottelevat ja valittavat... sekin on sitten opettajien syy ettei lapsilla ole käytöstapoja vaikka kotona ei minkäänlaisia käytöstapoja opeteta. Jos roskakuskit menevät lakkoon niin onko se heidän syy, että niitä roskia kertyy sitten sinne teidän nurkkiin??? Jos sinun työpaikalla käy siivoaja siivoamassa niin jättääkö hän työnsä tekemättä jos hän ei käy teidän kotonakin siivoamassa?? Tätähän sie vähän niinku opettajilta olet vissiin nyt vaatimassa...
Osuvasti kirjoitettu. Mitenköhän opettajat jaksavat nykyaikana tehdä työtänsä? Ajatelkaapa nykyajan nuoria ja heidän vanhempiaan. On toki relaistisia vanhempia, mutta kasvava joukko on itse hukassa ja vaatii koululta aivan älyttömiä sen sijaan, että itse keskittyisivät kotona nuoren kasvattamiseen ja yhdessäoloon. Koulu on tosin monelle llapselle/nuorelle turvapaikka, vaikka olisikin ns. hyvä koti. Yritetään tukea opettajien vaikeaa tehtävää ja kannustaa heitä siinä, että jaksaisivat - ja vielä illakin kotona koulutöiden parissa. Ja ainahan voi itse pyrkiä yliopistoon ja hakeutua ala-asteen opettajakoulutukseen tai aineenopettajakoulutukseen ja hankkia työpaikka ja ryhtyä itse paremmaksi opettajaksi... Moni ei työtä kestäisi eikä jaksaisi. Helpommallakin varmasti pääsee. Itse tein aikoinaan juuri sellaisen johtopäätöksen, kun hakeuduin yliopistoon, vaikka ala-asteen opettajan ammatti kiinnostikin. Onneksi, sillä nykyajan koulumaailma ei ole työntekijöilleen miellyttävä paikka. Sen näkee näistä mielipidekirjoituksistakin.
Tänäpäivänä osalla huoltajista on käsitys, että lapsen kokonaisvaltainen kasvatus ja normikäyttäytymisen mallit annetaan koulussa. Kotona ei näihin puututa eikä ohjata. Tuon aloituksen tehneelle laittaisinkin kysymyksen siitä, että kuinka runsaasti vietät aikaasi jälkikasvun kanssa. Etteihän vaan isovanhepasi kasvata lastasi.
Mutta varsinaiseen asiaan. Kun luokkayhteisössä on jokunen tai useita oppilaita jotka omalla häiriökäyttäytymisellään vievät huomattavan runsaasti aikaa opetustyöstä niin mitkä ovat näiden oppilaiden oikeudet luokkayhteisössä saada opetusta jotka vastaavasti ovat tulleet kouluun saamaan opetusta.
Ja on jo kotona neuvottu normikäyttäytymiseen.
Osaltaani sanoisin tuohon, että mikäli luokassa on oppilas tai oppilaita, jotka aiheuttaa omalla käyttäytymisellään jatkuvaa ongelmaa, menkööt kotiinsa huoltajien kiusaksi. Tai sitten huostaanoton kautta sellaisen paikkaan jossa välitetään, edes senverta, että perusasit olisi kunnossa.
vanhempien kustannuksella. Videovalvonta todisteeksi touhusta ja sillä siisti.
Nimimerkki "30 v. opena":
Toivottavasti et ole lapseni opettaja. Koskaan.
Ikävää muuten, että lausahduksesi tässä ketjussa edustaa varsin stereotyyppisesti väsähtänyttä opettajuutta. Lapsia ja työpaikkaa ei saisi käyttää omana henkilökohtaisena terapiana.
Kerro mulle, mikä on mainitsemasi "häirikköpenska"! Minä kerron sulle, mikä on ylirasittunut opettaja, häirikköope, joka joutaisi sairauslomalle. Ei tuollaista kalustoa tarvita suomalaisiin peruskouluihin.
Ja muutenkin, peruskoulun uudistamista kannattaisi suunnitella nykyistä henkevämmin. Minä aloittaisin virkistävistä ja kehittävistä kerhoista. Niitä pitäisi olla tarjolla heti koulun jälkeen, koulun tiloissa.
Miten voisin päästä vaikkapa näytelmäkerhon vetäjäksi, jos siihen ei parempia alan taitajia löydy?
Joo, jos nimimerkillä *30 vuotta opena* ei oo mitään muuta sanottavaa kolmekymmenvuotisesta opetuksestaan kuin töksäytys, että on häirikköpenskoja, jotka pitää lähettää äkkiä kotiin, niin pitäköön mölyt mahassaan.
Aika pahalta tuntuu, lasten ja peruskoululaitoksen näkökulmasta.
Tekstin tyylistä (Häirikköpenikat...) päätellen kirjoittaja ei liene esimerkiksi ala-asteen opettaja. Ei kannata uskoa kaikkeen, mitä täällä kirjoitetaan. Jonkun tarkoituksenahan voi olla mustamaalata opettajia. Tosin varmasti moni opettaja ja moni muukin on samaa mieltä siitä, että väärin kasvattetuja lapsia on liian paljon. Se, että on paljon on vinoon kasvaneita lapsia ja hukassa olevia vanhempia, on jo päiväkotihenkilöstönkin mukaan tosiasia. Varmasti moni ala-koulun opettajakin - samoin yläasteiden, lukioiden ja ammattikoulujen opettajatkin - voi vahvistaa tämän tosiasian. Huomaa sen monessa muussakin paikassa ja moni muukin ihminen kuin opettaja. Vanhemmat kysyvät liian paljpn lapsilta, haluaako tämä laittaa villapuseron, haluaako mennä ulos jne. Lapsia maanitellaan ja lahjotaan, jos nämä eivät halua tehdä jotakin vanhempiensa ohjaamaa/pyytämää/käskemää asiaa, mikä on vääränlaista opastusta. Jo aivan pieniltä lapsilta kysytään joka asiasta mielipidettä, jolloin lapsi ei opi sietämään mitään eikä ketään. Lapsi tarvitsee paljon rakkautta ja samalla paljon rajoja. Totta kai välillä pitää osaa neuvotellakin ja toki kuunnella lapsen mielipiteitä, mutta lasta ei pidä opettaa sanelemaan pienestä pitäen, mitä hän haluaa ja ei halua tehdä. Normaalit määrätietoiset kiellot ja käskyjen/pyyntöjen toteumisen valvominen kuuluvat asiaan.
Ensin neuvotellaan lasten kanssa joka asiasta ja sitten ihmetellään, mikä meni pieleen. Toinen asia on, että aika monet nykyvanhemmat ovat liian paljon pois kotoa. Kun lapsia tekee, heistä pitää myös huolehtia. Lapsi tarvtsee vanhempien läsnäoloa säännöllisesti. Onneksi meillä on kaikesta huolimatta paljon tervejärkisiäkin vanhempia.
niinpä onhan se
Seitsemänkymmentäluvulla oli vallalla ns. vapaan kasvatuksen buumi. Vanhempia ohjattiin olemaan kieltämättä lapsiaan ja peloteltiin lapsen luovuuden muuten kärsivän.
Kaikki kuviteltavissa olevat tarpeet piti tyydyttää heti-tässä-mulle-nyt!-periaatteella.
Nyt nämä pullamössölapset ovat itse vanhempina eikä heillä ole hajuakaan siitä miten omia lapsia tulisi ohjata niin että "he kasvaisivat ja menestysivät" normaaleina yhteiskunnan jäseninä.
Valitettavasti koululle on sälytetty se vastuu mikä kuuluisi vanhemmille. Ei sen niin pitäisi olla! Koulun tulee kyllä opetuksen ohessa myös kasvattaa, mutta vanhempina olemisen tehtävä ei sille kuulu
Jos ei lasta ole saatu aisoihin 8 vuoteen mennessä, tilastojen mukaan käytöksen korjaaminen on lähes mahdotonta. Tämä tulisi vanhempien ja poliittistenkin päättäjienkin ymmärtää ajoissa, satsata vanhemmuuteen ja varhaiseen puuttumiseen.
Oli niissä vanhanajan opettajissa puolensa vaikka karttakepistä tuli välillä sormille. Opettajan katse riitti silloin luokan hiljentämiseen.