Puolisoni vanhemmat ovat innokkaita juhlien järjestäjiä ja juhlat ovat yleensä suuria, joihin kutsutaan runsaasti väkeä (sukulaiset, hyvä ystävät sekä myös ei niin tuttuja ja läheisiä ihmisiä).
Se mikä mieltäni painaa on se, että vanhemmat pyytävät juhliinsa aina muiden lastensa puolisoiden vanhemmat, mutteivät minun vaika minä olen ollut heidän perhekuvioissa mukana kauemmin kaksi muuta henkilöä.
Riitaa ei ole ollut heidän välillään, sillä minä ja puolisoni olemme olleet noilla muutamilla kerroilla itse mukana, kun vanhempamme ovat tavanneet. Puolisoni vanhemmat eivät ole pyytäneet vanhempiani kotiinsa kylään, vaikka muiden vanhempia kyllä ovat ihan oma aloitteisesti.
Kysehän voi olla siitä, ettei henkilökemiat pelaa tmv. mikä toisaalta on ihan ok, kun niinhän voi käydä ihan kenen kanssa vain.
Se vain tuntuu pahalta, kun puolisoni vanhemmat suunnittelevat juhlia meidän muiden kuulleen kun ovat pyytäneet meitä heille kylään ja he keskustelevat ketä pyytäisivät ja aina mainitaan iloisesti että "pyydetään Sailan vanhemmat ja Sannan ja voishan sitä Tuomonkin vanhemmat pyytää". Mutta minun vanhempia ei mainita koskaan =(
Olen aiemmin antanut mennä vain toisesta korvasta ulos, mutta taas sain kuulla samaa ja nyt tuntuu jo siltä, etten itse mene sen vuoksi koko juhliin.
Olenkohan vähän hupsu. Mitä itse tekisittä samassa tilanteessa?
Se mikä mieltäni painaa on se, että vanhemmat pyytävät juhliinsa aina muiden lastensa puolisoiden vanhemmat, mutteivät minun vaika minä olen ollut heidän perhekuvioissa mukana kauemmin kaksi muuta henkilöä.
Riitaa ei ole ollut heidän välillään, sillä minä ja puolisoni olemme olleet noilla muutamilla kerroilla itse mukana, kun vanhempamme ovat tavanneet. Puolisoni vanhemmat eivät ole pyytäneet vanhempiani kotiinsa kylään, vaikka muiden vanhempia kyllä ovat ihan oma aloitteisesti.
Kysehän voi olla siitä, ettei henkilökemiat pelaa tmv. mikä toisaalta on ihan ok, kun niinhän voi käydä ihan kenen kanssa vain.
Se vain tuntuu pahalta, kun puolisoni vanhemmat suunnittelevat juhlia meidän muiden kuulleen kun ovat pyytäneet meitä heille kylään ja he keskustelevat ketä pyytäisivät ja aina mainitaan iloisesti että "pyydetään Sailan vanhemmat ja Sannan ja voishan sitä Tuomonkin vanhemmat pyytää". Mutta minun vanhempia ei mainita koskaan =(
Olen aiemmin antanut mennä vain toisesta korvasta ulos, mutta taas sain kuulla samaa ja nyt tuntuu jo siltä, etten itse mene sen vuoksi koko juhliin.
Olenkohan vähän hupsu. Mitä itse tekisittä samassa tilanteessa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kysyisin puolisoltani, mikä mahtaa olla syynä. Uskoisin, että puolison vanhemmat olisivat infomoineet jossain vaiheessa syyn. Jos puolisoni ei tietäisi syytä, laittaisin hänet kyselemään vanhemmiltaan.
etteivät voi puhua kutsuttavista vieraista vaikka joskus muulloin näille muille joiden vanhemmat kutsutaan.
Olen itse se vähemmän kiinnostava miniä, vaikkakin olen ollut kuvioissa pidempään. Välit appivanhempien kanssa on ihan hyvät, eikä mitään toraa ole ollut mistään. Ihan leppoisat, mukavat välit meillä on, mutta ehkä elämänasenne ja näkemys elämään yleisesti ovat vaan liian erilaiset.
Asumme samassa kaupungissa, mutta appivanhemmat eivät vaan tulee käymään. Käyvät kyllä tiuhaan toisen miniän luona. Viime jouluna joutuivat säälistä pyytämään meidät joulupäiväksi kun toinen perhe ei päässytkään. Hiukan huvitti. En siis ole mitenkään katkera asemastani, vaan päinvastoin. Näin olen välttynyt siltä, että anoppi alkaisi suunnitella/ sisustaa meidän kotia, mitä on jo toisen miniän luona tehnyt. Siinä vaiheessa itsellä olisi saattanut jo heittää huumori kuiviin.
Eli olemme pienessä paitsiossa, mutta yleisesti ottaen ihan tyytyväisiä. Olisi tietenkin ihan mukava että kun samassa kaupungissa ollaan niin tulisivat katsomaan edes joskus. Me käymme kyllä heillä.
Pahinta on ollut huomata kuinka mieheni ottaa tästä itseensä, ja vakuuttuu vaan enemmän siitä, että omat vanhemmat ei hänestä välitä tuon taivaallista. No, jotain kai kertoo se, että kun mieheni loukkasi itsensä viime kesäänä, eivät edes soittaneet tai käyneet katsomassa, eivät edes kysyneet vointia. Tämä tuskin ihan minusta johtuu. Heillä ei vaan ole läheiset välit ja kukaan ei ole tottunut puhumaan suoraan, niinkuin taas omassa kodissani tehdään ja saadaan asioihin näin heti selvyys. Vaikea välillä katsoa ulkopuolelta mieheni vääristynyttä perhekuviota. Välillä kantautuu aina tarinaa sivuteitse siitä kuinka sitten pilkkaavat toisiaan selän takana.
En käy itse tämän toisen perheen luona, ja varmasti samasta syystä kuin appivanhemmat ei käy meillä. Ei vaan siis kiinnosta yhtään. Ja saattaa toki johtua osin tästäkin ettei kukaan käy meilläkään. Ja tosiasia on, velvollisuudesta käyminen olisi vielä inhanpaa. Eli jos ei aidosti kiinnosta, niin ei sitten. Parempi että jokainen vaan tietää missä seurassa viihtyy parhaiten ja elää sen mukaan. Pitäen kuitenkin mielessä sen että kaikkien kanssa on tultava toimeen :)
Tunnistan äskeisestä oman sukulaiskuvion. Erotuksena se, että minä olen se juhlia järjestävä anoppi.
Minä kehottaisin kysymään asiaa ensiksi mieheltäni. Mitä joskus on tapahtunut, mitä miehesi on tehnyt, että muut lapset käyvät kotonaan myös juhlissa, mutta hän (perheineen) ei?
Toiseksi voisit jutella omien vanhempiesi kanssa. Pitävätkö he miehesi vanhemmista? He ovat luultavasti ensin kutsuneet aikoinaan (vanha etiketti:) miehesi vanhemmat vierailulle. Miksi tämä vierailujen sarja ei ole jatkunut?
Lähden vaan siitä, että joskus asiaan on aika yksinkertainenkin selitys. Niin ainakin meillä. Voisin vähän rohkeutta kerättyäni kertoa meidän syistä enemmänkin ...
"Se vain tuntuu pahalta, kun puolisoni vanhemmat suunnittelevat juhlia meidän muiden kuulleen kun ovat pyytäneet meitä heille kylään ja he keskustelevat ketä pyytäisivät ja aina mainitaan iloisesti että "pyydetään Sailan vanhemmat ja Sannan ja voishan sitä Tuomonkin vanhemmat pyytää". Mutta minun vanhempia ei mainita koskaan =("
Eli se koskee syvältä kun meidän kuullen iloisesti miettivät toisten lasten puolisoiden vanhempien kutsumista juuri meidän kuullen. Luulisi jokainen tajuavan, että se voi meille olla toisaalta surullinenkin asia, etteivät he voi/pysty(se ei onnistu, hlö-kemiat ei toimi niin hyvin tmv.) minun vanhempieni kanssa voida seurustella yhtä vapaamielisesti, jotka puolisollenikin ovat minun kautta jollakin tavalla tärkeitä.
Tämä nyt on tällainen pieni kohteliaisuus mitä toisilta toivoisi. Onko se liikaa pyydetty?
Eli haluat, että niin kauan kuin sinä ja miehesi olette paikalla, ei puhuta muista kokoontumisista, juhlista, ei hauskoista juhlista?
hei hei. Musta tässä ajattelussa on jotain hullua.
tarkoita ja keskustelen niistä itsekin mielelläni.
Puhuisivat vain muista kutsutuista tai kutsuttaviksi aiotuista.
Kyllä sitä joustaa asioissa ja mielellään, jos tietää, että ihmiselle, joka on tärkeä ja erityisesti samassa perhepiirissä, tuntuu riipaisevalta aina kun hokee näitä tiettyjä asioita. Ihan mielellään sitä silloin sen jättää muualle keskusteltavaksi. Kyllä minua ainakin kiinnostaa välittää heistäkin vastavuoroisesti niin ja muitakin läheisiä ja ystäviä.
Hienotuneisuutta.
Jos minun vanhempian tuollatavalla dissattaisiin niin jättäisin varmaan itsekkin menemättä...mutta joo, varmaan kannattaisi yrittää siltä omalta mieheltä kysellä tietäisikö hän miksei juuri sinun vanhempiasi kutsuta :).
Miehesi pitäisi kysyä ihan avoimesti vanhemmiltaan, miksi sinun vanhempiasi ei kutsuta, tai ehdottaa että heidätkin kutsutaan. On miehesi asia huolehtia että sinut ja perheesi hyväksytään sukuun. Sinun on toki vaikea "tuppautua" itse. Kysymyksessä voi olla myös väärinkäsitys tai ajattelemattomuus, joka on syytä korjata.