Miestäni on jo jonkin aikaa kaverit, autojen laitto ja paluu "entiseen " elämänmalliin kiinnostanut kovasti. Hän on minua nuorempi. Emme ole kihloissa. Itse olen 28.
Meillä olisi ollut tänään 2-vuotispäivä ja hän oli luvannut viedä minut sen kunniaksi syömään.
Eilen hän otti puheeksi, että jos siirrettäisiin syömisreissua kun kaveri oli soittanut ja olisi valmis avustamaan autonosissa.
Minä sain vuosisadan hepulin. Kysyin, voiko olla totta ettei hän kaverilleen sano, että on meidän vuosipäivä ja on viemässä tyttöystäväänsä syömään. Että kävisikö jokin muu päivä autonlaitolle.......ei vastausta. Hetkeä myöhemmin sanoi, että oli unohtanut vuosipäivän. Mä kysyin, että mitä helvettiä mulle rupee ehotteleen jotain muuta päivää vaan miksei soita kaverilleen ja edelleen sovi muuta päivää. Tällä autoasialla ei edes ole kiire vaan auto pelaa ja on "harrastus". jumalauta!
On selvää, että tulen hänelle tällä hetkellä häntäpäässä enkä jaksa enää jatkuvaa mielipahaa elämässäni.
Miehet kommentoikaa onko välinpitämättömyys astunut kuvaan vai puuttuuko elämänkokemus vai mikä? Minkäslainen fiilis naisille olisi tullut vastaavanlaisessa?
Meillä olisi ollut tänään 2-vuotispäivä ja hän oli luvannut viedä minut sen kunniaksi syömään.
Eilen hän otti puheeksi, että jos siirrettäisiin syömisreissua kun kaveri oli soittanut ja olisi valmis avustamaan autonosissa.
Minä sain vuosisadan hepulin. Kysyin, voiko olla totta ettei hän kaverilleen sano, että on meidän vuosipäivä ja on viemässä tyttöystäväänsä syömään. Että kävisikö jokin muu päivä autonlaitolle.......ei vastausta. Hetkeä myöhemmin sanoi, että oli unohtanut vuosipäivän. Mä kysyin, että mitä helvettiä mulle rupee ehotteleen jotain muuta päivää vaan miksei soita kaverilleen ja edelleen sovi muuta päivää. Tällä autoasialla ei edes ole kiire vaan auto pelaa ja on "harrastus". jumalauta!
On selvää, että tulen hänelle tällä hetkellä häntäpäässä enkä jaksa enää jatkuvaa mielipahaa elämässäni.
Miehet kommentoikaa onko välinpitämättömyys astunut kuvaan vai puuttuuko elämänkokemus vai mikä? Minkäslainen fiilis naisille olisi tullut vastaavanlaisessa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sympatiseeraan miestäsi, minullekin vuosipäivät on vain päiviä muiden joukossa. Omakin mies harrastelee autonlaittoa ja aina sitä kaveria ei niin vain saa jeesimään, eli apu otetaan vastaan kun sitä saadaan. Jotain vuosipäivän syömisiä nyt voi siirtää mihin päivään tahansa... En ole koskaan tajunnut naisia jotka vöyhöttää tästä tuosta ja siitä päivästä, hitto ne on vaan päiviä muiden joukossa eikä niitä tarvitse sillä kellonlyömällä juhlia, tsiisus. Ei voi kun pyöritellä silmiäni kun eräs kaveri haluaisi että mies muistaisi joka kuukausi "yhdessäolopäivänä" jollain lahjalla, vaikka ovat olleet vuosia yhdessä.
kyllähän sitä vannetta pitää eittämättä ruveta löysäämään, se on totta.
hyvä, että sulla toimii noin. minä en pienistä välitä, mutta periaatteet omaan ja lapsuudesta olen jo saanut kasvatuksen, että jos jotain sanon niin se pitää. mutta ihminenhän tekee sitä mikä on mielekästä ja on kivaa ja tuo tyydytystä. tässä tapauksessa se on autoharrastus ja se menee miehen sanan edelle.
Vaikka sävyni oli jyrkkä, niin olen kyllä edelleen sitä mieltä, ettei tuo kerro mitään miehesi rakkaudesta sinua kohtaan, siis onko sitä tarpeeksi vai ei. Ainakin jos tuota sovitun perumista ei koko ajan tapahdu, pistäisin yksittäisen sattuman piikkiin. Mies kun ei voinut ennalta tietää että saisi kaverin avukseen juuri silloin. Omakin ukko on yrittänyt kuukausikaupalla mahduttaa aikataulujaan kavereitten kanssa aikaavievempään ja isompaan autonlaittohommaan, niin ymmärtäisin kyllä jos joku meidän yhteinen meno yllättäen siirtyisi kun apua saisi.
Ymmärrän periaatteesi, pidän sellaisesta kiinni itsekin. Toisaalta ymmärrän, että mies saattoi aidosti unohtaa. Isolle osalle miehistä merkkipäivät, ja ehkä erityisesti juuri suhteen vuosipäivät, eivät ole niin maankaatotärkeitä kuin monille naisille. Ja jos ihminen vaan unohtaa jotain, niin - semmoista sattuu. Elettyäni vuosikausia miehen kanssa, joka muistaa kyllä kaikenmaailman knoppitiedon, muttei koskaan muistuttamatta merkkipäiviä, kauppalistoja tai mitään muita "tärkeitä" asioita - oletan, että miehesi saattoi vain unohtaa. Jos haluat liittää hänen unohdukseensa syvemmän merkityksen eli että hän ei arvosta sinua riittävästi, se on sinun valintasi. Minäkin aikanaan kiukuttelin, että mies ei arvosta minua, kun "kehtasi" unohtaa mielestäni tärkeitä asioita. Onneksi opin hyväksymään hänet sellaisena kuin on.
Toinen juttu on se, että miehesi on sinua nuorempi, joten tietämättä minkä ikäinen hän on, ehkä häntä on tosiaan alkanut ahdistaa liian tiivis ihmissuhde liian aikaisessa vaiheessa elämäänsä. Jos niin on, niin sille ei tietysti mitään mahda. Toisaalta on aivan luonnollista, että "paluu entiseen" alkaa kiinnostaa. Koska missään ihmissuhteessa ei alkuhuuma kestä iänkaiken, on hyväkin, että ihminen jossain vaiheessa ymmärtää etsiä elämäänsä myös muuta tekemistä kuin puolison kanssa nyhjäämisen. Surullisempia tapauksia ovat ne, jotka ihmissuhteen vuoksi hylkäävät kokonaan oman elämänsä ja alkavat elää vain toisen osapuolen kautta ja tekemään vain tämän juttuja. Ihmissuhteessa, jossa kummallakin on myös omaa elämää, olkoon se vaikka kavereiden kanssa autonlaittoa, on todennäköisesti molemmilla parempi olla kuin sellaisessa, jossa kyhjätään vain puolison kanssa tai tämän ehdoilla.
Itse en olisi ottanut tuosta hernettä nenään. Mieshän ehdotti ihan asiallisesti ravintolareissun siirtoa. Tietty meillä ei alunperinkään ole juhlittu mitään vuosipäiviä, niin en varmasti tajua koko tilanteen tärkeyttä.
Meillä on mieheni kanssa molemmilla intressejä suhteemme ulkopuolella, harrastuksia ja kavereita ja tämän hyväksyminen on juuri se mikä meillä on suhdetta kantanut kaikki nämä 8 vuotta. Olemme aivan luodut toisillemme, mutta annamme toisillemme myös tilaa hengittää. Eli kummankaan ei ole tarvinut suhteen myötä muuttua miksikään toiseksi, ja itse uskon että se on jokaisen onnellisen parisuhteen perusta.
...menny sinne tallille ja stripannu siel sen ja sen kaverin edes ja toivottanu hyvää vuosipäivää ja sanonu et tää tyttö lähtee ny baanalle ja tilannu taksin ja menny baariin.
merkkaa mitään muuta kuin unohtamista, usko vain miestäsi ja näitä muita vastaajia:) Toki mielipahasi muuttuu ymmärrettävämmäksi, jos tämä on ns. viimeinen niitti, eli tekee näitä ohareita jatkuvasti. Me oman mieheni kanssa just mietiskeltiin, et niin, nyt tais tulla jo 3,5 vuotta täyteen, voishan sen suunnitellun 3-vuotisreissun jonnekin tehdä sit siinä lähempänä neljättä, niin tulee kaksi kärpästä yhdellä iskulla:D
Onko sinulla ap. muita syitä hylkäämisen pelkoon suhteessanne? Näitä tunteita kannattaisi pohdiskella rauhassa itsensä kanssa ja sitten ottaa sopivan tyynessä mielentilassa esille miehen kanssa, sillä raivolla saat aikaan lähinnä sen, että toinen ei kuuntele sinua jatkossakaan.
niin, sain paljon mietittävää vastauksista. ehkäpä tarkkasilmäisimmät jopa huomasivat tekstin sävystä, että kerta ei ollut ensimmäinen "ohareihin"...pienistä puroista kertyy iso pato. eli jatkuvaa mielipahaa kun jotain ns. tärkeämpää ilmaantuu edelle. valinnat vapaa-ajan vieton suhteen kääntyy kavereihin ja asiaa pahentaa kun emme asu yhdessä.
Jos mies valitsee kaverit aina ennen sinua, on mielestäni asia aika selvä, eli ei ole prioriteetit kunnossa. Toisin sanoen et ole hänelle "tarpeeksi" tärkeä, tai sitten hän pitää sinua itsestäänselvyytenä.
Omalla miehelläni on liuta kavereita ja alkaessamme seurustella pelkäsin että jotenkin rajoitan hänen menemisiään ja tulemisiaan. No, kävikin niin että mies viettää ennemmin aikaansa minun kanssani ja joskus saan jopa hätyytellä sitä harrastamaan ja tapaamaan vanhoja tuttuja. Varmasti osittain tuossa isässä (miehesihän on 23) on vielä paljon niitä sinkkukavereita, jotka houkuttelee matkaan. Mutta kun omat kaverit alkavat elää vakavemmissa parisuhteissa, avioitua ja perustaa perhettä, niin tuntuu varmasti luonnolliselta vetäytyä itsekin enemmän kotiin/paremman puoliskon seuraan.
Teillä on keskustelun paikka suhteenne tulevaisuudesta, ja tuo kahden vuoden pyykki on siihen ihan otollista aikaa. Teillä voi olla aika erilaiset visiot kun sinä olet jo tuonkin ikäinen.
kiitos eräälle vaimolle vastauksesta! hänellä on paljon sinkkukavereita ja annankin hänen mennä. jos joku on menny kattoo leffan veijarit, niin meidän elämä on kun siitä leffasta. ennen oli kaksi kaverusta, erottamattomat ja sit toinen löysi naisen. kuinka kävikään saku jäi yksin ja ässä löysi naisen. kyllä hän myös viettää aikaansa minun kanssa, mutta varsinkin viikonloppuisin huomaa, että veri vetää kavereiden luo ja mun kans katotaa töllöä hiljaa tääl mun kaupunkikämpässä. ite oon kauheen seksuaalinen ja seksi luistaa...paitsi sekin nyt viime aikoina jääny pariin kertaan viikossa. mun mies on maalta ja suomeksi sanottuna "maajussi". kaupungissa hän ei suostu asumaan ja mä en voi vanhaan taloon muuttaa anopin silmän alle vaikka kiva anoppi onkin. kihloistakin ollaan puhuttu, mutta hänellä ei ole mikään kiire. ei suunnitelmia, eipä tietenkään. jätkä käy kaupungissa syömässä, naimassa ja nukkumassa. kavereillaan rassaa autoja.en vaan tiedä kuinka kauan tää suhde palvelee mua...
haluaisin kiinteän suhteen, ystävyyttä, rakkautta, seksiä, kihlat, kämpän,ei edes lapsia vielä. omia ystäviä saa olla ja menoja. ummmphhh vaikeaa
Jossain vaiheessa pitää kuitenkin miettiä onko teillä tulevaisuutta. Kaksi vuottako tilanne on ollut tämä? Miten esim. sovitatte yhteenmuuton joskus aikoinaan, jos toinen ei halua asua kaupungissa, ja toinen maalla?
Ei tietenkään voi odottaa että mies hylkäisi kaverinsa, mutta vakavassa suhteessa ajankäytön tulisi edes jotenkin kallistua kumppaniin päin.
Kihloja ei ehkä kannata harkita, matkassa on vielä niin monta mutkaa kuten nuo asumiskysymykset yms. Oma mies ei edes 23-vuotiaana ollut miettinyt mitään naimisiinmenoja eikä juuri ajatellut tulevaisuutta sen pidemmälle, mikä rassasi minua ihan tolkuttomasti.
Kai voisit yrittää joskus kysyä, millaisena mies näkee teidän kahden tulevaisuuden. Rehellisesti sanoen kun suhteenne ei vaikuta järin vakavalta (miehen puolelta). Näettekö muulloin kuin viikolla? Onko mies töissä, entä sinä? Mitä yhteisiä kiinnostuksenkohteita teillä on ja mikä teidät yhteen edes alunperin ajoi?