Yleensä naiset antavat miehelle varsin paljon pisteitä, jos tämä on varakas. Merkittävän omaisuuden perijälle tai muuten rikastuneelle tai erityisen hyvin toimeen tulevalle miehelle naisten löytämien ei yleensä tuota vaikeuksia. Jos mies taas on persaukinen tai valinnut alan, jossa työllistymismahdollisuudet ovat erityisen huonot tai palkkataso huono tai työ muuten ei arvostettua, hyvin monet naiset eivät lähde tämmöisen miehen kelkkaan jo hänen sosiaalisen taustansa vuoksi. Eli jos mies on rikas, melkein terve eikä aivan nahjus tai paskajätkä, hän naisille noin yleisesti ottaen kelpaa.
Miksi suomalaiset naiset sitten hurahtavat niin helposti ulkomaiseen rutiköyhään mieheen, jolla ei kaiken järjen mukaan ole juuri mahdollisuutta osallistua naisensa tai perheensä elättämiseen?
Tähän tahtoisin saada vastauksia erityisesti köyhien ulkolaisten miesten naisilta !
Miksi suomalaiset naiset sitten hurahtavat niin helposti ulkomaiseen rutiköyhään mieheen, jolla ei kaiken järjen mukaan ole juuri mahdollisuutta osallistua naisensa tai perheensä elättämiseen?
Tähän tahtoisin saada vastauksia erityisesti köyhien ulkolaisten miesten naisilta !
Vastaukset 25
Vanhimmat
No, itselleni raha ei ole ollut koskaan tärkein kysymys. Olemme molemmat jokseenkin varattomia ja nyt pienten lasten vuoksi en ole ollut itsekään moneen vuoteen töissä. Rasistisessa Suomessa tämmöistä tuppukylästä ei mitään kunnollista työtä ulkomaalaiselle helpolla löytyisikään. Toisaalta onkin ehkä parempi huolehtia perheestämme kotona kuin pienellä palkalla jonakin roskakuskina. Pidän omassa Afrikkalaisessa miehessäni juuri siitä, että hän omistautuu täysin perheelleemme. No, eipä hänellä kavereita täällä juuri olekaan. Joululahjatkin kalliimmasta päästä hän osasi ostaa mulle ittelleni ja lapsille, siis ei mitään tyyliin pölynimuri tai tiskikone, ja varmasti viimeisillä rahoillaan. Annan siitä suuresti arvoa hänelle. Seksistä uskon nauttivani enemmän kuin kenenkään Suomalaisen kanssa nauttisin. Ja tämä mies ainakin osallistuu täysipainoisesti lasten hoitoon eikä läträä viinan kanssa. Itse ole varmaan pahempi juoppo ja muulloin kuin raskaus aikana tykkään tupakkaakin poltella. En ole itsekkään ollut mikään lukutoukka, joten en ole koskaan odottanut sitä mieheltänikään. Toisaalta ei minuakaan kovin innostaisi jos mieheni olisi joku bensalle haiseva rasvarijussi, joka tuhlaisi rahansa vain johonkin moottoripyörään kai kaljan juontiin. Ehkä sitten mielluumin vaikka tämmöinen lapsille omistautuva koti-isä, joka hyväksyy minut karvoineen kaikkineen.
"Seksistä uskon nauttivani enemmän kuin kenenkään Suomalaisen kanssa nauttisin. "
Tämä on kyllä kumma juttu. Onko tämä todellakin mielestäsi kansallisuuskysymys? Vai peräti ihonvärikysymys? Jokainen tietysti saa kiksinsä omista jutuistaan, joten ehkä sinun fetissisi on tuo ulkomaalaisuus. Innostuuhan jotkut vaikka kumisaappaistakin. Mikään objektiivinen asia ei ole kyseeessä, sen jokainen täysijärkinen toki ymmärtää. Seksihän tunnetusti sijaitsee lähinnä korvien välissä.
"Toisaalta ei minuakaan kovin innostaisi jos mieheni olisi joku bensalle haiseva rasvarijussi, joka tuhlaisi rahansa vain johonkin moottoripyörään kai kaljan juontiin. Ehkä sitten mielluumin vaikka tämmöinen lapsille omistautuva koti-isä, joka hyväksyy minut karvoineen kaikkineen."
Tässäkö ovat ainoat vaihtoehdot? Entä miten olisi hyvin toimeentuleva, koulutettu, perheelleen omistautuva, vaimonsa kaikkinensa hyväksyvä, raitis suomi-mies? Sellaisia ei kai siellä sinun fantasialandiassasi ole olemassakaan. Täällä reaalimaailmassa moisiakin on, paljonkin. Tärkeintä kuitenkin, että olet omaan elämääsi tyytyväinen.
Sinä siis mieluummin lisäännyt jonkun Afrikkalaisen kanssa kuin työtä tekevän Suomalaisen duunarin kanssa. Kumpikaan ette siis ole töissä. Ilmeisesti asutte jossakin kaupungin vuokra-asunossa ja elätte puhtaasti erilaisilla etuuksilla. Kun kersoilta silmä välttää, painutte ilmeisesti pehkuihin keskellä päivää. Voin vain kuvitella, miltä jostakin roska-auton kuljettajasta tuntuu ...
Miten ihmeessä tähän on oikein tultu ? Ja voiko tämä maa päästä tästä vielä kuiville ja jos niin miten?
No, itse olemme ainakin saattaneet Suomeen jo 4 uutta kansalaista ja viides olisi tavoitteena. Sen pitäisi riittää itselleni vaikka mieheni kyllä voisi haluta enemmänkin. Suomeen on lapsia toivottu ja voin vannoa, että kyllä ne myös työllistävät niin äidin kuin isänkin.
"No, itse olemme ainakin saattaneet Suomeen jo 4 uutta kansalaista ja viides olisi tavoitteena. Sen pitäisi riittää itselleni vaikka mieheni kyllä voisi haluta enemmänkin" Oletteko yhtäkään lastanne elättäneet itse?? Vai maksetaanko teidän kaikkien elämä veromaksajien rahoilla? Ja olet vielä ylpeä tästä? Ja kutsut sitä oikein "työpaikaksi" että hoidatte miehenne kanssa lapsianne? Miten sinulle ja miehellesi olisi käynyt 50 vuota sitten Suomessa?? Kun ainoa "työnne" on lasten hoito?
todellakin on se perheellee omistautuminen ja tunteiden näyttäminen, meillä ei vielä lapsia ole mutta yksiasia mihin miehessäni alunperin rakastuin oli se kuinka rakastavasti käyttäytyi perheensä parissa ja kuinka kunnioittavasti AINA vanhemmistaan puhui. minulle raha ei todellakaan ollut tärkeä asia, koska olimme kummatkin 21vuotiaita mennessämme naimisiin, tällä hetkellä opiskelemme kummatkin, mieheni korkeakoulussa ja siihen lisäksi käy yötöissä.... vuoden sisällä olisi tarkoitus alkaa etsimään omaa asuntoa kun asuntotilillä alkaa olemaan sopivat käsirahat ym. säästettynä!
eli "rikastumme" yhdessä, eikä niin että kumpikaan eläisi toisensa siivellä!
tietämyksesi muista kulttuureista on huikea
"perheellee omistautuminen ja tunteiden näyttäminen ... kuinka rakastavasti käyttäytyi perheensä parissa ja kuinka kunnioittavasti AINA vanhemmistaan puhui."
jos edes vähän maailmanmenosta tietäisit tai ruotsia pidemmällä olisit käynyt tietäsit, että tämä on maailmalla sääntö jos Suomi on poikkeus ....
ja mitä yritit ajaa viestilläsi takaa? en oikeen ymmärrä, kuinka muiden kulttuurien tuntemukseni liittyy asiaan, että yksi piirteistä johon rakastuin miehessäni sattuu olemaan juuri läheisrakkaus?
väitinkö jollakin tavalla että mieheni olisi ainut koko maailmassa ketä välittää perheestään?
näköjään sinulla oli vaan pakko päästä purkamaan pahaa oloasi jotenkin :)
En ehkä sinun, vaan paremminkin perheeni kanssa. Oma asunto on meille kylä kaukainen haave ei realisteinen tässä ja nyt. En koe että meilläkään kumpikaan eläisi toisen siivellä. Työn löytäminen ei täältä ole kovin helppoa, mutta mieheni on ollut välillä erilaisissa töissä kaupungin palvelukessa.
Ehkä naiset, jotka eivät vaadi mieheltään isoja tuloja/koulutusta menisivät helpommin kouluttamattoman suomalaisenkin miehen kanssa naimisiin. Olen elämäni aikana nähnyt monenlaisia suomi-suomi liittoja ja loppujenlopuksi todella moni on nainut korkeakouluttamattoman suomalaisen miehen, joten Suomessa koulutukselle/tulotasolle ei ilmeisesti laiteta hirveästi painoarvoa ainakaan tietyissä piireissä. Itseäni ei tosin kiinnostaisi kouluttamaton ulkomaalainen/suomalainen.
Olemme kumpikin nuoria ja miehelläni on maisterinpaperit taskussa arvostetusta yliopistosta. Eipä koulutus kuitenkaan välttämättä näy ulospäin jos joku meidät kadulla bongaa eli joku voisi kuvitella mieheni olevan kouluttamaton jos on tottunut yleistämään etnisen taustan perusteella kaikki maahanmuuttajat luusereiksi tai kouluttamattomiksi pakolaisiksi.
"Miksi suomalaiset naiset sitten hurahtavat niin helposti ulkomaiseen rutiköyhään mieheen, jolla ei kaiken järjen mukaan ole juuri mahdollisuutta osallistua naisensa tai perheensä elättämiseen?"
Sitä varten on yhteiskunnan tuet.Kyseiset naiset lienevät suurimmalta osin muutenkin ylijäämätavaraa joilla ei juuri vientiä olisi kotimaan markkinoilla niin kaipa se isomunainen musta persaukinen on parempi kuin valkoinen pikkumelainen persaukinen.Ainankin niin kauan kuin oleskelulupa on vain väliaikainen.
ainakin tulotaso merkitsee. Mieheni on ulkomaalainen ja en voisi kuvitellakkaan olevani sellaisen miehen kanssa joka ei tienaa rahaa. Lapset kun on pieniä aika vähällä rahalla tulee toimeen mikäli tyytyy sellaiseen elämään. Tosiasia on että jo alaluokilta alkaa lasten eriarvoistaminen sen mukaan kenellä on rahaa harrastaa, matkustella tai kulkea vaatteissa joissa on tunnettu logo. En tarkoita että lasten pitäisi saada kalliita harrastuksia, matkustelua ja brändi vaatteita. Kyseiset asiat monesti liittyy perheen sisäisiin arvoihin. Minulle kuitenkin on tärkeää voida luoda mahdollisuus kaikkeen tähän ilman murhetta siitä onko meillä varaa. Minulle ja perheelleni ei tulisi kysymykseenkään elää tukien varassa. Haluan kasvattaa lapsemme huomaamaan että vaati koulunkäyntiä ja paljon työtä jotta elämässä saavuttaa asioita. Meidän molempien palkkatulot mahdollistaa loma-aikoina matkustelun ja lasten harrastusten tukemisen sekä silloin tällöin ulkona syömisen. Pieniä asioita mutta ilman työtä näistä jäisimme paitsi.
Varmaan monelle elintaso ja miehen status tärkeää puolisoa valitessa.Minulle se ei ole tärkeä asia,ei mitään merkitystä millaisen auton omistaa ym.
Olen itse hoitaja ja tottunut tulemaan toimeen pienellä palkallani. Tavattuani aviopuolisoni kiinnititin tietysti huomiota ulkonäköön. Lisäksi hän oli ja on edelleen kohtelias,ahkera ja mitä rakastettavin mies.
Hän opiskeli kielen,sai töitä "tav.duunari" mutta mielestäni kaikki työ on arvokasta,tärkeintä on että hal.tehdä töitä ja osallistua yht.kustannukssiin.Työnsaanti ei ole helppoa.
Siis hän on mitä parhain kumppani,tekee kotitöitä,ei tupakoi eikä käy baareissa,hyviä puolia joita arvostan miehessä ja toimivassa tasavertaisessa suhteessa. Olen onnellinen ja tyytyväinen ulkomaalaiseen mieheeni,olen myös seurustellut suomalaistenmiesten kanssa,joten valintani ei perustu siihen että tieten tahtoen olisin halunnut ulkomaalaisen miehen . . .
Varmasti on niin, että köyhien miesten vaimoiksi päätyvät ne naiset, joille raha ei ole niin tärkeää. Eihän rikaskaan mies yleensä saa ketä tahansa. Naisia riittää kyllä, koska varallisuutta arvostavia naisia on aina maailmassa riittävästi.
Varmaan siksi kun en osaa mennä rahan kanssa naimisiin vaan sen miehen. Minulla on kouluttamaton mies, itse olen korkeakoulutettu. Mies on kuitenkin eteenpäin pyrkivä. Se ettei hänellä ollut tilaisuutta koulutukseen ei ollut hänen vikansa vaan maan läpimädän ja korruptoituneen hallituksen joka ei antanut köyhille muita vaihtoehtoja kuin tehdä lapsesta asti työtä henkensä pitimiksi. Lahjoja olisi ollut vaikka mihin.
Niinkuin oma isäni. Ponnisteli 4-vuotis kansakoulupohjalta kotikaupunkinsa suurimmaksi veronmaksajaksi. Se on usein luonteesta kiinni, mihin pystyy ponnistamaan. Jenkeissä näitä self-made-man tyyppejä kunnioitetaan paljonkin.
En ole koskaan elätellyt itsestäni mitään valtavan suuria haaveita maallisen mammonan suhteen. Vanhempani ovat ihka tavallisia työtätekeviä, olleet välillä työttöminäkin. Itse tapasin mieheni kun kävin kurssia suuremmassa kaupungissa, siis Suomessa. Hänen kotimasssaan Somaliassa en ole koskaan käynyt eikä se ole mitenkään lähiajan haavenakaan. Minä olen onnellinen perheeseeni ja minulla on siinä suhteessa kaikki hyvin.
Kummastuksella kyllä katsoin tässä TV:n kauniskoti ohjelmaa ja miten kaunis koti hänen maanmiehillään Helsingissä oli. Meillä on terminaattorit vielä siinä iässä, että ei taitaisi kauan kauniina pysyä.
Suomessa ei ainakaan ole kuin kourallinen rikkaita miehiä, joten sen puolesta tämä aloitus on melko turha. Kaikki suomalaiset ovat kansainvälisestä perpektiivistä katsottuna suurin piirtein ylempää tai alempaa keskiluokkaa. Yleensä tavallinen ihminen valitsee puolisokseen toisen tavallisen ihmisen. Aina tietenkin löytyy B-luokan tähtösiä, jotka olettavat ansaitsevansa varakkaan puolison.
Itse olen tyypillisestä suomalaisesta keskiluokkaisesta kodista. Oli omakotitalo, kaksi autoa, kolmen tähden ulkomaanmatkoja turistiluokassa, kivoja joululahjoja jne... siis tyypillistä suomalaista arkea. Minulle oli tärkeää, että puoliso on kasvanut saman tyyppisessä perheessä, kansalaisuudella ei ollut väliä, täällä ulkomailla suurkaupungissa mokuparit ovat enemmän sääntö kuin poikkeus muutenkin.
Sain myös sellaisen kotikasvatuksen, että jos jotakin haluaa niin sen eteen on tehtävä töitä. Olen siis koko perheeni tavoin yrittäjä ja hankin itse rahaa mielitekojeni mukaan, en tarvitse miestä sponsoriksi. En myöskään halua miestä kotiini köllöttelemään minun kustannuksellani. Ei hänen rikas tarvitse olla, mutta kyllä hänen täytyy ainakin omat menonsa ja kulunsa tienata. Jos mies on valinnut väärän alan, missä ei saa töitä, niin oletan tietenkin, että hän kouluttautuu uudelleen toiselle alalle, eikä jää lopuksi ikää istumaan ja ihmettelemään. Eli se sen hetkinen työttömyyskään ei ole paha, jos mies osoittaa toimeliaisuutta tulevaisuuden suhteen.
Suomalainen mies yleensä olettaa vaimon käyvän palkkatyössä ja osallistuvan perheen elintason ylläpitoon, suomalainen nainen yleensä olettaa samaa mieheltä. Jos ummikko puoliso tulee kaukomailta, niin voi olettaa ettei tämä kuvio onnistu ainakaan ihan käden käänteessä. Moni sponsoroi mielellään rakkaimpaansa ainakin jonkin aikaa.
Ketjun aloittaja kysyy: Miksi raha ei tärkeä ulkkismiesten kanssa ?
Kysyjä haluaa vastauksia nimenomaan köyhine ulkomaalaisten miesten kanssa naimisissa olevilta. No, itse en kuulu ihan tuohon ryhmään, mutta vastaanpa silti.
Mulle raha ei ole koskaan ollut se tärkein juttu. Ehkä sen takia, koska tienaan itse sen verran etten tarvitse miestä minua elättämään. Mulle raha ei ollut se tärkein juttu edes aikaisemman suomalaisen puolisoni kanssa; ihan tavallinen duunari oli ja rahaan ei meidän suhde kaatunut. Miksi jotkut suomalaiset miehet silti kuvittelevat, että tavalliset työssäkäyvät suomalaiset naiset olisivat jotenkin rahan perään? Kyllä ainakin minulla on ihmissuhteissani niin, että muut asiat ratkaisee kuin varallisuus ja kuinka paljon maita ja mantuja joku omistaa.
Kylla se nyt vaan on niin etta varallisuus on nykyaan se seikka mika viehattaa naisia, varallisuus tuo sita kuuluisaa turvallisuudentunnetta. Tietenkin ne naiset joilla tilanne on se etta omaa varallisuutta on sen verran etta ei tarvitse turvaa keneltakaan eivat toki sinallaan kuulu tahan ryhmaan.
Me ihmiset olemme elaimia ja siksi meillakin on, huolimatta kommunikaatiokyvystamme, tietyt perusvietit. Naarailla on tarve tuntea olevansa turvassa ja siksi vuosituhansien aikana vain alykkaimmat ja voimakkaimmat ovat paasseet jatkamaan sukuaan. Sita kutsutaan evoluutioksi. Mutta nyt olemme tulleet sellaiseen pisteeseen jossa pelkka fyysinen paremmuus ei merkitse mitaan. Yhteiskunnat, tai ainakin sivistyneimmat yhteiskunnat ovat taynna lakeja jotka suojaavat jopa niita heikompia ja tyhmempia. Siksi nykyaan uroksen tarjoama turva on sita taloudellista turvaa. Joissain tapauksissa kyse on jopa siita etta uroksella on niin paljon rahaa etta naaraan elama on suorastaan loistokasta.
Siksi onkin aivan validi kysymys, mika oikein vaivaa niita naaraita jotka epatoivon vimmalla pyrkivat pariutumaan sellaisten urosten kanssa joilla ei ole minkaanlaista kykya tarjota mitaan turvaa sen enempaa naaraalle kuin jalkelaisilleen ja varsinkin kun sen tyypin uroksilla on viela taipumus poistua kuvioista kun jalkelaisia alkaa ilmestya. Ei ole todellakaan normaalia kaytosta se etta valitaan pariutumiseen se kaikkein huonoin yksilo. Varsinkin kun yllamainittujen seikkojen lisaksi kyseiset urokset usein ovat viela luonnevikaisia ja vakivaltaisuuteen seka rikollisuuteen taipuvaisia.
Tieteellisesti tama on selitettavissa vain silla etta kyseiset naaraat ovat alhaisella alykkyydella varustettuja eivatka omaa tiettya itsesuojeluvaistoa ja tarvetta hankkia puolisoa jonka kanssa saisi jalkelaisilleen mahdollisimman hyvat geenit selviytymiseen. Muuta selitysta ei oikeastaan voi olla. Tietenkin mielenvikaisuus tulee mieleen tai yksinkertaisesti kyvyttomyys rationaaliseen ajatteluun. Kaikki toiminnot ovat taysin irrationaalisia ja siksi myos puolisonvalinta on taysin irrationaalinen teko. Tastahan seuraa tietysti se etta tallaisten naaraiden jalkelaiset eivat missaan tapauksessa voi olla mitaan valioyksiloita silla saavathan ne seka urokselta etta naaraalta mahdollismman huonot geenit.
Kärsin kahdessa ensimmäisessä suhteessani, jotka olivat etäsuhteita. Emme asuneet yhdessä. Viimeisimmässä äijä kulki viikot töissä "stadissa" enkä koskaan tuntenut, että tämän tienestit olisivat minua mitenkään lämmittäny. Molemmissa sain kokea niin pettämistä kuin jättämistäkin. Tunsin että he ei halua perhettä mun kanssa. Mulle riitti, kiitti. Nyt on toinen vauva tulossa. Ehkä tämä oli tavallaan myös kuin mun kosto näistä epäonnistuneista suhteista. Nyt on elämä mallillaan ja tällä tummemmalla seisoo aina kun haluttaa. Seksiä harrastamme keskimäärin päivässä enemmän kuin ennen viikossa.
Siis mitä v%¤#ua?! Sinä saatat lapsen tähän maailmaan KOSTOKSI?!!!
Jos minä perustan perheen ulkomaalaisen kanssa ja saan lapsia ja se ei vain sulle käy. Jäitkö itse lehdelle soittelemaan, lerppamuna.
No, aikaa yleensä lienee, ja sitten se seksikin on vissiin jotenkin parempaa. Kumpi lie syy ja kumpi seuraus.
Tulkitsinko edes suunnilleen oikein ?
Miksi sitten oikein yhdessä ollaan? Eihän se elämä voi olla pelkästään rahan perässä joksemista. Me ollaan tyytyväisiä siihen mitä on saatu ja toistaiseksi kaikki hyvin.