Mikä on se oikea elämäntapa?

CityRusakko

Itse en käy töissä tällä hetkellä, enkä ole kouluttautunut. En todellakaan tiedä mitä haluaisin elämältä. En omaa mitään taitoja, eikä minulla ole juurikaan toivoa oppimiseen. Pidän itseäni oikeastaan surkimuksena.

Mutta nautin elämästä. Juopottelen ystävieni kanssa arkipäivisin, kun kapakoissa on rauhallisempaa. Voin kävellä 4 kilometriä ystäväni luokse milloin tahansa (hänkin on yökyöpeli, kuten minä), jutustelemme ja valvomme koko yön ja aamulla voimme nukahtaa, kun toiset lähtevät töihin. Elämäni on mukavaa juopottelua ja elokuvien katsomista ja ihmisten kanssa seurustelua.

Kuitenkin minua mietityttää, mitä elämällä pitäisi tehdä? Pitäisikö minun ottaa niskasta kiinni ja hankkia koulutus ja päästä hyviin töihin ja rikkauksiin? Ja tekisikö se minusta onnellista? Kouluttautuminen ajatuksena tuntuu raskaalta taitojeni ja halujeni puuttumisen vuoksi, jonka takia mietin onko se kuitenkaan vaivan arvoista? Onko ihminen arvokas vasta silloin, kun hän kouluttautuu, harrastaa, tekee töitä?
Toinen asia, mitä mietin, kuuluuko elämässä lisääntyä? Sukuni on täynnä luusereita ja alkoholisteja, jonkin verran hullujakin. Onko suvussani geeni, joka määrittää surkeuden ja saamattomuuden? Veljenikään eikä siskonikaan osaa mitään. Olen ajatellut jos lapsia hankin, pitäisi hankkia hieno, kouluttautunut, osaava, taitava, fiksu mies ja hänen kanssa lisääntyä, jotta lapsillani on parhaat mahdollisuudet elämässä. Ja minullahan on sellainen mies, tosin pidemmän päälle olen huomannut että saan joskus ahdistusmaisia tunteita hänen seurassaan varmaan erilaisuutemme takia...

Minkä vuoksi elän? Onko oikein vai väärin olla tekemättä yhtään mitään ja nauttia elämän pienistä ihanista asioista, kuten kylmästä tuopista, lemmikeistä, ystävistä, seksistä, ruuasta? Pitäisikö vaatia itseltäni enemmän vai tyytyä vähään? Haluaisin kuulla muiden mielipiteitä siitä, mille elämme, mikä on tärkeintä. Joissain esim. tv-ohjelmissa korostetaan perseen ylös nostamista ja haaveiden toteuttamista, joissain taas vähään tyytymistä ja nauttimista pienistä asioista.
Ja mikä on paras tapa elää? Kouluttautuminen, ura, hieno auto? Perhe, rakkaus, läheisyys? Vai tuoppi, ystävät, hyvä ruoka?

Ajattelen joskus sitä, kun ihmiset asuivat luolissa... Silloin ihmiset vain söivät ja lisääntyivät, ja se oli elämän tarkoitus. Elänkö elämän väärin jos teen sitä samaa?

94

8100

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • otto kannonpää

      1. Kunhan ei vaan tarvis mennä sosiaaliavun luukulla.
      2. Sais lähtä täältä saappaat jalassa, ilman yhteiskunnan tarjoamia palveluja.

      • SOSSUPUMMI

        säkö sit oot kyselly kansalaisten enemmistöltä näitä asioita?tuskinpa!

        SOSSUN LUUKULLE VAAN!

      • ei hyvältä näytä
        SOSSUPUMMI kirjoitti:

        säkö sit oot kyselly kansalaisten enemmistöltä näitä asioita?tuskinpa!

        SOSSUN LUUKULLE VAAN!

        Jos sinulla on vähänkin omaisuutta tai omaa rahaa pankissa sossun luukulle on turha mennä sanovat myy pois kaikki jos jokainen tekisi niin, tämä maa olisi polvilaan alta aika yksikön . Tällä hetkellä tämän maan kaatavat rosvo politikot ja miljoona eläkkeitä nostavat poliittiset pellet. Toivottavasti leikattuja piene läkkeitä nostavat pysyvät rauhallisina ettei käy niinkui egyptissä

      • Kiinnostaako pokeri?
    • pankomies

      Nykyinen elämäntapasi vain jatkuu ja jatkuu kunnes kuolet, ehkä alkoholistina. Voit toki jatkaa nykyistä linjaasi mutta muista että kaikki ne jotka näet lähtevän työhön maksavat sinun lorvailusi eli heidän työpäivänsä ja/tai verotaakkansa on suurempi, siis olet muiden rasitteena. Tuskin ihmisten luolassa asuessaan sinne ruokaa mistään tyhjästä ilmaantui, kyllä sen joku sinne hankki työllään, käy kokeilemassa;)

      Ehkä tämä sosiaaliholhous vielä nykyisin toimii mutta soraäänet ovat kovin lisääntyneet koskien toisten lorvailua ja työssäkäyvien verojen nousua joten voipi käydä niin ettei sitä rahaa, leipää, asuntoa ja olutta niin vain tulevaisuudessa jaella, varsinkin kun suomi nyt ottaa velkaa ja eläkepommi mäsähtää päälle.

      Jos ei lapasi ala heilumaan työn merkeissä niin pidä rikas miehesi mutta muista, usein on niin että se puolisio kyllästyy myös työhönsä joten voipi tulla sitäkautta särö rakkauteen.

      Entä jos me kaikki eläisimme kuten sinä, tuottamatta yhteiskunnalle tuloja ja vain kulutamalla niitä, niin miten meidän kävisi? -luuletko että yhteiskuntamme toimisi seteleitä painamalla ja jakamalla niitä tarvitseville?

      Tällähetkellä et ole yhteiskunnalle minkään arvoinen vaan olet riippakivi toisten niskassa. Kaikkea mainitsemaasi voit tehdä vaikka olisit työssä ja veroja maksamalla voit rakentaa myös muille hyvää, nyt vain kulutat sitä hyvää muilta pois, eli joku muu raataa sinun vuoksesi.

      • CityRusakko

        Olen hyvin tietoinen tästä asiasta. En osaa suunnata mihinkään suuntaan elämässä tällä hetkellä, sillä en tiedä mihin pyrkisin ja tätä asiaa olen tässä pohdiskellut niin paljon että aivoni ovat tyhjät. Siksi minä täällä kyselenkin mikä on elämässä elämisen arvoista muiden mielestä, jotta saisin jonkinlaista ajatusten vaihtoa ja uusia näkökulmia.

        Ehkä itse ajattelen niin, että ihmisten ei kuuluisi elää tällaisissa oravanpyörissä. Aiheenihan käsittelee elämäntarkoitusta jollain tavalla, mutta tästä aiheesta saatan olla sitä mieltä, että elämää ei kuulu "tuhlata" työtä tekemiseen kokonaan.
        Enkä todellakaan haluaisi olla muiden rasitteena, minunlaisilleni ei vain ole juurikaan muita mahdollisuuksia, jos sattuu jäämään työttömäksi tai jopa vieroksuu työtä. Ei taida olla ihan laillista että menen metsään ja rakennan sinne majan josta vuosien kuluessä kehittyy talomainen rakennelma ja rakennan aitauksia, hankin tuotantoeläimiä, kasvatan kasvikseni. Joku varmasti tulee tämän estämään ja viemään minut väkisin takaisin ihmisten ilmoille ihmisten rasitteeksi.
        Jos ihmiset haluavat pois oravanpyörästä, minusta heillä pitäisi olla siihen mahdollisuus, mutta ei ole.

        Ei vaan voi paeta mitään, pakko kai se olisi jotain tehdä, mutta mitä? Toistaiseksi lypsään sosiaalitoimistolta rahaa ja mietin mikä olisi mahdollisimman sopiva elämäntapa minulle. Ehkä kommuunniin muutto ja osa-aikatyön aloittaminen...

        Mutta. Mikä oli se paras tapa elää?

      • Rooman palo
        CityRusakko kirjoitti:

        Olen hyvin tietoinen tästä asiasta. En osaa suunnata mihinkään suuntaan elämässä tällä hetkellä, sillä en tiedä mihin pyrkisin ja tätä asiaa olen tässä pohdiskellut niin paljon että aivoni ovat tyhjät. Siksi minä täällä kyselenkin mikä on elämässä elämisen arvoista muiden mielestä, jotta saisin jonkinlaista ajatusten vaihtoa ja uusia näkökulmia.

        Ehkä itse ajattelen niin, että ihmisten ei kuuluisi elää tällaisissa oravanpyörissä. Aiheenihan käsittelee elämäntarkoitusta jollain tavalla, mutta tästä aiheesta saatan olla sitä mieltä, että elämää ei kuulu "tuhlata" työtä tekemiseen kokonaan.
        Enkä todellakaan haluaisi olla muiden rasitteena, minunlaisilleni ei vain ole juurikaan muita mahdollisuuksia, jos sattuu jäämään työttömäksi tai jopa vieroksuu työtä. Ei taida olla ihan laillista että menen metsään ja rakennan sinne majan josta vuosien kuluessä kehittyy talomainen rakennelma ja rakennan aitauksia, hankin tuotantoeläimiä, kasvatan kasvikseni. Joku varmasti tulee tämän estämään ja viemään minut väkisin takaisin ihmisten ilmoille ihmisten rasitteeksi.
        Jos ihmiset haluavat pois oravanpyörästä, minusta heillä pitäisi olla siihen mahdollisuus, mutta ei ole.

        Ei vaan voi paeta mitään, pakko kai se olisi jotain tehdä, mutta mitä? Toistaiseksi lypsään sosiaalitoimistolta rahaa ja mietin mikä olisi mahdollisimman sopiva elämäntapa minulle. Ehkä kommuunniin muutto ja osa-aikatyön aloittaminen...

        Mutta. Mikä oli se paras tapa elää?

        Jos asettaa itselleen päämääriä, pääsee kokemaan onnistumisen tunteita. Tietysti kuvaamasi elämäntapakin on omalla tavallaan ihan yhtä hyvä, mutta luulisi, että se käy kyllästyttämään. Eikö olisi mukava oppia asioita, tuntea, että saavuttaa jotain ja kehittyy?

      • dagarrr
        CityRusakko kirjoitti:

        Olen hyvin tietoinen tästä asiasta. En osaa suunnata mihinkään suuntaan elämässä tällä hetkellä, sillä en tiedä mihin pyrkisin ja tätä asiaa olen tässä pohdiskellut niin paljon että aivoni ovat tyhjät. Siksi minä täällä kyselenkin mikä on elämässä elämisen arvoista muiden mielestä, jotta saisin jonkinlaista ajatusten vaihtoa ja uusia näkökulmia.

        Ehkä itse ajattelen niin, että ihmisten ei kuuluisi elää tällaisissa oravanpyörissä. Aiheenihan käsittelee elämäntarkoitusta jollain tavalla, mutta tästä aiheesta saatan olla sitä mieltä, että elämää ei kuulu "tuhlata" työtä tekemiseen kokonaan.
        Enkä todellakaan haluaisi olla muiden rasitteena, minunlaisilleni ei vain ole juurikaan muita mahdollisuuksia, jos sattuu jäämään työttömäksi tai jopa vieroksuu työtä. Ei taida olla ihan laillista että menen metsään ja rakennan sinne majan josta vuosien kuluessä kehittyy talomainen rakennelma ja rakennan aitauksia, hankin tuotantoeläimiä, kasvatan kasvikseni. Joku varmasti tulee tämän estämään ja viemään minut väkisin takaisin ihmisten ilmoille ihmisten rasitteeksi.
        Jos ihmiset haluavat pois oravanpyörästä, minusta heillä pitäisi olla siihen mahdollisuus, mutta ei ole.

        Ei vaan voi paeta mitään, pakko kai se olisi jotain tehdä, mutta mitä? Toistaiseksi lypsään sosiaalitoimistolta rahaa ja mietin mikä olisi mahdollisimman sopiva elämäntapa minulle. Ehkä kommuunniin muutto ja osa-aikatyön aloittaminen...

        Mutta. Mikä oli se paras tapa elää?

        Ei tuohon asiaan ole vastausta, että mikä on paras tapa elää. Olen itse ollut työttömänä tuuliajolla, työsuhteessa ja tällä hetkellä olen korkeakouluopiskelija. Kai minä haluan rakentaa itselleni jotain uraa, voin heittää sit hanskat tiskiin jos muutan mieleni. Haluan opiskella, luoda uraa, matkustaa ja nauttia elämästä.

        Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että en halua haaskata elämääni vain työntekoon, mutta koulutuksessa on se pirun kiva asia, että se antaa valinnan varaa. Nyt opiskelen toista ammattia itselleni, voin sitten valita että haluanko tehdä uuden alani töitä. vanhan alani töitä, opiskella muuta tai olla tekemättä mitään. Jos taas on täysin vailla mitään, työkokemusta, koulutusta tai taitoja, on vaikea alkaa tekemään mitään muuta. Ja oikeasti, työnteko ei ole niin kamalaa. Se antaa mukavasti päiviin sisältöä ja tuntee saavansa jotain aikaan, rahaakin tulee. Nuorempana mietin että ehkä en halua tehdä mitään, jään vaan työttömäksi. Nuori olen edelleen, mutta muutin mieleni. Kotiin jääminen aiheutti minussa masennusta ja tunsin oloni saamattomaksi, surkeaksi vätykseksi. Nautinko silloin elämästäni? En.

        Oma ajattelutapani on se, että kurottelen aina pilviä taivaalta. Haluan saavuttaa elämässäni asioita, mutta ei kaikkea elämässä voi mitata pankkitilin saldolla tai työpaikalla. Jos sinä nautit elämästäni jo, niin onnea sinulle. Mutta kannattaa miettiä että nautitko siitä siksi, että et kenties tiedä paremmasta? Ja surkean suvun alle ei kannata jäädä, saamattomuutta se on, eikä geeneistä kiinni.

        Sumsummarum, mielestäni jokainen elää elämänsä miten haluaa. Useille oikea tapa on vakiduuni, omakotitalo, pari lasta ja farmarivolvo. Se elämä ei vaan ole minua varten, ja itse olen ainakin "sujut" sen kanssa että minulle oikea tapa elää on joku muu. Mutta koska selvästi kyseenalaistat omaa elämäntyyliäsi ja sanoit pitäväsi itseäsi surkimuksena, et varmaankaan ole täysin tyytyväinen. Mieti asiaa omalta kannaltasi, mikä sinulle on tärkeää, mitä sinä haluat?

      • &%#
        dagarrr kirjoitti:

        Ei tuohon asiaan ole vastausta, että mikä on paras tapa elää. Olen itse ollut työttömänä tuuliajolla, työsuhteessa ja tällä hetkellä olen korkeakouluopiskelija. Kai minä haluan rakentaa itselleni jotain uraa, voin heittää sit hanskat tiskiin jos muutan mieleni. Haluan opiskella, luoda uraa, matkustaa ja nauttia elämästä.

        Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että en halua haaskata elämääni vain työntekoon, mutta koulutuksessa on se pirun kiva asia, että se antaa valinnan varaa. Nyt opiskelen toista ammattia itselleni, voin sitten valita että haluanko tehdä uuden alani töitä. vanhan alani töitä, opiskella muuta tai olla tekemättä mitään. Jos taas on täysin vailla mitään, työkokemusta, koulutusta tai taitoja, on vaikea alkaa tekemään mitään muuta. Ja oikeasti, työnteko ei ole niin kamalaa. Se antaa mukavasti päiviin sisältöä ja tuntee saavansa jotain aikaan, rahaakin tulee. Nuorempana mietin että ehkä en halua tehdä mitään, jään vaan työttömäksi. Nuori olen edelleen, mutta muutin mieleni. Kotiin jääminen aiheutti minussa masennusta ja tunsin oloni saamattomaksi, surkeaksi vätykseksi. Nautinko silloin elämästäni? En.

        Oma ajattelutapani on se, että kurottelen aina pilviä taivaalta. Haluan saavuttaa elämässäni asioita, mutta ei kaikkea elämässä voi mitata pankkitilin saldolla tai työpaikalla. Jos sinä nautit elämästäni jo, niin onnea sinulle. Mutta kannattaa miettiä että nautitko siitä siksi, että et kenties tiedä paremmasta? Ja surkean suvun alle ei kannata jäädä, saamattomuutta se on, eikä geeneistä kiinni.

        Sumsummarum, mielestäni jokainen elää elämänsä miten haluaa. Useille oikea tapa on vakiduuni, omakotitalo, pari lasta ja farmarivolvo. Se elämä ei vaan ole minua varten, ja itse olen ainakin "sujut" sen kanssa että minulle oikea tapa elää on joku muu. Mutta koska selvästi kyseenalaistat omaa elämäntyyliäsi ja sanoit pitäväsi itseäsi surkimuksena, et varmaankaan ole täysin tyytyväinen. Mieti asiaa omalta kannaltasi, mikä sinulle on tärkeää, mitä sinä haluat?

        Twå saker. Tuskin pääset vanhan alasi töihin koska sinulla ei ole viime aikaista työkokemusta alalta ja koulutuksestakin on aikaa. Nautinto on aina suhteessa siihen minkä tietää eli 3/9=6/18. Ja standardisetti ei ole välttämättä useille oikea tapa, mutta se on tapa johon ajautuu jos ei erityisesti pyri johonkin muuhun. Kaikkialla on esimerkkejä standardisetin toteuttajista ja yhteiskunta on muutenkin rakennettu sen mukaan. Itse asiassa perheet nykyään rakoilee ja työelämäkin muuttuu joten voisi hyvin ajatella, että standardisetti ei ole yleisesti enää kovinkaan sopiva monellekaan.

      • ///

        Ihmisen perusnautinnothan liittyvät ruokaan, seksiin ja sosiaalisiin suhteisiin:
        http://ec.europa.eu/research/research-eu/63/article_6330_en.html
        Lisänä oli nyt siis vielä kylmä tuoppi ja lemmikit. Mikäs siinä jos tulee toimeen. Työhönhän mennään periaatteessa jos rahat loppuu - yleensä pyritään tekemään ennakoiva isku ja tekemään työtä vaikka olisi rahaakin, mutta se jää omaan harkintaan.

        Jos kaikki eläisimme lorvaillen täytyisi yhteiskunnan muuttua. Yhteiskuntaa sopeutetaan tälläkin hetkellä lorvailutilanteen ja työllisyystilanteen mukaan - usko tai älä. Huonoa omaatuntoa lorvailusta on turha kantaa, lorvailutilanteesta kantaa töikseen huolta joku ihan muu. Kaikki ihmiset ovat arvokkaita yhteiskunnalle. Jos ei olisi lorvailijoita ei voitaisi mitenkään tietää miten yhteiskuntaa tulee kehittää. Lorvailijoita ikävämpi asia on ihmiset jotka tekevät suorastaan vahinkoa yhteiskunnalle. Heidän toimintaansa täytyy puuttua melko suoraviivaisella tavalla. Lorvailijat puolestaan asettavat yhteiskunnalle haasteen muuttaa työelämää hyvinkin radikaalisti. Lorvailijoita vaan ei ole vielä tarpeeksi jotta tähän ryhdyttäisiin. Automaation lisääntyessä tämä on kuitenkin ennen pitkä joka tapauksessa edessä. Mukavampaa, että sellainen lorvailee joka tykkää lorvaila kuin että sellinen jokahaluaisi olla töissä.

        Zen Budda sanoisi, että lorvaile sen kuin lorvailet - tiedät kyllä sitten jos tulee aika lopettaa lorvailu ja tehdä jotain.

      • Daggarr
        &%# kirjoitti:

        Twå saker. Tuskin pääset vanhan alasi töihin koska sinulla ei ole viime aikaista työkokemusta alalta ja koulutuksestakin on aikaa. Nautinto on aina suhteessa siihen minkä tietää eli 3/9=6/18. Ja standardisetti ei ole välttämättä useille oikea tapa, mutta se on tapa johon ajautuu jos ei erityisesti pyri johonkin muuhun. Kaikkialla on esimerkkejä standardisetin toteuttajista ja yhteiskunta on muutenkin rakennettu sen mukaan. Itse asiassa perheet nykyään rakoilee ja työelämäkin muuttuu joten voisi hyvin ajatella, että standardisetti ei ole yleisesti enää kovinkaan sopiva monellekaan.

        Niin no, siitähän olen onnekas että teen opintojeni ohessa edelleen vanhan alani työtä, tätä voin tehdä sivutyönäni aina - näin myös se työkokemus ja ammattitaito pysyy ajan tasalla, ja alan työtä saisin jatkossakin.

      • napa
        CityRusakko kirjoitti:

        Olen hyvin tietoinen tästä asiasta. En osaa suunnata mihinkään suuntaan elämässä tällä hetkellä, sillä en tiedä mihin pyrkisin ja tätä asiaa olen tässä pohdiskellut niin paljon että aivoni ovat tyhjät. Siksi minä täällä kyselenkin mikä on elämässä elämisen arvoista muiden mielestä, jotta saisin jonkinlaista ajatusten vaihtoa ja uusia näkökulmia.

        Ehkä itse ajattelen niin, että ihmisten ei kuuluisi elää tällaisissa oravanpyörissä. Aiheenihan käsittelee elämäntarkoitusta jollain tavalla, mutta tästä aiheesta saatan olla sitä mieltä, että elämää ei kuulu "tuhlata" työtä tekemiseen kokonaan.
        Enkä todellakaan haluaisi olla muiden rasitteena, minunlaisilleni ei vain ole juurikaan muita mahdollisuuksia, jos sattuu jäämään työttömäksi tai jopa vieroksuu työtä. Ei taida olla ihan laillista että menen metsään ja rakennan sinne majan josta vuosien kuluessä kehittyy talomainen rakennelma ja rakennan aitauksia, hankin tuotantoeläimiä, kasvatan kasvikseni. Joku varmasti tulee tämän estämään ja viemään minut väkisin takaisin ihmisten ilmoille ihmisten rasitteeksi.
        Jos ihmiset haluavat pois oravanpyörästä, minusta heillä pitäisi olla siihen mahdollisuus, mutta ei ole.

        Ei vaan voi paeta mitään, pakko kai se olisi jotain tehdä, mutta mitä? Toistaiseksi lypsään sosiaalitoimistolta rahaa ja mietin mikä olisi mahdollisimman sopiva elämäntapa minulle. Ehkä kommuunniin muutto ja osa-aikatyön aloittaminen...

        Mutta. Mikä oli se paras tapa elää?

        Oletko ajatellut vapaaehtoistyötä. Ehkä se auttaisi löytämään suuntaa elämälle. Ja toisaalta antaisit jotain takaisin yhteiskunnalle. Vapaaehtoisia kaivataan monilla saroilla, joten kokeilemalla kaikenlaista saisit laajennettua horisonttiasi. Mahdollisesti voisit hakeutua vapaaehtoistöihin myös ulkomaille? Ihminen on huikea olento, meillä on kapasiteettia vaikka mihin, miksi et edes yrittäisi löytää rajojasi. Henkilökohtaisesti uskon, että meillä kaikilla on jotain annettavaa ja että, voimme hyvinkin pienillä ja arkipäiväisillä valinnoilla vaikuttaa rakentavasti ympäristöömme. Raha, ura jne ovat ehkä ihan hyviä jos ovat tullakseen, mutta yleensä tuhoavat enemmän jos ne ovat päämäärinä. Todellinen menestyminen on jotain muuta, mutta luulen, että tiedätkin sen.

      • Entinen hukkaputki
        CityRusakko kirjoitti:

        Olen hyvin tietoinen tästä asiasta. En osaa suunnata mihinkään suuntaan elämässä tällä hetkellä, sillä en tiedä mihin pyrkisin ja tätä asiaa olen tässä pohdiskellut niin paljon että aivoni ovat tyhjät. Siksi minä täällä kyselenkin mikä on elämässä elämisen arvoista muiden mielestä, jotta saisin jonkinlaista ajatusten vaihtoa ja uusia näkökulmia.

        Ehkä itse ajattelen niin, että ihmisten ei kuuluisi elää tällaisissa oravanpyörissä. Aiheenihan käsittelee elämäntarkoitusta jollain tavalla, mutta tästä aiheesta saatan olla sitä mieltä, että elämää ei kuulu "tuhlata" työtä tekemiseen kokonaan.
        Enkä todellakaan haluaisi olla muiden rasitteena, minunlaisilleni ei vain ole juurikaan muita mahdollisuuksia, jos sattuu jäämään työttömäksi tai jopa vieroksuu työtä. Ei taida olla ihan laillista että menen metsään ja rakennan sinne majan josta vuosien kuluessä kehittyy talomainen rakennelma ja rakennan aitauksia, hankin tuotantoeläimiä, kasvatan kasvikseni. Joku varmasti tulee tämän estämään ja viemään minut väkisin takaisin ihmisten ilmoille ihmisten rasitteeksi.
        Jos ihmiset haluavat pois oravanpyörästä, minusta heillä pitäisi olla siihen mahdollisuus, mutta ei ole.

        Ei vaan voi paeta mitään, pakko kai se olisi jotain tehdä, mutta mitä? Toistaiseksi lypsään sosiaalitoimistolta rahaa ja mietin mikä olisi mahdollisimman sopiva elämäntapa minulle. Ehkä kommuunniin muutto ja osa-aikatyön aloittaminen...

        Mutta. Mikä oli se paras tapa elää?

        Voisi olla hyvä miettiä noita asioita ihan itse ja jopa mielellään selvin päin, kun mielikin on tosielämässä mukana. Varsinkin nuoret ihmiset ovat helposti "hukassa" ja elelevät "taiteilijamaisesti" yöaikaan. Itsekin joskus harrastin öisin valvomista ja tein sitä sun tätä "taiteilua" (piirtelin, kirjoitin, luin, ym.). Joskus juopottelinkin ja liikuin hieman kaltaisteni seurassa. Kivaakin oli, ja jotkut muistot ovat yhä edelleenkin hauskoja. Loppujen lopuksi kuitenkin oli pakko siirtyä tosielämään, kun humeeti ei meinannut kestää öisin elämistä (tuli lieviä unihäiriöitä ja hermostoneisuutta) ja muutenkin alkoi olla melko tyhjän tuntuista koko elely. Jatkuvaa hengailua ilman mitään suuntaa en oikein enää jaksanut, kun olen pohjimmiltani aika vastuuntuntoinen ihminen, joka vieläpä kokee jonkinlaista huonoa omaatuntoa yhteiskunnallisen toimettomuuden tilassa. Enkä jaksanut jatkuvaa työttömän pompotteluakaan (joka varmaan on tehty tarkoituksellakin vähän epämukavaksi).

        Menin kaiken pisteeksi oikein töihinkin (no, tai ainakin yrittäjäksi ryhdyin), hain vieläpä kouluun ja sinnekin sitten lopulta pääsin. Lähes samaan hoitoon ilmestyi tyttöystävä, joka on nyt lapsieni äiti ja puolisoni. Elämäni on aika kiireistä, kun teen töitä, opiskelen ja teen parhaani ollakseni kelvollinen perheenisä. Rikastumaan en ole päässyt, mutta en sen takia töitä teekään. Kuitenkin rahan tuleminen ns. rehellisesti (so. minulle itse töitä tekemällä) on helpottanut omaatuntoani. Usein olen aika väsynyt, eikä elämä nytkään ole ainaista onnea ja iloa, mutta siltikään en vaihtaisi tätä tilannettani enää entiseen - ja tässä vaiheessa katsottuna tyhjäksi kokemaani - elämään.

        Lisäksi "hauskan" yö- ja osittain myös juopotteluelämäni kavereista (joihin en ole pitänyt vuosikausiin mitään yhteyksiä) on osa jo kuollut. He jumittuivat "iloihin", jotka muuttuivat pitkään jatkuttuaan suruiksi. Kaipaan vieläkin, varmaan loppuelämäni, yhtä sen aikaista parasta kaveriani, joka valitettavasti muuttui "vapaan elämän" jatkumisen vuoksi ja lopulta päätti itse päivänsä. Hän oli ennen todella hieno ja älykäs ihminen, mutta vajosi päihteiden ja erilaisten ongelmien vuoksi synkkyyteen. Hän ei koskaan aikonut mennä töihin, mutta ei ilmeisesti lopuksikaan keksinyt mitään järkevää vaihtoehtoisratkaisua elämiseensä, kun teki itsemurhan melkoisen murtuneena ihmisenä.

        Alkoholia toki itsekin vielä toisinaan käytän, mutta tämä jää muutamiin kaljoihin/kerta. Aiemmasta elämänvaiheesta irtautumiseni ei ollut suora ja tietoinen päätös, vaan kasvoin aikuiseksi samalla kun menin töihin ja sain hyvän ihmissuhteen. Joskus vieläkin mieli vetää hieman "taiteiluun", mutta sen muoto on muuttunut iltaisin lasten nukkumaan mentyä tapahtuvaksi vapaa-ajan puuhasteluksi. Minusta on edellenkin kiva lueskella tai vaikkapa katsoa vähän aikaa televisiota. Myös puolisoa yritän huomioida, joskin monesti olemme molemmat iltaisin jo sen verran väsyjä, että touhuamme molemmat rauhassa omiamme.

      • HR
        CityRusakko kirjoitti:

        Olen hyvin tietoinen tästä asiasta. En osaa suunnata mihinkään suuntaan elämässä tällä hetkellä, sillä en tiedä mihin pyrkisin ja tätä asiaa olen tässä pohdiskellut niin paljon että aivoni ovat tyhjät. Siksi minä täällä kyselenkin mikä on elämässä elämisen arvoista muiden mielestä, jotta saisin jonkinlaista ajatusten vaihtoa ja uusia näkökulmia.

        Ehkä itse ajattelen niin, että ihmisten ei kuuluisi elää tällaisissa oravanpyörissä. Aiheenihan käsittelee elämäntarkoitusta jollain tavalla, mutta tästä aiheesta saatan olla sitä mieltä, että elämää ei kuulu "tuhlata" työtä tekemiseen kokonaan.
        Enkä todellakaan haluaisi olla muiden rasitteena, minunlaisilleni ei vain ole juurikaan muita mahdollisuuksia, jos sattuu jäämään työttömäksi tai jopa vieroksuu työtä. Ei taida olla ihan laillista että menen metsään ja rakennan sinne majan josta vuosien kuluessä kehittyy talomainen rakennelma ja rakennan aitauksia, hankin tuotantoeläimiä, kasvatan kasvikseni. Joku varmasti tulee tämän estämään ja viemään minut väkisin takaisin ihmisten ilmoille ihmisten rasitteeksi.
        Jos ihmiset haluavat pois oravanpyörästä, minusta heillä pitäisi olla siihen mahdollisuus, mutta ei ole.

        Ei vaan voi paeta mitään, pakko kai se olisi jotain tehdä, mutta mitä? Toistaiseksi lypsään sosiaalitoimistolta rahaa ja mietin mikä olisi mahdollisimman sopiva elämäntapa minulle. Ehkä kommuunniin muutto ja osa-aikatyön aloittaminen...

        Mutta. Mikä oli se paras tapa elää?

        Parastapa elää on Jumalalle mieliksi ja elää Jumalan tahdon mukaan, ei ehkä se helpoin tie, mutta se on ainoa tie. Ja joka ainoastaan kannattaa. Lue Raamattua ja etsi totuutta!

      • tyttönen-
        Entinen hukkaputki kirjoitti:

        Voisi olla hyvä miettiä noita asioita ihan itse ja jopa mielellään selvin päin, kun mielikin on tosielämässä mukana. Varsinkin nuoret ihmiset ovat helposti "hukassa" ja elelevät "taiteilijamaisesti" yöaikaan. Itsekin joskus harrastin öisin valvomista ja tein sitä sun tätä "taiteilua" (piirtelin, kirjoitin, luin, ym.). Joskus juopottelinkin ja liikuin hieman kaltaisteni seurassa. Kivaakin oli, ja jotkut muistot ovat yhä edelleenkin hauskoja. Loppujen lopuksi kuitenkin oli pakko siirtyä tosielämään, kun humeeti ei meinannut kestää öisin elämistä (tuli lieviä unihäiriöitä ja hermostoneisuutta) ja muutenkin alkoi olla melko tyhjän tuntuista koko elely. Jatkuvaa hengailua ilman mitään suuntaa en oikein enää jaksanut, kun olen pohjimmiltani aika vastuuntuntoinen ihminen, joka vieläpä kokee jonkinlaista huonoa omaatuntoa yhteiskunnallisen toimettomuuden tilassa. Enkä jaksanut jatkuvaa työttömän pompotteluakaan (joka varmaan on tehty tarkoituksellakin vähän epämukavaksi).

        Menin kaiken pisteeksi oikein töihinkin (no, tai ainakin yrittäjäksi ryhdyin), hain vieläpä kouluun ja sinnekin sitten lopulta pääsin. Lähes samaan hoitoon ilmestyi tyttöystävä, joka on nyt lapsieni äiti ja puolisoni. Elämäni on aika kiireistä, kun teen töitä, opiskelen ja teen parhaani ollakseni kelvollinen perheenisä. Rikastumaan en ole päässyt, mutta en sen takia töitä teekään. Kuitenkin rahan tuleminen ns. rehellisesti (so. minulle itse töitä tekemällä) on helpottanut omaatuntoani. Usein olen aika väsynyt, eikä elämä nytkään ole ainaista onnea ja iloa, mutta siltikään en vaihtaisi tätä tilannettani enää entiseen - ja tässä vaiheessa katsottuna tyhjäksi kokemaani - elämään.

        Lisäksi "hauskan" yö- ja osittain myös juopotteluelämäni kavereista (joihin en ole pitänyt vuosikausiin mitään yhteyksiä) on osa jo kuollut. He jumittuivat "iloihin", jotka muuttuivat pitkään jatkuttuaan suruiksi. Kaipaan vieläkin, varmaan loppuelämäni, yhtä sen aikaista parasta kaveriani, joka valitettavasti muuttui "vapaan elämän" jatkumisen vuoksi ja lopulta päätti itse päivänsä. Hän oli ennen todella hieno ja älykäs ihminen, mutta vajosi päihteiden ja erilaisten ongelmien vuoksi synkkyyteen. Hän ei koskaan aikonut mennä töihin, mutta ei ilmeisesti lopuksikaan keksinyt mitään järkevää vaihtoehtoisratkaisua elämiseensä, kun teki itsemurhan melkoisen murtuneena ihmisenä.

        Alkoholia toki itsekin vielä toisinaan käytän, mutta tämä jää muutamiin kaljoihin/kerta. Aiemmasta elämänvaiheesta irtautumiseni ei ollut suora ja tietoinen päätös, vaan kasvoin aikuiseksi samalla kun menin töihin ja sain hyvän ihmissuhteen. Joskus vieläkin mieli vetää hieman "taiteiluun", mutta sen muoto on muuttunut iltaisin lasten nukkumaan mentyä tapahtuvaksi vapaa-ajan puuhasteluksi. Minusta on edellenkin kiva lueskella tai vaikkapa katsoa vähän aikaa televisiota. Myös puolisoa yritän huomioida, joskin monesti olemme molemmat iltaisin jo sen verran väsyjä, että touhuamme molemmat rauhassa omiamme.

        hyvä kirjotus..heräsi mielenkiinto mitä teet nyt työkses ja mitä opiskelet? Ei ole tietenkään pakko vastata, mutta kun itsellä tämä puoli vielä vähän hakusessa..

      • Sossuhuora
        CityRusakko kirjoitti:

        Olen hyvin tietoinen tästä asiasta. En osaa suunnata mihinkään suuntaan elämässä tällä hetkellä, sillä en tiedä mihin pyrkisin ja tätä asiaa olen tässä pohdiskellut niin paljon että aivoni ovat tyhjät. Siksi minä täällä kyselenkin mikä on elämässä elämisen arvoista muiden mielestä, jotta saisin jonkinlaista ajatusten vaihtoa ja uusia näkökulmia.

        Ehkä itse ajattelen niin, että ihmisten ei kuuluisi elää tällaisissa oravanpyörissä. Aiheenihan käsittelee elämäntarkoitusta jollain tavalla, mutta tästä aiheesta saatan olla sitä mieltä, että elämää ei kuulu "tuhlata" työtä tekemiseen kokonaan.
        Enkä todellakaan haluaisi olla muiden rasitteena, minunlaisilleni ei vain ole juurikaan muita mahdollisuuksia, jos sattuu jäämään työttömäksi tai jopa vieroksuu työtä. Ei taida olla ihan laillista että menen metsään ja rakennan sinne majan josta vuosien kuluessä kehittyy talomainen rakennelma ja rakennan aitauksia, hankin tuotantoeläimiä, kasvatan kasvikseni. Joku varmasti tulee tämän estämään ja viemään minut väkisin takaisin ihmisten ilmoille ihmisten rasitteeksi.
        Jos ihmiset haluavat pois oravanpyörästä, minusta heillä pitäisi olla siihen mahdollisuus, mutta ei ole.

        Ei vaan voi paeta mitään, pakko kai se olisi jotain tehdä, mutta mitä? Toistaiseksi lypsään sosiaalitoimistolta rahaa ja mietin mikä olisi mahdollisimman sopiva elämäntapa minulle. Ehkä kommuunniin muutto ja osa-aikatyön aloittaminen...

        Mutta. Mikä oli se paras tapa elää?

        Olet kuin minä. Paitsi tyytyväisempi elämääsi ilmeisesti :)

        Haluaisin juurikin mennä metsään ja tehdä "omia töitäni" että eläisin siitä mistä ihminen todella elää hengen lisäksi eli maasta, eikä jonkin typerän taloushuijauspuijauspaksan kautta...

      • Menneitä
        Sossuhuora kirjoitti:

        Olet kuin minä. Paitsi tyytyväisempi elämääsi ilmeisesti :)

        Haluaisin juurikin mennä metsään ja tehdä "omia töitäni" että eläisin siitä mistä ihminen todella elää hengen lisäksi eli maasta, eikä jonkin typerän taloushuijauspuijauspaksan kautta...

        >Haluaisin juurikin mennä metsään ja tehdä "omia töitäni" että eläisin siitä mistä ihminen todella elää hengen lisäksi eli maasta,

        Kovat on unelmat .Ei mikään uusomavaraisuushaaveilu pelitä enää nykyään.Aina on joku lähettämässä ainakin jotain laskua milläs ajattelit maksaa?

        Aika karua olisi nytkin miltei metrin lumihangessa ryvetä.

      • Happy-VonStoner

        Sossupummi joka juo ja tupakoi saattaa helposti maksaa kuukaudessa enemmän veroja yhteiskuntaan kun työssä käyvä kansalainen jolla on terveellisemmät elintavat, kulutustottumukset muutenkin määrittää paljon kenestä on taloudellista hyötyä kellekkin.

        Työnteko itsessään ei ole mikään moraalinen hyve, jos joku duunari omalla panoksllaan tukee jotain riisto firmaa joka tuhoaa ympäristöä ja käyttää lapsityövoimaa, on huomattavasti moralisempaa hakea se raha soskun luukulta.

        Jokaisen pitää itte löytää se mikä kenetkin tekee onnelliseksi, ei sitä pysty toinen toiselle sanomaan.

      • työtön.. (=

        tiesitkö että ne köyhät työttömötki maksaa samanlailla veroja, kun työssä käyvät!! että silleen..

      • jooviska
        Happy-VonStoner kirjoitti:

        Sossupummi joka juo ja tupakoi saattaa helposti maksaa kuukaudessa enemmän veroja yhteiskuntaan kun työssä käyvä kansalainen jolla on terveellisemmät elintavat, kulutustottumukset muutenkin määrittää paljon kenestä on taloudellista hyötyä kellekkin.

        Työnteko itsessään ei ole mikään moraalinen hyve, jos joku duunari omalla panoksllaan tukee jotain riisto firmaa joka tuhoaa ympäristöä ja käyttää lapsityövoimaa, on huomattavasti moralisempaa hakea se raha soskun luukulta.

        Jokaisen pitää itte löytää se mikä kenetkin tekee onnelliseksi, ei sitä pysty toinen toiselle sanomaan.

        oot oikeessa.. (=

      • hunterdiesel
        Sossuhuora kirjoitti:

        Olet kuin minä. Paitsi tyytyväisempi elämääsi ilmeisesti :)

        Haluaisin juurikin mennä metsään ja tehdä "omia töitäni" että eläisin siitä mistä ihminen todella elää hengen lisäksi eli maasta, eikä jonkin typerän taloushuijauspuijauspaksan kautta...

        hyvä et joku muuki ymmärtää ettei se onni irtoa kaikesta materiaali shitistä vaan siitä et osaa nauttia esim luonnon antimista.kaikki mikä ei perustu tolkuttomaan tuhlaukseen ja luonnonvarojen vääränlaiseen hyväksi käyttöön on vain ja ainoastaan,nykysanoilla:kestävää kehitystä.ymmärtäispä sen kaikki ni vois,mahdollisesti,olla elämää vielä tulevilla sukupolvillaki

      • hunterdiesel
        Menneitä kirjoitti:

        >Haluaisin juurikin mennä metsään ja tehdä "omia töitäni" että eläisin siitä mistä ihminen todella elää hengen lisäksi eli maasta,

        Kovat on unelmat .Ei mikään uusomavaraisuushaaveilu pelitä enää nykyään.Aina on joku lähettämässä ainakin jotain laskua milläs ajattelit maksaa?

        Aika karua olisi nytkin miltei metrin lumihangessa ryvetä.

        urpot on etääntyny luonnosta niin kauas et jos jaukki loppuu kaupasta ni tulee nälkäkuolema..pitty U fools

      • Elämä reilaan
        CityRusakko kirjoitti:

        Olen hyvin tietoinen tästä asiasta. En osaa suunnata mihinkään suuntaan elämässä tällä hetkellä, sillä en tiedä mihin pyrkisin ja tätä asiaa olen tässä pohdiskellut niin paljon että aivoni ovat tyhjät. Siksi minä täällä kyselenkin mikä on elämässä elämisen arvoista muiden mielestä, jotta saisin jonkinlaista ajatusten vaihtoa ja uusia näkökulmia.

        Ehkä itse ajattelen niin, että ihmisten ei kuuluisi elää tällaisissa oravanpyörissä. Aiheenihan käsittelee elämäntarkoitusta jollain tavalla, mutta tästä aiheesta saatan olla sitä mieltä, että elämää ei kuulu "tuhlata" työtä tekemiseen kokonaan.
        Enkä todellakaan haluaisi olla muiden rasitteena, minunlaisilleni ei vain ole juurikaan muita mahdollisuuksia, jos sattuu jäämään työttömäksi tai jopa vieroksuu työtä. Ei taida olla ihan laillista että menen metsään ja rakennan sinne majan josta vuosien kuluessä kehittyy talomainen rakennelma ja rakennan aitauksia, hankin tuotantoeläimiä, kasvatan kasvikseni. Joku varmasti tulee tämän estämään ja viemään minut väkisin takaisin ihmisten ilmoille ihmisten rasitteeksi.
        Jos ihmiset haluavat pois oravanpyörästä, minusta heillä pitäisi olla siihen mahdollisuus, mutta ei ole.

        Ei vaan voi paeta mitään, pakko kai se olisi jotain tehdä, mutta mitä? Toistaiseksi lypsään sosiaalitoimistolta rahaa ja mietin mikä olisi mahdollisimman sopiva elämäntapa minulle. Ehkä kommuunniin muutto ja osa-aikatyön aloittaminen...

        Mutta. Mikä oli se paras tapa elää?

        vaikka jostain lyhyestä työllisyyskurssista?
        Itse käyn kursseja paljonkin ja tälläkin hetkellä olen ilokseni huomannut että kaltaisesi veikot kurssillani ovat ottaneet itseään niskasta kiinni,(vaikkakin kurssin alussa ajettelin,ettei noiden kavereiden kurssi mahda hyvin sujua).
        On kiva nähdä kuinka he ovat täysillä mukana kykyjensä mukaan.
        Ja totta totisesti toivon ,että he jatkavat kurssin loputtua niin kivasti.
        Ei kun vaan työkkäriin ja kyselemään :) !!
        9€ kulukorvausta eivät kuulema ota huomioon sosiaalietuuksissa jos niitä joutuu ottamaan. Siis ei katsota tuloiksi.

    • M1978

      Huomasin että olet nainen. Jos olisit mies, elämästäsi tod.näk. puuttuisi yksi asia: se parisuhde.

      Miehille kelpaa kyllä nainen, joka ei käy töissä. Päinvastoin se ei sitten olekaan niin.

      Minäkään en ole töissä eikä ole koulutusta. Olen myöskin jo eläkkeellä masennuksen vuoksi.
      Tosin eroan kyllä sinusta siinä, että olen raitis, en käy ravintoloissa, eikä minulla ole ystäviäkään. En tosin paljon ihmisistä piittaakaan.

      Tiedän olevani yhteiskunnan rasite. Mutta toisaalta, joudun maksamaan "helposta" elämästäni myös sen hinnan, ettei minun tarvitse ajatellakaan kelpaavani koskaan parisuhteeseen. Se taas aiheuttaa sen, etten paljon jaksa ajatellakaan tekeväni tämän yhteiskunnan hyväksi mitään. Oikeastaan ajattelen vähän niinkin, että parisuhteessa elävät henkisesti hyvinvoivat ihmiset saavatkin elättää työnteollaan minun kaltaiseni yksinäisen. Heillä on kuitenkin jotain, mitä minä en koskaan saavuta. Ja heitä on selvästi enemmän kuin minun kaltaisiani, joten ei se heille liian kalliiksi tule.

      Sekin, että sellainen työ mitä "tyhmä" ihminen osaisi, sitä ei ole enää nykyään, se ei tuottaisi eikä siitä makseta mitään, sille ei yksilö voi mitään. Minusta sekin on siis väärin, jos esim. "tyhmää", mitään osaamatonta ihmistä syyllistetään siitä että hän ei hyödytä yhteiskuntaa. Minkäs sillekään voi, jos esim. on vain ilmaista työtä muttei palkanmaksajaa? Kyllähän sitä aina itseään ilmaiseksi voi rääkätä. Mutta rahaakin on jostain saatava, ja siksi on oltava yhteiskunnan elättinä.

      Kaikki eivät voi olla tuottavia ihmisiä. Ihmisiä on liikaa jotta asia voisi olla niin.

      • ärsyttää, sori!

        Pienipalkkasena yh-äitinä, jonka mies vaihto, kun kyllästy, ni alko oikeesti ärsyttää! Sitäpaitsi elämä on valintoja ja valinnat tehdään itse... En mäkään aio tähän kaatua!

        Jos ei halua mitään tuottaa, ni on olemassa kolhooseja, jotka elää omavarasesti, sinne kannattais yrittää, eikä meidän työssäkäyvien elättinä elää... Omavaraiskolhooseissa eletään luonnonmukaisesti, mutta pitää sielläkin töitä tehdä. Silti, hyväksyttävää yhteiskunnasta irrottautumista, koska sitä ei tehdä muiden kustannuksella! Vaikka eipä hekään taida haluta kotiinsa tyhjäntoimittajia edessä pyörimään...

        Sunlaisia on aina vaan enemmän. Totaalisesti todellisuudesta irronneita, jotka keksii mitä ihmeellisimpiä syitä joutenoloon... se on aika surullista, kun ajattelen omaa vanhuuttani...

        Ja joo, ehkä tapahtumien johdosta olen tällä hetkellä vähän katkera, mutta tuo toimii nuorena/nuorehkona... mietis mitä aattelet 50v naisesta, joka kulkee kahen kerrostalon väliä (jos toinen ei oo jo ymmärtäny ihmistyä) ja kaljottelee päivisin lähibaarissa... ???

    • oohälfweitheer

      Sitten katso, jos olet vieläkin tyytyväinen tai herääkö itsellesi intohimoa jotakin kohtaan. Kaikki koukuttavat asiat estävät ihmisen todellisia haluja tulemasta esiin.

    • reinonpoika

      perimmäiset kysymykset rassaavat kaikkien mielessä silloin tällöin, mutta olet onnekkaista onnekkain - nyt sinulle vastaa asiantuntija, joka tietää, mitä tulisi tehdä.
      1. Hjalliskin kysyi äskettäin, miten napsauttaa nappi epäuskosta uskoon? - eikä vastausta annettu
      2. Usko, en tuputa sokeaa uskovaisuutta, on ratkaisu. Mihin? - a. mitä olen alkujaan? b. mitä varten elän, nuo noin 80v? c. mitä sen jälkeen?? - Vasta sitten, kun tietää vastaukset, ymmärtää kokonaisuuden, silloin lähtee nousemaan alennustilasta, mahdollisuuksiemme laiminlyömisestä, saa motiovaation ryhdistäytyä, alkaa hankkia lisää tukea löydölleen uskosta tosiasioihin, joita ei voi heti nähdä, vielä vähemmän vakuuttaa toinen, koska a. jokaisen on haluttava itse uskoa enemmän b hankittava omia kokemuksia siitä, että annetut neuvot - jos onni käy, hyvät sellaiset - toimivat.

      iIman uskoa, ei kukaan opi edes kävelemään, puhumaan, ajamaan kolmipyöräisellä, aakkoset, tavaamaan. lukemaan, käyttämään tietokonetta jne. Lapsille usko on itseensäselvyys. He ovat syntyneet uskomaan erilaisiin totuuksiin, tekevät sinnikkäästi harjoitustyötä ja oppivat! MISTÄ JOHTUU, ETTÄ SIITTEN KAIKKI TUO USKO JATKOKEHITYKSEEN MENETETÄÄN? - KERRON SEN TOISTE, JOS ASIA KIINNOSTAA. Halusi tietää lisää, sitä nyt koetellaan.

    • tenula

      Toivon ,että et ole harvinaisuus!

    • apinajagorilla

      "Ajattelen joskus sitä, kun ihmiset asuivat luolissa... Silloin ihmiset vain söivät ja lisääntyivät, ja se oli elämän tarkoitus." mitäpä luulet, istuivatko ihmiset luolissa päivät pitkä ja panivat umpimähkiin ja ristiinrastiin? kuka toi ruuan, kuka hoiti lapsia jne.. silloinkin oli töitä, tosin vähän erilaisia kuin nykyään.

      Toki jos tahdot heittäytyä tuolle ajalle niin muuta toki jonnekkin metsän keskelle ja metsästä itsellesi ruokaa. Ei kivikaudellakaan "vapaa matkustajia" katsottu hyvällä.. he tuskin pääsivät millään tavalla osaksi yhteisön ruokiin taikka naimaan..

      yhteiskunnassa ei koskaa ole katsottu taikka tulla katsomaan hyvällä henkilöitä jotka eivät tee mitään muiden eteen, joten tee meille muille ja itsellesi palvelus ja ala tekemään jotakin elämälläsi. Tietenkään se ei tarkoita sitä että elämän pitäisi olla "pelkkää kurkuutta", työkin voi olla avartavaa.

      • N.E.Anderthal

        Talvisessa Suomessa voi vaan olla vähän orpoa raahustaa perse paljaana pakkasessa. Sapuskan hankkiminenkin ilman Hesburgeria voi olla vaikeaa. Afrikassa voisi olla helpompaa. Siellä ei katsottaisi paljasta persettäkään yhtä pahalla kuin Pohjanmaalla, eikä olisi niin pirun kylmäkään. Ja sapuskaa roikkuisi joka oksalla, jos ei Saharaa lasketa. Toisaalta siellä voi tulla kyllä hiki, joten kannattaa ottaa dödöä matkaan reilusti. Niin ja digikamera, jos tulee vaikka sarvikuono savannilla vastaan.

    • .

      sitä ei voi kukaan määrittää kuinka toisen kuuluisi olla ja elää. itse olen ollut liikaakin työelämässä ja jouduin sairastuttuani sieltä pois, minusta tuli sohvani asukki vähän väkisin, mikä oli hyvä asia.
      ryhdyin pohtimaan asioita uudelleen ja kun ymmärsin miten nykyinen yhteiskunta toimii ja miten raakaa ja melkein turhaakin raataminen on, niin masennuin totaalisesti.

      tämä kulutusyhteiskunta on sairaalloisen itsekeskeinen, tyyliin "kaikki minulle heti". elämä pitää elää parhaalla katsomallaan tavalla toisia kunnioittaen ja ottaa vastuu itsestään. mihin meillä kaikilla on nykyään niin helvetillinen kiire?? yhteiskunnan vaatimukset ihmisarvon saavuttamiseksi ovat turhankin vaativia, kun pitäisi olla tehokas ja kaikkea turhanpäiväistä, kuka sitä selväjärkisenä jaksaa. mitä tapahtui ihmisyydelle?
      ja kuka sinulle voi sanoa mikä on oikein ja mikä väärin, se on sinun elämäsi, elä sitä.

    • stevefani

      Suosittelen blogia www.stevepavlina.com

      Sieltä aloitat artikkelista "courage to live conscioussly"

      Tuo blogi on kultaa kuvaamassasi tilanteessa

    • franciskus11118

      jos ei ihmisellä ole mitään ns.parempaa tekemistä kuin olla toisten elättinä ja juopotella,on hän henkisesti vähäosainen.ihmiset voivat auttaa niitä joilla on asiat vieläkin huonommin??a!!niin pienistä askelista on onnemme tehty antaa ja hakea rakkautta,sillä sitä on kyllä tarjolla!!rikkaita ovat ne joilla on avara sydän ja halu auttaa kanssaihmisiä ja myös itseään!!koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä täys käännös??enkä tarkoita että sinun tarvitsisi liittyä tai liputtaa minkään uskontokunnan tai liikkeen nimeen.nimen omaan sinulla jos kellään on mahdollisuus parempaan huomiseen,koskaet ole kullalla kääritty pylpyri!

      • olenko luuseri

        Itse olen vapaaehtoinen työtön, halusin jäädä pois työelämästä kun tilaisuus tuli. työnantajan kanssa sovimme niin. yt jälkeen asia olikin valmis. V2009 syksyllä koitti vapaus. oli oikea ratkaisu. tulen paremmin toimeen nyt ,kuin aiemmin töissä ollessani . velkaa ei ole ollut v1989 jälkeen, kun saimme asnnon maksettua. sitten elimme normaalisti, ilman ulkomaanmatkoja, eikä käyty kapakoissa .rahaa jäi säästöön ihan kohtuudella .kun ikää tuli 57v oli aika vaihtaa vapaalle. en ole katunut hetkeäkään. suosittelen samaa kaikille elämästä nauttijoille . tietenkään ei pidä ihan tyhjän päälle jäädä, vaatii muutaman vuoden ennalta säästämistä, ettei tarvitse ihan kädestä suuhun elää. mitä mieltä olette tälläisesta vaihtoehdosta.

      • pihapupu
        olenko luuseri kirjoitti:

        Itse olen vapaaehtoinen työtön, halusin jäädä pois työelämästä kun tilaisuus tuli. työnantajan kanssa sovimme niin. yt jälkeen asia olikin valmis. V2009 syksyllä koitti vapaus. oli oikea ratkaisu. tulen paremmin toimeen nyt ,kuin aiemmin töissä ollessani . velkaa ei ole ollut v1989 jälkeen, kun saimme asnnon maksettua. sitten elimme normaalisti, ilman ulkomaanmatkoja, eikä käyty kapakoissa .rahaa jäi säästöön ihan kohtuudella .kun ikää tuli 57v oli aika vaihtaa vapaalle. en ole katunut hetkeäkään. suosittelen samaa kaikille elämästä nauttijoille . tietenkään ei pidä ihan tyhjän päälle jäädä, vaatii muutaman vuoden ennalta säästämistä, ettei tarvitse ihan kädestä suuhun elää. mitä mieltä olette tälläisesta vaihtoehdosta.

        miksi kukaan ei ole mitään mieltä edellisestä kirjoituksesta.Haluaisin tehdä saman mutten oikein uskalla.Kertokaa kokemuksianne,kiitos etukäteen.

      • MrOikeaMielisyys__
        olenko luuseri kirjoitti:

        Itse olen vapaaehtoinen työtön, halusin jäädä pois työelämästä kun tilaisuus tuli. työnantajan kanssa sovimme niin. yt jälkeen asia olikin valmis. V2009 syksyllä koitti vapaus. oli oikea ratkaisu. tulen paremmin toimeen nyt ,kuin aiemmin töissä ollessani . velkaa ei ole ollut v1989 jälkeen, kun saimme asnnon maksettua. sitten elimme normaalisti, ilman ulkomaanmatkoja, eikä käyty kapakoissa .rahaa jäi säästöön ihan kohtuudella .kun ikää tuli 57v oli aika vaihtaa vapaalle. en ole katunut hetkeäkään. suosittelen samaa kaikille elämästä nauttijoille . tietenkään ei pidä ihan tyhjän päälle jäädä, vaatii muutaman vuoden ennalta säästämistä, ettei tarvitse ihan kädestä suuhun elää. mitä mieltä olette tälläisesta vaihtoehdosta.

        Hei!
        No et ole luuseri ja moikka pihapupu myös !

        Nyt kun vastaan Sinulle, arvostaisin TOSI SUURESTI jos vastaisit myös minulle "olenko luuseri".

        Just noin se pitää elääkin. Näin minäkin tekisin sinun iässäsi 57-vuotiaana.
        Olet sankari joka uskaltaa tehdä vastaan mitä muut kateelliset suomalaiset haluaa.

        Olenkn anonyyminä suitsuttanut tuolla työttömien palstalla kuinka ihanaa onkaan olla kotona. Se palsta on täynnä kateellisia suomalaisia, todennäköisesti huonossa työpaikassa huonolla palkalal olevia jotka tuputtavat työttömiä töihin.

        Niin, itse olen kanssa työtön ja nautin kanssa elämästäni täysin rinnoin. Nautin tuista ja saan vapautuksen lasten elatusmaksuista, minulla siis kaksi lasta. Sekin olis pitkä kakku maksaa, mutt aonneksi yhteiskunta maksaa senkin ja koen olevani oikeutettu elämään näin koska lasteni äiti petti ja jätti minut. Lapsia näen säännöllisesti ja meillä on kivaa.

        Teit tosiaan hienon ratkaisun 57v henkilö! Mnä olen vähän nuorempi, 34-vuotias. Monien työsuhteiden kautta kyllä tunnen ikäisiäsi ihmisiä ja tunnen paljon sympatiaa, ymmärrystä ja jopa seksuaalista kiinnostusta mukaviin vanhempiinkin naisiin. Itse olen mukava hyväkuntoinen mies. Eräskin ihana deittini oli 1959-syntynyt osa-aikainen opettaja, ikää siis 51v ja millä oli todella nautinnollisia yhdyntöjä kun tavattiin.

        Niin, ihmisillä on tapansa nauttia elämästä. Minulle avautui tämä näkymä juuri eron jälkeen, ei viitti raataa päivittäin ja kuukusittain kuten ennen ja vielä elatusmaksut pitäis työllä tehdä - ei kiitos !

        Kuten aiemmin todettua, ei me lorvailijat pahoja olla, pahoja on ne jotka tekevät rikoksia ja käyttävät huumeita ja rikkovat ja tekevät pahaa muille.

        Niin, sinä 57-vuotias rohkea ihminen, jätit sanomatta ootko mies vai nainen ?

    • ....

      Iltakoulutuksia on aikuisille. Voi jaksaa paremmin kuin päivät istuisi koulussa. Tarkista saako opintotukea kunkin linjan kohdalla ennen hakua, koska toisiin saa.

    • typeriö pohdit
    • minävaan-

      "Onko oikein vai väärin olla tekemättä yhtään mitään ja nauttia elämän pienistä ihanista asioista, kuten kylmästä tuopista, lemmikeistä, ystävistä, seksistä, ruuasta?"

      Mielestäni jokaisen tulisi elättää itsensä (jos vain mitenkään kynnelle kykenee, eri asia jos ei pysty sairauden tms. syyn vuoksi töitä tekemään), eli jos nostat sossulta rahaa niin ei ole oikein tuo elämäntapasi! Muut työssäkäyvät mahdollistavat tällöin tuon elämisesi ja onko se oikein? Eikö tunnu vähän itsekkäältä elellä muiden rahoilla? Et pystyisi elämään tekemättä mitään monessa muussa maassa kuin Suomessa, jonka verojärjestelmä (joka muutoin hyvä onkin) mahdollistaa sen.

      Kyllä työssäkäyvänäkin voi nauttia elämän pienistä asioista ja käyttää vapaa-aikansa miten tahtoo ja tehdä muutenkin elämällään mitä haluaa. Mulla on sikäli samanlaisia ajatuksia sun kanssas tuon suhteen, etten tiedä mitä haluaisin elämältä enkä omaa mitään taitoja ja koen itteni aika huonoksi kaikessa ja vaikea kuvittella itteeni missään töissä. Haluan kuitenkin hyvän ammatin ja kyllä mun mielestä mun pitää itteni elättää, tuntuis aika törkeeltä suorastaan nostaa sossusta jotain rahaa lopun ikääni vaan siks ettei mua huvittais tehä töitä! Huvittaako nyt hirveesti kaikkia muitakaan joten mikä oikeus mulla olis elää niin egosentristä elämää? Jos kaikki eläis sillä tavalla niin mitään yhteiskuntaa ei olis joka ylipäänsä mahdollistais sen.

      Kyllä suurin osa ihmisistä pystyy jotain työtä tekemään. Oon tehny tehdastyötä, jota kyllä pystyy (jos nyt taidoista puhutaan) tekemään lähes jokainen. Tietysti toisilta kuluu oppimiseen enemmän aikaa kuin toisilta ja toiset ovat nopeampia kuin toiset, mutta kyllä minäkin sitä pystyin tekemään ja kehityin siinä koko ajan. Nyt on tosin työpaikat vähän kiven alla, mutta kyllä niitä töitä nyt ainakin pitäis yrittää saada..

      "Toinen asia, mitä mietin, kuuluuko elämässä lisääntyä?"
      Maapallon kannalta ajateltuna lisääntyminenhän ei oo ollenkaan hyvä juttu.:D Ei todellakaan kaikki hanki niitä lapsia eikä pidäkään vaan sen takia, että se on joku "yhteiskunnan normi". Tiedän monia aikuisia, jotka ei oo hankkinu lapsia eikä aiokaan, ja ihan hyvin tai oikein hyvin näyttääkin menevän.

      • olenko luuseri

        vast.edelliseen,jos oli tark. nimim. olenko luuseri, En hae sossusta mitään, en loe koskaan asioinut ko. paikassa, eikä ole tarkoiyus vastaisuudessakaan. mahdollistan elämäntapani ihan omilla 30v. säästöilläni, enkä jätä niitä sukulaisille.Lapsia ei ole tarkoituksella. Näen asian niin ,että ihmisiä on aivan liikaa ilman minun osuuttani asiaan.Anteeksi kirj. virheet, en kunnolla näe, on sähköt poikki.

      • justjoojasillee
        olenko luuseri kirjoitti:

        vast.edelliseen,jos oli tark. nimim. olenko luuseri, En hae sossusta mitään, en loe koskaan asioinut ko. paikassa, eikä ole tarkoiyus vastaisuudessakaan. mahdollistan elämäntapani ihan omilla 30v. säästöilläni, enkä jätä niitä sukulaisille.Lapsia ei ole tarkoituksella. Näen asian niin ,että ihmisiä on aivan liikaa ilman minun osuuttani asiaan.Anteeksi kirj. virheet, en kunnolla näe, on sähköt poikki.

        -et pysty lähettämään kirjoittamaasi tai sitten on läppäri ja käytät jonkun naapurisi yhteyttä.

    • kotiäiti teinilleki!

      aikalailla samaa.
      Elän melkolailla samanlaista elämää...en tosin juo ja tuo parisuhde puuttuu... kaksi isoa lasta mulla on kuitenkin kotosalla=).
      Sitä vaan tuputetaan että opiskelemaan ja opiskelemaan ja sitten 8:sta 4:ään töihin....plääh!! Ahdistavaa...
      en mä oikeestaan edes halua....Liian tavallista, liian kuollutta!!

      En tiiä...

    • nainen30vee

      Olen huomannut, että elämässä on erilaisia ajanjaksoja. Elämä on yhdessä vaiheessa yhdenlaista ja sitten tulee jokin muutos, esim. joku ystävä muuttaa muualle, joku ihmissuhde päättyy jne. Sen vuoksi arveluttaa se, miten näet nykyisen elämäntapasi sellaisena, joka voi jatkua vuosikymmeniä.
      Ymmärrän, että et ajattele, millaista elämäsi on 35-vuotiaana.

      Olen samaa mieltä siitä, että työnteko tai opiskelu ei aina mittaa elämän mielekkyyttä. Itseäni työnteko on kyynistänyt. Työteossa on silti paljon myönteistäkin, uuden oppiminen, työkaverit, työn sisältö.

      Jättäytymällä kaiken ulkopuolelle mielestäni sinulta jää kohtaamatta elämässä tietyt haasteet, jotka ovat hyväksi. Uuden oppiminen opiskelussa on ollut omasta mielestäni todella antoisaa. Mutta opiskelu ei ole minulle ollut ongelmatonta, on ollut vaikeuksia opiskelutaitojen kanssa ja motivaation. Noihin asioihin on mennyt itseltäni vuosia. Kuitenkin kun oma kiinnostus löytyi, en todellakaan haluaisi maata kotona juomassa olutta.

      Minusta tekemistensä kautta, oli se työ tai opiskelu, tulee juuri arvokkaammaksi itselleen. Se on tietysti yksi asia. Minulle perhe, ystävät, liikkuminen, terveys ja musiikki ovat myös tärkeitä. Suuret linjat pitää olla kunnossa. Mielestäni esität kaksi ääripäätä esimerkkeinä, rahan ansaitseminen ja menestyminen ja pienistä asioista nauttiminen. Monien elämä on varmasti noita molempia, eri tavalla yhdistelty. Tekee töitä, tienaa ja myös nauttii elämästä. En nauttisi oluenjuonnista, ystävistä, hyvästä ruoasta jos ne olisivat elämäni pääsisältö. Mieluummin pidän ne elämän suolana.

      Olen yhdellä keskustelupalstalla joskus sattunut puheisiin naisen kanssa, joka on jonkinlainen elämäntapahippi. Hän on jo 30 täyttänyt. Hän porskuttaa omaa juttuaan iloisesti kunnes kokee itsensä jotenkin tuomituksi tai vähätellyksi (siis erittäin helposti, täytyy sanoa). Silloin alkaa hänen soimauksensa: "Sä luokittelet ihmisiä! Sulla on tuomitseva asenne!" Eli henkilö sossun tuella elävälle henkilölle jää kuitenkin alemmuudentuntoja omasta elämäntavastaan ja kokee itsensä huonommaksi muita. Eli viimeistään kolmekymppisenä mielestäni tulet kokemaan alemmuutta siitä, ettet ole tehnyt elämässä mitään, jos et todella ole tehnyt elämässä mitään. Haluatko sitä?

      Tuntuu myös, että määrittelet aika paljon sinua ympäröivien ihmisten kautta, mitä elämässä voi olla ja mitä ei. Se on mielestäni luonnollista ja inhimillistä mutta toisaalta ihmettelen, miksi pitäisi niin pureksimatta niellä elämäntapa, jonka onnelliseksi tekevä vaikutuskin on niin kyseenalainen.
      Oma äitini esimerkiksi on harras uskovainen, tämä kuitenkin on elämäntapa, joka ei tekisi itseäni onnelliseksi.
      Minusta sinun ei kannata ensimmäisenä miettiä, mitä vaadit itseltäsi, vaan mikä sinua kiinnostaa. Jos sinua ei kiinnosta mikään, olisi silti hyvä hakeutua uusien kokemusten pariin..

      • omanlainennnn

        Itselläni on ikääkin jo lähemmä 50 vuotta ja olen aikanaan tehnyt töitä.
        Ensimmäisellä työnantajalla olin 18 vuotta, myöhemmin työsuhteet ovat olleet lyhyempiä,mutta koskaan en vielä ole tehnyt ns pätkätöitä.
        Juuri nyt työt eivät edes kiinnosta,kun terveyskään ei ole kohdillaan.
        Mutta pakko olisi töitäkin saada sillä muuten tipun kesällä peruspäivärahalle.

        Ja se ei kiinnosta.

        Juopotteluun kommentti: Miten työttömillä on varaa juopotella jatkuvasti?

        Itselläni siihen on varaa kerran viikossa.Perjantaisin juon kotona tölkkiolutta noin 12 tölkkiä.
        Muina päivinä ollaan selvin päin. Kuukaudeksi pitää riittää kaksi laatikkoa olutta.
        En ole käynyt sossussa kertaakaan Sinä aikana jonka olen asunut nykyisellä kotiseudullani (noin 24 vuotta).
        Kai sitten sossu maksaa liikaa jos rahaa on juopotella milloin huvittaa...

      • pihapupu
        omanlainennnn kirjoitti:

        Itselläni on ikääkin jo lähemmä 50 vuotta ja olen aikanaan tehnyt töitä.
        Ensimmäisellä työnantajalla olin 18 vuotta, myöhemmin työsuhteet ovat olleet lyhyempiä,mutta koskaan en vielä ole tehnyt ns pätkätöitä.
        Juuri nyt työt eivät edes kiinnosta,kun terveyskään ei ole kohdillaan.
        Mutta pakko olisi töitäkin saada sillä muuten tipun kesällä peruspäivärahalle.

        Ja se ei kiinnosta.

        Juopotteluun kommentti: Miten työttömillä on varaa juopotella jatkuvasti?

        Itselläni siihen on varaa kerran viikossa.Perjantaisin juon kotona tölkkiolutta noin 12 tölkkiä.
        Muina päivinä ollaan selvin päin. Kuukaudeksi pitää riittää kaksi laatikkoa olutta.
        En ole käynyt sossussa kertaakaan Sinä aikana jonka olen asunut nykyisellä kotiseudullani (noin 24 vuotta).
        Kai sitten sossu maksaa liikaa jos rahaa on juopotella milloin huvittaa...

        olen huomannut tällä paikkakunnalla sen, että ne ovat jatkuvasti kännissä,joilla ei ole oikein mitään.Siis ei pidempää parisuhdetta ,ei omaa asntoa, vaan kunnan vuokrakämppä, siellä on hyvä mekastaa toisten samanlaisten kanssa. Mutta jotka ovat omistusasuntonsa jo maksaneet ja hieman pahanpäivän varalle jemmanneet eivät juo, vaan nauttivat sattuman tuomasta vapaudesta sopivaksi katsomansa ajan verran. Sitten jos ei pääse putkeen, voi muutaman vuoden tehdä sellaista työtä, mitä on aina itse halunnut.Perustamalla yhdenmiehen pajan, jossa tekee mitä muut tuovat tehtäväksi. Ja tehtävää näyttää löytyvän yllinkyllin. Edellyttää tietysti että osaa vähän erilaisia töitä tehdä ja uskaltaa tarttua uusiin haasteisiin. Eipä ole pulloon tarvinut tarttua, on ollut muuta kivaa.

    • cnni

      Lähtökohtaisesti jokaisen pitäisi tuottaa yhteiselle yhteiskunnalle jotakin. Eihän tämä muuten pyöri. Mutta sehän on tullut jo käsiteltyä.
      Itse erosin huonosta suhteesta, sairastan masennusta (jo ehkä n. 15 vuotta), aloin opiskella, kasvatan kahta lasta. Vielä siis yhteiskunnan tuen varassa, mutta teen töitä koulutuksen eteen, että aikanani maksan tätä takaisin. Koen sen velvollisuudekseni. Helppoa se ei ole, kun kokemusta ns. normaalista elämästä vielä ei ole sairastettuani ala-asteikäisestä lapsesta asti. Koen, että käyn jollakin 60 % tehoilla, enkä vielä ylemmäs ole päässyt. Senkin eteen teen paljon työtä, olen käynyt vuosia terapiassa, etten jumiutuisi tähän olotilaan. On vaikea ymmärtää, että joku joutuu eläkkeelle sen vuoksi. Ehkä en vain tiedä tarpeeksi, mutta olen itsekin usein ollut todella "pohjalla". Eteenpäin on silti koko ajan jatkettu, ja yksin, samalla lapset hoitaen. Sitä kun ei kukaan tulee valmiiksi toisen puolesta tekemään.
      On käsittämätöntä, että terve(?) ihminen vetoaa taitojen tms. puutteeseen: kukahan ne valmiiksi tulisi sinulle antamaan, ellet itse hanki niitä? Kun puhut suvustasi, olet vain tainnut tottua sellaiseen elämään? Mitään ei vaadita itseltä eikä muilta? Näitä löytyy lähipiiristäkin, esim. ex-appi, jolle me (nelihenkinen perhe yksillä perus tuloilla minun ollessani lasten kanssa kotona), on 40 km päähän kuljetettu työkaluja lainaan - kun ei viitsi kiireisenä työttömänä edes itse hakea saati palauttaa, lainattu rahaa, kuunneltu sitä valitusta ja kaikenlaista p*skaa. Siinäkin on lähtökohtana äiti, joka on tehnyt aivan kaiken valmiiksi poikansa eteen. Saamatta siitä minkäänlaista arvostusta tänä päivänä. Sitä on ollut ex-miehen suvussa todella vaikea käsittää. Että toisten varassa eläminen voi olla niin itsestäänselvyys. Niinkin pienissä asioissa, kuin itse antaen lastenvaatteita eteenpäin tai tarvittaessa lainaten huonekaluja tai mitä tahansa, kiitosta ei tule, ja tavarat eivät palaudu.
      Itse tulen perheestä, jossa on pienestä pitäen tehty, osallistuttu, selityksiä ei ole ollut siihen, lähdetäänkö joka aamu aikaisin vaikka mansikoita pihalle poimimaan tai muuta. Molemmilla isovanhemmilla oli maatilat ja muitakin yrittäjiä löytyy. Isovanhemmat ovat edelleen, terveytensäkin välillä vaarantaen koko ajan tekemässä jotakin. Lähisuvussa ei ole ketään, joka pyörittelisi peukaloitaan muiden kustannuksella. Avioliittojen kautta joku löytyy, toisaalta siihen sitten suhtaudutaan halveksivasti, toisaalta suvaitsevaisesti kristinuskon mukaan. Arvot ovat todella oikeistolaiset, vaikka ketään erityisen varakasta suvusta ei löydykään, eikähän se sitä tarkoitakaan. Parhaani mukaan opetan myös omat lapseni osallistuviksi yhteiskunnan jäseniksi, jotka itse rakentaisivat itselleen toisista riippumattoman elämän. Käyttämättä kuitenkaan itse kokemaani väkivaltaa tai painostamatta heitä mihinkään. Meillä toiset ihmiset ja toisten omaisuus otetaan huomioon, ja sitä arvostetaan, tämä on lähtökohta sille, että lapset kasvavat käyttämättä toisia millään tavoin hyväksi. Näitä arvoja haluan välittää lapsilleni.
      Ymmärrän omankin kokemukseni kautta sairaudesta johtuvan kykenemättömyyden osallistua rakentamaan ja ylläpitämään yhteiskuntaa, mutta en sitä, ettei niille asioille tehdä mitään. Kaikki lähtee itsestä.

    • hellcome

      Noo, jokainen tekee kuten haluaa.

      Itse olen sitä mieltä, että elämästä kannattaa nauttia kaikin mahdollisin keinoin. Kuitenkaan muita häiritsemättä, ainakaan kovin pahasti. Lasten hankkimista pidän äärimmäisenä itsekkyytenä enkä, omalta kohdaltani, hyväksy lasten tekemistä. That's how I roll.

    • rahan maailma

      Ihmisväestöstä 70-80% elää samanlailla kuten sinä ja tämä sen vuoksi, koska maapallon luonnonvarat ovat rajalliset. Esimerkiksi Egyptissä yli 80% väestöstä ei elä edes sitä vertaa mitä sinä elät kaikkineen palveluineen ja tuotteineen. Suomessa yli 50% väestöstä elää samanlailla kuten sinä. Egyptillä on sentään moninkertaisesti arvokkaamat luonnonvarat mitä Suomella muttta tästä huolimatta bkt vain 160 mrd euroa kun taas Suomen bkt on 170 mrd euroa vaikka työvoimasta yli 70% on palvelulalla.

      • Luonnonsuojelijamies

        edistää omalta osaltaan yhteiskunnan muuttumista luonnolle ystävällisempään suuntaan. Linkola on mielestäni hyvin todennut: "Luonnonsuojelu on kädet ristissä istumista". Paras olla vaan jouten...tai no voihan sitä heikompiaan auttaa jollain tapaa tuomalla heidän elämäänsä lisää inhimillisyyttä, vaikkapa ystävyyden muodossa, ja saada samalla tyydytystä tuosta avustamisesta itselle.

    • rx75

      Nuorena ja terveenä juopottelu yms eli rilluttelu on jopa hauskaa eikä siinä juuri esiinny haittavaikutuksia paitsi krapulaa, sosiaalisia ongelmia ja morkkista. Nuo kaksi jälkimmäistäkin riippuu ihan ihmisestä ja mitä tekee kännissä.

      Se mitä elämällä pitäisi tehdä on jokaisen oma asia. On ihmisiä jotka haluaisivat sinun tekevät jotain tiettyä, esim. menemään töihin, naimisiin, hankkimaan lapsia jne. Nämä ovat yleensä sukulaisia, ja etenkin ns. kukkahattutätejä(voivat olla myös miehiä) jotka vain paheksuvat sukulaistensa käytöstä. Kukkahattutädeilä on suuri valta suvussa, heille on muodostunut kannattajaklikkinsä jotka sitten yhdessä paheksuvat suvun mustia lampaita. Tämä on tuttu ilmiö lähes jokaiselle ihmiselle.

      Geeneissä voi olla merkkejä mentaalisesta tasapainottomuudesta, depressiosta tai jopa hulluudesta. Mutta väitän että suvussa jossa moni on kouluttamaton tai "luuseri", kyse on sosiaalisesta ilmiöstä. Vähän sama kuin se että duunariperheestä tulee tilastollisesti enemmän duunariksi tulevia lapsia ja hyvinkoulutetuista perheistä hyvinkoulutettuja ipanoita. Tämä on hyvin voimakas trendi, varsinkin lähisuvussa, eli vanhempien ja lasten yhteydessä. Lapsista tulee myös helpommin juoppoja, nistejä jos jompikumpi tai kummatkin vanhemmista on. Sama yhtälö pätee moneen muuhunkin asiaan, lieviin mielenterveyshäiriöihinkin jotka voivat olla ympäristönkin aiheuttamia(ahdistus, masennus lähinnä).

      Se mitä elämällä pitäisi tehdä on kiinni kahdesta asiasta(mitä mieleeni nyt tulee); se miten itse näet itsesi osana ympäristöä ja se miten sopeudut tai kriittisesti olet mieltä tästä "osuudesta yhteiskuntaan". Jos et kouluttaudu, käy töissä, hanki lapsia ja ole muutenkin perusmeikäläinen - kunnon kansalainen - ja olet ihan ok sen asian kanssa eikä muiden ihmisten voivottelu häiritse, kyse on loppujen lopuksi vain siitä mitä haluat itsessäsi kehittää. Toinen ääripää: jos olet kriittinen itseäsi kohtaan osana yhteiskuntaa, eli et tunnu sopeutuvat mutta haluaisit sopeutua -> ristiriita. Tällöin moni ihminen tekee päätöksiä jotka edesauttavat hänen ainakin näennäistä "yhteiskuntakelpoisuuttaan".

      Perinteinen malli on keskiluokkaisuus. Kun ei olla köyhiä eikä rikkaita mutta halutaan mahdollisimman hyvä elintaso ja status, keskiluokkainen ihminen tekee huvittaviakin(joidenkin mielestä) asioita noustakseen tikapuita sosiaalisessa hierarkiassa. Ostetaan isompaa kotia, autoa. Matkustetaan erikoisiin paikkoihin ei sen takia että haluttaisiin oikeasti tutustua paikan ihmisiin ja kulttuuriin vaan siksi että kaverit saisivat tietää missä olet ollut. Tavallaan ostetaan draamaa ja elämän tarinaa itselleen, egolle.

      Ihminen joka on täysin tämän vanki, tekee kaikkensa uransa eteen(jopa vapaa-aikaa vähentäen vaikka olisi perhe), panostaa rahan tuottamiseen sillä ajatuksella että joskus eläke-iässä voisi nauttia kaikesta omaisuudestaan. Äärinegatiivinen tilanen on se että perheen elättävä laiminlyö perheensä vain tuottaakseen rahaa, ja huomaa uransa jossain vaiheessa että ei edes tunne lapsiaan/vaimoaan. Saatika elämää yleensäkään kuin rahan ja urakeskeisyyden kannalta. Tämä siis ääriesimerkki mutta näitähän on..

      • rx75

        Toinen keskiluokkainen tapa mitä olen huomannut on "elämän tiivistäminen tai boostaus". Pistetään kuvia, videoita ja tarinoita netti, facebook täyteen. Kerrotaan kavereille kaikki mahdollinen lukuunottamatta ehkä kaikkein intiimimpiä asioista, hehkutetaan asioita ja luodaan tavallaan (taas) kaunisteltu rinnakkaistodellisuus todellisuudesta. Kämppä täynnä elektroniikkaa, tarinoita - joiden tarkoitus on muistuttaa itseään siitä mitä on. Siis boostataan menneisyyttä ja tiettyjä ominaisuuksia. Tämä on periaatteessa ihan ok ja luonnollista mutta epäilen ettei ihminen elä täysin rinnoin hetkessä nauttien vaan pyrkii elämyksestä toiseen ja arki saattaa tuntua kuolettavan tylsältä - ellei mutustele niitä tarinoitaan.

        Lisääntyminen on vaikea asia; naiselle selvästi tärkempää kuin miehelle. Ja miehenä en voi vastata naisen puolesta. Itse en aio (toistaiseksi) lapsia hankkia koska en näe sen toteuttavan mitään tarvetta. Vain biologinen tarve elämän lisääntymisestä on fakta joka tulee mieleen, mutta toistaiseksi olen voinut pitää tämän luonnon perusilmiön vain ajatuksena muiden joukossa. Ehkä muuttuisin ihmisenä lapsen myötä, ehkä en - mutta en halua lapsia sen takia että ne muuttaisivat minua koska se olisi itsekästä. Minun mielestäni siis. Lapsien haluaminen pitäisi olla lähes täydellinen hetki - mutta tämäkin on huvittavaa koska suurin osa lapsistahan on vahinkoja - joista tulee toivottuja vahinkoja syntymän myötä. Ehkä vain omalla tavallani puolustejen tapaani ajatella, mutta niinhän lapsia hankkivatkit tekevät joten ei ole oikeaa tai väärää tapaa ajatella.

        Eksistentiaaliset kysymykset ne vasta hauskoja ovatkin. Olen tullut siihen väliaikaiseen tulokseen että elämän tarkoitus on etsiä elämälle tarkoitus. Lause sisältää hurjan totuuden, eli itse elämän tarkoitus ei ole suvereeni totuus vaan vain tarkoitus koska tarkoitusta etsitään.. u know.

        Paras tapa elää? Vain se miten tunnet olevasi oma itsesi ja onnellinen. Alamäet ja ylämäet ovat normaali osa elämää, niiden välttäminen on kehittymättömän ihmisen tapa elää.

        Ihmisiä on aika monta ja jokaisella hieman erilainen tapa nähdä asioista, siten kukaan tällä planeetalla ei saisi voida säätää siitä miten toisen pitäisi elää. Ne jotka haluavat muiden elävän kuten itse elävät, ovat rajottuneita sieluja eivätkä näy kokonaisuuksia. Siis tyypillisiä ihmisiä koska harva meistä on todella todella avoin elämälle. Biologisestikin pelot ja ennakkoluulot ovat osa meitä. Ne ovat niitä eloonjäämisreaktioita ajalta kun ihmiset olivat alempana ruokaketjussa mitä nyt.

        Mikään ei ole väärin mitä et itse näe vääränä. Tässä filosofiassa yksilö on joskus ristiriidassa yhteiskunnan kanssa koska yhteiskunta säätää lakeja ja yrittää aina demokraattisesti tai epädemokraattisesti(molemmat tavat alistavat vähemmistöä ja yksilöä jossain määrin) kontrolloida yksilöä. Jos olet vähemmistön edustaja, siis vaikkapa vain mielipiteiltäsi - olet yhteiskunnan mukaan osa demokraattista järjestelmää, osa vähemmistöä jolla on oikeus äänestää ja yrittää vaikuttaa. Siten se kontrolloi yksilöä.

        Ehkä paras neuvo olisi olla olematta liian aggressiivinen ja negatiivinen. Moni ihminen pelästyy ja ahdistuu ihmisestä joka yrittää/tai on liian vapaa sielu. Se on epänormaalia laumaeläinten keskuudessa. Siksi ihminen yrittää aina sopeutua ja tämän yhteisön sisällä sitten nousta niitä hierarkian rappusia. Ihminen joka ei piittaa näistä säännöistä on yhteisölle vaara, luopio. Tälläiset ihmiset aikoinaan häädettiin heimoista pois tai tapettiin esimerkkinä muille. Mielen vapaus on vaarallista julkisesti esitettynä - ja joku vielä väittää että moderni maailma olisi vapaa? Luulen että vapaus yhteisöllisyyden vääristyneisyyden takia on rajoittunut entisestään ja siksi ihmiset kärsivät ahdistuksista ja sisällä kasvaneista ongelmistaan yhä enemmän.

        Luin joskus että ihmisen normaalein tapa elää yhteisössä olisi n. 100-150 hengen klikissä. Kaikki tuntisivat toisensa ja ymmärtäsivät toistensa tarpeita, näkemyksiä. Geeneissämme oleva primitiivinen heimohakuisuus olisi luonnollisimmillaan. Ihmisen geenit eivät ole juurikaan muuttuneet edellisen 10.000 vuoden aikana vaikka moni meistä väittää olevansa niin hemmetin fiksu ja filmaattinen. Urbanisoitu yhteiskunta voi käsittää miljoonia ihmisiä muutamalla nelilökilometrillä - voit kuvitella millainen vankila tämä on monelle.

    • 17+16

      Valtio on ihmistä varten eikä ihminen valtiota varten!

      Valtio luo systeemin ja säännöt. Ihminen tekee niiden puitteissa valintansa.

      Se on kysynnän ja tarjonnan laki.

      Jos työstä saa 1400e/kk käteen ja kotona ollessa 400e asunto, niin se on itse päätettävissä kumman haluaa? Onko valmis uhraamaan vapaa-aikansa, jotta saa enemmän rahaa, työkavereita, työterveydenhuollon, paremman eläkkeen, kesälomakorvaukset, työpaikan tarjoamia liikuntamahdollisuuksia...

      Tällä hetkellä onneksi suomalaisten enemmistö pitää luettelemiani asioita tärkeämpinä kuin kotona makoilua eikä ainakaan minua haittaa yhtään, jos jotkut valitsee tuon tavan elää.

      Jos on vain 400e/kk rahaa käytössä, niin kulutus on pienempää, jolloin maapallo ei rasitu pahasti. Tuskin ihmisellä on silloin autoakaan. Ja kaikki raha menee varmasti kulutukseen, joten yhteiskunta saa kyllä 100% rahasta takaisin! Oikeastaan enemmänkin, koska kulutuksen jokaisessa kohdassa verotetaan, joten rahan jatkoreiteiltäkin tulee tuloja.

      • spiritualisti

        Oikea tapa elää on se mikä tuntuu itsestä hyvältä ja oikealta, kaikki muuttuuajallaan ja kaikella on tarkopituksensa. Kaikille on oma polkunsa tai suunnitelmansa. Kaikki ei ole urakeskeisiä ihmisiä. Ei tarvitse silti olla sossuasiakas. Toimeentulonsa voi hankkia pienemmilläkin ansioilla. Niin jää aikaa nauttia elämästä ja ystävistä. Kaljatuopit jättäisin enimmäkseen ottamatta ja keskittyisin terveellisiin elämäntaoihin.

        Itsekin olen yöihminen enkä jaksa nousta aamulla, mutta onneksi on myös iltatöitä. Tällä hetkellä olen työtön, opikelen itsenäisesti sydäntä lähellä olevia asioita ja käyn kursseja (en työkkäri huuhaa kursseja!).

        Kyllä tässä yhteiskunnassa on huono selvitä työelämässä jos on vähänkin erilainen tai työrajoitteinen, kuten itsekin olen, lopuksi pätkätyöt uuvuttivat kokonaan. Tavallaan hyppäsin itse tuosta oravanpyörästä, eikä yteiskunta antanut uutta mahdollisuutta vaikka myöhemmin monia paikkoja hain. Sitten sitä ajan myötä tottuu olemaankin kotona kun saa tehdä mitä huvittaa. Mitä kauemmin elää näin, sitä enemmän kynnys kasvaa. Eikä mikään pakottaminen ole oikein, kaikilla on oikeus valita ihan itse minne kokee olevansa valmis.

        Ei rahan perässä juokseminen onnelliseksi tee, eikä mikään mammona yleensäkään. Kyllä ne läheiset ihmiset ja lemmikit tuo sitä oikeaa sisältöä elämään, mutta aina kannattaa yrittää kehittää itsensä ja etsiä niitä töitä joihin uskoo pystyvänsä. Näitä vaihtoehtoja tulisi yhteiskunnan lisätä ja ottaa ain huomioon että ihmiset on erilaisia ja tarjota näistä töistä myös sellainen palkka, ettei tarvisi työssäkäyvän sinne sossunluukulle mennä!

    • etsillee

      En näe mitään syytä miksi muuttaisit kuviota.Sosiaaliset taitosi ovat kehittyneet ,ja omaat hyvät vuorovaikuttamiskeinot.Itse olin nuoruudessani hyvin hanakka töitten (rahan) perään.Mikäli sunnuntaisin
      ei saanut tehdä töitä uhkasin ottavani lopputilin.Sosiaalihuollon elättiä minusta ei olisi saanut millään - ennen naru kaulaan - seurauksista viis.
      Lapsia ei mihinkään hyyryläisasuntoihin - ei puhettakaan.Ehkäisyä niin kauan että sain maksettua 46 neliön
      vanhan kerrostaloasunnon.Rahaa sukan varteen pahoiksi ajoiksi - ja sitten vaimolta kysyin niistä lapsista.
      Ei kiinnostanut.Avioerohan siinä piti ottaa ja omaisuus jakaa - kaikki palasiksi.
      Erosta kulunut 11 vuotta ja pallo hukassa - ei oikein saa otetta elämästä.Kukaan ei soita - kellään ei ole
      asiaa.Koiraa kusetan ja pidän kynnet lyhyenä.Koirankynnen leikkaaja....
      Ahnehdin liikaa - nyt en oikeastaan toivo muuta kun sen että rahat riittää monttuun asti.
      Onnellisinta aikaa lienee tämä - saa nähdä kuinka kauan tätä kestää.

    • Wuwa

      Ei ole yhtä oikeata elämäntapaa, vaikka yhteiskunnassa tietyt elämäntavat on toisia arvostetumpia.
      Minusta OK, elä vaikka niin, jos haluat ja on siihen varaa etkä ole kenenkään haitaksi tai kuormaksi (vai oletko?).

      Olen siis sitä mieltä, että ihmisillä, jotka eivät aio tehdä työtä (pois lukien tahattomasti työttömiä ja sairaita), ei tulisi olla oikeutta rahallisiin tukiin valtiolta. Minusta kun se ei tunnu reilulta muita kohtaan, antaa itseään elättää muiden hiellä ja stressillä. Tuntuuko sinusta?

      Toinen juttu. Nykyään taitaa olla, että meille alitajuisesti syötetään ajatusta, että pitää olla koulutettu tms., jotta olisi arvokas. Ensisijaisesti pitäisi pystyä pitämään itseään arvokkaana itseän vuoksi (tiedän, ei ole helppoa, jos koko elämän on tuntunut just toisin päin). Pitäisi kai olla tyytyväinen itseensä.
      Ei tarvitse olla mikään huippuosaaja ja menestyvä yrittäjä. Minusta on enemmän kuin riittävää, jos osaa olla esim. todellinen ystävä tai huolehtiva ja rakastava vanhempi tms.

      En usko, että suvussasi on jokin tällainen hirmu huono geeni. Todennäköisemmin se on vaan suvussa kulkenut elämäntapa, elämän arvot tms. Sen, minkä lapsena oppii tai pikemminin omaksuu, on vanhana vaikeaa kärsiä pois, vaikka se miten vaikeuttaisi elämää (oma kokemus).

    • 6

      Kirjoituksestasi huomaa, että et selvästikään ole tyhmä ihminen. Osaat pohdiskella asioita monelta kantilta, ja ajatuksenjuoksusi vaikuttaa älykkäältä. Miten niin et siis osaisi mitään? Olisiko niin, että et vain itse halua uskoa osaavasi mitään? Kyvykkyys tuo mukanaan aina vastuuta.

      Joku tuossa aiemmin sanoi, että elämässä on erilaisia vaiheita. Jotkut vaiheet voivat olla pitkiäkin. Tämä nykyinen olosikin saattaa olla vain yksi vaihe. Elämä on täynnä yllätyksiä, eikä sitä voi tietää, vaikka innostuisitkin yhtäkkiä jostain uudesta.

      • tietoinenoravanpyörä

        EI ole vain "vaiheita". Kaikki riippuu geeneistä,ympäristöstä ja kasvatuksesta.

        Itseluottamus, jota lähdetään rakentamaan lapsen ymmärryksestä eteenpäin on merkittävä tekijä nuoren tulevaisuutta viitoittavissa päätöksissä. Nämä paljon puhutut luuserit eivät aina ole olleet luusereita, elämässä tehdään useita tärkeitä valintoja, joiden jälkeen huomataan oletko elätti vai elättäjä.

        Riittävä itseluottamus tuo paineensietokykyä ja halua onnistumiseen. Pystyy kantamaan vastuun mikä tänä päivänä tuntoo olevan hiton hankalaa työelämässä. Liian helposti luovutetaan ja jätetään homma puolitiehen tai ei hoideta kunnolla. Sairaslomaa on liian helppo saada tällä verukkeella.

        Mitä tulee työhommaan niin ei ole niin tyhmää etteikö paikkaa löytyisi. Se on sitten esimiehen tehtävä antaa hommia kantokyvyn mukaan.

        ps. Jos haluat elää muita kuormittamatta niin kyllä tuolla erämaata piisaa ja luonto ei jätä pulaan.Kalaisat järvet,joet ja lammet. Riistaiset metsät. Lähde matkaan keväällä niin kerkeät kesällä tekemään talven muonat sekä majan. Maailman vanhinta ammattia harjoittamalla saat varmasti sen verran kipurahaa, että suolaa ja nauloja saat ostettua.

      • bvcxghdfgh
        tietoinenoravanpyörä kirjoitti:

        EI ole vain "vaiheita". Kaikki riippuu geeneistä,ympäristöstä ja kasvatuksesta.

        Itseluottamus, jota lähdetään rakentamaan lapsen ymmärryksestä eteenpäin on merkittävä tekijä nuoren tulevaisuutta viitoittavissa päätöksissä. Nämä paljon puhutut luuserit eivät aina ole olleet luusereita, elämässä tehdään useita tärkeitä valintoja, joiden jälkeen huomataan oletko elätti vai elättäjä.

        Riittävä itseluottamus tuo paineensietokykyä ja halua onnistumiseen. Pystyy kantamaan vastuun mikä tänä päivänä tuntoo olevan hiton hankalaa työelämässä. Liian helposti luovutetaan ja jätetään homma puolitiehen tai ei hoideta kunnolla. Sairaslomaa on liian helppo saada tällä verukkeella.

        Mitä tulee työhommaan niin ei ole niin tyhmää etteikö paikkaa löytyisi. Se on sitten esimiehen tehtävä antaa hommia kantokyvyn mukaan.

        ps. Jos haluat elää muita kuormittamatta niin kyllä tuolla erämaata piisaa ja luonto ei jätä pulaan.Kalaisat järvet,joet ja lammet. Riistaiset metsät. Lähde matkaan keväällä niin kerkeät kesällä tekemään talven muonat sekä majan. Maailman vanhinta ammattia harjoittamalla saat varmasti sen verran kipurahaa, että suolaa ja nauloja saat ostettua.

        On ihmisten elämässä itsestään riippumattomia vaiheita, esim globaali lama viime vuosina on vaikuttanut miljoonien ihmisten elämään vaikka kuinka olisi geenit, ympäristö ja kasvatus kunnossa.

        http://www.tekniikkatalous.fi/kommentit/uutiskommentti/article375426.ece

    • ne geenit

      mutta älä lisäänny. Ei millään pahalla, vaan kannustuksena siitä että elät elämääsi, joka on yhtä merkityksellinen noinkin elettynä, koska tyydyt siihen mitä sinulla on ja nautit siitä. Yhtä merkityksettömäksi nimittäin voi tuntea olonsa sinun vastakohtasi, aina voi mennä asiat solmuun jos se on jo geeneissä, yritti miten paljon tahansa.

    • Ruis

      jos itse jo valmiiksi ajattelet olevasi surkimus, niin varmasti asiat joihin elämässäsi ryhdyt ovat jo valmiiksi tuhoon tuomittuja. vai ovatko? Entäpä jos ajattelisit ettet olekaan surkimus ja se heikoin lenkki, vaan alat oikeasti miettiä mitä sinä haluat elämältäsi. Olipa se sitten koultusta, uusi harrastus tai jotain. Itsekin olen kouluttautunut kuva-taiteilijan ammattiin ja voin sanoa, että tällä alalla ei suurella palkkapussilla leveillä. Mutta itse tulen toimeen vähemmälläkin ja saan tehdä sitä työtä jota rakastan. Tee asioita elämässäsi itsesi vuoksi, elä mieti liikaa mitä sinun "kuuluisi" muiden mielestä tehdä.:)

      • raataja... ...

        Pääpiirteittäin samaa mieltä, eli elää saa niinku haluaa, KUNHAN ei elämäntavallansa aiheuta suurempaa haittaa/kulua/tms muille ihmisille!
        Eli kyllä ne joutenolorahat mun mielestä pitäis ensin itte hankkia (niinku tää 57v kirjottaja) ja sitte saa elää vaikka ap:n tavalla, jos kokee sen omakseen...

        Itse hlökohtaisesti kokisin olevani luuseri... ;)

      • Intiaanisielu
        raataja... ... kirjoitti:

        Pääpiirteittäin samaa mieltä, eli elää saa niinku haluaa, KUNHAN ei elämäntavallansa aiheuta suurempaa haittaa/kulua/tms muille ihmisille!
        Eli kyllä ne joutenolorahat mun mielestä pitäis ensin itte hankkia (niinku tää 57v kirjottaja) ja sitte saa elää vaikka ap:n tavalla, jos kokee sen omakseen...

        Itse hlökohtaisesti kokisin olevani luuseri... ;)

        Joogiapu vuodatus netissä vastaili siihen tyyliin, että elämän tarkoitus on löytää elämän tarkoitus.
        Hän sanoo myös, että ihmiskunta on edennyt fyysisestä kehityskaudesta, jolloin taisteltiin olemassaolosta ja tehtiin fyysisiä töitä, psyykkiseen vai oliko se mentaaliseen vaiheeseen, jossa tieteet ja taiteet ja uskonnot, sekä tietysti talous kehittyivät, nyt sitten on tullut henkisen kehityksen aika, jolloin ihmisistä tulee oikeudenmukaisia, ja auttavaisia ja yhteen hiillen puhaltajia. Mielenkiintoinen ajatus ja myös edellisistä elämistä ja muusta.

      • Viherruotsalainen
        raataja... ... kirjoitti:

        Pääpiirteittäin samaa mieltä, eli elää saa niinku haluaa, KUNHAN ei elämäntavallansa aiheuta suurempaa haittaa/kulua/tms muille ihmisille!
        Eli kyllä ne joutenolorahat mun mielestä pitäis ensin itte hankkia (niinku tää 57v kirjottaja) ja sitte saa elää vaikka ap:n tavalla, jos kokee sen omakseen...

        Itse hlökohtaisesti kokisin olevani luuseri... ;)

        Ulkomaalaisten rikokset ja muut viimeaikaiset tapahtumat Suomessa kertovat, että maahanmuuttajilla on täällä paha olo. Ajatelkaa: he tulevat kriisialueilta ja nälänhädästä ja vastaanotetaan täällä huonosti.

        Työtä ei anneta, kun ei muka osata kieltä. Suomalaisnaiset nakkelevat niskojaan, vaikka toinen kuinka ystävällisesti yrittää. Suuttuisihan siinä valkoinenkin mies.

        Poliisit nuuskivat vähäisiäkin rikkeitä, kuten vaikkapa pimeää taksitoimintaa. Pakkohan jotenkin on elää, kun maahanmuuttajille annettavat päivärahat eivät riitä. Kirppariltako vaatteet pitäisi ostaa?

        Me Suomen ruotsalaiset tiedämme, mitä on olla vähemmistöläisenä Suomessa. Sortoa, ylenkatsetta ja jatkuvaa syrjintää vuosisadasta toiseen.

        Siksi juuri me olemme parhaita ihmisiä ymmärtämään ja käsittelemään maahanmuuttajien asioita. Eivät suinkaan ne suomalaiset, jotka asuvat samoissa lähiöissä maahanmuuttajien kanssa, koska heillä on ennakkoluuloja ja henkilökohtaisia kosketuksia heidän kanssaan. Oma lehmä ojassa.

        Meillä suomenruotsalaisilla ei moisia kontakteja ole ja sen takia olemme ennakkoluuloista vapaita.

    • Heikkolainen

      laihuttaan, www.nytlahtee.fi... :)

    • Itseään arvostava na

      Joko tuo oli todella typerä provo tai kirjoittaja on idiootti. Ajattelitko lainkaan, että luolaihmisistäkin kaikki kantoivat kortensa kekoon. He jos jotkut joutuivat tekemään töitä pysyäkseen hengissä. Sinusta ei siihen olisi.
      Sääli, että omaat noin huonon itsetunnon. Jos ei ihmisellä ole halua osata ja oppia mitään, ei hän tule mitään ikinä osaamaankaan. Kyse on laiskuudesta, ei muusta.Itse olen melkein viisikymppinen nainen ja opiskelen. Teen sen vain ja ainoastaan itseni vuoksi. Olen saanut lapset jo maailmalle ja nyt minulla on itselleni aikaa.
      Ihan hyvä, ettei sinulla ole lapsia, sillä hyvä esikuva et ainakaan ole. Täällä yhteiskunnassa on jo aivan liikaa työelämästä syrjäytyneitä nuoria. Kaikki eivät voi saada rikasta miestä. Joskus vielä sinäkin toivot käyneesi koulua ja olevasi töissä, sillä aina vaan elämäsi tulee vaikeammaksi. Mieshän voi antaa kenkää.
      Elämästä nauttii paljon enemmän, kun arvostaa itseään. Ainakin arvostaa enemmän, jos on tehnyt tai ainakin yrittänyt tehdä jotain. Vielä pieni kysymys: Hillutko miehesi vai meidän muiden rahoilla?

    • Kyllästynyt21

      Tapa ittes.

      Just tommoset elämäntapa vammaset pitää hereillä työssäkäyvät huutamisella ja musiikilla.

      • professori*

        soisin ettei ihmiset heti suhtautuisi joka asiaan tyylillä kyllä nää tiedetään on paljon asioita mitkä jää ihmisen tietämyksen ulkopuolelle siksi suosittelen lämpimästi nöyrenpää suhtautumistapaa,jos itse saan joskus työtä ja joku kurja onneton työtön nettoaa muutaman vaivaisen lantin kustannuksellani sen toki suon hänelle ne rahat on kuin hyttysen pissa meressä verrattuna muihin suuriin menoihin
        monasati myös jää tyystin keskustelun ulkopuolelle se tosiasia että jotkut ellei peräti useammat työpaikat on eläviä mätäpaiseita joissa henkistä ilmapiiriä tuhoaa määrätyt ihmiset itsekkäine pyyteineen ja kaikki vaan siksi että esimiehet ei lue lakia näille hyväkkäille lääkkeenä työpaikkojen tulehtuneille ihmissuhteille suosittelen avoimuutta,puhumista ja ennenkaikkea toista osapuolta kunnioittavaa kuuntelua.

      • herrajoiku
        professori* kirjoitti:

        soisin ettei ihmiset heti suhtautuisi joka asiaan tyylillä kyllä nää tiedetään on paljon asioita mitkä jää ihmisen tietämyksen ulkopuolelle siksi suosittelen lämpimästi nöyrenpää suhtautumistapaa,jos itse saan joskus työtä ja joku kurja onneton työtön nettoaa muutaman vaivaisen lantin kustannuksellani sen toki suon hänelle ne rahat on kuin hyttysen pissa meressä verrattuna muihin suuriin menoihin
        monasati myös jää tyystin keskustelun ulkopuolelle se tosiasia että jotkut ellei peräti useammat työpaikat on eläviä mätäpaiseita joissa henkistä ilmapiiriä tuhoaa määrätyt ihmiset itsekkäine pyyteineen ja kaikki vaan siksi että esimiehet ei lue lakia näille hyväkkäille lääkkeenä työpaikkojen tulehtuneille ihmissuhteille suosittelen avoimuutta,puhumista ja ennenkaikkea toista osapuolta kunnioittavaa kuuntelua.

        Kaikki nää kysymykset käsitellee asiasisältöö (koulutus,työ. suhteet ym). Kontekstin tai toisinsanoen isomman kuvan näkeminen hieman eri asia. Tietosuuden kapasiteetti kaikkiin suuntiin on rajaton, voit käyttää hanttihommaakin punnahduslautana. Millä tahansa nimellä Jumalaa haluutkin etsijä tai minkä tien tahansa haluutkaan valita Jeesus, Krishna, Buddha....
        Jos oot siin tilanteessa että et pääse ees ylös sängystä, ja osallistuu yhteiskuntaan normaalisti... Ehkä liität ittes johonkin uskonnolliseen tukiryhmään... Kirkossa käynti, meditointi ryhmiin osallistuminen...
        Tiedän et vastasin hieman suppeesti yksinkertaistaen aika rajantonta aihetta, mutta bottom line on: On vaan yks osottajan sun onnellisuudelles ja sen on sun tietosuuden taso...
        Ehkä rukoilla et viha, ylpeys, häpeä, syyllisyys, laiskuus tulee esiin ja voi olla aluks pelottavaa miten ne tulee esiin. Avain on kuitenkin vaan katsoa egon elokuvaa ilman et jää siihen mitenkään kiinni ja alkaa tuomitsee itteään.
        Huonon itsetunnon paradoksi on et se tulee itseasiassa isosta egosta eikä pienestä (minä ja minun suoritus...)

      • pakumies-66
        herrajoiku kirjoitti:

        Kaikki nää kysymykset käsitellee asiasisältöö (koulutus,työ. suhteet ym). Kontekstin tai toisinsanoen isomman kuvan näkeminen hieman eri asia. Tietosuuden kapasiteetti kaikkiin suuntiin on rajaton, voit käyttää hanttihommaakin punnahduslautana. Millä tahansa nimellä Jumalaa haluutkin etsijä tai minkä tien tahansa haluutkaan valita Jeesus, Krishna, Buddha....
        Jos oot siin tilanteessa että et pääse ees ylös sängystä, ja osallistuu yhteiskuntaan normaalisti... Ehkä liität ittes johonkin uskonnolliseen tukiryhmään... Kirkossa käynti, meditointi ryhmiin osallistuminen...
        Tiedän et vastasin hieman suppeesti yksinkertaistaen aika rajantonta aihetta, mutta bottom line on: On vaan yks osottajan sun onnellisuudelles ja sen on sun tietosuuden taso...
        Ehkä rukoilla et viha, ylpeys, häpeä, syyllisyys, laiskuus tulee esiin ja voi olla aluks pelottavaa miten ne tulee esiin. Avain on kuitenkin vaan katsoa egon elokuvaa ilman et jää siihen mitenkään kiinni ja alkaa tuomitsee itteään.
        Huonon itsetunnon paradoksi on et se tulee itseasiassa isosta egosta eikä pienestä (minä ja minun suoritus...)

        Oikea tapa elää on sellanen, jossa tienaa sen minkä kuluttaakin, se onkin vaikeempi kysymys, paljonko se kenenkin kohdalla on. Jos on ollu kauan töissä, voi varmaan hyvällä omallatunnolla jäädä vaikka 50 vuotiaana työttömyyskorvauksia nostelemaan, on ne varmaan jo yhteiskunnalle veroina ja muina maksuina tienannut.

        Mut sitten muut kun raha-asiat.

        Mun mielestä pitäisi yrittää elää niin, että nauttii ja on mahdollisimman onnellinen, mutta niin, ettei aiheuta muille pahaa tai toistuvaa häiriötä. Joku tulee onnelliseksi haalimalla maata ja mammonaa, tiilitalon, rotukoiran, mersun, veneen ja HellyHansenin purjehdusvaatteet
        Joku taas nauttii siitä että käyttää rahansa ulkona syömiseen, juomiseen, tupakointiin ja irtosuhteisiin.

        Yksi tuntee vetoa toiseen sukupuoleen, joku omaan sukupuoleen. Joku haluaa paljon lapsia, joku haluaa elää normin mukaan eli 2 lasta, joku ei lapsia edes halua. Joku haluaa piiskaleikkejä tai pukeutua vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin. Joku haluaa olla normi suomalainen. Joku on uskovainen, joku ateisti.
        Oikea tapa elää on hyväksyä toiset sellaisina kun ne on, kunhan eivät elä pummilla tahallaan eivätkä varasta, kiristä, tai ole väkivaltaisia eivätkä harrasta insestiä.

      • tää loppuu näin
        pakumies-66 kirjoitti:

        Oikea tapa elää on sellanen, jossa tienaa sen minkä kuluttaakin, se onkin vaikeempi kysymys, paljonko se kenenkin kohdalla on. Jos on ollu kauan töissä, voi varmaan hyvällä omallatunnolla jäädä vaikka 50 vuotiaana työttömyyskorvauksia nostelemaan, on ne varmaan jo yhteiskunnalle veroina ja muina maksuina tienannut.

        Mut sitten muut kun raha-asiat.

        Mun mielestä pitäisi yrittää elää niin, että nauttii ja on mahdollisimman onnellinen, mutta niin, ettei aiheuta muille pahaa tai toistuvaa häiriötä. Joku tulee onnelliseksi haalimalla maata ja mammonaa, tiilitalon, rotukoiran, mersun, veneen ja HellyHansenin purjehdusvaatteet
        Joku taas nauttii siitä että käyttää rahansa ulkona syömiseen, juomiseen, tupakointiin ja irtosuhteisiin.

        Yksi tuntee vetoa toiseen sukupuoleen, joku omaan sukupuoleen. Joku haluaa paljon lapsia, joku haluaa elää normin mukaan eli 2 lasta, joku ei lapsia edes halua. Joku haluaa piiskaleikkejä tai pukeutua vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin. Joku haluaa olla normi suomalainen. Joku on uskovainen, joku ateisti.
        Oikea tapa elää on hyväksyä toiset sellaisina kun ne on, kunhan eivät elä pummilla tahallaan eivätkä varasta, kiristä, tai ole väkivaltaisia eivätkä harrasta insestiä.

        Oikea tapa elää, on tehdä se luontoa kunnioittaen. Länsimaisen ihmisen tulisi karsia rajusti kulutustasoaan: kesämökit pois, lentolomat pois, oma auto pois.. jne.

      • tää loppuu näin
        tää loppuu näin kirjoitti:

        Oikea tapa elää, on tehdä se luontoa kunnioittaen. Länsimaisen ihmisen tulisi karsia rajusti kulutustasoaan: kesämökit pois, lentolomat pois, oma auto pois.. jne.

        Himoihmisten vaan on mahdoton luopua vapaaehtoisesti mistää "saavutetuista eduista". Halveksin teitä!

      • herrajoiku
      • 34v ukko
        tää loppuu näin kirjoitti:

        Himoihmisten vaan on mahdoton luopua vapaaehtoisesti mistää "saavutetuista eduista". Halveksin teitä!

        Minä tulen tyytyväiseksi siitä että minulla on vaimo,lapsi,terveys,kavereita,vanhemmat kunnossa,vähänlaisesti asuntolainaa, ja varuksella se työpaikka.
        Mielestäni ihminen tarvitsee ruokaa,unta,rakkautta,seksiä ja itse ainakin viinaa silloin tällöin.
        Ei tarvita kosketusnäytöllisiä kännyjä tai isoja uusia tila-autoja.
        Muuten elämä aika mallillaan mutta työnteko risoo välillä paljon.

      • kukkakaaliukko
        34v ukko kirjoitti:

        Minä tulen tyytyväiseksi siitä että minulla on vaimo,lapsi,terveys,kavereita,vanhemmat kunnossa,vähänlaisesti asuntolainaa, ja varuksella se työpaikka.
        Mielestäni ihminen tarvitsee ruokaa,unta,rakkautta,seksiä ja itse ainakin viinaa silloin tällöin.
        Ei tarvita kosketusnäytöllisiä kännyjä tai isoja uusia tila-autoja.
        Muuten elämä aika mallillaan mutta työnteko risoo välillä paljon.

        kaikkia aika ajoin, mutta menee ohi muutamanpäivän kuluessa. Sitten taas työkin maistuu seuraavaan risomiseen asti. Kaikkea ei voi saada, sinulla on asiat oikealla mallilla, ole siitä onnellinen, niin tunnut olevankin. ON kiva kun välillä on tyytyväisiäkin ihmisiä, itsekin lukeudun näihin.

    • Mä ihaillen suo!!.

      En kuin voi ihailla millä älykkyydellä käytät yhteiskuntaa hyväksi. Sinä olet älykäs henkilö, mun on pilannut Suomen opetusjärjestelmä. Onnea sinulle elämän ehtooseen. Jeesus ,kun pääsisin sun tasollesv . T:Yrittäjä

    • uteliaseläin

      on elää ja kehittyä. Ihmisen tarkoitus lajina on kehittyä ja yksilönä elää elämäänsä niin, että sitä kehittymistä tapahtuisi. Lisääntyminen ei nykyisenä liikakansoituksen aikana ole elämän tarkoitus, mutta ne, jotka sitä harrastavat on samalla velvoitettuja luomaan puitteet sen uuden yksilön elämälle ja kehitykselle. Jokainen yksilö elää niillä resursseilla, jotka on sattunut saamaan ja koittaa parhaan kykynsä mukaan parantaa ja ylläpitää niitä.

      Minusta tärkeintä on elää niin, että itse on tyytyväinen tulokseensa mitä se sitten onkin. Elämäntapoja on monenlaisia ja mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle. Kaikenlainen asioiden tutkiminen ja pohtiminen ja mieluummin joukossa kuin yksin on varsin hyvä tapa kartoittaa asioita. Itseään voi kehittää muutenkin kuin istumalla koulunpenkillä vaikka se yksi tapa onkin. Toisille taas sopii itseä kiinnostavien asioiden tutkiminen esim. lukemalla tai omien kokemuksien kautta eläen. Pelkkään nautiskeluun ei ole syytä heittäytyä vaikka se elämän suolaa onkin vaan pyrkiä olemaan utelias ja ottaa itseä kiinnostavista asioista selvää. Pullosta ei löydy vastauksia vaikka punaviini ystävän kera välillä hyvää tekeekin.

      Ihminen on sosiaalinen ja utelias eläin, jolla on lähes rajattomat mahdollisuudet kehittyä. Niitä ominaisuuksia kannattaa hyödyntää omassa elämässään.

      • hyvästi elämä

        Mitäs tointaa enää mikään suunnittelu, kun kohta alkaa "iso romahdus" maailmantalouden kaatuessa omaan mahdottomuuteensa. Pian on voimassa viidakon lait, ja silloin pärjää ne alfaurokset.

    • onnellineeeennnnn

      Olen itse ollut 20v poissa työelämästä ja kaikki eivät ole sitä hyväksyneet,mutta tämä on elämäni ja olen siihen tyytyväinen.Aion olla seuraavatkin 20v poissa töistä.Sanokoon kuka mitä sanoo...

    • äänestävä Petri..

      Ootko ees vaivautunut laskeen sun maapallolle aiheuttaman hiilijalanjäljen. Aloita siitä maailman parantaminen.

    • elämä on valinta

      Millä elät nyt, kuka maksaa vuokrasi, ruokasi,juopottelusi?
      Äiti, isi, veronmaksajat? maksaako se naapurin työssäkävijä sinun juopottelusi?

      Kuinka pitkään sinulla on niitä ystäviä, keillä on pvällä aikaa hengailla ja juopotella, saavat rahaa siihen tekemättä mitään?

      Hanki oikea elämä. Sinäkin vanhenet. Mitä teen kun olet 50v? Notkut lähiöbaarissa ja kulutat toimeentulotukea? Syöt roskisken dyykkausruokia?
      Koulutus ei takaa suuria tuloja, koulutus antaa eväät ajatella ja analysoida, kehittyä henkisesti. Jos vielä saat sen jälkeen työpaikan, jossa viihdyt ja josta saat rahaa, voit olla onnellinen.
      Toki joku deeku ja narkkarikin on onnellinen, -20C pakkasessa ja roskalaatikossa, karpulassa.

      Sinulla on kuitenkin vain yksi elämä, älä hukkaa sitä.

    • oontosihippi

      Elämällä kai sen kummempaa tarkoitusta ole. Ja jos evoluution kannalta ajattelisi lajikehitystä, niin kai jokaisella joku paikka tässä systeemissä on, oli sitten onnistuja tai epäonnistuja - tai jotain siltä väliltä - niin kuin suuri osa. Olkoon kokeileminen elämämme tarkoitus, jos sellaisen haluaa etsiä. Mutta vaikka tässä mitä tahansa nyt sitten säätäisi, on aika hyvä muistaa ettei kukaan tiedä mikä on oikea vastaus mihinkään. Laumaeläimenä ihmisen kuitenkin kannattaa pomppia jossain määrin yhteiskunnan tahtipuikkojen mukaan, ja kunnioitettavaa olisi että jotain tekee muiden hyväksi, kun me ressukat A. emme osaisi elää ilman toisia, B. emme voi elää irrallaan yhteiskunnasta vaikka osaisimme.
      Rahalla pyörivässä yhteiskunnassamme se tarkoittanee käytännössä töitä ja itsensä elättämistä. Se mistä maksetaan... hmm.. siinä jokaisessa meissä asuva ahneus vääristää asioita. Aina ei makseta asioista jotka ovat tärkeitä ja toisaalta joillekkin liikaa siitä mikä on kauniisti sanottuna hyvinpaljon vähemmän tärkeää.
      Et tee siis väärin jos syöt ja lisäännyt, mutta kyllä luolissakin jokaisen oli osansa tehtävä mm. ruoan hankinnan suhteen.
      Kouluttautua kannattaa jos haluaa jotain ongelmaa tutkia ja/tai ratkoa, muut syyt ovat humpuukia, mutta toki houkuttelevia - sosiaalinen status kasvaa, varallisuudella saa valtaa ja niin poispäin.
      Valitettavasti olen kyllä itsekkin vähän samalla tuuliajolla, mutta kyllä sitä jossain vaiheessa itsensä aina saa kerättyä... viimeistään silloin kun muut alkavat sanoa että ei heru. Tai sitten kuolen pois.

      • AnneliB

        Aikamoinen poppoo teitä nyt sitten onkin valmiina pelkästään vetämään lonkkaa yhteiskunnan kustantamana. Kuinkas kauan ajttelitte, että yhteiskunta jaksaa/pystyy elättämään kansaa, joka ei työtä tee, mutta haluaa kuitenkin syödä, etenkin juoda ja asua jossakin? Ja mahdollisesti käydä vaikka sairaalassa, jos sattuu jalka katkeamaan, vaikka. Mistäs ne rahat kaikkien elättämiseen tulee, jos nyt työssä käyvät ovat jo äärimmilleen uupuneita työntaakasta ja etenkin verotaakasta?
        Edes Kataisella ei ole pohjatonta pussia, josta ammentaa rahaa sinne kotisänkyyn, tai minkä kuusen juurella "erkoisemmat" teistä nyt sitten haluavatkaan asua. Kyl vaan on niin, että jotain pitäisi tehdäkin leipänsä eteen, kun suomessa asuvien ihmisten määrä vain kasvaa, muualta tulleidenkin vuoksi, ja meidän pitää pystyä itsemme lisäksi elättämään myös maahan muuttajat.
        Niin että töihin vaan sieltä haaveilemasta; ei metsässä aikuistenoikeesti ole kiva talvella asuakaan. Jokaisen kuuluu eättää edes itsensä, jos siihen vain fyysiseltä kunnoltaan pystyy.

      • pörssimies -64
        AnneliB kirjoitti:

        Aikamoinen poppoo teitä nyt sitten onkin valmiina pelkästään vetämään lonkkaa yhteiskunnan kustantamana. Kuinkas kauan ajttelitte, että yhteiskunta jaksaa/pystyy elättämään kansaa, joka ei työtä tee, mutta haluaa kuitenkin syödä, etenkin juoda ja asua jossakin? Ja mahdollisesti käydä vaikka sairaalassa, jos sattuu jalka katkeamaan, vaikka. Mistäs ne rahat kaikkien elättämiseen tulee, jos nyt työssä käyvät ovat jo äärimmilleen uupuneita työntaakasta ja etenkin verotaakasta?
        Edes Kataisella ei ole pohjatonta pussia, josta ammentaa rahaa sinne kotisänkyyn, tai minkä kuusen juurella "erkoisemmat" teistä nyt sitten haluavatkaan asua. Kyl vaan on niin, että jotain pitäisi tehdäkin leipänsä eteen, kun suomessa asuvien ihmisten määrä vain kasvaa, muualta tulleidenkin vuoksi, ja meidän pitää pystyä itsemme lisäksi elättämään myös maahan muuttajat.
        Niin että töihin vaan sieltä haaveilemasta; ei metsässä aikuistenoikeesti ole kiva talvella asuakaan. Jokaisen kuuluu eättää edes itsensä, jos siihen vain fyysiseltä kunnoltaan pystyy.

        Mitenkäs ois tuo pörssikursseilla pelaaminen...jos vaan äly riittää ja verot voitoista maksaa, niin onko kellään mitään valittamista? Laillista liiketoimintaa, kuten turkistarhauskin.

        Rahaa on meinaan revitty viimeisen puolentoista vuoden aikana, ja niistä verot makseltu. :) Vinkki: ostelkaa pojat Noksua, se on halpaa nyt..ja osingot senkun paukkuu!

    • 1985

      Kyllähän tuo nyt ihan mukavalta kuullostaa.

    • dr

      Älä aliarvioi itseäsi. Jo pelkästään tuo kirjoituksesi paljastaa, että sinulla on kykyjä. Osaat ilmaista itseäsi ja kirjoittaa paremmin kuin ihmiset keskimäärin. Tällä en tarkoita suositella kirjailijan uraa, mutta uskon, että pärjäisit monessa hommassa.

      • Tiedoksi

        Maailman terveysjärjestö WHO on laatinut listan sairauksista, joiden hoidossa akupunktio on todennettu tehokkaaksi hoitomuodoksi. Listalla on jo yli 400 erilaista sairautta ja määrä kasvaa koko ajan.

        Akupunktiolla hoidetaan menestyksekkäästi mm.
        - migreeni
        - päänsärkyjä
        - huimaus
        - kolmoishermosärky
        - Menierin tauti
        - tinnitus
        - väsyneet ja kuivat silmät
        - hampaiden särky
        - poskiontelotulehdus
        - kasvohalvaus
        - astma
        - vilustuminen
        - äänen käheys
        - bronkiitti
        - iskias
        - penikkatauti
        - jäätynyt olkapää
        - olkapääkipu
        - raajojen verenkierto-ongelmat
        - puutumiset
        - nivelrikon kipu
        - niska-hartiaseudun kipu
        - selkäkipu
        - noidannuoli
        - ranteen kivut
        - polvikipu
        - pohjekipu
        - akillesjännetulehdus
        - ummetus
        - ripuli
        - paksusuolen tulehdus
        - vatsakatarri
        - verenpainetauti
        - jännitystilat
        - unettomuus
        - fibromyalgia
        - väsymys
        - tulehdustiloja ja tunnetiloja kuten masennus
        - ihottumat
        - iho-oireet
        - neurologiset kivut
        - gynekologiset vaivat
        - lapsettomuus
        - impotenssi
        - frigiditeetti
        - eturauhasvaivat
        - virtsaamisvaivat ja turvotus
        - raskauden aikainen pahoinvointi
        - synnytyksen jälkeiset vaivat

    • Aurinko1234

      Ahaa -hoida itseäsi?

    • tyttönen__

      Itselläni on syömishäiriö, ja ainoastaan vartaloihannettani toteuttamalla, tunnen kunnolla eläväni, enkä olevani epäonnistunut. Sitä voisi verrata tuohon sun kouluttamattomuuteen. Kuitenkin, veikkaan että elämää on se, jos pystyy luomaan ihmisiin hyviä suhteita, nauttimaan elämästä, kerran kun sen elää.

      have fun :)

    • helisevä-helinä

      Jokainen tyylillään juupajoo. Eipä siinä.

      Ymmärrän hyvin, että kaikille ei riitä motivaatiota opiskella tai tehdä työtä vain sen takia että on pakko olla jossain, kuten yhteiskunta määrää kunnon ihmisen tekevän. Vapaudellisesti se onkin väärä lähtökohta, mutta kieltämättä arvatenkin tarpeellinen systeemi jotta asiat pyörisivät ja palvelut toimisivat. Turha muuten haikailla vanhoja aikoja, sillä ennen laiska mitääntekemätön elämäntyyli ei ollut mahdollista, työtä oli tehtävä ja reilusti ja joka päivä, jotta pysyi hengissä... Nykyinen yhteiskunta juuri mahdollistaa tekemättömyyden, ei luola-ajat. Siinä asiassa siis ap, olet väärässä.

      Itsekin olin muutaman vuoden nuoruudessani tekemättä juurikaan mitään "hyödyllistä", halusin löytää sen oman juttuni, mitä todella haluan tehdä ja miten elää. Tähän elämäntyyliin kuului erottamattomasti päihteiden runsas käyttö. Syy, seuraus tai molempia. Lisäksi oli masennusta, tyhjyyden tunnetta, tarpeettomuuden piinaa, häpeää. Oli kavereita, oli hauskanpitoa, oli seksiä vaikka millä mitalla. Mutta ei se riitä pitämään tyytyväisenä loputtomiin, siis minua ainakaan. Lisäksi alituinen köyhyys rassasi. Olisi ollut aikaa tehdä vaikka mitä, mutta kurja totuus oli, että ei niitä unelmia millään koskaan saa toteutettua jos ei ole rahaa. Olen kyllä hyvin vaatimaton, ja nautin pienistä iloista, mutta maailmassa on liikaa kaikkea mielenkiintoista koettavaa ja nähtävää, jota en voisi missata istumalla tyytyväisenä perseelläni samassa suppeassa piirissä ja olotilassa vuodesta toiseen. Ajan saatossa sitä rupeaa ajattelemaan, ettei enää ehkä pystykään muuhun. Minulla oli tunne, että elämä valuu ohitseni.

      Opin kyllä paljon noina vuosina ja kasvoin ihmisenä, ymmärrykseni lisääntyi, enkä takuulla tuomitse muita. Minun tarkoitukseni elämässä on silti aivan muuta kuin vain oleminen ja terveyden tuhoaminen päihteillä. Opiskelen, ja olen löytänyt suuntani, nyt nautin siitä joutenolostakin paljon enemmän, ilman huonoa omaatuntoa. Ja se huono omatunto tuli ihan omasta sydämestäni, eikä muiden odotuksista. Olen niin paljon tyytyväisempi! Haluan elää, toimia, saada ja antaa, etsiä, kokeilla, haastaa itseni. Mennä eteenpäin eikä jumittua. Kehittyä ihmisenä ja persoonana. Jättää jälkeni. Vaikuttaa.

      Ehkä silloin elää oikein, kun on mielenrauhassa oman elämänsä suhteen, ja on siitä sydämessään ylpeä muidenkin edessä, vaikka mitä sanoisivat.

    • Huolestunutt

      Mene töihin ja kanna kortesi kekoon, koetpahan saavasi ainakin jotain aikaiseksi.

    Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Haluan sinut, kuuletko minua.

      Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad
      Ikävä
      96
      1555

    2. Hän on tosi

      hyvännäköinen. Ei edes ryppyi oo. :D
      Ikävä
      54
      1053

    3. Alastomat miehet seksikeinussa lasten nähden PRIDEssä!

      https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/adf62289-a0b6-4b4c-9672-9e19c01beb51 Eikö nyt muka mene jo aivan liian pitkälle että
      Maailman menoa
      403
      961

    4. Kuka sitä naista maalittaa

      Täällä oikeasti?
      Ikävä
      164
      913

    5. Rakastan häntä

      Jumala, rakastan häntä. Haluan olla hänen omansa. Hänen vierellä. Halata häntä.
      Ikävä
      57
      762

    6. Anteeksipyynnöstä

      Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän
      Ikävä
      124
      737

    7. Ei kukaan ole katsonut

      Kuten sinä. Niin välittävä ja hellä katse.
      Ikävä
      51
      678

    8. Onko mun toinen

      Puoliskoni täällä, huhuuu 😍❤️ Ihanista ihanin 😚😚
      Ikävä
      57
      651

    9. Naiselle Kuuleppa Tämä

      Tämä ei ole mikään vitsi. Minulla on ikävä sinua nainen! Naiselle mieheltä
      Ikävä
      38
      645

    10. Oletko päässyt minusta

      Eteenpäin?
      Ikävä
      76
      642
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt