Olen jo puolisen vuotta tuntenut erään neidin, kyseessä on kyllä kaunis ihminen ja meillä tuntuu olevan paljon yhteistä, pidämme samoista asioista ja harrastuksiakin on samoja, hän on jo tehnyt selväksi että haluaisi enemmän kuin ystävyyden, viihdymme kyllä yhdessä, mutta "se jokin" puuttuu, ei ole kipinää, ei intohimoa häntä kohtaan, toisaalta olisi mukava saada nainen vierelleen..
Mutta voiko moisesta kehkeytyä toimiva parisuhde?
Mutta voiko moisesta kehkeytyä toimiva parisuhde?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei onnistu!
Niin kauan, kun ihminen kuvittelee, että toisessa täytyy olla joku ihmeen "se jokin", on turha kuvitella pystyvänsä kestävään parisuhteeseen. Sitten, kun pystyt määrittelemään, mikä saa sinut kiinnostumaan toisesta, voit alkaa suunnitella parisuhteeseen hakeutumista.
Älä väheksy "sitä jotain", uskon, että se on intuition viisasta puhetta suoraan sisikunnastamme. Jossakin tyypissä "sitä jotain" vaan on, ja juuri minulle. Kannattaa ottaa vakavasti, se luultavasti kantaa.
Minä olen näissä asioissa suunnistanut intuition johdolla ja hyvin on mennyt. Jos joskus tiukassa tilanteessa on sortunut kovasti järkeilemään niin siitäpäs vasta soppa on syntynyt.
Kannattaa luottaa vaistoonsa, ainakin meillä naisilla se on hyvin kehittynyt aisti.
"Kannattaa luottaa vaistoonsa, ainakin meillä naisilla se on hyvin kehittynyt aisti."
Ai että on? Minkä ihmeen takia minun seuraani sitten hakeutuu juuri sellaisia naisia, jotka eivät "sytytä" ei niin vähääkään. Pitäisihän hyvin kehittyneellä vaistolla aistia jo kaukaa, että tunnen jos ei nyt suorastaan vastenmielisyyttä niin ainakin selkeää epäkiinnostusta?
Aika säännöllisesti näilläkin palstoilla toistuu keskustelu: "miksi ihastun vääriin ihmisiin?" Ettei vaan olisi kysymys intuition luomasta virheestä?
En väheksy "vaiston varassa" tehtäviä ratkaisuja.. olenhan itsekin sellaisia tehnyt ja lähes poikkeuksetta erinomaisen onnistuneita valintoja. Ne valinnat olen tehnyt ammatillisella saralla. Ihmissuhteissa näyttäisi olevan varmin keino hankkiutua hankaluuksiin, kun jättää järjen käyttämättä...
Kyllä sen tietää jo heti alusta, onko se toinen "se oikea". Kannattaa todella miettiä, mitä tunnet tyttöä kohtaan. Toisen tunteilla ei saa leikkiä eikä myöskään itseä kannata huijata.
Sen kyllä sitten tietää, kun se kolahtaa...
Älä tuhlaa rakkauttasi häneen, sillä jos alussa tunteet on tuollaiset, ne ovat parin kk päästä vielä huonommat.
Ota se eukko jos ei o parempaa tarjolla
Pane sitä!
Niin ja sitten vastaan kävelee elämäsi kissa ja sinä seurustelet sen eukon kanssa.
...naimisiin mentyänne ja muutaman lapsen saatuanne törmäisitkin juuri siihen naiseen, jolla olisi "se jokin", jota olet koko ajan toivonut? Arvaapa, olisiko sinun ja tämän nykyisen elämä sitten helppoa. Ehkä tämä kysymäsi neiti suree nytkin aikansa, kun (toivottavasti) teet hänelle selväksi, että hänen ei kannata toivoa enempää. Voipa hän sanoa, ettei halua nähdä sinua enää ikinä. Kuitenkin hänkin pääsee vähän siedettävämmällä kivulla nyt kuin tilanteen jatkuttua kauemmin.
Siis voisihan se suhde toimia entisajan järkiavioliittona, jossa parin päätavoite oli raataa pellolla, eikä siinä ehditty eikä jaksettu edes miettiä tunteita. Tässä tapauksessa toisella osapuolella näyttäisi kuitenkin olevan tunteita, jotka eivät oikein sovi yllämainittuun kuvioon, joten kun hän tajuaisi, ettei hän saa vastakaikua tunteilleen, hän kärsisi pitempään kuin suhteen katkettua nyt. Ja olisitko sinäkään valmis pelkkään järkisuhteeseen? Mutta myös toinen osapuoli kannattaa ottaa huomioon em.tavalla.
vastaavan tilanteen jätkän puolelta kokeneena täytyy sanoa että pysykää kavereina.
On väärin antaa toisen uskoa liikaa, mutta onhan tietty mahdollista että henkilöä voi myöhemmin rakastuakin. Ei sitä koskaan tiedä, mutta aluksi kyllä on tehtävä selväksi että mitkä on tunteet molemmillakin, rehellisesti.
Voithan sä kertoo näistä fiiliksistä sille tyypille ja mietitte yhessä (vaik okei jos se on suhun ihastunu niin voi olla et sun täytyy pitää se tyyppi maan pinnalla turhista toiveista.)