Minua on ruennut mietityttämään oikein kunnolla se, että minkälainen on hyvän huumorintajun mies? Itselläni on erittäin huono huumorintaju mikä johtuu sressistä ja yleisestä jännityksestä, ja erityisesti ns. tilannehuumorissa tunnen itseni työyhteisön ulkopuolelle jääväksi. Kun ei vaan naurata niin ei sille voi mitään. Pohdituttaa vain, että rankkaavatko naiset "huumorintajuttomat" miehet romukoppaan, vai korvaavatko muut persoonallisuuden puolet tämän puutteen. Mielipiteitä....
Huuomorintajuton mies?
Mies18
4784
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Varmaan riippuu hyvin pitkälti naisesta...
Itselleni huumorintaju miehellä on äärimmäisen tärkeää, yksi tärkeimmistä ominaisuuksista joita mieheltäni "vaadin". En voisi kuvitellakaan seurustelevani tms. huumorintajuttoman miehen kanssa. Toisaalta tämäkin johtuu siitä, että olen itse huumorintajuinen ja rakastan tilannekomiikkaa ja ns. "läpän heittoa".
Noin yleisesti ottaenkin ajatellen, kyllä huumorintajuisilla, supliikkimiehillä on varmaankin enemmän vientiä...
Vai pirustakos minä tuollaista tiedän.
Luulen ettei huumorintajuinen ja huumorintajuton yhtälö toimi koska ennenpitkään toisen vitsit alkaavat nappaamaan huumorintajutonta ja toisen jäykkyys huumorintajullista. Mutta toisin on taas sitten jos h-tajuiset pistää hopeat yhteen, samoin h-tajuttomat.
Rli h-tajuttomana ihmisenä sun pitää löytää itsellesi h-tajuton nainen. Ite en h-tajuttomalle lämpene sillä elämässä tulee olla rentoutta, naurua ja hyvää läppä. Tosikkomaisuus ei pure minuun huumorintajuisena ihmisenä.
Otapa tavaksesi kuitenkin hymyillä edes ja olla avoimen näköinen ettet aiheuttaisi vakavuudellasi kiusaantuneisuutta.
Vieraampien ihmisten keskellä sitä hieman jännittää ainakin tällainen ujompi tyttö. Vaikka minäkin vaikutan varmasti rennolta ja huumorintajuiselta läpänheittäjältä (siis ujoudesta huolimatta) niin vakavana vieressä jurottava nuorukainen kyllä synnyttäisi epävarmuutta. Alkaa tuntua, että ovatko juttuni hölmöjä tai jopa jotenkin paheksuttavia kun toinen vaan istuu synkkänä itseni hölöttäessä ja kikatellessa.
Ei se niin vakavaa ole, vaikka ei naurata niin hymyile kuitenkin. Yritä nähdä tilanne kepeänä ja positiivisena. Huumorintajuttomuutesi sinänsä ei ole niin paha juttu (kyllä kait sinäkin JOLLEKIN naurat?) mutta sen sijaan se epävarma tunne, minkä hilpeämpiin kanssaihmisiin vakavuudellasi aikaansaat, se voi muodostua luotaantyöntäväksi.
ettet kestäisi ainakaan superhuumorintajuista naista! Eli tuskin esim. minuun ihastuisit kuuna päivänä. Ajattelisit luultavasti että rasittava akka, mitä hauskaa tuossakin nyt oli, ja että ois nyt välillä hiljaa. Tilannekomiikka, vitsit, itseironia...aah, rakastan kaikkea joka saa nauramaan! Nauru rentouttaa ja yhdistää ihmisä, sekä treenaa vatsalihaksia! :) Älä huolehdi, on naisia, jotka eivät jaksa ainasta räkätystä, ja he varmasti pitävät miehestä, joka ei naura kaikelle mitä sanotaan. Sehän osottaa nimittäin myös sitä, että sinä uskallat olla oma itsesi, ja olla nauramatta kun ei naurata. Monestihan ihmiset hirnuvat mukana, vaikkeivät tajua koko vitsiä. En minäkään sillon naura kun ei naurata. Tästä miun jutusta ei ota mitään selvää...No, pääasia on, että löydät varmasti joskus itellesi sopivan tytsän! :)