Olen nelissäkymmenissä oleva mies ja seurustellut vaimoni kanssa teini-iästä saakka.
Meillä oli alkuun vuosikaudet muodolliset välit anopin kanssa , koska olin hänen mielestään metallimiehenä liian vaatimaton hänen lukiota käyvälle tyttärelleen.
Muunmuassa tyttärensä masennuksen hän sai vieritettyä mielessään minun niskoilleni.
Näihin aikoihin appivanhemmilla oli niin kiire , että minä sain hoidella nykyisen vaimoni lääkäriin tilanteen ollessa pahimmillaan.
Sittemmin olen saanut miltei hänen hyväksyntänsä , koska olen perheemme ainoa elättäjä vaimon opiskellessa.
Mutta se ainainen kyseenalaistaminen...
Appivanhempani ovat sitä ikäpolvea jotka maksoivat asuntolainansa muutamassa kaurapuuroa syöden .
He takasivat aikoinaan asuntolainamme ,jotta emme tarvinneet lyödä säästöjämme viimeistä p
Meillä oli alkuun vuosikaudet muodolliset välit anopin kanssa , koska olin hänen mielestään metallimiehenä liian vaatimaton hänen lukiota käyvälle tyttärelleen.
Muunmuassa tyttärensä masennuksen hän sai vieritettyä mielessään minun niskoilleni.
Näihin aikoihin appivanhemmilla oli niin kiire , että minä sain hoidella nykyisen vaimoni lääkäriin tilanteen ollessa pahimmillaan.
Sittemmin olen saanut miltei hänen hyväksyntänsä , koska olen perheemme ainoa elättäjä vaimon opiskellessa.
Mutta se ainainen kyseenalaistaminen...
Appivanhempani ovat sitä ikäpolvea jotka maksoivat asuntolainansa muutamassa kaurapuuroa syöden .
He takasivat aikoinaan asuntolainamme ,jotta emme tarvinneet lyödä säästöjämme viimeistä p
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin loppuu mollaaminen ja se tekee hyvää. Ei pidä mennä vanhuksien pompoteltaviksi ja pitää tehdä heti selväkaksi miten toimitaan ja sanoa asiat suoraan niin homma toimii paremmin. Jos vaomosi on josku ollut masentunut niin sanoppa anopille että sehän johtuu huonosta kasvatuksesta ja huonosta huomioimisesta lapsuudesta ja sehän on vanhempien syytä niin hyvä tulee.
nyt sitten joka kerta nähdessämme hän muistaa kysyä joko laina on maksettu ja kuullessaan ettei ole niin muistuttaa että maksakaa sitä lainaakin pois eikä vain korkoja kun hänen poikapuolensakkaan ei maksanut autolainastaan kuin korkoja .
Hieman kiristää hermoja kun emme yhtään lyhennysvapaata koko laina-aikana pitäneet.
En tiedä onko 65-vuotias niin dementoitunut ettei muista vai mahtaako vain saada jotain sairaita viboja toiminnastaan.
Tämän lisäksi molemmat appivanhemmat antavat hienovaraista talousneuvontaa rivien välistä mm ihmetellen esim sitä miten meillään syödään kaksi lämmintä ateriaa kun he taas pärjäävät aamupuurolla iltakuuteen jolloin on päivän ainoan lämpimän aterian vuoro joka on tavallisesti lenkkimakkaraa ja keitettyjä perunoita.
Joskus he söivät kaksi viikkoa karjanpaistia putkeen lihojen oltua tarjouksessa ja jota molemmat kävivät hakemassa maksimimäärät.
Perustelin asiaa kerran ruokamenojamme lasten monipuolisella ravintoaineiden saannilla ,johon appiukko tuhahti ettei heidän lapsuudessaan tiedetty mistään vitamiineista mutta seitsemättä kymmentä porskutetaan hyvän matkaa.
Raha on aina näytellyt perheessä suurta roolia . Appivanhemmilla on satojen tonnien edestä osakkeita ja hulppea kesämökki. Siitä huolimatta anoppi ajaa esim toiseen kauppaan 10 senttiä halvemman maitopurkin perässä kilometrin suuntaansa polkupyörällä.
Samainen ihminen totesi minulle kerran ollessani menossa seuraavana päivänä ylitöihin enkä päässyt mukaan mökille ,että onkohan se tuo rahakaan aina kaikki kaikessa... olin sanoa pahasti mutta sain pidettyä kieleni kurissa.
Myös esim lasten hoitovakuutuksia pidetään rahanhaaskauksena ,kun heidän lapsensakkaan eivät olleet koko lapsuutensa aikana kärjistetysti kuin kerran päivän flunssassa.
Anoppi olisi halunnut myös auttaa meitä säästämään rahaa katsomalla esikoisen perään vaimon luentojen ajan , mutta minä sain sitten puhuttua lapset hoitoon ammattilaiselle katseltuani hänen hermoiluaan esim lasta syöttäessä kun omat lapset söivät aina kitsemättä
Mökille appivanhemmat tahtoisivat minut ,koska en osaa olla jouten vaan lämmittelen sauna, pilkon puut ,kannan vedet ,tiskaan ym. Pääseepähän johonkin pakoon kultaisia elämän ohjeita.
Kyllähän se vituttaa kun itse joutuu raatamaan.
Vanhusten nuukuus aiheuttaa toisinaan miltei vaaratilanteita vieraillessa lapsien anoppilassa kanssa.
Kerran tarjolla oli pilaantunutta lihaa jota oli koetettu maustaaa chililllä maun peittämiseksi.
Toisen kerran anoppi kuori homeet pois mehupullon päältä ja oli tarjoamassa sitä lapsille.
Onneksi satuin näkemään ja pääsin väliin.
Ja vierailemme anoppilassa harvakseltaa noin kerran kuussa.
Useamminkin toki kutsutaan käymään ,muuta näin välit pysyvät kylmän sodan tasolla roihahtamatta täydeksi sodaksi.
Yksi heikko kohta anopilla on. Hän pelkää hysteerisesti joutuvansa vanhainkotiin nukkumaan paskat housussa ja on muutaman kerran esittänyt verhoiltuja vaatimuksia siitä että hoitaisimme häntä kotona hautaan saakka.
Tämä ilmeni joulun alla kun olin vaarassa joutua työttömäksi ja ajattelin ääneen töiden perässä muuttoa toiselle puolelle Suomea ja asunnon myyntiä.
Anoppi oli heti avustamassa pahimman yli ettei paikkakunnalta muuttoon tarvitsisi ryhtyä ja olla erossa lapsenlapsista ja voihavathan hekin vanhoilla päivillään tarvita apua omakotitalon hoidossa.
Voin vain kuvitella mitä tuo pahimman yli tarkoittaisi: pussillista perunoita ja jokaviikkoista kyselyä onko töitä löytynyt , huokailua että kaatuvatkohan ne teidän lainanne heidän maksettavikseen ja muistelua miten heidän aikanaan tekijälle töitä löytyi.
Olen lähtöisin köyhistä oloista ja tottunut pienestä pitäen vaatimattomaan ja pärjäämään omillani joten kyse ei ole kateudesta eikä halusta saada appivanhemmilta mitään avustusta.
Taloudellisesti meillä menee ihan mukavasti ,kiitos tiukan taloudenpitoni ja säästöjäkin on kertynyt miltei puolet jäljellä olevasta asuntolainasta mutta ne ovat kovalla työllä ja pitkillä päivillä hankittua rahaa.
Kiitin vain avusta kohteliaasti ja ilmoitin meidän kyllä pärjäävän ajatellen mielessäni sitä päivää kun vanhainkoti kutsuu mummoa.
Tässä vähän pintaraapaisua arjestamme.
Onko kellään muulla samallaista?