Mä en ymmärrä tätä suhtautumista ihmiseen joka ei ole töissä,opiskele tai äitiyslomalla.Pakko olisi siis väkisin tehdä jotain.
Eli siis irtisanoin itseni kun yksi työkaverini vainosi minua ja katsoin ettei työ ole sen arvoista että joudun kärsimään asiasta.Pomo oli ihan kauhuissaan että noin vain lähden eikä ole edes toista työpaikkaa.Sanoin että en meinaa ees heti töihin mennä vaan pidän välivuoden.Siinä vaiheessa sain taas huolestuneita katseita,että miten sitten pärjään.
Kun olen tuttavilleni kertoillut että en ole enää töissä,niin heti aletaan kyselemään että mihis sitten meen töihin.Ja kun vastaan etten mihinkään,niin ollaan ihan ihmeissään ja kysellään silmät pyöreenä että menenkö sitten opiskelemaan.
Tässä kun olen jo jonkin aikaa ollut kotona ja nautin siitä täysin siemauksin,niin ihmisten ihmettely vaan jatkuu. Että voi voi,kun mulla ei ole töitä....ja kärsin varmaan ihan kamalasti kun ei ole mitään tekemistä.
Kävin vanhalla työpaikallani ja kaikki oli heti utelemassa että missäs nyt olen töissä jne.Kun vastasin etten missään,niin sain sääliviä ja kummastelevia katseita osakseni.
Siis miksi minun pitää olla töissä tai opiskelemassa? Enkö saa olla vain kotona ja tehdä mitä mua huvittaa,jos mulla on siihen taloudellisesti varaa? Eikö ihmisillä tule mieleen ettei palkkatyö ole ainoa tulolähde,vaan jollain voi olla myös pääomatuloja.Joillain voi olla vaikka rikas aviomies tai perintö millä elää.Tai sitten vaan on säästänyt ahkerasti ja päättää ottaa rennosti rahojen avulla.
Jos olisi lapsia,niin moni ymmärtäisi jos vaan sanoisi että on lasten kanssa kotona.Mutta mulla ei ole,niin se on jotenkin ihan järkyttävä juttu.Että mitä sitten teen jos en ole töissä tai opiskelemassa?
Vaikka en itse parhaillaan edes hae työpaikkaa,niin mitenkäs te muut työttömät jotka haette töitä? Minkälaista kohtelua olette saaneet osaksenne?
Eli siis irtisanoin itseni kun yksi työkaverini vainosi minua ja katsoin ettei työ ole sen arvoista että joudun kärsimään asiasta.Pomo oli ihan kauhuissaan että noin vain lähden eikä ole edes toista työpaikkaa.Sanoin että en meinaa ees heti töihin mennä vaan pidän välivuoden.Siinä vaiheessa sain taas huolestuneita katseita,että miten sitten pärjään.
Kun olen tuttavilleni kertoillut että en ole enää töissä,niin heti aletaan kyselemään että mihis sitten meen töihin.Ja kun vastaan etten mihinkään,niin ollaan ihan ihmeissään ja kysellään silmät pyöreenä että menenkö sitten opiskelemaan.
Tässä kun olen jo jonkin aikaa ollut kotona ja nautin siitä täysin siemauksin,niin ihmisten ihmettely vaan jatkuu. Että voi voi,kun mulla ei ole töitä....ja kärsin varmaan ihan kamalasti kun ei ole mitään tekemistä.
Kävin vanhalla työpaikallani ja kaikki oli heti utelemassa että missäs nyt olen töissä jne.Kun vastasin etten missään,niin sain sääliviä ja kummastelevia katseita osakseni.
Siis miksi minun pitää olla töissä tai opiskelemassa? Enkö saa olla vain kotona ja tehdä mitä mua huvittaa,jos mulla on siihen taloudellisesti varaa? Eikö ihmisillä tule mieleen ettei palkkatyö ole ainoa tulolähde,vaan jollain voi olla myös pääomatuloja.Joillain voi olla vaikka rikas aviomies tai perintö millä elää.Tai sitten vaan on säästänyt ahkerasti ja päättää ottaa rennosti rahojen avulla.
Jos olisi lapsia,niin moni ymmärtäisi jos vaan sanoisi että on lasten kanssa kotona.Mutta mulla ei ole,niin se on jotenkin ihan järkyttävä juttu.Että mitä sitten teen jos en ole töissä tai opiskelemassa?
Vaikka en itse parhaillaan edes hae työpaikkaa,niin mitenkäs te muut työttömät jotka haette töitä? Minkälaista kohtelua olette saaneet osaksenne?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Minä sydämestäni ja sieluni pohjasta toivotan Sinulle onnea !
Olet todella siviilirohkea ja elämän sankari. Annan kaikki tukeni sinulle.
Minä olen samanlaisessa tilanteessa ja osa tuloistani tulee toimeentulotuen kautta.
Omaan paljon työkokemusta.Jälkikäteen katsottuna olen kokemut kaikenlaista syrjintää ja pienimuotoista turhanpäiväistä kiusaamistakin työelämässä. Tein saman ratkaisun kuin sinä.
Tässä muutama fakta, montako sinä allekirjoitat ystäväni ?
1) Kenenkään ei ole pakko olla tyelämässä mikäli kokee sen ahdistavana tai loukkaavana.
2) On olemassa paljon mainitsemiasi kotiäitejä, rikkaita puolisoita, leskejä tai muuten ihmisiä jotka nauttivat korkeasta statuksesta ja heidän työllisyyttän ei syystä tai toisesta kytätä. meidän tavisten työssäkäyntiä kytätään - eikö vain ?
3) Valitettavasit osa ihmisisä ovat sairata ja omaavat tarpeen alistaa muita ja kuvittelevat olemaan muiden yläpuolella. Tällainen alistava ja loukkaava käytös nostaa hetkellisesti heidän itsetuntoaan. He ovat hyvin itsekkäistä ja eivät ajattele toisten ihmisten hyvinvointia. Myönnätkö tällaisten ihmisten olemassaolon ?
4) Monet työpaikan säälijät ja työttömien väheksyjät ovat oikeasti KATEELLISIA. He itse kärsivät töissä ja palkkataso on niin pieni sekä työn antama tyydyty on niin pieni että heillä on paha olla. he todella ovat kateellisia ihmisille jotka eivät tee töitä.Allekirjoitatko tämän ?
5) Ihmisellä on oikeus elää ihmisarvoista elämää, toteuttaa haaveitaan ja vastuullisesti olla myös hyvä ihminen toisia kohtaan. On oikeus onneen ja mikäli työyhteisö ole tukemassa tätä onnea - on oikeus vakavasti harkita tämnä työyhteisän jättämistä. Tämä sinun elämäsi on niin ainutkertainen.
6) Itse olen syyllistynyt kateuteen. 90-luvulla halveksin sossusta rahaa nostavia ja kirjoilin heitä ajatellessa. Myönsin vihdoin totuuden, olin vain kateellinen. Hanttihommat ja pienipalkka saa tuntemaan kateutta vähävaraisiakinkohtaan, koska heidän ei tarvitse kärsiä työyhteisssä kun itse kärsit.
7) Ihmispeto on hurja. Kun sairas alistavuuteen taipuva ihminen saa valtaa, loppua ei näy. Todellisuudessa vaikka sinä kärsisit miten paljon ja kuolisit, ei se hetkauta alistavaa ihmistä. pahimman tason alistava ihminen/työkaveri voi jopa nauttia sinun kuolemastasi. Tunnistatko sinuakiusanneen työkaverin omaavan näitä piirteitä ?
8) Narkomaanit ja rikolliset. Kun narkomaani tekee parannuksen tai rikollinen tekee parannuksen, pidetään häntä huippuihmisenä. Häntä ollaan hoidettu miljoonalla eurolla yhteiskunnan varoilla sekä hän on aiheuttanut kiusaa toisen miljoonan syyttömille ihmisille, hän "parantuessaan" saa kuninkaan statuksen.
ENTÄS Matti Meikäläinen ? Me tavikset ei olla huumeidne käyttäjiä tei rikollisia, normityöstä ei saada mitään kiitosta,mutta jso paineen alla jäämme työttömäksi tekemättä pahaa mulle... emme saa kiitosta vaan kateutta ja vihaa.
9) Tämä palsta. Tällä palstalla katkeratpienipalkkaiset ihmiset kateellisina ja katkerina usuttavat työttömiä töihin. Nämä kateelliset työssäkäyvät ihmiset kärsivät usein töissään, tekevät epätyydyttävää työtä, ovat väsyneitä ja oma elämäntilanne vaikak ison asuntolainan kanssa pakottaa paineen alla jatkamaan töitä.
Ollakseni viisas ja älykäs, suon tämän katkerien ihmisten avautumisen. Heillä on paha olla ja he ovat kateellisia meille työttömille kun meidän ei pidä kärsiä ahtaassa työpaikassa. Kaikkea hyvää ja ihanaa näille katkerille ihmislle ja toivoa että heidän kateus joskus paratuisi. Osaatko sinäkin ajatella yhtä suvaitsevasti ?
10) En tiedä elämän tilanteestasi tai jatkosuunnitelmistasi. Toivoisin että työttömänä ollessasi pysyt kaidalla tiellä etkä tee rikoksia etkä loukaa muita ihmisiä. Niin teen minäkin. Silloin me onnelliset työttömät saadaan uskottavuutta ja voidaan röyhisstellä rintaamme ja tuntea kuinak hyviä ihmisiä olemme.
Olenkin ajatellut perustaa meilel fiksuille työttömille oman yhteisön jossa käymme vastaan alistavia ihmisiä, toivomme kaikille kaikkea hyvää ja kasvatamme ymmärtämystä elämästä.
Annan lahjaksi Sinulle Sinua varten juuri luodun sähköpostiosoitteen ja voidaan vaihtaa kuulumisia.
Tämä kaikki on vapaaehtoista ja pysytään ehdottoman anonyymeinä ja kannustetaan maailmaa muuttumaan kauniimmaksi paikaksi elää.
Minä anakin olen hienompi mies ja parempi ihminentyöttömänä kuin ahdasmielisessä työpaikassa.
Tässä lahjaksi sinulle sähköpostiosoite ajatuksen vaihtoa varten:
[email protected]
ja EHDOTTOMASTI kaikki muutkin saa kirjoitella, niin ruusuja kuin risuja !
Vastatkaa myös 10 kohtaiseen kyselyyni tässä tekstissä, oletteko samaa vai eri mieltä.
Kaikkea hyvää sinulle "kotona ilmn lapsia", toivottavasit vastailet vaikka tänne palstalle ajatuksiini!
Kaikkea hyvää kaikille !
a) Nyky-yhteiskunta määrittää ihmisen erittäin pitkälle työstatuksen kautta ja siksi taitaa monelle (tästä asiasta välittävälle) olla sekä itselleen, että sivustakatsojille ns. kauhistus, jos tällaista statusta ei ole esittää.
b) Jos kerran on taloudelliseen tilanteeseenkin tyytyväinen ja elämään tyytyväinen, niin mikäs siinä.
Se on jotenkin aina niin itsestäänselvä stereotypinen ajattelu, että jos ihmisellä ei ole työtä niin hän on persaukinen ja luultavasti vähintään lievästi alakuloinen, mahdollisesti hiukan katkerakin. Tai sitten vaihtoehtoisesti kädet irti ratista ja töihin ei kykenisikään tai edes haluaisi mennä.
Mutta jos itse on olemiseensa tyytyväinen ja talous ok, niin eihän työ mikään itsetarkoitus ole. Jokaisella nyt on oma taustansa ja ne suurimmat lottovoittajat ja kukkurallisen rahakirstun päällä istuvat eivät välttämättä sitä kauheasti huutele, vaan hissunkissun tavis-imagoa ja tuulipukulookia ylläpitävästi käyttäytyvätkin. Tai vaikkei nyt fyrkkaa ylenmäärin olisikaan, oleellistahan on se että onko itse tyytyväinen tilanteeseensa. Tosin jos selität olevasi onnellinen työtön, niin silloinkin siirrytään taas kohtaan A ja sinun ajatellaan valehtelevan, ainakin itsellesi...:) Mutta go go, jos itse on tyytyväinen elämään. Sitä on vain yksi ja ainahan se tehtävä kaikissa muuttuvissa olosuhteissakin sellaiseksi kuin SILLÄ HETKELLÄ saa parhaimmaksi ja mielekkäimmäksi. Huomenna voit voittaa 5 miljoonaa lotosta tai vaihtoehtoisesti jäädä auton alle ja henki pois. Elä hetkessä (tosin ei nyt tietysti eläen kuten jokainen hetki voisi olla viimeinen, siinäkin sitten tulee usein vähän ylilyöntejä).
Itse olen kai sitten juuri sellainen yhteiskunnan loinen ja kupparisika joita aina haukutaan. Duunit loppuivat puoli vuotta sitten ja ansiosidonnaisella olen, mutta selusta taloudellisesti turvattu ilman mitään yhteiskunnan tukiakaan. Ei mitään törsäysjuhlaa, mutta kyllä olen laskenut loppuelämäni pärjääväni nykyisellä tahdilla, vaikka yllätyksiä tulisikin. (Sairauttakin on jo, nekin laskettu mukaan).
En ole ajatellut asiaa niin pitkälle mitä teen sitten jos edelleenkään eivät työt iske kun as loppuu. Tällä hetkellä haluaakin vain parannella itseään kaikessa rauhassa, koska fysiikassa on rajoitteita. Sen verran kunniallinen ja vanhakantainen olen, että täysin yhteiskunnan rahoja en halua ottaa koska ei ole pakko. Nyt tietenkin ansiosidonnaiset kulutan kun ne on itse työllä ansainnut. Sen verran tietenkin kotiin päin.
Saanko vastata kysymyksiin: Kyllä, liki joka päivä joku kysyy miten on työnhaku edistynyt. Sairaslomalla olen sanonut olevani niille, jotka eivät todellista tilannetta tiedä ja ettei nyt haekaan mitään. Avointa yliopistoa kuitenkin iltaisin mielenviriksi.
Toki voit olla kotonasi ja nauttia vapaasta, kuullostaa aivan ihanalta. On eri asia, jos työtön on työnhakijana ja nauttii työttömyyskorvausta, jonka vastineeksi hänen on haettava töitä ja otettava jossakin vaiheessa vastaan sitä, mitä tarjotaan. Mikään tuki ei ole vastikkeetonta, ainakaan jossakin vaiheessa.
niin palkkatöistä on jatkossa turha edes haaveilla. 3kk työttömyysjakson jälkeen olet työkelvoton.
"3kk työttömyysjakson jälkeen olet työkelvoton."
Tuo on jonkin kokkari-homepersefossiilin toiveuni, ei fakta.
Mä tein myös kuten aloittaja, että omasta pyynnöstäni irtisanoin itseni, kun työpaikka alkoi ahdistaa. Ei ollut toista työtä tilalle hankittuna.
Sitten menin erääseen työhaastatteluun. Uskokaa tai älkää, haastattelija ihasteli rohkeuttani. Jutteli, että kun se yleensä on niin, että "nyplätään" se toinen työpaikka ja sitten sanotaan hiljaisella äänellä itsensä irti. No, siihen firmaan en sitten halunnut kuitenkaan töihin, koska he tarjosivat vain sijaisuutta eikä pysyvää työpaikkaa.
Ei niinkään kokkari vaan ay-demarien näkemys. Sitäpäitsi on siitä tehty tutkimuskin että kahden työttömyysvuoden jälkeen on työkelvoton. No itse olen työllistynyt viiden vuoden työttömyyden jälkeen eikä vaikealta tuntunut...
Mä olin viisi vuotta ja muutaman kuukauden päälle kotona lasten kanssa. Sen jälkeen kurssille ja sitten töihin. Kukaan ei 90-luvulla epäillyt, että olisin työkyvytön.
Eli suomeksi. Onnittelut.
Olet ottanut ensimmäisen askeleen kohti vapautta.
Kiitos keskusteluun osallistuneille ja toivoisin lisää kokemuksia "työttömän" kohtelusta,oli sitten työnhakijana tai ei.
Itse olen jo yhteiskunnan painostamana alkanut miettimään tekosyytä sanottavaksi utelijaille että miksi en ole töissä. En kuitenkaan haluisi valehdellakkaan,mutta en enää kestä sääliviä katseita mitä "työttömälle" annetaan. Ei oikein tule hyvää keinoa mieleen,että miten saisi sivuutetttua keskusteluissa sen "työttömyys" ihmettelyn. Itse olen kuitenkin ollut aina iloisella mielellä keskusteluissa,ettei voi siitä repäistä että olen ihan masentunut ilman työntekoa.
Suoraan sanoen minua masentaisi tällä hetkellä jos joutuisin töitä tekemään.Rupesin tässä miettimään ettei minulla oikeastaan ole ollut yhtään työpaikkaa työhistoriani aikana jossa olisin viihtynyt.Olen vain robottimaisesti mennyt töihin ja tehnyt työt päivästä toiseen.Ja mitä muilta kuulee,niin ei muutkaan pahemmin viihdy työssään.Miksi sitten ihmetellään että en töissä,jos ei itsekkään viihdy?
Voisihan sitä mennä johonkin iltakurssille,jotta voisi sanoa että opiskelee.Mutta ihan sen takia en viitsi pelkästään mennä,koska oli tarkoitus tehdä ihan muita asioita.Mutta jos sanoisi että opiskelee ja vaikka ihmettelijöille selvisikin että kyse olisi vaan iltaopiskelusta,niin silti uskoisin että ihmiset suhtautuisivat tähän eritavalla.
Ei sitä tosiaan kaikille viitsi yksityiskohtaisesti selittää että nyt ei ole aikomus mennäkkään töihin,koska ajattelin käyttää säästöjäni elämiseen.Asumiskustannukset ovat pieniä ja kun ei ole velkaa mistään, ja ei vaadi ylellistä elämää niin hyvin sitä pärjää. Silti en mitään pennosia laske,vaan jos tekee mieli jotain ostaa niin ostan. En ole ikinä suosinut kalliita merkkejä vaatteissa ym.,eikä minulla ole kalliita harrastuksia joihin uppoo rahaa. Ja kun ei ole niitä lapsia,niin kaikki raha jää itselle käytettäväksi.
Kertokaa lisää kokemuksianne?
"Rupesin tässä miettimään ettei minulla oikeastaan ole ollut yhtään työpaikkaa työhistoriani aikana jossa olisin viihtynyt.Olen vain robottimaisesti mennyt töihin ja tehnyt työt päivästä toiseen."
Näinhän se monesti onkin. Itselläni on ainoastaan yksi työpaikka vuosien takaa, jossa viihdyin välillä melko hyvinkin, muissa melko huonosti tai todella huonosti.
Se ettei työssä viihdy johtuu yleensä kolmesta asiasta: ihmissuhteet työpaikalla, työaika ja työtehtävät. Näistä kun vain yksi on pielessä, niin töissäkäymisestä tulee nopeesti pelkkää pakkopullaa.
Itselläni työaika on ollut aina hankala asia, kahdeksan tuntia (niin kuin työaika yleensä on) on yksinkertaisesti liian pitkä aika varsinkin jos osa päivästä menee ajan tappamiseen kun tekemistä ei ole tarpeeksi. Oikeastaan koko arki pyörii työn ympärillä kun lasketaan mukaan esim. aamutoimet ja matkat työpaikalle ja sieltä kotiin. Pahimmassa tapauksessa voi olla aina vaikka niin väsynyt, ettei jaksa sitten illalla tehdä oikein mitään.
Jos työtehtävät ovat aina suunnilleen samat päivästä toiseen ilman vaihtelua niin kyllähän se vuosien kuluessa alkaa tympimään koko työ.
Sitten jos joutuu olemaan työpaikalla joka päivä tekemisissä joidenkin sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei haluaisi olla tekemisissä ollenkaan, niin onhan se ikävää.
8 tuntia on liikaa.
06.00 Herääminen väsyneenä
07.30 Työpaikalla silmät ristissä
16.30 Kotona, vähän safkaa naamaan ja heti päikkäreille
19.30 Herääminen pirteenä
00.00 Nukkumaan
Vapaa-aikaa 4,30h WUHUUU :)
Työn takia meni aikaa hukkaan 13,30 h
Viikon paras päivä oli aina perjantai kun pääsi töistä ja lauantai.
Sunnuntai meni aina
vitutuksessa ja maanantaita odotellessa.
NYT:
00.00 Nukkumaan
10.00 Herätys
Vapaa-aikaa 14h päivässä.
Elät muiden rahoilla.
Systeemi on orjuuttanut sinut, ja nyt sinä maksat enemmän koska
joku toinen päätti valita vapauden.
Meitä on täällä paljon.
Olen nuorehko pitkäaikaistyötön, koulutusta on vaikka muille jakaa. Haen töitä, mutta työnantajia ei jostain syystä kiinnosta yh-äidin palkkaaminen.
Jos ei terve työkykyinen, raitis ja luotettava henkilö kelpaa töihin, niin nautin elämästäni. Harrastan liikuntaa, kirjallisuutta, puutarhanhoitoa, musiikkia, maalausta; kaikkea kivaa. Olen läsnä lapseni maailmassa ja vanhempieni tuki.
Toki olen köyhä, mutta tyytyväinen elämääni, koska en suostu menemään paskapalkalla paska duuniin, niin kuin nuo säälittävät kalevit, joilla on pahoja henkisiä ongelmia ja patoutunutta katkeruutta :D niille voin ihan hyvällä omalla tunnolla haistattaa piiiitkät.
Minulle ei työ merkitse mitään, ellei siitä saa kunnon palkkaa: se on aikani antamista työnantajalle ja sitä en tee ihan ilmaiseksi. Eikä minua kiinosta mitä muut ajattelevat, koska itsetuntoni ei ole riippuvainen työstä. Uskon, että meitä on paljon. Yhteiskunta on sellainen, ettei kaikille riitä töitä ja jotkut jäävät ilman, ei se ole minun vikani.
Itse haluaisin tehdä tässä yhteiskunnassa jotakin merkittävää jonka kokisin itse mielekkääksi ja jonka avulla voisin rakentaa parempaa Suomea. Itse olen myäs äiti ja haluan lapselle riittävän aikaa ja ruokaa, en siis suostu pätkätyöhelvettiin jossa ei toedä koska saa rahaa elämiseen.
Tiedän olevani lahjakas, ahkera ja osaava siksi minua jotenkin surettaa tämä tilanne. En ole myöskään tyytyväinen köyhyyteeni sillä en voi harrastaa siksi ( ei ole omaisuutta). Mutta olen samaa mieltä, on naurettavaa,e ttä ihmisen arvoa mitataan työn kautta.
Itse olen viikot pois kotoa, eli duunissa toisella paikkakunnalla. Tyttäreni käy ensimmäistä luokkaa ja ei pidä ollenkaan siitä, että olen viikot muualla. Nytkin on 11:es päivä reissussa ja vasta ens sunnuntaina kotiin.
Olen miettinyt jo useamman kerra tuota lopputiliä, kun ei vaan enää jaksa. V.2010 tein syyspuolella yli 200h ylitöitä, kun oli kokoajan kiire. Ylitöitä painostettiin tekemään mitä erillaisimmilla syillä, ei vaan enää jaksa.
Työkkärissä sanotiin et se on 3kk karenssi jos otat loparit, sä molet jo hyväksynyt työsi siellä toisella paikkakunnalla, mitäs läksit.
Kokoajan pieni vitutus päällä, ei vaan enää jaksa.
On tässä jo 16v. painettu duunia, et eiköhän se olis aika pitää pitempi loma. Kerranhan täällä ollaan.
Minulla ei ole ollut koskaan vakinaista työsuhdetta, pätkätöitä ja välissä työttömyyttä.
Ensimmäisen pidemmän pätkätyöpaikan sain 9 vuoden työttömyyden jälkeen!
Siellä meni yli 8 vuotta, sitten vuosi työttömyttä ja seuraavaan työpaikkaan. Ja niin edelleen.
Nyt olen työttömänä ja tuskin enää työpaikkaa löytyy.....ellei suhteilla vielä onnistu löytymään.
Mutten siitä paineita ota, en ole koskaan ottanutkaan. Aika menee ilman töitäkin mukavasti, palkka on ainoa motivaatio miksi olen töitä hakemassa. Yksin omassa talossa elelevä pärjää todella vähällä...
Työ on kuitenkin kohtuullisen hyvä vaihtoehto työttömyydelle.
onnellinen työtön ,joka nyt haki työtä ja sai ,mut siihen onni loppuu, kun ei huonetta löydy yö paikaksi hesasta ja kotiin ei ehdi yöksi. Mitä pitää tehdä että helsingin kaupunki edes vastais asunnon hakuun tai joku? loseksi haukkujia kyllä riittää mut tosipaikan tullen ei neuvoja löydy.
Ootko yrittänyt vähän kauempaa? Esim. Kerava, Tuusula, Järvenpää, Sipoo, siellä kuitenkin julkinen toimii. Itse olen kulkenut 50 km välimatkaa maaseutu-kuopio välillä kahdella bussilla, 1,5 h meni. Jotkut käyvät kouluakin tuon matkan ja läksyt päälle.
Älä ota lopareita, varaa aikaa ensin lekurille ja sitten psykologille. Jos pää vielä kestää muutaman kuukauden, niin koita saada tuohon monta psykologi / psykiatri käyntiä. Sitten vaan saat laput masennuksesta/uupumisesta ja vältät karenssit.
Samaa olen kanssa miettinyt. Kai siinä on joku helvetin kataeus taustalla. "sielä se vaan kotona tee yhtää mitään" Kun minä täälä raadan töissä. Kyllä vain eiköhän se ole joka ihmisen oma asia jos pärjää munkin mielestä..
Ei kukaan ole kiinnostunut, vaikka vetäisit itsesi kiikkuun. Muista ettet syö lapsille- ja vanhuksille tarkoitettuja verorahoja.
Kelakerjäläisiä emme halua joukkoomme.
täällä putkessa oleva työtön ei tarvi enää mennä töihin ja onnellinen siitä. työnantajan kanssa yhteis sopimuksesta yt jälkeen putkeen ja siitä se riemu alkoi. nyt voi tehdä mitä ei työssäollessaan joutanut ja kerennyt. Voi lukea vaikka ne 3500kirjaa jotka tätä varten jo hyvissä ajoin on hankittu. Ja puutarhaa voi hoitaa vaikka koko påivän muutaman tunnin sijaan,Kissaa voi helliä vaikka niin kauan kuin hän haluaa. Voi tehdä ruokaa vaikka koko päivän jos siltä tuntuu ja panna pakkaseen. Voi pelata pitkävetoa ja voittaa ruokarahat kuukaudeksi.Voi grillailla huvimajassa jos haluaa. Eli kaikenkaikkiaan voi tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa kun on aikaa ja parasta on se ,kun saa olla kotona ,eikä tarvi aamulla lahteä mihinkään. Nyt nautitaan siitä mitä on vuosien mittaan tehty ja säästetty.
Tiedätkö mitä, Minä tein neljä vuotta kotona töitä, ensin osa-aikaisena ja sitten rekisteröidyllä toiminimellä, jolloin lisäsin muita hommia mukaan. Minulta kysyttiin vähän väliä, olenko saanut töitä, olenko koulussa...lisäksi kun oli kiire aika, suku päätti että teillehän voi tulla kun minä olen "vaan kotona". Eli kotona ei saa olla. Sama juttu tämä Auer, hän oli yrittäjä, ottamatta kantaa siihen mitä teki tai jätti tekemättä, niin keskusteluissa hän oli "vain kotiäiti".
Puoli vuotta työttömänä. Kyllä tekisi mieli tehdä jotain, mutta on todettu uniapneaa, niin ei voi tehdä päivätöitä väsymyksen takia.
Osa-aika duuni ois ok vaikka omalla toiminimellä. Isoja tuloja en haikaile, tulen todella pienellä toimeen, tai sitten vaan nautin elämästä ja luen teidän juttujanne :)
Olen ollut useassa työpaikassa, mutta aina olen ottanut loparit jossain vaiheessa, kun stressi tullut sietämättömäksi, ei ole vapaa-aikaa, ei voi nauttia mistään, jatkuva väsymys, agressiivisuus ja lopulta masennus.
Elämältä katoo pohja, joten pakko
jossain vaiheessa puhaltaa peli poikki.
Paskatöitä ei kenenkään ole pakko tehdä, valitkaa vapaus.
Se voi olla vaikea tie joillekin, mutta terveyttä ei kannata menettää sen takia.