juu elikä olisin tälläistä kysynyt eli mielipiteitä ja kommenteija olen 30v mies ja sitten olaan tutustuuttu erään 20v naisen kanssa ja ollaan aikaisemmin joh tunnettu muutaman vuoden mutta nytten olaan ruvettu puhumaan fiiliksistämme toisiamme kohtaan ja huomattu että kummallakin on fiiliksiä toisiinsa olaan istuttu monet yöt ja juteltu kahdestaan aamuun asti ja tuntuu että on uskomatonta miten samanlainen toinen voi olla ja ajatella samalla tavalla kun itse joten olisin kysynyt mielipiteitä tähän meidän ikä eroon mitä mieltäö olette tuosta ikä erosta kiitos etukäteen
ikä ero 11vuotta
nippe,.,..
541690
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Koetko ikäeronne ongelmana?
Mä olen 30-vuotias nainen ja olen tutustunut varsin mahtavaan 20-vuotiaaseen mieheen. Meillä synkkaa, voimme puhua kaikesta ja elämän arvot ovat kohdallaan. Mitä mieltä sä olet tästä ikäerosta?
juu siis ei minua häiritse tämä ikä ero tykään tästä naisesta kun hullu puurosta ja kaikin puolin mukava ja fiksu ja kaunis mutta jotenkin minusta tuntuu että häntä taitaa häiritä tai ainakin jossain vaiheesa häiritsi siksi kysynbkin mielipiteitä muilata että miten muilla on ja onko muilla ollut vastaavan laisia tilanteita olaan nytten noin kuukauden ajan tapailtu sillon tällön
Jos se ei sua häiritse, niin katsot hetki kerrallaan, et sää muuta voi. Jos se toinen miettii, niin se on sen oikeus, kaikkea ei voi hallita. Et sä tutustu ihmiseen, - et edes 20-vuotiaaseen ;) - kun tutustumalla, ja samalla tavalla, kun kaikissa suhteissa, se alku on sitä, että toinen tai toinen miettii. Aina ihminen säikähtää jotain, jos ei ikäeroa, niin liian laimeita tunteita, liian voimakkaita tunteita, välimatkaa, ammatti-/perhetaustaeroja tms. ja se vaan on niin. Kuitenkin, jos molemmat on yli ton täysikäsyyden, niin heillä on itsellä päätäntävalta ja he saa tehdä miten haluavat. Sitten pitää vaan se epävarmuus kestää ja katsoa.
Muilla ei ole väliä. Jos sinä tykkäät, te tykkäätte ja haluatte katsoa, niin ottakaa päivä kerrallaan ja katsokaa miten teille käy. Toivottavasti hyvin :)
molemmat täysikäisiä, joten ikäeronne ei ole millään lailla esteenä. Kysy naiselta, että mikä ikäerossa arveluttaa.
Mulla ja miehelläni on ikäeroa 12 vuotta, mies on vanhempi. En ole kokenut sitä milloinkaan ongelmaksi.
Minusta 10 v ikäero ei merkitse mitään, kumpaankaan suuntaan. Riippuu enempi ihmisistä, onko yhteisiä asioita ja yhteensopivuutta. Kannattaa mieluummin pohtia suhdettanne muuten kuin ikäeron perusteella, sovitteko yhteen ja viihdyttekö toistenne seurassa.
juu kyllä viihdytään toistemme seurassa ja on yhteisiä asioita ja ajatelemme samalla tavalla monista monista asioista monta kertaa olen sanonut justiinsa sen mitä toinen juuri ajatelee ja meinaa sanoa =) eikä tämä ikä ero häiritse kumpaakaan mitä olaan juteltu laitoin tämän lähinnä mielenkiinosta kysymyksen että mitä mielipiteitä ja kommenteja tulee ei se ikä vaan se mitä PÄÄN SISÄLLÄ LIIKUU
en tiedä muuten mut toi et olette tunteneet jo aiemmin herättänee vähän hämmennystä. ei se et tapaa jonkun ventovieraan töiden tai opiskelujen myötä, vaikka oliskin sitä ikäeroo, oo niin kummallista. mut tossa tulee ulkopuolisille mieleen et milloinhan oletkaan alkanut katsella sillä silmällä...
et olemme tunteneet joh aijemmin kyllähän nyt ihmiset toisiaan moika jos on tuttu ihminen ja kävelee vastaan ja vaihtaa sanan parikin että ei siitä nyt hämmentyä tarvitse ainiin nyt muyistankin tämähän oliokin suomi 24keskustelu foorumi että ainahan täälä nyt yksi sellainen hysterikokkikin täytyy löytyä joka NS HÄMENTYY SIITÄ KUN joku sanoo vuoden sisällä moi kadulla ni hämmentäväähän se on sehän nyt on aivan selvä
äläs viiti vetää hernettä nenään kun ihan asiaa sulle kirjotin! jos ei nää suomi24 - mielipiteet kelpaa niin mikä estää menemään kysyyn suoraan tytön isältä ja veljiltä että onko tää tapailu teidän mielestä ok, ja hei jos haluut niiltä oikein rehellistä ja suoraa näkemystä niin älä käytä tota tapailu - kiertoilmaustakaan
olen kysynytkin hänen isältään joka asusuu minun yläkerrassa jonka mielestä asian on ihan ok ja myös tytön siskon mielestä myös ok
tunnen useamman pariskunnan joilla täysin sama ikäero, eli nainen 20, toinen 21 ja miehet 32 ja toinen 30.
kummatkin suhteet ovat kestäneet jo vuosia ja toimivat hyvin, koska samanlaiset elämänarvot ja elämäntilanteet...
jos juttu muuten toimii, mitä väliä ikäerolla on?
Ei se ikäero tossa iässä tunnu mutta mennään vanhenemaan 40 ja 50 v niin silloin sen huomaa ja vielä enemmän kun toisella ikää50v ja toisella 60v niin homma ei enää toimi ja niin edelleen. Itse miehenä en 30 kymppisenä viitinyt katsella semmoisia 20v kakaroita ja siinä iässä naiset ovat ihan tenavia ja kun molemmayt ovat samanikäisi niin venhempanakaan ei tule ongelmia ja niin edelleen.
mieheni kanssa ikä eroa on 8-vuotta. Itse olen 25-vuotias ja mieheni 33-vuotias.
Ikäero ei ratkaise sitä,jos on rakastunut/ihastunut tms..
Sanon vaan,että anna palaa!
Älä mieti ikäeroa,jos olette molemmat ihatuneet/rakastuneet toisiinne.
No lapsihan se parikymppinen vielä on mutta poikkeuksiakin toki löytyy. Jos ajattelee 10 vuotta eteenpäin niin ikäero ei tunnu enään niin pahalta kun molemmat ovat jo aikuisia.
Ei se anna jos ei ota, eli katsokaa ihmeessä miten juttu etenee ja haluatteko samoja asioita jatkossakin!
Parikymppisellä on kuitenkin vielä paljon enemmän uusia asioita ja valintoja edessä kuin kolmekymppisellä. Mietippä omaa menneisyyttäsi, kuinka paljon sinä olet muuttunut 10 vuodessa.
Riippuu ihan ihmisistä.
Itse olen muutaman kerran seurustellut itseäni huomattavasti vanhemman miehen kanssa. Kaikille yhteistä on ollut että miehet ovat olleet suorastaan jälkeen jääneitä, vaikka ovat esim. koulutuksessa ja työelämässä pärjänneetkin. Mutta ajatusmaailma ym. ovat olleet nuorempien tasolla, uskon että se on syy miksi he ovat hakeutuneet nuorempien seuraan. Toisaalta taas nainen saattaa etsiä vanhemmasta miehestä jonkinlaista isähahmoa jos esim. omaa isää ei ole ollut vanhempien avioeron tms takia.
Henkilökohtaisesti olen aina seurutellut (siis jos puhutaan tosimielellä seurustelusta) niin samanikäisten tai pari vuotta vanhempien kanssa eli ihanne on että mies on 1-3 vuotta vanhempi.
Niin, no, vähän jälkeen jäänyt varmaan pitää ollakin, että sun kanssa seurustelee...
Muutaman kerran olet seurustellut, ja "kaikkien kanssa"ollut yhteistä... Siis montako kertaa olet seurustellut? Taitaa olla melkoinen otanta asiasta: oikein asian tuntija paikalla!
Ai niin, mutta siis henkilökohtaisesti sä olet aina seurustellut muitten kanssa: mikä on eri asia, koska sä osaat seurustella myös henkilökohtaisesti että epähenkilökohtaisesti...
Eli vanhempien vammaisten kanssa sä ikäänkuin seurustelit et-niin-tosimielellä, mut epähenkilökohtaisesti, - ja et kuiteskii joku vis hakee isähahmoa... Jälkeen jääneistä.... Tai et, jos sä et vaikka oo tainnu edes seurustella.
Kuule, sä kuulostat hieman jälkeen jääneeltä jos olet ylittänyt tuon 15 ikävuoden jo, siltä, että sä et ole tainnut seurustella kenenkään kanssa, etkä tiedä ihmissuhteista tai ihmisitä juurikaan mitään.
Paras on toi alustuksen tosi suvaitsevainen "riippuu ihmisestä" tän koko sepustuksen pohjaksi... Todella.
Ehkä kannattas vaan olla oma ittensä eikä esittää esimerkiksi kokeneempaa, kun mitä on.
Kenelles tarkoitit viestis?
Jos minulle,niin kyllä olen seurustellut erittäin monen kanssa. Kukaan EI ole ollut jälkeen jäänyt,jotka on minun kanssa seurustellut. ENKÄ kyllä ole sitä itsekkään.
Muutaman? No sanotaanko,että olen seurustellut 17-vuotiaasta lähtien eli aika monen kanssa. Kuinka monen kanssa? Sanotaanko,että tarpeeksi monen.
Kuinka niin minä olen seurustellut muitten kanssa? Onhan minunkin kanssa seurusteltu.
Kuinka niin osaan seurustella henkilökohtaisesti ja epähenkilökohtaisesti? Mitähän sää ny sekkoilet? Tottakai mää aina seurustelen henkilökohtaisesti. Ja ne joitten kanssa oon seurustellu niin nekin ovat seurustelleet kanssani henkilökohtaisesti.
Mä en seurustele kenenkään vammaisen kanssa,vaan ihan täysjärkisen ihmisen. Niin kuin itsekkin olen.
Ja kyllä minä ossaan seurustella.
Sinähän se tässä jälkeenjääneeltä kuulostat,kun alat toisia haukkumaan,vaikket edes tunne.
Olen edelleenkin seurustellut ja tiedän ihmissuhteista enemmän ku sä samoin ihmisistä.
Vanhemmiten se tuntuu. Riippuu tietysti, myös kunnosta.
Mutta kannattaa käyttää kakskymppisen kiima hyväksi!
Kolmekymppisenä ne ei silleen enää syty.
No sitten et tiedä kyllä naisista mitään! ;))))
Toisaalta, muakin kyllä ikäisesi puistattavat. HRRRRR!
Vaikutat aika kaamokselliselta!
Vai tarkoitatko karvaranteille tyttöjenmatkalla?
taitaisi tehdä tällaisen komeen homopojan kunnon kyrpä sinne takalistoon hyvvee! ;)))) Nam!
tuun taas illalla...jooko?
Olin 21v yhden 33v miehen kanssa ja muutama kuukausi sitä kesti.
Sitten se "vanhuus" ;) alkoi kuitenkin vaivaamaan, alkoi tuntua "ukolta" ja kun törmäsin itseni ikäiseen,
ei tarttenut edes miettiä, vaihdanko.
Jotenki se seksi oli nuoremman kanssa parempaa, sellaista tulisempaa ja ihanampaa.
Mutta onhan miehissä, niinkuin naisissakin eroja.
Mulle kävi näin.
Olen muuten sen ikäiseni kanssa naimisissa jo 12 vuotta.
Yksilöllistä tietysti, mutta yleisesti ottaen miehet on parhaimmillaan juuri tuossa kolmessa kympissä.
Itse olen 22 vuotias ja miesystäväni 33vuotta. 11 vuoden ikäero siis myös. Ainut huoli on että itse olen seksuaalisesti aktiivisempi ja se saattaa koitua suhteen kohtaloksi. Mutta tuskin kaikilla näin paska säkä!:)
Tyttöjenmatkoja, risteilyjä ja etelään..
Mä olen 42 v. ja mun mies 56v. Näillä vuosilla ei ole mitään ongelmia. Pidän viisaasta ja älykkäästä miehestä ja sitäpaisti hän on luvannut hankkia minulle nuoren rakastajan sitten / jos seksi ei enään onnistuisi. Miten se menikään, mies osaa virittää ja soittaa, vanhempana osaa soittaa, mutta virittäjä pitää olla erikseen ja lopulta tarvitaan sekä virittäjä, että soittaja.
meillä ollaan jo tuossa vaiheessa, että soitto vielä jotenkuten onnistuu..
melkein jo odotan tuota viimeistä vaihetta ;) Tulisi säpinää taas..
n.10 vuoden ikä ero vielä menee mutta jos ylittää 15-20 vuotta niin kannattaa harkita mitä ikäero tuo tullessaan. Seksi, ulkonäkö, kaveripiiri,perhe, pettämiset ym vaikeudet kyllä on edessä.
Alkuhuuman mennessä vanhempi osapuoli on se kärsijä ja jos vielä sattuu rakastamaan toista ja nuorempi alkaa jo huhuilla omilla teillä.
Siinä valmis paketti , menetyksen pelko ja lopuksi petetyksi tuleminen.
Niin se vain menee vaikka ei haluaisi uskoa.
Mutta jokainen itse tekee valintansa ja tietoisesti , lupaukset on tehty rikottavaksi ja suuressa ikä erossa ne ovat lähes 100 %:ttia.
Sitä saa mitä kylvää!
Mä olen 37 vuotias nainen ja mies 54 vuotias. Yhdessä ollaan oltu jo pitkään. Meillä ainakin suhde toimii, kaikin puolin. Onhan se tuo ikäero joillekkin "liikaa", mutta kun ollaan aikuisia ihmisiä,niin ei olla elämästämme tilivelvollisia kenellekkään muille. Jokainen taaplatkoon tyylillään.
olen 20v nainen ja mieheni on 31vuotias, neljä vuotta ollaan nyt seurusteltu tässä :)
Suhteen alussa olin hieman peloissani ikäerostamme, mutta mietin asioita tarkkaan silloin ja nykyään enään ei ole sen asian kanssa mitään ongelmia, koska meillä on mieheni kanssa lähes samanlaiset elämän arvot ja ajatus maailma asioissa.
Nykyään en edes ajattele meidän ikäeroa, vaan ihmistä millaiseen olen rakastunut :) eikä ikäero ei tunnu missään.
hmm omppu_ mistä olit alussa peloissasi haluasisin mielenkiinosta tietää kun tässä tuntuisi olevan vähän samanlainen tilanne tai siis toinen sanoo että ei ole tunteita ja sitten aikaisemmin sanoi että on tunteita ja väliilä ikä ero häntä haittasi ja välillä se ei häntä haitaa mutta niin mistä olit peloissasi ja olitko epävarma koko suhteen aloitamisen suhteen, etä uskallatko aloitaa kokosuhteen kun tässä tapauksessa taas tuntuu että tämä nuoerempi osapuoli on sekaisin tunteistansa tai siltä tuntuu en tiedä olenko oikeassa mutta siltä vaikutaa
nippe ,.,., aluksi olin peloissani minun ja miehni ikäerosta tosiaan ja olin hieman epävarma silloin, niinkuin aikaisemmin olin vastannut tähän viestiketjuun, että silloin aikoinaan mietiskelin paljon asioita, mm. tuleeko tästä suhteesta yhtään mitään ikäeromme takia... mutta ei se ikäero haittaa nykyään enään, 4vuotta tässä seurusteltu ja hyvin on mennyt :)
Sanon vaan sinulle, että anna rauhassa miettiä nuoremman osapuolen asioitaan :) ja keskutelkaa, näillä eväillä mekin mieheni kanssa selvittiin siitä asioista :)
taisi tulla hieman sekava teksi :D
Meillä on ikäeroa yhdeksän vuotta (mies vanhempi), ja olemme olleet yhdessä kun olen ollut 20-vuotias, kun olen ollut selvästi sitä nuorempi ja kun olen ollut selvästi sitä vanhempi. Ja koko ajan on toiminut erinomaisesti, ikä ei ole meitä haitannut. Naapurin mummoja haittasi aluksi vähän, mutta saivatpa hekin jännitystä elämäänsä...
Olen sitä mieltä, ettei se ole hyvä eikä se ole paha, vaan merkitystä on sillä sovitteko te kaksi ihmistä toisillenne.
Ei merkitystä mikäli itse et tee siitä ongelmaa. Kukaan ei tiedä kuinka nopeasti vanhenee ja mitä tulee sairastamaan, joten miksi sitä nyt jo pelkää.
Mulla ja mun kihlatulla (miehellä) on ikäeroa 11 vuotta. Hän on yli 50 ja pärjää mun kanssa paljon paremmin kuin x-mieheni jonka kanssa ollaan samanikäisiä. Ikäerolla ei loppupeleissä ole merkitystä, ei muuta kuin menox! Jos ympäristössä supistaan niin se on vain kateutta kun huomaavat kuinka onnellisia yhdessä olette!
omppu oliko otitteko siinä alussa välimatkaa toisiine siloin kun olit epä varma ni olitteko jonkin aikaa erossa toisistanne ? kun sanoit että olit epä varma ja mietit asioita vai oletteko koko ajan yhdessä ollut kuitenkin ei ollu sekava texsti hyvin sai selvää =)=) tää se vasta sekavaa onkin =)
Ehei me mittään välimatkaa tarvittu, päivä päivältä elettiin ja pohdiskeltiin asioita silloin :)
Meillä on ikäeroa 12 vuotta ja mies on se nuorempi osapuoli. Alkuun kaikki meni hyvin, meillä on kivaa yhdessä, huumorintaju samanlainen, seksikin sujuu, mutta nyt mies haluaa lapsen. Minulla on jo entisestä suhteesta 11-vuotias tytär ja ikääkin alkaa olla joten itselläni ei olisi haluja enää hankkia lapsia. Mies ei painosta mutta tottakai asia vaivaa välillämme. Toisaalta haluaisin tehdä mieheni onnelliseksi mutta enhän mä nyt lapsia voi hankkia vain miehen takia. Toisaalta olen miettinyt eroa, mieheni voisi löytää näin rinnalleen naisen joka haluaa lapsia. Ja jos jatkamme lapsetonta suhdettamme pelkään että mies katkeroituu.
Parikymppisenä 10 v ikäero saattaa tuntua isolta, onhan se puolet elämästä ja kaksikymppinen on vielä melkein lapsi. Mutta jos suhde jatkuu niin vuosien myötä ikäero menettää merkityksensä. Esim 30 / 40 vuotiaat ovat jo hyvin samanlaisia aikuisia samanlaisessa elämänvaiheessa, tai 50 / 60 vuotiaitten kesken ei ole isoja erilaisuuksia. Ja 80 / 100 -vuotiaillakin on aikalailla samanlainen kokemusmaailma ja elämäntavat. Ikäero siis häviää, jos jatkatte ja annatte ajan kulua.
20 vuotias EI OLE edes melkein lapsi vaan täysi aikuinen!!!
Siis 19 vuotias on vielä virallisestikin teini, eikä se yksi vuosi asiaa niin muuta että yhäkkiä olisikin täysi aikuinen.
20-vuotias tyttö/nuori nainen on kuitenkin vielä naivi ja tämä perustuu omiin ja monien muiden kokemuksiin.
sori nyt vaan, mut mä en ainakaa oo millään tavalla naivi vaikka oonki 19 vuotias! törkeetä haukkua nuoria naisia lapsellisiksi ja typeriksi! taidat ite olla lapsellinen ja typerä!! enkä todellakaan oo mikään hemmetin teini!! 19 vuotias ei oo teini vaan NUORI AIKUINEN!!!!!!!!!!!
NIMI MERKKI LOUKAAVALLE sana teini tulee sanasta teenager joka TARKOITAA vastaavaa ikäkautta 13–19 vuotta. ÄLÄ OTA SITÄ LOUKAUKSENA sitten kun olet 30 ni toivoisit että sinua sanotaisiin nuoreksi mutta nyt se on sulle hirveen tarkaa yksi ainoa sana teini ikä useimiten määritelään iästä 13- 19v saaka eli 19v olet nuori aikuinen
Minulla ja naisystävälläni on ikäeroa yli 15 vuotta. Minä olen 30v ja naiseni täyttää kohta 46v. Ollaan umpirakastuneita ja hyvä olla toistemme seurassa, ymmärretään toisiamme muutenkin kuin vaan sängyssä. Nainen on ikäisekseen kaunis ja hoikka, joten ikäero ei näytä kuin ehkä 5-10 v, koska olen itse vanhemman näköinen ja oloinen. Jos aika näyttää suhteemme kestävän voisin hyvinkin harkita avioliittoa. Seurustelua takana 6 kk. :)
Ikäeroa todellakin 11 vuotta. Nyt mies kertonut että haluaa asua kanssani mutta en todellakaan tiedä...
Minä olen 37 v nainen ja mies 24...tiedä sitten kuinka kauan kestää, mutta aivan sama mitä muut ajattelevat, minua ei jaksa kiinnostaa:)
Jos hyvältä tuntuu, sitten eletään näin!
Mitäs tekisit jos puolet vastaajista sanoisi , että jatkakaa ja loput puolet sanoisi,että lopettakaa?
tai jos 99 % sanoisi, ei kannata ja 1 % kannattaa.
Tällä haluan vain sanoa, että kuuntele itseäsi ja sydämesi ääntä.Ikä on vain numeroita.
Itse elin 13 ihanaa vuotta 11 vuotta vanhemman kumppanin kanssa.
Ei se ikä ole vain numeroita. Se on tosiasia josta ei pääse vaikka kuinka mieli tekisi olla 20 v nuorempi tai vanhempi. Itsensä pettämistä nuo puolustukset ikäerosta, se mahalasku tulee jossakin vaiheessa ja mitä suurempi ikäero sen nopeampaa.
Ei välttämättä.
Tuttuni on ollut 25 vuotta yhdessä miehen kanssa joka on häntä 33 vuotta vanhempi..onnellisia ovat aina olleet, suorastaan kadehdittavan.
Joten toisille se sopii, toisille ei. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa, mutta jokainen tekee tavallaan.
jälleen yksi pappa kirjoittaa olemattomia tarinoita oman itsensä takia. Mene jo sinäkin kakolaan tai Pärnun rannalle kuppaa hakemaan.
Eikö teillä ole edes hitustakaan älliä päässä,alapäässä vielä vähemmän. Voi koiran uloste teidän kanssa.
Niin no tuo edelläsi mainittu on kyllä aivan totta.
Ja minä satun olemaan nainen, en pappa.
Ja kyseisen pariskunnan nainen on sukulaiseni, joten älä viitsi.
Jos ihmiset huolehtisivat enemmän omistaan kuin toisten asioista,
moni asia olisi paljon paremmin.
eihän toi 11 v ole mitään..on itse rakastunut itseeni yli 20 vanhempaan mieheen enkä ole ees miettinyt koko ikäeroa! toisin sanoen ei ole käynyt mielessäkään koko IKÄERO, saati että antaisin sen jotenkin häiritä.
Itse täytän kohta 30 ja mieheni on 45, joten ikäeroa on reilut 15 vuotta. Päivääkään ei ole kaduttanut, eikä ikäeromme ole näkynyt mitenkään suhteessamme. Olemme molemmat onnellisia, joten en ole edes harkinnut eroa. Toki sitä alkuun mietti, että mitä muut ajattelevat, mutta päätin että jos olemme onnellisia toistemme kanssa, ni mitä väliä sillä mitä muut ajattelevat, itse olen mieheni valinnut, eikä siihen ole muilla "nokan koputtamista", oli ikäero mitä tahansa. Asiaa täytyy miettiä jokaisen itse häiritseekö se ja millä tavoin se häiritsee suhdetta.