Heipä hei
Mietin tässä eroa ja mitä se tuo tullessaan. Rakastan valtavasti miestäni, mutta en taida enää jaksaa ihan arkipäivisiä tyhmiä riitoja, joiden syy olen minä tietysti olen loppu selittämään ja puolustamaan itseäni. Ja tietysti, kun on riita ja se minun aiheuttama olen milloinkin mitäkin. Eli haukkuja kuulen ja alentamista ja olen terroristi hänelle. Mietinkin on varmaan viisasta antaa hänen lähteä tai siis lopettaa tämä itse. Kun en ymmärrä yhtään en yhtään, kuinka hän voi samaan aikaan rakastaa minua, jos hän voi ajatella minusta tosi pahoja asioita ja antaa ymmärtää millainen hirviö olen. Eli olenko miehet ja naiset oikeassa, ei hänen sydän lyö minulle aitoa rakkautta. vaan on jostakin syystä vain kanssani, koska on niin helppo loukata toista tuntematta itse pahaa tai katumusta edes ja anteeksi ei pyydä, jos en sano voisitko edes anteeksi pyytää.
Tuhlaanko vain aikaani häneen. Koska alan tuntea itseni kurjaksi ja huonoksi, jota en ole ainakaan ennen ollut? Onko ihmisillä kokemuksia ja miehillä omaa näkemystä asiasta. Jätän hänet jos hänen rakkaus on valhetta minulle.
Mietin tässä eroa ja mitä se tuo tullessaan. Rakastan valtavasti miestäni, mutta en taida enää jaksaa ihan arkipäivisiä tyhmiä riitoja, joiden syy olen minä tietysti olen loppu selittämään ja puolustamaan itseäni. Ja tietysti, kun on riita ja se minun aiheuttama olen milloinkin mitäkin. Eli haukkuja kuulen ja alentamista ja olen terroristi hänelle. Mietinkin on varmaan viisasta antaa hänen lähteä tai siis lopettaa tämä itse. Kun en ymmärrä yhtään en yhtään, kuinka hän voi samaan aikaan rakastaa minua, jos hän voi ajatella minusta tosi pahoja asioita ja antaa ymmärtää millainen hirviö olen. Eli olenko miehet ja naiset oikeassa, ei hänen sydän lyö minulle aitoa rakkautta. vaan on jostakin syystä vain kanssani, koska on niin helppo loukata toista tuntematta itse pahaa tai katumusta edes ja anteeksi ei pyydä, jos en sano voisitko edes anteeksi pyytää.
Tuhlaanko vain aikaani häneen. Koska alan tuntea itseni kurjaksi ja huonoksi, jota en ole ainakaan ennen ollut? Onko ihmisillä kokemuksia ja miehillä omaa näkemystä asiasta. Jätän hänet jos hänen rakkaus on valhetta minulle.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olin naimisissa sinun kaltaisesi naisen kanssa. Hän oli nalkuttava itserakas pölhö huomaamatta asiaa lainkaan itse. Hänelle riitely oli niin luonnollinen asia, että rauhallinen yhdessä oleminen ja keskustelu tuntui hänestä tuskaiselta. Hän aloitti aamunsa toteamalla mikä häntä ärsyttää ja mitä minun pitäisi sinäpäivänä tehdä korjatakseni aiempia tekosiani, jotka olivat tietenkin tehty väärin.
Hänen äänensävynsä oli aina määkivä. Hänelle se oli normaalitapa puhua. Hän ei voinut mitenkään ymmärtää, kun pyysin häntä puhumaan tavallisesti määkimättä ja vinkumatta. Hänen mielestään sanominen ei ollut vakavaa eikä sanomisen arvoista, jos se ei ollut negatiivista. Hauskat ja miellyttävät asiat olivat häneen mielestään turhanpäivästä epä-älyllistä ja kevyttä löpinää. Kehoitinkin häntä hakemaan työtä YLEn ajankohtaistoimituksesta.
Kaikki muut olivat hänen mielestään väärässä, eikä hän koskaan. Muut olivat pinnallisia ja ärsyttäviä ihmisiä, koska eivät suostuneet "puhumaan vakavasti asioista" so. riitelemään hänen kanssaan. Mitään aidosti vakavaa sanottavaa hänellä ei ollut, koska ajatukset pyörivät koko ajan hänen olemisensa ympärillä. Tarkemmin sanottuna sen ympärillä, kuinka huonosti kaikki asiat hänen mielestään olivat.
Ja kyllä. Teet miehellesi suuren palveluksen eroamalla. Älä yritä uutta parisuhdetta. Teet varmaan kaikkien ihmisten elämän tuskaiseksi riitelyllä, nalkuttamisella ja ainaisella kitinällä.
sinua mies parkaa. Kyllä huomaa millaiset vihan traumat sinuun hän on jättänyt ja osaat niin hyvin tuntematonta ihmistä analysoida. Ei se mitään, mutta huvittavinta on se, että itse olen juuri se iloinen, huumoria rakastava, riitaa välttävä enkä todellakaan pidä ihmisiä oman napani ympärillä. Mutta toivottavasti sun kommentoiminen auttoi sua hetkellisesti henkisesti pääsemään yli sun huonosta parisuhteesta. Ps sekö on juuri omaa napaa ajattelemista, jos haluaa mennä pois, jos tuntee, että toinen ei rakasta ja jos tämä sit ei osaa itse lähteä niin osaan antaa tilaa elämälle? Just oma napa.
Kyllähän tuo ed. vaikutti aika lapselliselta mieheltä, siis tyypillinen liitossaan passiivisena ollut osapuoli, joka eron jälkeen vasta saa sen sanaisen arkkunsa auki..
Ei ehkä kannata sen kommentointia noteerata. Sellainen mies, joka ei ole parisuhdeihmisiä.
Mutta, asiaan...kyllä se on kuule kuitenkin niin, ettei ikinä löydy samaa aaltopituutta miehen ja naisen välillä, ainakaan suhteen edetessä kuhertelusta arkipäivään.
Naiset tekee sen virheen, että ottavat sen miehensä parhaaksi kaverikseen ja se onkin suhteen tuho.
Ei mies halua mikään naisen olkapää olla, se tahtoo vain naida ja elää elämäänsä.
Niin erinlainen on naisen ja miehen maailma, ettei niitä kannattaisi ajatuksen tasolla edes yrittää yhdistellä.
Opettele sinäkin puhumaan huolesi ja ajatuksesi parhaimman NAIS-ystäväsi kanssa ja jätä mies tuumailuiltasi rauhaan. Sillä lailla kotirauha on turvattu.
Jos kerran äijää rakastat, mitä tuota jättämään, jätät vain kertomatta kaikki, mitä päässäsi pyörii ja elät omaakin elämää. Harrastukset on tosi hyvänä tukena tässä ja miestäkin on mukava sitten välillä treffata.
Itse olen tämän keinon hyväksi kokenut, puhutaan me naiset niitä miesten mielestä typeriä juttuja keskenämme ja annetaan miesten puuhailla omiaan...
Miesten mielestähän se paras nainen on se hiljainen nainen...ja joka antaa.
No etpä sinäkään taida mikään parisuhdeihminen olla. Etkä mikään järjen jättiläinen...
heti kun vain toinen osapuoli suostuu allekirjoittamaan paperit.
vielä: ei enää koskaan naimisiin, parisuhteeseen, yhdenillan juttuun eikä mihinkään
lähempiin tekemisiin yhdenkään miehen kanssa.
Oot sitten lesbo?
Vai entinen homppeli?
nunnaksi.
Ja sitäpaitsi perun puheeni.
En tee mitään ratkaisuja tässä vaiheessa.
Joka puolelta tyrkytetään niin paljon neuvoja omaankin tilanteeseen,
ettei edes kuule omia ajatuksia enää.
Ootkohan lääkkeen tarpeessa? ittehän tulit tänne nettiin neuvoja pyytää. Olet lapsellinen tyyppi todellakin, toivottavasti mies pääsee pois sun läheisyydestä ja äkkiä.
Olen siis kevätär ja mä en ole tota ryhdyn nunnaksi asiaa kirjoittanut. Joten sinä tietämätön,kun et ymmärrä edes nimimerkkejä tai kuinka tää viestitysketju etenee niin ... oh hoh
olis parempi olla sun hiljaa ja olla kommentoimatta kenellekään.
Sulle ei voi muuta sanoa kun että: GROW UP!. Anna miehen mennä ja etsiä itselleen kypsä nainen.
Miten jotku lukijat aina niin hyvin osaa lyhyen tekstin perusteella sanoa millainen joku toinen on?
Paha tässäkäään on mennä kumpaakaan syyllistämään kun ei tiedä tilanteesta eikä muutenkaan kyseisiä ihmisiä. Jos toisella tai molemmilla on huono olla suhteessa, niin silloin heillä on ongelma joka tulisi ratkaista. Ei siihen auta se että joku sivullinen etsii syyllistä.
Joskus ihmiset eivät sovikaan toisilleen, kasvavat erilleen.
Joko miehen on todella muututtava tai ero. Koskapa useimmat miehet eivät halua/katso tarpeelliseksi itse muuttua piiruakaan, kunhan pääsevät toista syyttämään omistakin ongelmistaan, veikkaan että ero.
Olet saanut outoja vastauksia miehiltä tähän ketjuun. Kenenkään naisen velvollisuus ei ole toimia henkisenä likasankona toiselle, lapsetkin moisesta kärsivät. Pariterapiaa tai eroa suositan.
Tarinasi kuulostaa samalle mitä edellinen avioliitto piti sisällään. Molemmin puolin se oli tuota toisen epäilemistä ja halveksuntaa. Rakastimme toisiamme kyllä, seksi sujui, mutta riiteleminen vaan lisääntyi, pienistä asioista varsinkin. Arki ahdisti molempia. Harkinta-ajan asuimme eri osoitteessa, kokeilimme myös yhdessä olla vielä pari viikkoa loppuvaiheessa. Mikään ei kuitenkaan muuttunut, sama rata jatkui vain.
Vaikka se pahalta tuntuisikin luopua rakkaasta ihmisestä, on se vaan tehtävä. Hyvässä suhteessa eroamista ei tarvitse edes miettiä. Luopuminen on aina vaikeaa. Vaikka se jommalle kummalle on rankempi juttu niin huomaa kyllä ajan saatossa että on tehnyt oikean päätöksen kun suhde päättyi.
aikaasi eikä se kannata ollenkaan. Epäilen myös vahvasti, ettet rakasta miestäsi (kuten ei hänkään sinua!Kukaan ei rakastaan kohtele huonosti) . Sinulla vaan on jostain syystä valtaisa tarve ja tahto rakastaa, ja sitä yrität vaikka väkisin. Ei sen puoleen, niin oli minullakin omassa ex-liitossani. En käsitä miten suostuin "leikkimään" exän kodinhoitajaa, lastenhoitajaa ja annoin hänen käyttää minua ja sukulaisiani taloudellisesti hyväksi.