Tuomitsemiset ja muita uskontojen ongelmia

Niinpä. Mistä paha ja Lucifer tulivat? Olisiko kuitenkin sitten niin, että pahuuden ongelma liittyy siihen, että tämä planeetta on tosiaan jonkinlainen jumalallinen kokeilu? Maa voi olla luotu näyttämään mahdollisimman ateistiselta, ja siihen ei sitten ole päästy muuta kuin ohjelmoimalla olioiden haavoittuvuus- ja haavoittamispotentiaalit näin hirvittäviin mittoihin. Mutta juuri tämä ehkä on voinut olla syynä siihen, että inkarnoituminen maapallolle ihmisiksi voi olla (jumal-)olioiden keskuudessa suosittua?

varaväkevä kirjoitti:

Niinpä. Mistä paha ja Lucifer tulivat? Olisiko kuitenkin sitten niin, että pahuuden ongelma liittyy siihen, että tämä planeetta on tosiaan jonkinlainen jumalallinen kokeilu? Maa voi olla luotu näyttämään mahdollisimman ateistiselta, ja siihen ei sitten ole päästy muuta kuin ohjelmoimalla olioiden haavoittuvuus- ja haavoittamispotentiaalit näin hirvittäviin mittoihin. Mutta juuri tämä ehkä on voinut olla syynä siihen, että inkarnoituminen maapallolle ihmisiksi voi olla (jumal-)olioiden keskuudessa suosittua?

Lue lisää

Asiahan on niin että uskosta ja uskonoista on varmasti jokaisella mielipide jos toinenkin.Se että on syntynyt juuri tänne ja tälle paikalle,eihän se ole minun valitani.Ei ole minun valintani ketkä ovat sukulaisiani syntymäni kautta.Sitten kun olen alkanut tajuamaan hyvän ja pahan,mielestäni silloin alkavat kohdallani kaikki valinnat.Kaiken sen hyvyyden ja pahuuden välillä,jota päivittäin mieleni ja tekojeni kohdalla tulen tekemään.Ympärilläni olevat ihmiset,aikanaan vanhempaini ovat vaikutaneet varmasti siihen mikä on hyvää ja mikä pahaa.Nekin olen varmasti kyseenalaistanut jossakin elämäni vaiheessa.
Sitten yhdessä vaiheessa tein niitä mokia ja löysin Jumalan Sanan Raamatun,sitä kautta elämääni peilatessa olin tehnyt todella vain pahaa.Mutta että siitä löysin armon itselleni joka kantaa.
Miksi no siksi että sitä tarvitsen siihen omaan olotilaani,ei tarvitse syytellä toisia olemassaolostaan koitaa ymärtää armon kautta itseään ja toisia. Ja ennenkaikkea ei koe tätä elämäänsä turhaksi,elää päivänsä armon turvin ja USKON KAUTTA JEESUKSEEN on luvattu iankaikkinen elämä.Mitäpä sitä kiistelemään tämän ohikiitävän hetken jokun maalisen asian tautta. esim,mikä on oikea uskonto,onko JEESUS olemassa,
ym. Minulle JEESUS ELÄÄ HENKENSÄ KAUTTA JA SE RIITÄÄ JA KANTAA.Tsempiä kaikille eksyneillekin.

varaväkevä kirjoitti:

Niinpä. Mistä paha ja Lucifer tulivat? Olisiko kuitenkin sitten niin, että pahuuden ongelma liittyy siihen, että tämä planeetta on tosiaan jonkinlainen jumalallinen kokeilu? Maa voi olla luotu näyttämään mahdollisimman ateistiselta, ja siihen ei sitten ole päästy muuta kuin ohjelmoimalla olioiden haavoittuvuus- ja haavoittamispotentiaalit näin hirvittäviin mittoihin. Mutta juuri tämä ehkä on voinut olla syynä siihen, että inkarnoituminen maapallolle ihmisiksi voi olla (jumal-)olioiden keskuudessa suosittua?

Lue lisää

Kärsimyksen ongelma liittyy kristiuskossa viattomaan ja oikeudettomaan kärsimykseen. Kun Luoja on kaiken takana, siis myös sen pahuuden jonka saatana itseensä Isästään imi ja antoi kasvaa ja langetti ihmisparille jonka sukupolvien ketjutus meille toi, niin on syytä kysyä; olemmeko me Alku-Tekijän valinnoista vastuussa?
Mielestäni tehtyinä emme voi olla.
Miksi Luoja yleensäkään pelaisi ihme pelejään ja pelastusjuttujaan?
Huono, eli ei loppuun asti mietitty idea uskonnon luojilta.
Oikeudenmukaisuuden ongelmaa ei ratkaise mahdollinen hyvityskään, joka hyvitys ei sivumennen sanoen ole edes käsitettävissä.
En ymmärrä sitä, miksi minua saisi oikeudetta kiduttaa vaikka luvattaisiinkin sen jälkeen palkkaa?
On osoitettavissa myös se ettei kaikissa tapauksisa ihminen voi olla vastuussa tärkeän uskonlahjan vastaanottamattomuudestaan("Yksin Jumnala") ja siten loppu tai väliaikaissijoituksestaan väitettyyn helvettiin.
Esimerkinä..jos "Hentun Lissu" on oikeudetta kärsinyt hirvittävästi eläessään, ja vaikkapa esimerkinomaisesti minä taas en, mutta me pääsemme kumpainenkin taivaseen,, tai Lissu vieläpä ilman omaa syytään helvettiin ja minä loppumetreilläni uskoon kääntyneenä(käännytetty/"Yksin Jumala"!) taivaaseen, niin onko pienemmin syntisellä Lissulla taivaassa paremmat oltavat, safkat ja pehmeämpi patja kuin minulla katuneella pahiksella?
Tai onko helvetissä syntisäkki gybolla ja loppumetreillä hairahtuneella Lissulla erillaiset oltavat,, minä vaikkapa lähempänä "polttavaa takkaa" kuin Lissu,, vai toisin päin,, mitä ihmettä?

Ja mitä tulee ateismiin ideana niin se on mielestäni tavallaan oikea ja siksi sen tajuavat(ettei tälläisen maailmankaikkeuden taustalla voi olla rakkaudellinen todellinen Jumala) yksilöt voivat olla oikeamielisiä.
Jumala (Elämä/Nimetön/Syntymätön/Käsittämätön/Kaikki) ei voi olla mielestäni missään muodossa täällä(siksi voi vain uskoa),,'jumalat' taas kylläkin.

Mitä tulee taas "inkarnoitumisen suosioon" niin mehän olemme osa tuota itsekästä jumalaa.
Ja kun ideana('Syynä') materialinen maailma perustuu ja perustaa itsensä täydellisesti itsekkyydelle, erillisyydelle j.n.e.. niin tuosta perus-ideasta seuraa että seuraus eli täällä olo-suhteet mahdottomuudessaan ovat auttamatta sen mukaiset.

Se voiko tämä koskaan päättyä ei ole varmaa.
Materialisen idean jumala on aina laajemmin ja syvemmin ottaen Yhdesäkin pisteessä (päin vastaisen Big Bangin tulos) materialisessa ja privaatissa tietoisuuden merkityksessä ajatellen aina yksin, erillinen ja materiaan muodostuessaan lisäksi haavoittuva ja sidottu.
Kun tälläinen idea on oma-luomassaan ajatus-vankilassa se ITSE (ja kaikki sellaisen ajatuksen alisteiset ), niin kun vaihtoehdoiksi ilmeisesti jää vain se anihiloituminen tai jatkuva minällinen olemassaolo niin ei kai ole epäselvää kumman tietoinen valitsee.
Mitä mahdollisuutta olisi edes toisin valita kun konteksti ei muuttokselle sisällään mahdollisuutta anna?

No uskon että vaiheittain Yhdeksi täältä ja kaikkialta erillisyydestä koottu voi tehdä "Yhdessä" lopulta sen päätöksen, eli paluun (anihiloitumispäätöksen) ei-privaatiksi Kokonaisuuden kaikkaan.