Tein ennen joulua keskustelun, joka on luettavissa alempaa tältä palstalta.
Kertauksena lyhyesti: anoppi oletti voivansa lainata autoani kysymättä minulta ja sanoin, että olen jo sopinut muuta käyttöä autolle. Lopputuloksena emme saaneet avokkini kanssa tulla sukujuhliin ja minut haukuttiin maanrakoon ja naurettavasti poistettiin jopa Facebook-kavereista.
NYKYTILANNE:
Anopista ei ole kuulunut mitään riidan jälkeen. Sopi poikansa kanssa kun poika meni tapaamaan häntä, ihan hymyhuulissa otti tämän vastaan ovella. Nyt on sitten jo pari kuukautta tavannut poikaansa kaksin.
Avokkini on vain sanonut, että oikeasti hänen äitinsä haluaisi tulla toimeen kanssani ja pitikin aluksi minusta. Minun täytyisi kuulemma vain pyytää anteeksi.
Eli tilannetta pahentaa nyt sekin, että avokkini on sitä mieltä, että MINÄ vaikeutan tilannetta.
Hänhän se haukkui minut, vaikka sanoin etten halua riidellä....
- yhteistyöhaluttomaksi
- harmiksi
- kiittämättömäksi
- eikä halua kuulemma että astun jalallanikaan hänen kotiinsa
Mielestäni nuo ovat jo sellaisia sanoja, joiden jälkeen hänen tulisi ymmärtää, etten ehkä halua nähdä häntä piiiitkiin aikoihin.
Mitä pitäisi tehdä? Niellä ylpeys ja pyytää siltä anteeksi, vaikka se kuitenkin suuttuu taas jostain?
En haluaisi, että se poikaansa pompottava nainen alkaa luulla, että myös minua voi pompottaa...
Kertauksena lyhyesti: anoppi oletti voivansa lainata autoani kysymättä minulta ja sanoin, että olen jo sopinut muuta käyttöä autolle. Lopputuloksena emme saaneet avokkini kanssa tulla sukujuhliin ja minut haukuttiin maanrakoon ja naurettavasti poistettiin jopa Facebook-kavereista.
NYKYTILANNE:
Anopista ei ole kuulunut mitään riidan jälkeen. Sopi poikansa kanssa kun poika meni tapaamaan häntä, ihan hymyhuulissa otti tämän vastaan ovella. Nyt on sitten jo pari kuukautta tavannut poikaansa kaksin.
Avokkini on vain sanonut, että oikeasti hänen äitinsä haluaisi tulla toimeen kanssani ja pitikin aluksi minusta. Minun täytyisi kuulemma vain pyytää anteeksi.
Eli tilannetta pahentaa nyt sekin, että avokkini on sitä mieltä, että MINÄ vaikeutan tilannetta.
Hänhän se haukkui minut, vaikka sanoin etten halua riidellä....
- yhteistyöhaluttomaksi
- harmiksi
- kiittämättömäksi
- eikä halua kuulemma että astun jalallanikaan hänen kotiinsa
Mielestäni nuo ovat jo sellaisia sanoja, joiden jälkeen hänen tulisi ymmärtää, etten ehkä halua nähdä häntä piiiitkiin aikoihin.
Mitä pitäisi tehdä? Niellä ylpeys ja pyytää siltä anteeksi, vaikka se kuitenkin suuttuu taas jostain?
En haluaisi, että se poikaansa pompottava nainen alkaa luulla, että myös minua voi pompottaa...
Vastaukset 43
Vanhimmat
ja koko hänen suvulleen. Ei kannata tuhlata energiaa sellaiseen peheseen, löydät paremman kaverin itsellesi.
Ei anoppi pompota poikaansa vaan poika sinua.
Minä en kyllä tuommoisen kanssa viitsisi hengailla, tilanne vaikuttaa vain esimaulta kaikille tuleville ikävyyksille.
Paras kun hankkiudut eroon siitä tyypistä ja annat hänen muhia samoissa liemissä äitösensä kanssa.
Anna anopin olla omassa rauhassaan. Et tarvitse häntä, eikä sinulle ole tarpeen saada jotakin anteeksi. viisainta olisi että eläisitten miehesi kanssa omaa elämäänne ja anoppi omaansa. Mikään ei estä miestä tapaamasta äitiään eikä mikään velvoita sinua mukaan. Pärjäät kyllä myös ilman anopin sukujuhlia, ja voit olla muun suvun kanssa tekemisissä muuten.
Naurettavaa vaatia keneltäkään anteeksipyyntöjä ja asettaa toiselle ehtoja sopuun pääsemiseksi. On jokaisen oma asia miettiä omalta kohdaltaan pyytäisikö anteeksi vai ei, mutta lapsellista asettua istumaan ja odottamaan että toinen osapuoli sen tekee, äläkä sinäkään rupea sellaista odottamaan häneltä. Yksinkertaisesti unohda koko ihminen. Onhan niitäkin, joilla ei edes ole anoppia.
Anteeksipyyntöjen vaatiminen on monen pahan alku. Sillä nöyryytetään, alistetaan ja halutaan vain osoittaa itsensä voittajaksi ja toinen syylliseksi. Anteeksipyyntö on syyllisen nimeämistä, ja kuitenkin riidoissa on aina vähintään kaksi osapuolta ja monta syytä. Riidat pitäisi ratkaista jollain muulla tavoin kuin syyllistä etsimällä. Mietippä niitä muita ratkaisuja.
Anteeksipyyntöä ei voi vaatia. Joten: jos et anna anteeksi, tilanne on selvä.
Voit tietysti myös miettiä, mikä elämässä on tärkeintä. Jos joudut usein tilanteisiin, jossa sinulle suututaan ja sinun oletetaan pyytävän anteeksi, pysähdy miettimään. Itsesi vuoksi.
Voi myös olla niin, että miehesi on samaa mieltä äitinsä kanssa - ihan oikeasti.
Ennen kuin alaslaskettujen peukkujen paino lyttää minut maanrakoon, sanon: Jatka elämääsi eteenpäin. Miehiä tulee ja miehiä menee!
Anteeksipyytäminen edellyttää, että tuntee rikkoneensa toista vastaan ja haluaa hyvittää toiselle pahan mielen.
Miten se tässä sinun tapauksessasi olisi?
Anoppi on pahoittanut sinun mielesi ja haukuskellut sinua ympäriinsä. Mitä sinä pyytäisit anteeksi?
Anna olla, ja unohda koko ihminen. Anteeksipyyntöä vaativa ihminen on pikkusielu, jolla ei ole mitään käsitystä ihmissuhteista.
Pöllytä se miehesi. Hänen asiansa on olla sinun rinnallasi. Jos ei siihen pysty, niin pitäköön porut mahassaan edes. Hänen ei tarvitse siinä välissä toimia viestinviejänä. Älä puhu hänelle eukosta sanaakaan.
sanomaan sille lohikäärmeelle, että jos haluaa ikinä esimerkiksi autoasi lainata, niin kipittää kiltisti pyytämään SINULTA anteeksi.
No huhhuh...ompa anopillasi otsaa. Osaa kyllä olla melkoisen vaativa ja marttyyri. Tuollaisen pienen asian vuoksi? Hän yrittää ihan selvästi tulla sinun ja miehesi väliin. Kysyppäs mieheltäs että kumman kanssa hän mielummin on äidin vaiko sinun. Vaikka anoppisi onkin sinua vanhempi niin ei hänellä ole oikeutta kohdella sinua noin. Minun mielestäni sunulla ei ole mitään syytä pyytää häneltä anteeksi. Hänhän se tässä teidän tilanteessanne on se joka on ylireagoinut ja käyttäytynyt lapsellisesti.
miksi ap.n pitäisi alkaa pompottamaan poikakaveriaan hänen ja anopin välissä? erohan siitä tulee ihan varmasti.
tässäkään jutussa meillä on vain ap.n kertomus asiasta, anopin versio voisi olla täysin erilainen, samoin kuin poikakaverin versiokin.
Ap.lle tiedoksi miehen elämässä tyttiksen/ vaimon voi vaihtaa koska vain mutta äitiä ei! Harva mies haluaa oikeasti katkoa välejään omaan äitiinsä, ainakaan naisen vaatimuksesta jos omat välit äitiin on kunnossa.
"Anteeksipyyntöä vaativa ihminen on pikkusielu, jolla ei ole mitään käsitystä ihmissuhteista."
"tässäkään jutussa meillä on vain ap.n kertomus asiasta, anopin versio voisi olla täysin erilainen, samoin kuin poikakaverin versiokin."
Mitä on anteeksipyyntö tai anteeksianto?
Anteeksiannon jälkeen asiaa ei enää muistella, asia on unohdettu eikä riita-asia vaikuta tuleviin suhteisiin tai ratkaisuihin.
Joten aika vaikeiden asioiden äärellä ollaan.
Useimmiten riita-asioissa syitä on molemmissa, koska harvoin kukaan riitelee yksin.
Ja tosiaan, mihin ap. katsoo itse syyllistyneensä? Olis kiva tietää.
Miksi täällä aina ollaan vaatimassa, että miehen pitäisi sitä ja tätä, jos kaksi naista on riitaväleissä? Eivätkö aikuiset naiset itse hoida omia asioitaan?
Olen siis aloittaja.
Olemme törmänneet anopin kanssa samankaltaisiin tilanteisiin ennenkin. Häntä pitäisi aina kehua ja sanoa, kuinka hienosti hän on aina kaiken tehnyt. Hienosti ostanut valmiskakun kaupasta meille tarjolle ja upeasti laittanut lidlistä ostamansa kukat parvekkeelle muoviruukkuun. Kehuu tietysti myös itseään, jos kukaan muu ei sitä tee...
Olen sellainen ihminen, joka kehuu ahkeria ja aikaansaavia ihmisiä.
Anopin koti on pommin jäljiltä, kaikki on vähän sinne päin eikä mitään osata suunnitella. Sitten oletetaan, että vanhempana ja viisaana voidaan tehdä mitä lystää.
Hän pitää minua siis kiittämättömänä ja yhteistyöhaluttomana, koska meidän perheessä on oikeasti kehut ansaittu vain kovalla työllä ja kaikki on tehty viimeisen päälle. Siksi auton spontaani lainaaminen ei kuulu tyyliini, koska minulle on aina painotettu, että jos jotain lainataan, mennään lainaajan ehdoilla.
Minähän ehdotin anopille, että autoa voisi käyttää OMIEN menojeni jälkeen. Sen jälkeen ei enää kuulemma halunnut minulta mitään ikinä enää....
Onko siis niin, että anopin kanssa ei välttämättä ole pakko olla tekemisissä? Onko se aina tosi paheksuttavaa?
Sukulaisten kanssa ei ole pakko olla tekemisissä. Se ei ole paheksuttavaa. Miehen ei tarvitse luopua vaimosta äitinsä takia, koska aikuiselle miehelle vaimo on ensisijalla, ja äidin kuuluu siirtyä taka-alalle. Sinun ei tarvitse erota miehestä anopin takia, koska anoppihan ei kuulu teidän kahden suhteeseen.
... ei tarvitse erota miehestä anopin takia ... Aivan totta. Mutta mitä mieltä on anopin poika? Haluaako hän olla tekemisissä äitinsä kanssa? Ja jos on, mitä siitä seuraa?
Helppo sanoa, että aikuiselle ihmiselle tärkeä on se ja se eli vaimo tärkeämpi kuin äiti tässä tapauksessa. Mutta haluaako mies kilpailuttaa kahta elämänsä tärkeää naista näin?
Ja aikas usein noista kilpailutilanteissa mies ja vaimo riitautuvat kumminkin, mies väsyy olemaan välikädessä ja seuraa ero. Sitten miniät itkee pitkin kyliä = Fb kuinka ikävä- anoppi aiheutti heille eron.
Kannattaa säilyttää edes jonkinlaiset välit appivanhempiinsa, eikä lähteä niitä kokonaan katkomaan, että voi edes sukujuhlissa nähdä.
Tai antaa ainakin puolison pitää välinsä omiin vanhempiinsa ja sisaruksiinsa. Silloin on suurempi todennäköisyys säilyttää myös oma perherauha ja avioliitto.
Hyvät välit sukulaisiin merkitsevät myöskin tietynlaista turvaverkkoa elämän tuomiin vastoinkäymisiin.
Mammanpojan ja itsenäisen äidistään itsenäistyneen miehen erottaa siitä, että hänellä on päivänselvää vaimon tulevan ykkösenä. Itsenäiset miehet eivät päästä äitejään sotkemaan elämäänsä ja ole äitiensä pikkuvauvoja. Jos mies haluaa mielummin roikkua äidin helmoissa niin hän haluaa itsekkin olla vielä vauva. Syitä tällaiseen riippuvaisuuteen voi olla monia...kenties äidiltä saa aina rahaa ja äiti on aina puolustelemassa poikaansa....
Minusta miehen ei tarvitse katkaista kokonaan välejä äitiinsä, mutta tällaisissa tilanteissa joissa miniä ja anoppi riitaantuvat pahasti on hyvä ottaa etäisyyttä ja laittaa se anoppikin vähän miettimään asioita. Aika yleensä viilentää kuumenneita tunteita ja tekee hyvää olla pidempäänkin tapaamatta. Näin myös nuoripari pääsee irrottautumaan talutusnuorasta jos vanhempi (tässätapauksessa anoppi) on kovinkin sotkeutunut asioihin. Mielestäni alkuperäisellä on täysi oikeus ottaa anoppiinsa tällainen hajurako kun anoppi ihan selvästi haluaa temppuiluillaan vaan korostaa valta-asemaansa. Eivät miehetkään tykkää siitä, että heidän revirilleen tulevat muut urokset kekkuloimaan ja isännöimään.
Itsenäiselle miehelle on päivänselvää myös, että hän osaa asettua pikkusieluisten kärhämien yläpuolelle. Kypsä, tasapainoinen mies ei koskaan yllytä vaimoa ja äitiään toistensa kimppuun.
Aivan niin, silloinhan oikea ratkaisu on se että miniä ei käy anoppilassa eikä anoppi miniän luona jos kerran ei tulla toimeen. Miehet nyt ylipäätään eivät välttämättä huomaa näitä naismaisia kieroja vallankäytön tapoja joilla anopit pyrkivät miniöitään alistamaan. Miehen tehtävä on kuitenkin suojella ja puolustaa vaimoaan ja perhettään ulkopuolisilta uhilta, sellaisilta jotka voisivat vahingoittaa hänen perheensä hyvinvointia. Jos anoppi aiheuttaa riitoja, on hänen hyvä pysyä poissa. Ainahan mies voi vierailla yksin äitinsä luona. Eihän sitä kukaan kiellä...
mielestäni joskus tilanne tulee sellaiseksi, että se voi olla jo oman mielenterveyden kannalta hyvä ratkaisu. En kyllä kehoittaisi ketään ihan kevyin perustein välejä kokonaankaan poikki laittamaan. Esim. alkoholismi ja sen mukanaan tuomat ongelmat ovat usein kipeitä, ne koskettavat kaikkia anopin lähipiirissä. Tuntuu, että ikäihmisten alkoholiongelmat ovat nykyään yllättävän yleisiä, niistä ei vaan ääneen puhuta, tuntuvat yhä olevan tabuja yhteiskunnassamme. Anoppini on alkoholisti, ei kylläkään sitä itse myönnä, hänellä on ongelmia psyykensä kanssa. Hän haastaa riitaa, jos menen kylään. Käyttäytyy todellä tökerösti, muttei ota vastuuta omasta käytöksestään/puheistaan. Viimeksi käyttäytyi mielestäni uhkaavasti, kävi melkein jo käsiksi. En provosoinut häntä mitenkää, hän alkoi itse haastamaan riitaa. Tiedän, että hän puhuu pahaa minusta selän takana ja kieltää myöhemmin kaiken. Molemmat appivanhempani valehtelevat päin naamaa minullekin, sen tiedän. Niin, tämän tapaista ongelmaa on meillä/minulla. En tiedä, haukkukaa minut jos tahdotte. Olenko oikeasti kelvoton miniä, kun en tälläistä enää JAKSA katsella ts. olen tehnyt sen ratkaisun, etten anoppilaan enää mene. Muuta perhettä en aio estää siellä kyläilemästä, mutta lapsia emme sinne "yksin" jätä.
"Harva mies haluaa oikeasti katkoa välejään omaan äitiinsä, ainakaan naisen vaatimuksesta jos omat välit äitiin on kunnossa."
Olen kyllä vähän eri mieltä. Oikea mis osaa pitää sekä akan, että äitinsä kurissa.
AP:n mies ei näytä oikeni osaavan kumpaakaan.
"Oikea mis osaa pitää sekä akan, että äitinsä kurissa"
Niin ja ihan oikeasti oikea mies osaa pitää itsensä erossa tilanteesta, jos akat riitelevät. Katsos kun aikuisia ihmisiä ei voi "pitää kurissa". Ei vaikka he olisivat naisiakin. Jokainen tekee omat tyhmyytensä ja vastaa niistä itse.
Ei sinulla ole mitään anteeksipyydettävää.
Varmaan on myös tulossa hetkiä, jolloin anoppisi tarvitsee sinun autoasi ja kyydistystä. Kun hän on muutaman kerran soitellut taksia tai muita sukulaisia reissuilleen, hän saattaa huomata, että oli tyhmää riitautua sinun kanssasi. Ehkä hän silloin ottaa ensi askeleen sinun suuntaasi, ja sinun on sitten helppo palauttaa normaalivälit. Siihen saakka pidä autosi tallissa hänen reissuiltaan äläkä anna avomiehesikään lähteä häntä kyydittämään.
Auto on iso sijoitus ja bensa kallista.
Miksi autottomat ovat ilman muuta sitä mieltä, että kyllä joku sukulainen lainaa autoaan tai tulee kyyditsemään?
Autoilija tuskin voi tulla pesemään pyykkejään toisen pesukoneessa tai lainaamaan hänen kodinkoneitaan viikonlopuksi.
Tuntuisi järjettömältä.
Miten sukulaiset korvaavat auton lainat? Ostavatko edes tankin täyteen?
Minusta teidän olisi järkevintä lopettaa suhteenne ennen kuin lapsia ilmaantuu tähän kärsimysnäytelmään. Olette niin erilaisia koko popula, sinun sukusi ja sinä, miehesi suku ja itse mies.
Teidän on turha yrittää muuttaa ja tilittää toistenne sukuja ja toisianne. Kun ei kemiat pelaa, ne ei pelaa. Se on sama kuin susi yrittäisi saada norsulauman käyttäytymään susilauman tavoin.
Nyt sinä yrität isosta ja vanhasta naarasnorsusta tehdä napakkaa sutta. Ei onnistu.
Keskity etsimään uutta puolisoa jonka suku on sinun sukusi kaltainen.
Tarvittaisiin niin hirveän paljon joustoa ja anteeksiantoa, jos yrität pysyä nykysuhteessa, että tämän vuosituhannen kasvatilta sellaista nöyryyttä tuskin löytyy.
Mies etsiköön sellaisen naisen, joka jaksaisi ymmärtää anopin hyvät puolet. Eihän kukaan 100% paha ole, anoppikaan.
Noh...se riippuu. Toisille se elämänkumppani on sukulaisia tärkeämpi. Toisille taas sukulaisten tyytyäväisyys on kaikki kaikessa....kaikkea ei voi saada. Vaakakupissa painaa siis rakkaus ja sukulaisuus. Mikä onkaan tärkeintä? Se että sukulaisilla on kivaa, vai se että itse saa elää sellaisen ihmisen kanssa joka (ilman tiettyjä sukulaisia) olisi upeaa ja mahtavaa..kuka tahansa, joka on oikeasti joskus rakastunut sydänjuuriaan myöten, ei voisi luopua rakastetustaan vain joidenkin hankalien sukulaisten vuoksi. Mutta...jos mies valitsee mielummin äiteen ja haluaa äitinsä kanssa elellä lähekkäin niin eihän sekään ole väärin. Silloin on alunperinkin tykännyt äidistä enemmän kuin tyttöystävästä.
Minnikäinen, ajattelet niin ehdottomasti ja niin stereotyyppisesti, että totisesti toivon sinun olevan hyvin nuori. Silloin voisit vielä oppia, että asiat harvoin ovat mustavalkoisia.
Esim. tuo, että
"Vaakakupissa painaa siis rakkaus ja sukulaisuus. Mikä onkaan tärkeintä? Se että sukulaisilla on kivaa, vai se että itse saa elää sellaisen ihmisen kanssa joka (ilman tiettyjä sukulaisia) olisi upeaa ja mahtavaa..kuka tahansa, joka on oikeasti joskus rakastunut sydänjuuriaan myöten, ei voisi luopua rakastetustaan vain joidenkin hankalien sukulaisten vuoksi."
Otat tuossa siteeraamassani kohdassa itsestäänselvyytenä jo sen, että tiedät, mikä miehelle on tärkeintä esim. muutaman vuoden päästä tai 10 vuoden päästä.
Meillä on periaate, että autoa ei lainata koskaan kenellekään. Kun pysytään tässä aina ja ehdottomasti, ei tule ongelmia.
Anoppisi vaikuttaa niin hankalalta, että en ymmärrä miksi kuitenkin haluat olla tekemisissä. Yksinkertainen ratkaisu: Älä mene kylään äläkä kutsu, ja yritä suhtautua neutraalisti jos jossain tapaatte. Miehesi ei tarvitse katkaista välejään äitiinsä, mutta hänen kuuluu puolustaa sinua. JA Kahden aikuisen parisuhde ON tärkeämpi kuin aikuisen ihmisen suhde vanhempiinsa. Sukulaisista ei voi erota, mutta voi olla tapaamatta ja etäinen. Onnettomampaa on, jos puolisosta tulee ero, ja avioliittoa pitäisi suojella ja vaalia enemmän kuin sukulaissuhteita jotka on ja pysyy joka tapauksessa.
Niin ja jos olisit vielä lisännyt lainaukseen tämän kohdan (itsäni lainatakseni):
"Mutta...jos mies valitsee mielummin äiteen ja haluaa äitinsä kanssa elellä lähekkäin niin eihän sekään ole väärin. "
Toistan tässä itseäni eli jos haluaa olla mielummin sen hankalan luonteisen äitinsä kanssa ei siinä ole mitään väärää. Jokainen tekee omat ratkaisunsa oman elämänsä suhteen. Tosin, tyttöystäville kannattaisi ehkä tehdä jo suhteen alussa selväksi, että tälle miehelle tulee äiti ja sukulaiset ensin ja tyttöystävä on sitten lähinnä piika ja miehenpuolen sukulaisten tyytyväisyys on taattava. Näin reilua molemille osapuolille. Harva nainen tuohon varmaan vapaaehtoisesti alistuu, mutta on kai heitäkin jotka laittavat suvun ja omat vanhempansa avioliiton/parisuhteen edelle. En sano ollenkaan ettäkö se olisi väärin. Itse olen sen kannalla, että puoliso on se tärkein ja sitten tulevat muut sukulaiset. Hekin ovat toki tärkeitä, mutta puoliso on se jonka kanssa elän jokapäiväistä elämääni.
Hei Minni
Ei mies ajattele noin. Mies ei halua panna naisia arvojärjestykseen. Hän odottaa, että tärkeät naisensa yrittävät tulla toimeen keskenään.
Hyviä pointteja tässä ketjussa. Olenkin nyt tullut päätökseen, etten välitä anopin sanomisista enkä ole yhteyksissä häneen ellei hän itse ota ystävällistä askelta minuun päin.
Sain jopa hillittyä eilen itseni. Avopuolisoni on hankkimassa kaksi pientä papukaijaa, hän kun on omistanut lintuja koko ikänsä. Tai ovat yhdessä äitinsä kanssa omistaneet.
Eräs nainen luopuu linnuistaan ajanpuutteen vuoksi ilmaiseksi. Anoppi tämän kuultuaan sitten heti päivitteli, ettei itse kerennyt lukea myyntipalstaa ensin! Ja kertoi, että voisi kyllä nämä linnut ottaa itselleen jos emme koiraltamme niitä ehdi hoitaa.
Minä en kyllä niitä anna sille ikinä. Myyn ne vaikka mieheltäni salaa jos ne joskus joudutaan myymään. Avokkini kun vaan yrittää tuoda äitiään hyvään valoon koko ajan. Sanoisi varmaan siinä vaiheessa, että MINÄ taas olen hankala.
Hyvä sitäpaitsi puhua tuollaisia, kun koko lintuja ei vielä ole edes käyty hakemassa...
"enkä ole yhteyksissä häneen ellei hän itse ota ystävällistä askelta minuun päin"
Aiot siis olla yhtä jääräpää kuin anoppi? Jommankumman teistä on todennäköisesti pakko "nöyrtyä" viimeistään siinä vaiheessa, jos alatte poitsulisi kanssa jälkikasvua pykäämään. Lasten oikeus kun on saada tuntea myös isovanhempansa ja saada muodostaa näistä oma mielipiteensä, vaikka äitimamma ei anoppireuhun kanssa toimeen tulisikaan. Mutta aina voi tietysti istua persiilleen odottamaan, että kyllä minäkin sitten kun tuo ensin...
"Myyn ne vaikka mieheltäni salaa jos ne joskus joudutaan myymään"
Tervettä menoa? Mitäpä pieni kiusa miehelle, jos sillä pääsee vähän anoppia mätkäisemään? Meillä laitettaisiin omatoimimyyjä omatoimisesti hakemaan myyty omaisuus takaisin, tosin, ei kummallekaan mikään noin lapsekas ajatus tulisi mieleenkään. Aikuiset ihmiset eivät myy toistensa omaisuutta salaa, se on muuten laitontakin.
"Avokkini kun vaan yrittää tuoda äitiään hyvään valoon koko ajan"
Ihmekö tuo, noin itsepäisen naisen kanssa kuin sinäkin tunnut olevan. ;D
Lähdetkö ajatuksesta, että ihminen on ohjelmoitu siten, että hän ei ikinä muutu?
Olet varmaan nuori, koska et tiedä, että iän mukana voi ajatusmalli muuttua suorastaan päinvastaiseksi elämänkokemuksen myötä.
Jos tekisit kumppanillesi selväksi suhteen alussa periaatteesi, niin pitäisitkö niistä kynsin hampain kiinni koko elämäsi ajan, vaikka olosuhteet muuttuisivat?
En neuvo aloittajaa mitenkään, hän voi itse ajatella, onko auto, anoppi ja perhesuhteet oikeassa balanssissa.
Hyvä mies. Mitäs Janne teet siinä tilanteessa kun äitisi kohtelee huonosti vaimoasi/puolisoasi? Moittii, haukkuu, määräilee, huutaa, kiukuttelee yms.? Katsos kun kaikki Anopit eivät ole niin mukavia...onko oikein että puoliso joutuu tällaisesta henkisestä väkivallasta kärsimään? Onneksi oma Aviomieheni on sanonut minulle, että Vaimo tulee aina ensin, mutta onpa oma Anoppikultani tehnyt oman osansa kun on pojastaan kasvattanut itsenäisen ja antanut tämän lähteä maailmalle. Nostaa entistä enemmän kunnioitustani kyseistä ihmistä kohtaan..oikeastaan molempia sekä miestäni joka on itsenäinen aikuinen ihminen ja anoppiani, joka antaa meidän elää omaa elämäämme eikä kiukuttele tyhjää.
Kuulostaa siltä että alkuperäisen mies on aika paljon anopin kanssa tekemisissä jos joka risauksesta ja hankinnasta pitää kotiin ilmoittaa..ehkä lähes päivittäin? Napanuora ei mahdollisesti ole vielä katkennut ja miehes päässyt itsenäistymään jos yhteydenpito on noin tiivistä ja Anoppi tietää kaikki asianne. Luultavasti myös utelee...noh jokatapauksessa ei varmaan kannata kuitenkaan lähteä millekkään kostolinjalle. Ole itse fiksumpi. Nöyrtyä ei tarvitse jos koet, että Anoppi kohtelee sinua huonosti, mutta itse ainakin välttäisin haastamasta enää lisää riitaa millään ihme tempuilla.
Hmm..en tiedä olenko nyt niin nuori, se on suhteellinen käsitys :). Kuitenkin...ainakin naisella olisi valta valita, että haluaako hän edes yrittää parisuhdetta aiemmin kuvailemassani kuviossa. On väärin esittää jotakin muuta kuin on sillä hetkellä kun parisuhdetta perustaa...minulle itsenäisyys on ollut jo 18 vuotiaasta asti todella tärkeää ja sitä silmällä pitäen olen myös oman Aviopuolisoni valinnut. Mammanpojan kanssa yritin, mutta eihän siitä mitään tullut kun omat arvoni olivat niin erilaiset. Aikaa siinä meni hukkaan kun tämä mies ei heti kertonut, että hänelle äidin sana on laki ja että hänen äitinsä tulee tietämään ja osallistumaan kaikkeen elämässämme. Jos olisin sen tiennyt niin koko suhdetta ei olisi syntynyt. Toisaalta opin siinä paljon itsestäni ja oli helppo seuraavan miehen kohdalla ottaa selvää kuinka itsenäisestä ja samanlaiset arvot omaavasta miehestä on kyse. Samat elämänarvot kuitenkin helpottavat yhteistä elämää suuresti. Ei tarvitse riidellä kun asioista ollaan samaa mieltä.
"Samat elämänarvot kuitenkin helpottavat yhteistä elämää suuresti. Ei tarvitse riidellä kun asioista ollaan samaa mieltä. "
Nyt olen tästä kanssasi samaa mieltä.
Elät vielä 1800-luvulla, sillä tänäpäivänä sukulaisista ei edes tarvitse erota. Niistä kun ollaan jo valmiiksi erillään ja riittää, kun lopettaa yhteydenpidon.
Toista se oli sata vuotta sitten kun miniä ja anoppi piti samaa huushollia.
En voi käsittää näitä sukulaisiaan jumaloivia ihmisiä. Mitä ihmettä siinä on, jos ei ole anopin kanssa tekemisissä? Ex-avoliitossani minäkin pyrin minimoimaan ajankäytön anopin kanssa, koska hän oli mielestäni tylsä ja negatiivinen ihminen. Mitä sitten?
" Jommankumman teistä on todennäköisesti pakko "nöyrtyä" viimeistään siinä vaiheessa, jos alatte poitsulisi kanssa jälkikasvua pykäämään. "
Miksi ihmeessä?
" Lasten oikeus kun on saada tuntea myös isovanhempansa "
Lapsilla ei kyllä ole tuollaista oikeutta.
Minulla ei ollut toiselta puolelta mummoa eikä ukkia kun mummo sotki itse välinsä vanhempaani ja ukki ehti kuolla ennen syntymääni. Ei minua harmita kyllä pätkän vertaa, enkä ole koskaan kaivannut ihmisiä, joita en ole oikeastaan edes tuntenut. Muutaman kerran tuli käytyä pakkopullavierailulla mummon tykönä, mutta heti kun oma mielipide alkoi painamaan, luistelin niistäkin aina kuin vain voin.
Isovanhempien pitäisi ymmärtää, että he ovat korvattavissa eivätkä mitenkään olennaisia lasten kehitykselle.
Moni isovanhempi pitää lapsenlapsia pakkopullana, jos välit ovat vanhempiin huonot. Ilman muuta tietävät, että kotoa ei lapsille mitään erityistä isovanhempirakkautta osoiteta, joten eivät lapset siihen opi.
Pakkopullaa molemmin puolin.
Eihän suhteet synny tyhjästä.
"Lapsilla ei kyllä ole tuollaista oikeutta."
Juu ei tietysti, jos lakia aletaan lukemaan, niin ei siellä semmoista sanota. Mutta jos ajatellaan lapsen parasta, niin silloin kun tilaisuus on, se myös hänelle suodaan. Jos taas ajatellaan kärtyn miniän parasta...
Mitä tulee sinuun itseesi, niin joillekin meille aina valitettavasti käy niin, ettei ehdi tuntea kaikkia ja jotkut jopa ketään isovanhempiaan, koska nämä kuolevat ennen kuin lapsi oppisi heidät tuntemaan. Mutta mitä tulee siihen, ettet tuntenut isoäitiäsi, niin siitä, että juuri mummo sotki, sinulla on todennäköisesti vain vanhempasi näkemys. Kannattaa aina lähteä siitä, että mitä enemmän ihminen elämänsä aikana oppii ja näkee erilaisia asioita, sen vahvemmat eväät hänellä on. Jos itse tosiaan ihan oman mielipiteesi täysin ilman vanhempasi vaikutusta tehden aikanaan päätit, ettet halua olla mummosi kanssa tekemisissä, niin sehän oli sinun valintasi. Mutta vain itsekäs vanhempi tekee sen valinnan lapsensa puolesta.
On hyvä, jos sellaiselle lapselle, jolla isovanhempia ei ole tosiaan mahdollisuus tuntea (he ovat jo kuolleet), löytyy joku muu vanhemman sukupolven aikuinen, jonka kanssa nähdä hiukan muutakin kuin äitylin/iskän maailmaa. Mutta jos isovanhemmat ovat olemassa ja haluavat olla osa lapsenlapsen elämää, on vain vanhempien itsekkyyttä estää lapsiltaan tämä mahdollisuus. Mutta sellaisia valitettavan monet nykyvanhemmat ovat, minä ensin, sitten minä ja kolmanneksi minä.
"Mitä pitäisi tehdä? Niellä ylpeys ja pyytää siltä anteeksi, vaikka se kuitenkin suuttuu taas jostain?"
Mitäpä sinä mahtaisit tuosta oikein hyötyä? Onko anoppilassa käynti niin kivaa, että sinne kannattaa hattu kourassa lähteä?
Sinuna olisin tyytyväinen, kun kaikille osapuolille on tullut selväksi ettei tarvi anoppilaan mennä edes velvollisuusvierailulle.
Kuule älä mee, älä ala sinä pyytelemään anteeksi, anna koko akan olla.
Tilanne ei siitä muuks muutu , koita vaan unohtaa koko akka ja kyllähän mieheskin
pitää se tajuta jossain vaiheessa että ei tuo noin toimi.
On se vaan prkl että aina siinä miniässä on vika vaikka oisi kyse Irakin sodasta.
Toivottavasti nyt teillä kuitenkin parisuhde kestää, mulla tuli eilen mittari
niin täyteen että muuta ei ollut enää tehtävissä.
Asuttaan omissa asunnoissamme tosin, mutta se nyt ei anna anopille oikeutta
käydä ratsaamassa kämppää aina kun tietää etten ole siellä. Eilen ei edes tervehtinyt
vaikka näki että olen menossa sinne ruokien kanssa.
Ja me kuitenkin ollaan jo aikuisia ( 40) niin VIELÄ tämä akka jaksaa kääkättää siitä
että on tavarat väärissä paikoissa. Voi juma mitä miehen heikkoutta tuokin että päästää
sen sisään räyhäämään.
Minäkiin oon ollut hänen silmissä jopa huora (olen leski, 2 aikuista lasta).
Niin että te ootte vielä nuoria mutta näin pahaksi tilanne voi päästä.
Eilen kieltämättä avasin sanaisen arkkuni mutta ihan aiheesta !
Olen sitä mieltä, että anteeksi pyytäminen edellyttää sitä, että todellakin on huomannut tehneensä virheen ja katuu sitä. Anteeksi pyytäjä ei halua enää toimia kuten on toiminut. Eli anteeksipyynnön myötä siirrät autosi käyttöoikeuden anopille.
Jos et siihen ole valmis, älä mene pyytämään anteeksi.
Anteeksipyyntö ei ole mikään kevyt suhteiden normalisointikoodi.
Jos joku pyytää sinulta anteeksi, oletko kohteliaisuudesta valmis antamaan anteeksi, vaikka olet yhä loukkaantunut? Pystytkö sitten unohtamaan tapahtuneen? Onko anteeksipyyntö taikasana?
Anteeksipyytämisesi ei muuta mitään, se vain lisää sinun ahdistustasi, kun joka kerta tavatessanne muistat, että toi ihminen vaati anteeksipyyntöä turhasta sanasodasta.
Miten suhteenne voisi jatkua nöyryytyksen ja turhan anelun jälkeen?
Koeta olla kuin et olisikaan, älä pidä yhteyttä, anna pölyn laskeutua, äläkä muistuta menneestä, jos joskus vielä välinne kohenevat. On aika anopinkin miettia miten suhteet säilytetään.
turha anteeksipyyntö anoppiasi millään tavalla oikeasti lepyttää.. mutta mitä sanoo sinun avokkisi nyt asiaan? Minusta sinun miehesi pitäisi toimia nyt siten että pitää sinun puoltasi asiassa. Olkoonkin vaikeaa sanoa äidilleen mitään.. Mutta tätä rataa on teidän suhteenne kriisissä, ja luulempa että anoppisi sitä tahtoisikin.
Joten et pyytele yhtään mitään anteeksi, ja miehesi kanssa keskustelet pelisäännöt selviksi perin pohjin. Toivottavasti teet sen rauhallisesti, ilman draamaa. Sanot vaan että kuule, nyt harmittaa tilanne koska.. Et myöskään lainaa autoa avokillesikaan laisinkaan.. Sanot vaan että nyt on sellainen tilanne että koet olevasi loukattu syyttä ja suotta, ja tilanne paranee kun SINULTA pyydetään nyt anteeksi.
koska sinähän et sotkua aiheuttanut vaan avokki ja anoppi.
Voimia koitokseen, ole tarkkana mutta älä koveta sydäntäsi liikaa. Sillä muistini mukaan nuoret miehet ovat KAIKKI hieman liian mammareita...Eivät itsenäisty yhtä nopeaan kuin naiset..
Tsemppiä :)