Mikä siinä on, että itse kaihdan kaikkea tavaraa, jotka viestivät statuksesta. Minua ei kiinnosta Marimekot, Pentikit tai ylipäätään mikään nimitavara. En saa mitään näistä nimistä. Minulle ne ovat elottomia.
Menin ostamaan erään kodinkoneen, jossa oli huomattava alennus eikä se maksanut kuin parikymppiä. Nyt minua häiritsee sen olemassaolo. Se vie tilaa ja se vaatii puhdistusta. Miksi työllistin itseäni?
Menin ostamaan erään kodinkoneen, jossa oli huomattava alennus eikä se maksanut kuin parikymppiä. Nyt minua häiritsee sen olemassaolo. Se vie tilaa ja se vaatii puhdistusta. Miksi työllistin itseäni?
Vastaukset 5
Vanhimmat
en ostaessani lainkaan mieti, mitä statusarvoa tavara viestii itselleni tai muille. Esineen jonka hankin, arvo perustuu sen tarpeeseen, käytettävyyteen, laadukkuuteen ja kauneuteen. Jos tällaisen saa edullisesti niin aina parempi.
yhdistettynä kauneuteen... eikö se viesti statuksesta? Onhan tosin rumiakin statussymboleita. Sinun miettimisesi tai miettämättä jättämisesi ei poista tavaran statusarvoa.
Haavoittunut kettu painoi kiväärin liipasinta ja ampui metsästäjäänsä Valko-Venäjällä. Metsästäjä joutui sairaalaan, ja kettu pääsi pakoon.
... niin että ei kannata juopotella. Siitä menee hiukset sekasin.
mutta valitettavasti minullakin toisinaan ilmenee tuo Sulo Vilén-syndrooma... :)
että hankintani oli vohvelirauta. Voiko sillä tehdä muuta kuin vohveleita...?