Meillä on mieheni kanssa kymmenen vuoden historia ja viimeiset 4 vuotta ovat olleet varsin hankalia. Yhdessä vaiheessa epäilin, että mies pettää, mutta hän kielsi kaiken viimeiseen asti ja sanoi minua vainoharhaiseksi. Montaa muutakin epämääräistä valehtelua on ollut kuvioissa. Nyt sain varmistuksen parin vuoden takaiselle pettämiselle. Tuntuu niin surulliselle, että toinen voi valehdella päin naamaajatkuvasti kaikesta, vaikka asia oli esillä jo ennenkin ja syy vieritettiin minun niskoilleni. Olen hirveän väsynyt tähän mieheen, mutta jotenkin juuttunut tilanteeseen. On mennyt usko mihinkään parempaankaan, niin samapa tuo vaikka kituuttaakin. Onpa lapsilla kuitenkin näennäisesti ehyt perhe. Kotona ei juurikaan enää riidellä. Kaksi miestä on elämässäni ollut ja molemmat pettivät. Kolmatta ei tule. Pairuhdetta ei koskaan ollut kai minun kohdalleni tarkoitettukaan. Enkä usko, että täysin onnellista suhdetta olisi olemassakaan.
Parisuhteen
taakka...
1187
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mies (tässä siis syyllinen) häpeää tekoaan kun kalikka kalahtaa, mutta pelkää vaimon reaktiota ja kasvojensa menetystä jos tunnustaisi totuuden, ja tunteiden käsittely ääneen tuntuu vaan hyvin vieraalta, jopa pelottavaltakin. Hyökkäykseen oli siis paras vastata puolustuksella ja vastahyökkäyksellä. Ja kun se meni läpi ja asian kaivelu jäi siihen, koki mies pääsevänsä vähemmällä ja on sitten valmis hautaamaan koko asian.
Syy siihen sun pahaan oloosi on sun naisen mielesi joka vaatisi asian loppuun käsittelyä, ääneen tunnustamista ja katumista ja selkeää osoitusta muuttumisesta niin ettei vastaava ikinä toistu. Joillekin naisille mies saa vakuutella vaikka lopun elämänsä kunnollisuuttaan, koska nainen toteuttaa epävarmana asennetta: kuka kerran keksitään, sitä AINA epäillään.
Mies ei kykene käsittelemään tekoaan syyllisenä kahdenkeskeisessä oikeudenkäynnissä, se mieluummin syyllisti vaimonsa jotta pääsi itse pälkähästä, se mieluummin kestää vaikka vaimon oikuttelut ja vittuilukin, kuin alkaa kelaamaan asiaa jolla hän on vaimoaan loukannut. Mies käsittelee oman syyllisyytensä mieluummin yksin omassa päässään kuin ääneen raivoavan ja itkevän naisen edessä.
Se on tyypillinen miehen valinta. Mieluummin vältellään tunteiden käsittelyä vaikka loppuun asti kuin astutaan tuntemattomalle alustalle, sille naisen reviirille jolla mies kokee olevansa aina heikompi osapuoli.
Tollasen asian käsittely vaatii siis naiselta ennen kaikkea helvetin hyvää keskustelutaitoa sekä tunteiden hillintää. Huutamalla päästään vasta haparoivaan alkuun. Kolmanneksi pitäisi löytää syy siihen miksi käsitellä yhdessä asia josta on vaiettu jo pitkän aikaa. Mies on muka jo unohtanut koko jutun ja nainen on jo tottunut martyyrinrooliinsa, asenteeseen että miehestä ei ole enää mieheksi, hyvä jos isäksikään enää.