Mutta sydän sirpaleena.Tapasin puolitoista vuotta sitten miehen joka oli eroamassa.Silloin jo mietin uskaltaako siihen soppaan alkaa.Koska ero vie aikansa,ja hän oli pettänyt useita kertoja liittonsa aikana.No,tietysti jatkoin ja kihloihin mentiin ,riideltiin ja rakastettiin.Suurin rakkaus kuitenkin elämäni aikana.Todella paljon tunteita ja hyvää oloa,mutta myös pahaa oloa sitten kun mies petti minuakin.Yritin unohtaa ja antaa anteeksi.Mies on varmaan ottanut opikseen ja on hyvä monella tapaa ollut minulle ja lapsille.Mutta kun en voinut unohtaa pettämistä,luottamuspula ja paha olo veivät vallan.Vihdoin uskalsin päästää hänet vapaaksi,etsimään itselleen parempaa naista joka ei epäile.Vaan osaa rakastaa,sillä hänessä on paljon rakastettavia puolia,joista pidin.Surullista että kävi näin..Mutta minä sain ainakin kokea sitä mahtavaa tunnetta mitä rakkaus ja himo ym toista ihmistä kohtaan voi olla.En todellakaan usko että samanlaisia tunteita enää löytyy.Ikää on nimittäin jo liki 50v.Ja kokemusta aikaisemmista suhteista on.Mutta nyt koetetaan selvitä päivä kerrallaan.Yksi päivä kohta jo takana.
"vihdoin"ero
jäätynyt sydän
1464
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Toivon tosiaan, että jaksat päivän kerrallaan elää ilman tätä suurta rakkauttasi. Kuitenkin teit ihan järkevästi erotessasi hänestä vaikka se koville ottaakin. Olen itse myös sydän verta vuotavana jättämässä taakseni ihanan miehen, jonka kanssa ollaan oltu yhdessä jo 4,5 vuotta. Meidän tarinamme on vaan erilainen siksi, että minä olen sinkku ja rakastamani mies aviossa. Rakkautemme syttymiselle ja kaikelle kokemallemme ei vaan voinut mitään, tunteet veivät mukanaan. Olisin niin halunnut miehen eroavan vaimostaan mutta perhesiteet ovat pitkien keskustelujen ja pohdintojen jälkeen vieneet voiton ja joudun jatkamaan elämääni ilman tätä unelmieni miestä. Hän olisi ollut valmis tietenkin jatkamaan tätä salasuhdettamme vaikka elämämme loppuun asti, mutta mulle tämä ei enää käy. Itken päivittäin moneen kertaan ja olen tosi surullinen, koska emme saaneet jakaa loppuelämäämme yhdessä. Rakkauteni ei koskaan tule kuolemaan, muistan hänet ikuisesti. Ehkä tämä olo tästä joskus ajan myötä paranee, nyt tuntuu kyllä lohduttomalta...