Eli onko sinulla jotain "Ei pidä paskoa omille rappusille" periaatteita, että parempi olla sekoittamatta intiimi ja työelämäänsä? Ja onko vääjäämättä ongelmia tiedossa tai liian suurella todennäköisyydellä jotain ilmapiirin hankaloitumista?
Vai oletko kenties sinä likainen koira jo niin tehnyt? Ja jos olet, niin koituiko tuosta hyviä tai huonoja seurauksia.
Tuossa kävin parin vuoden koulun, jonka aikana melko hyvin pidin kiinni siitä että omille rappusille ei ulosteta. Luulenpa että se oli ihan hyvä asia.
Ps. Tämä on vain yleisen tason pohdintaa. Jos joku työpaikaltani tämän lukee... Ei, en minä nyt tietenkään laskelmoi tätä asiaa kenenkään suhteen...
Vai oletko kenties sinä likainen koira jo niin tehnyt? Ja jos olet, niin koituiko tuosta hyviä tai huonoja seurauksia.
Tuossa kävin parin vuoden koulun, jonka aikana melko hyvin pidin kiinni siitä että omille rappusille ei ulosteta. Luulenpa että se oli ihan hyvä asia.
Ps. Tämä on vain yleisen tason pohdintaa. Jos joku työpaikaltani tämän lukee... Ei, en minä nyt tietenkään laskelmoi tätä asiaa kenenkään suhteen...
Vastaukset 25
Vanhimmat
...pitää työelämä erillään muusta elämästä.
Mutta joiltakin näyttää luonnistuvan ihan hyvin noiden sekoittaminenkin, toisilta taas ei.
Se joko onnistuu tai sitten ei. Enemmänkin muistan näitä esimerkkejä jotka eivät ole onnistunut. Ite en kyllä ole sekaantunut työkaveriin. Mä olen ihan varma ettei siitä tule kuin sanomista.. varsinkin sitten kun (jos) ero tulee.
Piste.
15-vuotiaana iskin työkaverini ja sitten huomasin, että se on huono idea. Alaistaan ei ainakaan ikinä kannnata panna, tulee eturistiriitoja. Ja kun pomot kolme pykälää ylöspäin on miehiä, ei asiaa tarvitse miettiä sen enempää. Yksi apulaisjohtaja tosin näyttää olevan kovasti kollegoideni suosiossa, muttei se minua kiihota. Rouva Ratikka on paljon pantavampi. Ainakin puolta pienempi...
tai siis seukattiin ja se oli työtön, niin otin sen sitten sihteeriksi töihin ja eihän siitä tullut vittujakaan. 4 kuukautta se kesti.... siis työsuhde, intiimisuhde loppui kuukauden aikasemmin. Olihan se sellanen opetus, että töissä nussitaan töitä ja vapaa-ajalla sitten naista. Eikä niitä asioita sekoteta keskenään mitenkään.
Eipä ole tuommoisia periaatteita. Jos vapaana lämpenee jollekulle töissä, niin miksi sitä pitäisi vapaa-aikaansa enempää jarrutella? Kun duuni nyt vie n. neljänneksen ihmisen koko elämästä, niin hyvän kumppanin löytämisen kannalta se olisi suorastaan idioottimaista sulkea tuo neljännes poies mahdollisuuksistaan.
Kyllä duunisuhteilla/romansseilla melko varmasti kerjää ylimääräistä murehdittavaa itselleen, hyvin usein ainakin, mutta kun puolet ongelmista on suhteen osapuolten tuottamia ja toinen puoli yhteisön reagointia, niin asia on melko valmista huttua jos osaa erottaa työasiat ja muut asiat toisistaan sekä viittaa villakintaalla muitten mielipiteille ja puheille.
Helvetillisiä ongelmia syntyy helposti jos ei osaa erottaa työasioita parisuhteensa kiemuroista tai kätevästi onnistuu limittämään ne omassa mielessään/elämässään. Ja aivan sama tapahtuuko se kotona vai työpaikalla, onko kumppani töissä samassa vai toisessa putiikissa.
On kokeiltu, seuraukset hyviä vaikka suhteet päättyivätkin myöhemmin.Työ ja suhde eivät aiheuttaneet ongelmia toisilleen. Vääriä valintoja ylipäänsä, olisivat olleet sitä työn ulkopuolellakin.
Kerro nyt, kun sitä aikoinaan puolustelit.
mitään miksen voisi.
.
he näyttävät muulle kansalle esimerkkiä????????
.
KUN KESKENÄMME MUIDEN PAMPPUJEN KANSSA ANAALIIN
sekaantuisi a) ovat naisia b) työ erikseen ja oma elämä erikseen :)
Myöntää Jaana
Anssi tunge sanoja suuhun :) En ensinnäkä menis lautalle töihin..en pystys :) Merisairaus nääs..
rullaa yhtään saaristoväylissä, eikä Ahvenansuntin hiivarissakaan, kuin pikkuisen pari tuntia, ja scopolamiini
estää pahoinvoinnin.
Lautoilla tarvitaan myös tarhatätejä:D
älvee vahtii mööpeleitä ja on munalukossa.
Elä nä sano, ettei hyvä palkka kelpaa ;-)
ei raha loppuviimeks ole kuin välttämätön paha..mielummin teen sitä mistä kuiteki tykkään :) Merenkäynti ei ole sitä mistä mä tykkään...en yhelläkä risteilylläkään ole voinu muuta ko pahoin :( Ja tykkään olla maakrapu :)
sellainenkin löytyy.
Huvitti aloitus, tuli mieleeni muistoja kaukaa.
Olin työssä eräässä koulussa ja haksahdin koulun talonmieheen.
Ryystimme kahvia työkaverini kanssa, ja nauroimme mitä olemme tehneet viikonloppuna, ja kerroin tästä suhteestani talkkariin hihitellen.
Pian rehtori juoksi huoneeseen ja sammutti mikrofonin, se oli jäänyt auki hänellä, ja koko keskustelu oli kuulunut jokaiseen luokkaan.
Sen jälkeen suhteestamme tiesi koko koulu.
Nostan peukkua työpaikka romansseille.
ovat ennen selvinneet - eli onko koko kysymys esimerkki siitä miten nykyaikainen ihminen tekee ongelman asiasta kuin asiasta. Vastaus - en tieteskään, koska masennuslääkkeideni sivuvaikutuksiin kuuluu seksuaalisen kiinnostuksen totaalinen kuoleminen.
Tottakai jos sattuu sopiva sinkkukinkku kohdalle. Suuri osa pareista syntyy työpaikoilla. Varsinkin isossa firmassa on helppoa, mutta jos työpaikassa on 5 työntekijää voi olla hankalampaa jos tulee ero.
häviää duunille - riippumatta kinkusta. Isossa menee huonompikin kinkku. Entäs keskisuuressa yrityksessä?
Bonus: Kirjoita rakkaus duunipaikan koon funktiona?
Isossa firmassa voi vaihtaa toimenkuvaa tai vaikka toimipistettä, jos eron jälkeinen työhön liittyvä yhteistyö ei ota sujuakseen. Pienemmässä firmassa tuo ei ole välttämättä mahdollista ja silloin jompi kumpi joutuu ottamaan lopputilin.
'Been there, done that'
Ei kai siinä mitään jos molemmat vaan ovat sinkkuja?
Itsellä tosin kävi niin ettei siitä romanssista syntynyt lopulta parisuhdetta.
Työskentely oli romanssin jälkeen aika hankalaa, puhuimme toisillemme ikäänkuin kirjakieltä.
Molemmat olivat varmaankin loukkaantuneita?
Monia asioita jäi selvittämättä, varmaan siksi päätin lopulta vaihtaa työpaikkaa.
Miksi luulet, että naisia on työelämässä? Ja jopa johtavilla paikoilla?
miehiä? onhan naisillakin puutteensa?
tai no en ehkä samantasoisiin. Pomoon kylläkin! siinäkin on omat riskinsä..mutta se olisi kovin jännittävää...