Minä olen selvittänyt sen!
Kestävään suhteeseen tarvitaan :
1. SAMANHENKISYYS, väitän että sitä on oltava tarvittava määrä (se on kuin mauste ruoassa josta toinen tykkää kans tai ei, helpottaa kokkausta!!)
2. LUONNE; auttaa luottamuksen ja kiintymyksen syntymistä toiseen, ts. osa persoonaa josta myös vaikutelmat syntyvät.
3. KOKEMUKSET;tämä ei ole välttämätön mutta auttaa toisen ymmärtämistä
4. HUUMORINTAJU; siihen tiivistyy kuitenkin jollain tavalla ihmisen persoona ja ajattelumaailma...
Ainiin tämän oli tarkoitus olla Gallup joten KOMMENTOIKAA halutessanne. :)
Kestävään suhteeseen tarvitaan :
1. SAMANHENKISYYS, väitän että sitä on oltava tarvittava määrä (se on kuin mauste ruoassa josta toinen tykkää kans tai ei, helpottaa kokkausta!!)
2. LUONNE; auttaa luottamuksen ja kiintymyksen syntymistä toiseen, ts. osa persoonaa josta myös vaikutelmat syntyvät.
3. KOKEMUKSET;tämä ei ole välttämätön mutta auttaa toisen ymmärtämistä
4. HUUMORINTAJU; siihen tiivistyy kuitenkin jollain tavalla ihmisen persoona ja ajattelumaailma...
Ainiin tämän oli tarkoitus olla Gallup joten KOMMENTOIKAA halutessanne. :)
Vastaukset 35
Vanhimmat
kiintymys, sitoutuminen ja rakkaus. Ja seksi.
mistä se kestävä Rakkaus syntyy?
sitoutumisesta ja seksistä. Mutta, jos vaan toinen sitotoutuu suhteeseen, niin kyllä vaan saa kohta yksin runkata.
selvä. Hyvä homma! :) Totta varmaan viimeinen toteamuksesi.
Liian monimutkaista...
1. SAMANHENKISYYS, väitän että sitä on oltava tarvittava määrä (se on kuin mauste ruoassa josta toinen tykkää kans tai ei, helpottaa kokkausta!!)
Sen voi tavoittaa kenen kanssa tahansa, jos niin tahtoo. Ja mitä on lopulta se samanhenkisyys? Ainiin...Mauste tietenkin. Mut entä sitten, jos toinen tykkää tavallisesta ruokasuolasta ja toiselle pitää olla ehdottomasti pan-suolaa? Onko silloin kaksi ihmistä erihenkisiä toisille? Ei oikein ymmärrä...
2. LUONNE; auttaa luottamuksen ja kiintymyksen syntymistä toiseen, ts. osa persoonaa josta myös vaikutelmat syntyvät.
Luonne on hallittavissa ja tarvittaessa muokattavissa. Mistä sen todellisen luonteen sitten lopulta erottaa? Sanoisin, että se on aikaa vievää puuhaa. Sen selvittämiseen saattaa joillakin kulua koko elämä, jos vaan mielenkiintoa siihen riittää...
3. KOKEMUKSET;tämä ei ole välttämätön mutta auttaa toisen ymmärtämistä
Nojaa... Onko tässä nyt kyse kokemusten määrästä tai laadusta?
4. HUUMORINTAJU; siihen tiivistyy kuitenkin jollain tavalla ihmisen persoona ja ajattelumaailma...
Tästä olen kyllä samoilla linjoilla. Huumorintajuttoman ihmisen kanssa on vaikeaa. Ja mikä vaikuttaa sen huumorintajun lisäksi on myös se, että miten joku nauraa. Miltä jonku nauru kuulostaa..
ei sitten oikein elä rehellisesti. Kaikki on muokattavissa? Niinkö? Ihanko oikeasti? Eikö sitä kutsuta teeskentelyksi?
Voi se olla teeskentelyäkin ja voi se olla myös mukautumista.
haluat mukautua keneen tahansa...
vaan voin halutessani mukautua ja sopeutua keneen tahansa haluamaani ihmiseen. Ei se niin vaikeaa ole. Siihen riittää se, että kykenee hyväksymään toisen ihmisen sellaisena kuin toinen on. Ei se ole sen monimutkaisempaa. Monimutkaiseksi asia muuttuu silloin, kun toinen ei ole hyväksynyt itseään sellaisena kuin hän on. Silloin voi olla fiksuinta olla mukautumatta toiseen ja antaa sille aikaa mukatua ensiksi itse itseensä tai mahdollisuus tavata toinen sellainen, joka ei ole itseään sellaisenaan hyväksynyt.
Mutta kysymys sinulle. Kiinnostaako aihe sinua enemmän yksilö- tai yleisellä tasolla?
mutta etkö ole koskaan yrittänyt löytää ihmistä joka olisi sinun kaltaisesi.
Kiinnostaa vähän molemmilla tasoilla. Itsessäkin noita piirteitä on vaihtelevasti ollut joskus..vaikken sittenkään tiedä olenko vain leikkinyt itsekin...? Mukautumista tarkoitan. Eikö ole aika pelottavaa että olet valmis mukautumaan paljonkin?
En ole ikinä yrittänyt löytää minkäänkaltaista ihmistä. Joo, joskus olen ajelehtinyt haaveilemaan jonkinlaisesta, mutta siitäkin on jo aikaa... Ei sitä lopulta voi niin helposti tietää, kuka on se kaltainen. Voi käydä myös niin, että joku saattaa muuttua sinun kaltaiseksi sinua miellyttääkseen tai sitten niin, että muutut itse jonkun toisen kaltaiseksi miellyttääkseen toista. Ota niistä sitten selvää, että kumpi nyt kumman kaltainen on.
Yksilötasolla itseeni liittyen olen sitä mieltä, että kestävän suhteen salaisuus on se, että kuin paljon sietää toiselta niitä piirteitä, joista ei yleisellä tasolla erityisemmin pidä. Se on hyvä lähtökohta, koska meissä jokaisessa on paljon samoja piirteitä(ei nyt jaksa alkaa erittelemään). Siinä tulee esiin anteeksianto. Onko valmis antamaan anteeksi toiselle(nämäkin asiat voi jokainen eritellä itse)? Siihen toki liittyy erottamattomasti myös se, että onko toisella taipumusta käyttää hyväksi toisen anteeksiantavuutta tai kykeneekö näkemään omat mokansa ja väärät valintansa toista kohtaan? Lyhyesti, että kykeneekö aidosti katumaan omia hölmöyksiä, millä on loukannut toista. Katumus ei ole lopulta niin paha asia kuin sitä voisi luulla. Mutta miten se kaikki sitten selviää? Aika sen näyttää. Miten se taas menee vituiks? Siten, että on jatkuvasti tietoisestin itse testaamassa toisen sietokykyä yms. Ei siihen ole oikeastaan mitään tarvetta, elämä tekee sen kaiken pyytämättäkin ja sillä se parhaiten selviää...
Yleisellä tasolla taas... Noh. Yleensä kestävän suhteen salaisuus yleisellä tasolla on samassa kusessa oleminen. Yhteinen murhe pitää ihmiset parhaiten yhdessä, koska silloin he tarvitsevat toisiaan selviäkseen tästä elämästä. Yksi suhde menneisyydestäni toimi aina silloin, kun kaikki tavalliset arkiset asiat eivät olleet niin hyvin, mutta kun ne arkiset asiat(esim. taloudelliset) alkoi helpottaa ja mennä paremmin, alkoi tulla myös enemmän ongelmia esiin. Sellaista se voi olla kai usein edelleenkin. En tiedä, en hirveästi utele ihmisiltä heidän yksityisiä asioita, jos ne eivät itse halua kertoa niistä. Mutta se nyt vaan kuuluu ihmisluonteeseen. Silloin kun asiat on huonosti, on ihmiset valmiita yhdessä ponnistamaan asioiden korjaamiseen, mutta kun on aika jakaa työnsä hedelmiä, tulee esiin ongelmat. Ihmiset eivät osaa jakaa oikeudenmukaisesti ansioiden mukaan. Onko ihmisillä ikinä sellaista taitoa edes ollut? Hiukan epäilen asiaa...
Heh, vielä kerran. Miksi sen mukautumisvalmiuden pitäisi olla pelottavaa? Jos tiedät myös sen, että sinulla valinnanmahdollisuus myös päinvastaiseen, niin ei se mukautumisvalmius ole ollenkaan pelottavaa.
"Voi käydä myös niin, että joku saattaa muuttua sinun kaltaiseksi sinua miellyttääkseen tai sitten niin, että muutut itse jonkun toisen kaltaiseksi miellyttääkseen toista. Ota niistä sitten selvää, että kumpi nyt kumman kaltainen on. "
-kyllä näinkin voi olla ja se on aika traagista mutta toisaalta se on parempi kuin ei mitään...
"Kuin paljon sietää toiselta niitä piirteitä, joista ei yleisellä tasolla erityisemmin pidä...Onko valmis antamaan anteeksi toiselle(nämäkin asiat voi jokainen eritellä itse)? Siihen toki liittyy erottamattomasti myös se, että onko toisella taipumusta käyttää hyväksi toisen anteeksiantavuutta"
-tämä on niin totta että sattuu. :( ei ehkä henkilökohtaisella tasolla mutta muuten...Luulen että sekin joka tahallisesti tai heikkouttaan käyttää hyväksi toisen anteeksiantavuutta ja sopeutumista, tiedostaa kuitenkin jollain tasolla eroavuutensa siihen toiseen hölmöön. Kypsässä parisuhteessa tuskin tulee eteen niin paljoa tilanteita joissa anteeksiantamisen rajoja koetellaan mutta nuorena..Jos taas ihminen on jo vanhempi on äärimmäisen surullista jos joutuu tällaisen kohtelun kohteeksi. Herää kysymys: Eikö tuo hölmö ansaitsisi jo parempaa? :(
"Kun ne arkiset asiat(esim. taloudelliset) alkoi helpottaa ja mennä paremmin, alkoi tulla myös enemmän ongelmia esiin"
-tämän olen kokenut itsekin. Alemmat tarpeet tyydytetty, huomio kohdistuu muihin asioihin.
"Miksi sen mukautumisvalmiuden pitäisi olla pelottavaa? Jos tiedät myös sen, että sinulla valinnanmahdollisuus myös päinvastaiseen, niin ei se mukautumisvalmius ole ollenkaan pelottavaa."
-Väitän että ihminen sokeutuu jossain määrin läheistensä tekemisille..kuitekin.Miksi se pelottaa? Koska onhan jokainen kai riippuvaisuutta jollain tasolla tunteva ja sitoutuva yksilö..
siitä riippuvuudesta. Mitä silläkin kukin tarkoittaa. Halutessaan riippuvuutta voi löytää mistä tahansa, koska tavalla tai toisella me ollaan riippuvaisia toisistamme. Sitä ei käy kieltäminen. Mutta sitä riippuvuutta, mitä sanotaan myös toisen ihmisen kautta elämiseksi, en kyllä näe mitenkään erityisen hyvänä asiana. Tosin kyllähän sekin on joskus läpikäytävä ja sen mielettömyys todettava. Tai sitten toisille sellainen voi olla sitten se The Juttu...Tarpeet on kuitenkin ne, mitkä riippuvuutta yhteen tai toiseen asiaan aiheuttaa. Mitkä ne tarpeet sitten kullekin on...? Olen edelleen sitä mieltä, että se ei ole pelottavaa. Siis se mukautumisvalmius. Ei ole, koska omat tarpeensa voi tyydyttää myös omin voimin. Siihen ei kukaan tarvitsee kestävää ihmissuhdetta. Tai tarvitseeko?
"Herää kysymys: Eikö tuo hölmö ansaitsisi jo parempaa? :("
Ehkä näissä tapauksissa ovat kumpikin oppimassa jotain elämässä? Yhden täytyy oppia puoliensa pitäminen ja toisen oppia näkemään oma erehtyväisyys. Yksi ei osaa sitä ollenkaan ja toinen osaa sen liiankin hyvin...
että tässä nyt on jokaisen helppoa teoretisoida kaikenlaista, mutta käytäntö onkin sitten asia erikseen...
Onnea vaan kaikille käytännön toteutuksissa!
Kestävään suhteeseen tarvitaan se että kumpikaan ei lähde suhteesta helpolla, eikä mieluusti vaikeallakaan.
jokainen tee arviointivirheitä? Tai mene liian nopeasti valloilleen toisesta ihmisestä?
No juuri niiden arviointivirheiden takia tarvitaankin sitä taipumusta pysyä yhdessä ja yrittää. Koska se arviointivirhe voi olla se miten arvioi suhdetta nyt yhtä hyvin. Tällöin se että "arvioi suhteen kelpaamattomaksi "viisastuttuaan"" voi olla se väärä arvio.
Suhteille on pakko antaa aikaa ja kehittymismahdollisuuksia jos haluaa pysyvän sellainen. Se ei ole vaihtoehto vaan pakko. On oltava taipumus yrittää jokatapauksessa, käännettävä se viimeinenkin kivi. On asioita jotka vetää suhteesta punaisen langan poikki ja se lopettaminen on ok, mutta silti lopettaminen on suhdevastaista toimintaa - vaikka se tapahtuisi kuinka hyvästä syystä.
Tämän takia kestäviä suhteita rakentava ajattelee vielä tultuaan hakatuksi ja petetyksi jossain mielessä "Pitäisikö sittenkin jatkaa?" - vaikka ei niin lopulta tekisikään. Ensisijaisena helppona vaihtoehtona lopettavat ja luovuttavat ja toisesta irti päästävät eivät ole kestäviä suhteita rakentavaa tyyppiä, vaan he ovat enemmänkin opportunistisia ja muutosta etsiviä.
Sun neljä kohtaa antavat sulle neljä erilaista syytä mihin jätät itsellesi syitä jättää suhteen jos tuletkin toisiin aatoksiin. En sano että se on väärin, mutta se on neljä kohtaa enemmän mihin suhde voi kompastua nyt tai myöhemmin.
emmä tule toisiin ajatuksiin koska mä tiedän millainen mä olen. :)
Mä ymmärsin mitä sä ajattelet ja mä ymmärrän senki mistä toi hylkäämisen pelko voi johtua...
Hylkäämisen pelko on luksusta.
Kestävään suhteeseen tarvitaan :
1. SAMANHENKISYYS, väitän että sitä on oltava tarvittava määrä (se on kuin mauste ruoassa josta toinen tykkää kans tai ei, helpottaa kokkausta!!) - No, kyllä. Joissain asioissa olis hyvä osua edes lähelle yhteen, että ylipäätään syntyy todellista kiinnostusta.
2. LUONNE; auttaa luottamuksen ja kiintymyksen syntymistä toiseen, ts. osa persoonaa josta myös vaikutelmat syntyvät. - Kestävään suhteeseen sopivat monenlaiset luonteet, eikä näiden kaikkien kohdalla kestävä suhde ole edes kovin hyvä asia. Toki luonteiden täytyy osua sen verran kohdilleen, että kiinnostus suhteeseen syntyy.
3. KOKEMUKSET;tämä ei ole välttämätön mutta auttaa toisen ymmärtämistä - Hmmm... tai sitten kokemusten ymmärtäminen. Jos ei ymmärrä toisen kokemuksia, voi tulla ristiriitoja. Outoa on se, että toisinaan edes samoja kokemuksia omaavat eivät ymmärrä toisiaan.
4. HUUMORINTAJU; siihen tiivistyy kuitenkin jollain tavalla ihmisen persoona ja ajattelumaailma... - Niin, onhan se vähän erikoinen tilanne, jos toisen huumorintaju ei ollenkaan mene käsityskyvyn rajoihin. Ukko heittää huulta ja akka mätkii kaulimella.
"Outoa on se, että toisinaan edes samoja kokemuksia omaavat eivät ymmärrä toisiaan."
-mahdollista ja surullista...Ehkä kunnioituksen puutetta, omien kokemusten kävittelemättömyyttä, halua kieltää oma menneisyys ja sieltä mukaan tarttuneet asiat? Ehkä luonteiden ero estää ymmärtämyksen.
Mutta kysymys: Miksi sinulle riittää vain kiinnostuksen herääminen? Entäs ylläpito? Et kai kuvittele tuntevasti toista jo kokonaan ennenkuin tutustut paremmin? Se on vaarallista muttakin romanttista...
"Mutta kysymys: Miksi sinulle riittää vain kiinnostuksen herääminen? Entäs ylläpito? Et kai kuvittele tuntevasti toista jo kokonaan ennenkuin tutustut paremmin? Se on vaarallista muttakin romanttista..."
En kuvittele, että alussa vielä tuntisin toista. Todellinen tuntemaan oppiminen vie pitkähkön aikaa. Alussa kuitenkin ratkaisevat ne asiat, mitkä herättävät kiinnostusta. Kestävään suhteeseen tarvitaan kiinnostuksen päälle sitten vielä jotain tasaisuutta ja sitoutumista. Yleisesti rauhallisuutta ja tosissaan olemista.
oikeassa tasaisuudesta & sitoutumisesta. Tosissaan pitäs kai olla alussa edes puoliks että hommasta tulis jotain;ehdotuksille avoimena ja niin pois päin. Kommunikoimattomuus kielii joko vaikeasti avautuvasta sydämestä tai kiinnostamattomuudesta.
että jos eteneminen ei ole vakaata, vaan jotenkin epämääräistä, niin ristiriitoja tulee herkemmin ja ikävemmällä voimakkuudella ja tilanteesta tulee jotenkin epäselvä, missä ei oikein tiedetä, missä mennään.
Jos tutustuminen tapahtuu vakaammin ja realistisemmin, tunnustelemalla, se on vahvemmalla pohjalla, kestäessään pidempään. Tosin silloin voi tulla etenemisongelmia. -> Mulla on yksi juttu junnannu vuodesta 2006 asti kummallisesti paikoillaan, eikä seurusteluun asti ole jostain syystä päästy.(lol)
Joo, jos alussa ehdotukset torjutaan, niin jäädään jo siinä vaiheessa paikoilleen ja jäädään jotenkin etäisiksi. Kaipa sellaiseen voi olla monta syytä, mut jos vaikkapa puolen vuotta juttu on lähtökuopissaan, kannattais se melkein unohtaa.
Kommunikoimattomuushan voi olla myös epävarmuutta, tai luottamattomuutta, mut kai menevät siihen kategoriaan "vaikeasti avautuva sydän".
Kestävään suhteeseen tarvitaan :
1. SAMANHENKISYYS, väitän että sitä on oltava tarvittava määrä (se on kuin mauste ruoassa josta toinen tykkää kans tai ei, helpottaa kokkausta!!)
Joo, samanhenkiset päätyy yhteen ja pysyy yhdessä. Jos on alusta alkaen täysin erilaiset ajatuksesta elämäntavasta, rahan käytöstä, elämän arvoista, kiinnostuksen kohteista jne. ei tule pidemmän päälle mitään.
2. LUONNE; auttaa luottamuksen ja kiintymyksen syntymistä toiseen, ts. osa persoonaa josta myös vaikutelmat syntyvät.
Tarkoitat siis samanlainen luonne? Jossain määrin olisi hyvä olla samanlainen luonne, mutta kaksi liian samanlaista luonnetta yhdessä tekevät elämän liian ennalta-arvattavaksi ja tylsäksi, ajattelisin.. Sanotaan vaikka kaksi tasaisen rauhallista, passiivista sohvaperunaa= krooh..:D Jos toisessa on vähän enemmän eloa, tulee pientä vipinää myös suhteeseen. Mutta kaksi ääripäätä yhdessä ovat taas liian jännittävä yhdistelmä, liikaa ristiriitoja.
3. KOKEMUKSET;tämä ei ole välttämätön mutta auttaa toisen ymmärtämistä
Tarkoitat samantyyppisiä kokemuksia? Jotkut liian samantyyppiset kokemukset voisivat olla, kuvittelisin, vähän liikaakin, jos kyse olisi vaikka vaikeista, traagisista kokemuksista, mutta sopivasti samantyyppiset, esim. johtuen samankaltaisesta luonteesta ovat ihan hyviä, auttavat toisen ymmärtämisessä
4. HUUMORINTAJU; siihen tiivistyy kuitenkin jollain tavalla ihmisen persoona ja ajattelumaailma...
Olisi tärkeää, että jakaisivat edes yhden huumorinlajin, josta molemmat pitävät ja joka naurattaa molempia. Jos yhteisiä vitsejä ei ole yhtään, ei jaksa.. Toisaalta molemmilla voi olla omat huumorinsa kaveripiirinsä kanssa, kumppanin ei tarvitse ymmärtää sitä huumoria, jos ei ole ymmärtääkseen..
"Jos on alusta alkaen täysin erilaiset ajatuksesta elämäntavasta, rahan käytöstä, elämän arvoista, kiinnostuksen kohteista jne. ei tule pidemmän päälle mitään."
-Ainakin minä olen valmis joustamaan ja antamaan itsenäisyyttä tuossa suhteessa punnittuani ensin itselleni saatavat hyödyt. ;)
"Jossain määrin olisi hyvä olla samanlainen luonne, mutta kaksi liian samanlaista luonnetta yhdessä tekevät elämän liian ennalta-arvattavaksi ja tylsäksi, ajattelisin.."
-Tässä mä olen eri mieltä. En muutenkaan jaottele ihmisiä helposti noihin kategorioihin. Kai sitä on sohvaperuna jos seura ei ole inspiroivaa - on todella vaikea löytää innostavia ihmisiä! Tunnen sohvaperunapariskuntia, pariskuntia jotka tunnistavat olevansa ehkä maailman saamattomimpia,mutta jotka naureskelevat asialle keskenään.. :)
mä en näe, että olis mitään ns. hyötyä, että esim. elämäntavat olis kovin erilaiset, tyyliin toinen kulutusta suosiva, pinnallinen bilettäjä, joka ei halua lapsia ja toinen kotona viihtyvä, kierrättävä ja säästeliäs "ituhippi"joka haaveilee suurperheestä :D
Nojoo, toi liika samanlaisuus ehkä on vain itseä hieman häiritsevä asia, eli oikeastaan henkilökohtainen mieltymys-juttu (eikä välttis liity juuri sohvaperuna-asiaan). Uskon kyllä tosiaan, tarkemmin ajatellen, että kaksi "sohvaperunaa" sopii hyvinkin usein yhteen.
onhan noi aika vaikeita eritellä koska jos toinen on kamala bilettäjä, sä ydistät mielikuvaan varmaan myös pinnaliisuuden käsitteen mikä taas liippaa läheltä persoonaa ja arvojaki...kauhean vaikeita eritellä.
4. HUUMORINTAJU; siihen tiivistyy kuitenkin jollain tavalla ihmisen persoona ja ajattelumaailma...
... ei tietääkseni välttämätön.enkä ymmärrä miten sisältyy??
et miten sä oot käsitellyt sun menneisyyden ja miten joustavasti ajattelet, eiks huumorintaju ole sitä loppujen lopuksi mielikuvitusta. Onko se sopivaa vai meneekö se rajojen yli, kertoo aika paljon ajattelumaailmasta.
mulla ja miehellä on vähän erillainen huumori taju ja mä erikseen pyydän lopettamaan sen huumorin koska koen sen loukkauksena ja kyllä kuintenkin rakastan miestäni..
Kestävään suhteeseen tarvitaan :
1. SAMANHENKISYYS, väitän että sitä on oltava tarvittava määrä (se on kuin mauste ruoassa josta toinen tykkää kans tai ei, helpottaa kokkausta!!)
* Pitää olla samanhenkisyyttä ainakin jonkinverran, eihän yhteiselosta muuten tule mitään jos ei vedetä ainakin joskus yhtä köyttä. Liian samankaltaisen kanssa tuntuu elämä yksitoikkoiselta.
2. LUONNE; auttaa luottamuksen ja kiintymyksen syntymistä toiseen, ts. osa persoonaa josta myös vaikutelmat syntyvät.
*Luonteiden pitää käydä yksiin, muuten elämä on jatkuvaa riitelyä. Ehdottomasti luotettava kumppanin pitää olla.
3. KOKEMUKSET;tämä ei ole välttämätön mutta auttaa toisen ymmärtämistä
* Kaikilla on jonkinlaisia kokemuksia, tarvitaan ymmärtämistä.
4. HUUMORINTAJU; siihen tiivistyy kuitenkin jollain tavalla ihmisen persoona ja ajattelumaailma...
* Ehdottomasti huumorintajuinen. Tositilanteisiin on osattava olla totinenkin, ei ole kiva jos toisella surua ja toinen ottaa leikittelemällä ja vitsailemalla
Jatkuviin alapäävitseihin kyllästyy jos niitä kuulee aamusta iltaan. Tai jos on ns. sama levy jäänyt päälle. Tietenkin vaihtelu virkistää, mutta ei jatkuvasti samaa.
nuo asiat ja halu olla yhdessä :) Kiintymys...joka syntyy siitä, että molemmilla on hyvä olla omana itsenään toistensa kanssa. Kumpikin hyväksyy toisensa ja ittensä ja sulautuu näin yhteen liikoja ponnistelmatta. Jos nyt jotain noista..
1. SAMANHENKISYYS; helpottaa käytännönasioiden ja ymmärtämisen kanssa, kun ei tartte vääntää ratakiskosta..luontevampaa..
2. LUONNE; voi olla erilainenki, mutta se pitää hyväksyä onnistumisen ehtona..
3. KOKEMUKSET; ei ehkä niin välttämättömiä olla samanlaisia, erilaisetkin kokemukset voi olla balanse efektillä olevia juttuja..
4. HUUMORINTAJU; nojoo ainaki ite väitän, että välttämätöntä että huumorit kohtaa..
mitä se rakkaus on. Eikä nytlasketa mukaan "Ihmismielen kiihtynyt tila, mikä tuhoaa soluja normielämää tehokkaammin.
juttu on se, että molemmilla on samankaltainen suhtautuminen valkosipuliin.