En oikein tajua joitakin juttuja mitä näillä palstoilla kirjoitetaan enkä toisaalta sitä mitä nettideitissä etsitään.
Itse etsin nähtävästi liikaa sitten sitä itselle sopivaa jonkinlaista sielunkumppanuutta, jonka vuoksi nämä rimat ja tasot ei ole hallinnassa.
Toisaalta on tietysti juttuja, jotka painaa valinnassa, mutten ketään kyllä esimerkiksi ulkonäön perusteella suuremmalti määrittele.
Jotenkin tuntuu että kun nuorempana oppi liiankin hyvin että mitä etsii eikä lähtenyt sitten enää jatkamaan sille "on oltava suhde tai vähintää seksiä koska muuten kuolen sinkkuna" niin nyt sitten on se meininki että sosiaalisten ympyröiden lähes kuoltua on pudonnut sieltä rattailta pois kokonaan.
Jotenkin tuntuu niin ufolta ihmisten puheet että esimerkiksi millaisten tunteiden pitäisi olla tai että miltä treffeillä pitäisi tuntua. Kun kuitenkin itse haen yhteisiä puheenaiheita, huumoria sekä tietynlaista luonteen syvyyttä.
Ehkä sitä vain ei ole tarpeeksi seurankipeä tai seksinnälkäinen että pakottaisi itsensä tutustumaan kehen tahansa joka vähänkään miellyttää vaikka aika avoimen mielin onkin liikkeellä. En vain usko että kovinkaan monesta ihmisestä tulisi lopulta paria jo ihan ajatusten ja elämäntapojensa sekä näkemystensä takia toisilleen.
Joillekin on vaikee selittää myös että mikä painaa on tietty asenne, joka näkyy miten maailmaa kattelee ja asioihin suhtautuu. Ei sitä voi opettaa. Sen on joko oppinut tai sitten ei oo.
Tai ehkä sitten yritän selittää miksi olen sinkku itselleni tai miksi se on hyvä vaihtoehto?
Itse etsin nähtävästi liikaa sitten sitä itselle sopivaa jonkinlaista sielunkumppanuutta, jonka vuoksi nämä rimat ja tasot ei ole hallinnassa.
Toisaalta on tietysti juttuja, jotka painaa valinnassa, mutten ketään kyllä esimerkiksi ulkonäön perusteella suuremmalti määrittele.
Jotenkin tuntuu että kun nuorempana oppi liiankin hyvin että mitä etsii eikä lähtenyt sitten enää jatkamaan sille "on oltava suhde tai vähintää seksiä koska muuten kuolen sinkkuna" niin nyt sitten on se meininki että sosiaalisten ympyröiden lähes kuoltua on pudonnut sieltä rattailta pois kokonaan.
Jotenkin tuntuu niin ufolta ihmisten puheet että esimerkiksi millaisten tunteiden pitäisi olla tai että miltä treffeillä pitäisi tuntua. Kun kuitenkin itse haen yhteisiä puheenaiheita, huumoria sekä tietynlaista luonteen syvyyttä.
Ehkä sitä vain ei ole tarpeeksi seurankipeä tai seksinnälkäinen että pakottaisi itsensä tutustumaan kehen tahansa joka vähänkään miellyttää vaikka aika avoimen mielin onkin liikkeellä. En vain usko että kovinkaan monesta ihmisestä tulisi lopulta paria jo ihan ajatusten ja elämäntapojensa sekä näkemystensä takia toisilleen.
Joillekin on vaikee selittää myös että mikä painaa on tietty asenne, joka näkyy miten maailmaa kattelee ja asioihin suhtautuu. Ei sitä voi opettaa. Sen on joko oppinut tai sitten ei oo.
Tai ehkä sitten yritän selittää miksi olen sinkku itselleni tai miksi se on hyvä vaihtoehto?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.