Rakastan miestäni tavattoman paljon, mutta parikin asiaa hiertää aivan suunnattomasti.
Listaan nämä tähän, jotta asiat joita kirjoitan olisi selkeitä
A) Olen ainoa, joka käy töissä ja tuon leivän pöytään
- Olen myös usein ainoa, joka huolehtii kodin siivouksen, pyykkäämisen ja eläinten ruokkimiset.
Olen yrittänyt tehdä varoen selväksi, että kun painan myöhään iltaa töissä, voisi hän siistiä
yhteisen kotimme sillä välin ja kantaa näin kortensa kekoon, sillä hänellä on pelkästään aikaa.
Saan usein 11 tunnin työvuoroja.
Olemme asuneet yli puoli vuotta samassa kodissa, jossa hän on pessyt lattiat ja kylppärin 0 kertaa.
Kissanhiekkalaatikkoon hän ei koske, mutta minä vien silti hänen koiraansa ulos. Hän on pyykännyt vain kerran asumisemme aikana ja yhden pienen koneellisen, kun minä pyykkäyskertana saan aikaiseksi 4 koneellista puhtaita pyykkejä.
B) Huomioon ottaminen on asia, jota hän ei osaa
- Se että käyn töissä, siistin kotimme usein viikossa ja teen myös ruokaa päivittäin,
saa minut tuntemaan itseni hotellin pitäjäksi. Kiitosta ei tule koskaan, ehkä jollain
halauksella joskus, mutta mitään vastapalvelusta en häneltä saa. Käyn aamuvuoron jälkeen
kaupassa aina, mutta jääkaappi on tyhjä kun tulen yöllä iltavuorosta kotiin. Eläimet on ruokkimatta
ja oma ruokamme siis laittamatta. Ruokaa menee roskiin jos en ole kotona sitä laittamassa, päivämäärä menee umpeen.
Olen miettinyt hänen kanssaan myös lasten hankintaa, mutta miten voisin uskoa että raskaana ollessa minun taakkani kevenisi, kun nytkään en apua kotitöihin saa.. ja lapsi tietysti väsyttäisi minua entisestään...
Oivalsin, että seurustelumme alussa hän ei tehnyt entisessä kodissaankaan mitään. Äiti ja isä ovat
aina pyykänneet, laittaneet astiapesukoneen päälle, imuroineet ym, mutta mieheni ei ole tehnyt
juuri mitään. Tämän siis täytyy johtua siitä, ettei hänelle ole opetettu lapsena vastuuntuntoa kodin asioista tai muiden huomioonottamista. Miten voisin aloittaa keskustelun mieheni kanssa ilman, että hän kokee minun "kuumottavan" itseään siivouksilla ym? Onko kokemuksia tällaisista miehistä / naisista ja miten olette päässeet sopuun asioista?
Listaan nämä tähän, jotta asiat joita kirjoitan olisi selkeitä
A) Olen ainoa, joka käy töissä ja tuon leivän pöytään
- Olen myös usein ainoa, joka huolehtii kodin siivouksen, pyykkäämisen ja eläinten ruokkimiset.
Olen yrittänyt tehdä varoen selväksi, että kun painan myöhään iltaa töissä, voisi hän siistiä
yhteisen kotimme sillä välin ja kantaa näin kortensa kekoon, sillä hänellä on pelkästään aikaa.
Saan usein 11 tunnin työvuoroja.
Olemme asuneet yli puoli vuotta samassa kodissa, jossa hän on pessyt lattiat ja kylppärin 0 kertaa.
Kissanhiekkalaatikkoon hän ei koske, mutta minä vien silti hänen koiraansa ulos. Hän on pyykännyt vain kerran asumisemme aikana ja yhden pienen koneellisen, kun minä pyykkäyskertana saan aikaiseksi 4 koneellista puhtaita pyykkejä.
B) Huomioon ottaminen on asia, jota hän ei osaa
- Se että käyn töissä, siistin kotimme usein viikossa ja teen myös ruokaa päivittäin,
saa minut tuntemaan itseni hotellin pitäjäksi. Kiitosta ei tule koskaan, ehkä jollain
halauksella joskus, mutta mitään vastapalvelusta en häneltä saa. Käyn aamuvuoron jälkeen
kaupassa aina, mutta jääkaappi on tyhjä kun tulen yöllä iltavuorosta kotiin. Eläimet on ruokkimatta
ja oma ruokamme siis laittamatta. Ruokaa menee roskiin jos en ole kotona sitä laittamassa, päivämäärä menee umpeen.
Olen miettinyt hänen kanssaan myös lasten hankintaa, mutta miten voisin uskoa että raskaana ollessa minun taakkani kevenisi, kun nytkään en apua kotitöihin saa.. ja lapsi tietysti väsyttäisi minua entisestään...
Oivalsin, että seurustelumme alussa hän ei tehnyt entisessä kodissaankaan mitään. Äiti ja isä ovat
aina pyykänneet, laittaneet astiapesukoneen päälle, imuroineet ym, mutta mieheni ei ole tehnyt
juuri mitään. Tämän siis täytyy johtua siitä, ettei hänelle ole opetettu lapsena vastuuntuntoa kodin asioista tai muiden huomioonottamista. Miten voisin aloittaa keskustelun mieheni kanssa ilman, että hän kokee minun "kuumottavan" itseään siivouksilla ym? Onko kokemuksia tällaisista miehistä / naisista ja miten olette päässeet sopuun asioista?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Miehet ymmärtää yksinkertaistettua kieltä kaikkein parhaiten. Kun jätät tunteet sun muut psykologiteoriat naulakkoon ja alat puhua jossain rauhallisessa tilanteessa (ei telkku päällä) yhdessä asumisesta noin yleensä ja sivuat siinä samalla esimerkiksi yhteisen kodin siivoamiseen liittyviä omia mietteitäsi ja toiveitasi, etkä tee niistä jotain juttua tyyliin mä oon oikeessa, sä väärässä, niin eiköhän se mieskin siitä lämpene juttelemaan ihan ilman puolustuskantaa tai hyökkäysasennetta parisuhteessa elämisestä ja siihen liittyvistä asioista.
Käytä naisellista moniälyäsi, nainen!
..olen yrittänyt puhua parisuhteestakin, rauhallisesti ja ystävällisesti, mutta jotenkin aina asia kääntyy niin, että hän ei voi olla rauhassa kotona ilman jotain kuumotuksia ja määräyksiä, vaikka en ole kyllä edes yrittänyt kuumotella millään lailla. En ole motkottajatyyppiä. Keskustelun avaus alkaa minusta ja päättyy minuun, sillä yleensä toisen osapuolen suu ei avaudu, vaan sen tilalla on hiljaisuus.
Voiskos keskustelemaan oppimisen aloittaa joskus aiheella joka jätkää varmasti kiinnostaa?
Sehän osoittaa, että hänen mielipiteensä kiinnostavat sua, kuten hänen mieltään lähellä olevat aiheetkin.
Naisen kanssa keskustelu on aina vähän erilaista kuin jätkien kanssa pälpätys, ja siitä se monen nuoren miehen puhumattomuus johtuu. Ne ei tunne osaavansa jutella naisen kanssa ja jos aihekin on ns. naisten aihe, tunteet sun muu sellanen, niin eihän se kannusta, ajaa vaan karkuun.
Toka juttu on se, että miehet on mielellään oikeassa sillon kun puhuvat asiaa, siis ne nauttivat tietää asioista ja pätevät sillä, että tietävät. Kaikella kunnioituksella siis, mä en nyt mollaa tässä miehiä, vaan yritän korostaa sitä, että ne on vaan erilaisia ja meidän naisten on syytä opetella ymmärtämään sitä niiden erilaisuutta - etenkin kun me ollaan niitä jotka herkimmin alamme puhumaan ja vaadimme dialogia.
Samaten me ollaan niitä jotka omimme kodin ja sen hoidon helposti itsellemme ja syyksi selitämme sen, että osaamme sen homman itsestäänselvästi paremmin kuin mies. Sillä asenteella me viedään mieheltä TARVE osallistua. Niillä ei ole mitään tarvetta sekaantua asiaan jonka joku sanoo jo osaavansa TAI johon sekaantumisesta saa vaan pyyhkeitä palkkioksi. Positiivisen kannustamisen aakkoset kannattaa opetella ulkoa.
Kolmas juttu on se, että miehet ratkoo mielellään ongelmia. Matemaattisia tai teknisiä, oikeudenmukaisuus asioita jne. Siis jotain konkreettista, paljon mieluummin kuin tunne juttuja.
Siivoamisasioissakin ne keksii herra ties millaisia voltteja välttääkseen niin tylsältä kuulostavan ja näyttävän toiminnan. Siispä jos niille antaa hieman älylliseltä vaikuttavamman haasteen, ne saattaa jopa innostua toimimaankin. Millainen haaste toimii mihinkin mieheen on tietysti kokeiltava ensin.
Itse olen huomannut että omaan mieheeni vetoaa mun neuvottomuuteni. Kun en vaikutakaan tietävän miten toimia, ja toiseksi kun muistan aina kiitellä jälkeenpäin auttamaan tullutta ritariani se tulee avuksi toistekin.
Sun on myös hyvä muistaa, että koska sä nyt elätät sitä miestä, on sekin jo asia joka vaikuttaa hänen omanarvontuntoonsa. Siispä kandee varoa ettei ala lyömään lyötyä jutuillaan epätyydyttävästä suhteesta, vaan pikemminkin kannustan pyrkimään yhteistyöhön sen jätkän kanssa. Nuuski mistä se innostuu, miten se asioita selittää jne. ja yritä napsia sieltä apuvälineitä itsellesi, ymmärtämisen tarpeellesi.
Pelkkien aseiden kokoaminen toista vastaan ei auta sua pääsemään haluamaasi lopputulokseen.
1. Älä siivoa. Oma vikasi, jos sun täytyy siivota monta kertaa viikossa. Kerran kuussakin riittää, jos vituttaa kun toinen ei osallistu.
2. Älä osta ruokaa äläkä tee sitä sille miehelle. Se käy hakemassa ja tekemässä sitten itse, kun tulee nälkä.
3. Älä pese sen pyykkejä. Pese vaan omasi. Älä myöskään anna moisen avuttoman pestä sinun vaatteitasi pilalle, ei se kuitenkaan hallitse hommaa vielä pitkään aikaan. Opetelkoot niillä omilla lumpuillaan.
4. Hoida sinä kissasi, hoitakoot hän koiransa.
Jollei homma toimi noin, laita vätys takaisin äidin hoteisiin.
Näytä tuo tekstisi sille vetelälle olmille.
Itse olen mies joka tekee kaikkia noista mutta saan silti joka ainoan kumppanini jättämään minut ja kuvittelen jo että syy on huomaavaisuuteni.
Teen ruokaa, siivoan säännöllisesti, pesen vaatteeni ja samalla naisen jos hän niin haluaa, tuon ruoan sekä hyvän talouden työnteollani, hoidan pihapiirin siistiks, huollan autot, ulkoilutan lemmikit jne jne mutta silti minut aina ja aina ja aina jätetään. Tuskin kelpaisin sinullekaan aloittaja kun kai silloin jonkun vian minustakin löytäisit. Jos olet tuollainen passaaja niin miksi olet miehesi kanssa???
Ansku mää arvaan! Noku se on niiiiiin ihqu ja komeee.....
Tuossa se syy on. Olet pinnallinen mutta et sisällöllinen.
vai että kuumottaa!! kyllä sitä heppua saa vähän kuumottaakin jumatsuikka;) otappas säkin vähän huumoria peliin sen kotimörkösi kanssa vaikkei paljon huvittaiskaan. mua rupeis naurattamaan jos äijä tuumais samalla lailla. kyllä jos kimppaan muutetaan niin silloin osallistutaan edes jossain määrin kodintöihin. se on helppo tyypin sanoa, että aijjaijai taas kuumotetaan ja hiostetaan kun sä rupeet hienovaraisesti vihjailemaan...
koitappas saada se sun mies heräämään todellisuuteen ja ihan reilusti sanot, että imuria herra voi heiluttaa kerran viikossa, karvakorvat ruokkia ja pursuavan pyykkikorin pestä. Eli kysy häneltä mitkä asiat häneltä näin aluksi tuntuisi luonnistuvan parhaiten. sovitte ne yhdessä. oma äijänikään ei kylppäriä eikä vessaa pese. Sitten sinä lupaat esim. tehdä ruoat ja muut koska en usko sen hänelle olevan mieluisaa jos mamma on ennen kokannut.
olette tosi nuoria ja miehesi on juuri koulutuskelpoinen, mutta näen jo tekstistäsi että hän lujahtaa siitä mistä aita on matalin jos vain annetaan. Eli nyt tarvitaan niin sanotusti napakkaa otetta, ei mitään hissuttelua tai jäät hissuttelijan rooliin tämän kaverin kanssa loppuiäksesi ja sitähän me emme tahdo!!
Muista napakat selkeät linjat puheessa, huumori ja äksöniä!! se kaveri koettelee sua saako niskaotteen susta ja älä luovuta! Et ole mikään passaaja. naurat sen mötinöille kaikenmaailman kuumotuksista ja määräyksistä. "Ne määräykset" ovat normaalielämää mitkä koskettavat häntäkin eikä hän ole niiden ulkopuolella jos yhdessä mielii asua.
ps. itse kerran karkasin hotelliin yöksi kun tulin vuosia sitten lomalta kotiin ja tiskialtaassa lillui edellisviikonloppuinen paistinpannu!! sitten äijä etti kissojen ja koirien kanssa mua ja mä sanoin, että mihinkään en tule ennenkuin homeiset paistinpannut on pesty pois ja muutenkin kämppä kiiltää!!;)
Tsemppiä!!!
hän on lausunut teini-iässä samat sanat aikoinaan äidilleen ja soveltaa (kokeilee) niitä nyt sinuun. eli kun äitinsä on pyytänyt häntä siivoamaan niin "hupsis vain", kuittaamalla itsensä arjen yläpuolelle on päässyt pälkähästä ja äiti on luovuttanut. hänellä on tyypillinen suppea nuoren miehen soveltamismalli, jonka vain jämäkkä, määrätietoinen ja rauhallinen nainen katkaisee. jos hän aikoo saada tilanteesta niinkin typerää kuin riidan niin sinä katkaiset sen.
on harmi ettei kohdallesi osunut kaveria kuka on oma-aloitteinen ja joudut painimaan tällaisten asioiden kanssa. mutta avaimet on käsissäsi, omalla johdonmukaisuudella saat tuloksia kyllä!
Kun mies ei osallistu kotitöihin on hän narsisti mammanpoika ja kaiken saanut pentu mutta jos nainen toimii samoin on hän määrätietoinen omantiensä tuntija ja päättäväinen jota nyt vaan pitää ymmärtää.
Tyypillisiä miesten vihaaja vastauksia taas satelee.
Mitähän tekin vastaisitte jos aloittaja olisi mies. Ei liene vaikea arvailla:)
tosiaan luulet että vastattaisiin jos aloittaja olisi mies ja naisensa vetelehtisi kotona tekemättä mitään? Kerro. Mun on vaikea arvata.
Josko vika onkin vain organisointi kyvyssäsi, tai siitä ettet uskalla tai viitsi pyytää apua. Tarkoitan ettei töissäkään (ainakaan meillä) mitään tapahdu ilman pyytämättä tai pelkästään vihjailemalla. Miksi et kerro mitään konkreettista, siis:
- Mitä mies on sanonut jos olet kysynyt voiko hän pyykätä kertyneen likaisen pyykin / pestä kylppärin / vaihtaa kissanhiekat / tms. tällä kertaa?
- Mitä sinä olet sanonut siihen, ja miten tilanne sitten johti siihen, että sinä päädyit tekemään asian?
- Oletko sanonut miehelle, että hakee kaupasta nämä ja nämä jotta sinulla olisi iltavuoron jälkeen syötävää?
- ....
Miten hitossa sadat tilanteesi on voinut johtanut aina siihen, ettet ole saannut apua, ja olet joutunut joka kerta tekemään kaikki ne asiat jotka mainitsit? Missä selitykset, äläkä nyt selitä mitään äidistä ja isästä
nyt oikeesti, siis jos tuolla jurpolla on edes minkäänlaista oikeustajua, että meneekö teillä sen mielestä hommat oikeudenmukaisesti, ja jos se nyt ei ihan tampio ole, sen on pakko myöntää, ettei mene, ja kysäseppäs sitten, että mitäköhän asioille voisi sen mielestä tehdä, Jos ei vieläkään älyä mistään mitään, niin eiköhän tuossa olis syytä johonkin johtopäätöksiin tulla, niin ja elä hyvä ihminen lapsia ainakaan sumo tuommoseen suhteeseen, ei tuu mitään.
Muuta omaan kämppään.
Sitten saa possu omassa lätissään haista, vaikka maailman tappiin asti.
Ei silti tartte suhdetta lopettaa!
Käy kylässä aina kun naitattaapi.
Pistä se töihin!
Aina sinne "mäkkärillekki" pääsee hampurilaisia paistaan, jos ei aivoja muuhun ole.
Onpahan poissa jaloista.